UMF siis tapahtui eilen, ja se oli ki-vaa! Seura oli erilaista kuin yleensä, ja tapahtuma muutenkin erilainen edellisistä festarikokemuksestani - yleisö oli ehkä parhaiten kuvattuna 'Flow Festival lite', eli kyllä kaikenmoista muotiorjaa mestoilta löytyi mutta seassa myös ihan normaalejakin ihmisiä, joihin me ainakin Santerin ja Mikan kanssa kuuluimme. Sää helli helteen muodossa, järjestelyt toimivat lopulta ihan siedettävästi, ottaen huomioon että paikalla kuitenkin järjestettiin umf ekaa kertaa, ja loppupeleissä ainoa harmitus olikin, etten ottanut kuin sen yhden päivän lipun. Mutta säästyipähän rahaa Flow-reissuun, ja kaikkeen tämän viikon häppeninkiin..
Töistä-suoraan -taktiikalla valuimme kaverin kanssa alueelle jo siinä vaiheessa, kun siellä ei oikein ketään vierasta oikein edes ollut, pitihän sitä työntekijäkavereita morjenstaa ja käydä pokkaamassa ilmaiset krääsät! (Erotus cd+paita, nice) - seitsemän aikaan Reginan alottaessa ihmisiä oli kyllä jo paikalle valunut, vaikkakin auringonpaahteessa harva jaksoi kamalasti biiseille tanssia. Ainakin kaksi mielestäni uutta biisiä bändi soitti, ja monet vanhatkin tekeleet kuulosti aina tuttuun kertosäkeeseen asti to-del-la tuoreilta - Reginalle on kyllä pakko nostaa hattua jo siitä syystä, että osaavat aina sovittaa tuttuja biisejä mielenkiintoisiksi kokemuksiksi livenä, mikään biisi ei koskaan kuulostaa levyltä kuullun hitin kopiolta. Tällä kertaa Suuria voimia oli se jännin, Päivä järvellä se paras. Ja helteen porottaessa silmään Regina oli kyllä just oikea bändi illan aloittavaksi..
Reginasta siirryimme tsekkaamaan kolmeen pekkaan jännän kaverini "electro punkiksi" tituleeramansa Le Corps Mince de Françoise'n, oikea nimihirviö sivistymättömälle.. meno oli tiivistettynä kuin 'Pintandwefall mut ilman kitaroita', vaikka taisipa mukana silti kitarat ollakkin. Mieleen tuli myös jostain syystä CSS, koska jotenkin kuvittelin painotuksen musiikissa olevan saman.. hassuttelua ja nyrjähtänyttä tanssia. En koe olevani tarpeeksi perehtynyt että voisin allekirjoittaa.. loppupeleissä tämmöinen musiikki ei ihan sopinut meikäläiselle nyt, plus päälaulajan ääni kaikessa eriskummallisuudessaan ei lämmittänyt. Oli siis tässä välissä aika suorittaa pientä suunnistusta ja tutkailla oudompia tuttavuuksia - näihin laskettakoot hämmentävät 5 minuuttia Riku Korhosen runo'spektaakkelin' alusta ja 10 minuuttia happoista Acid Kingsiä - totesimme, että ehkä on vain parempi siirtyä odottamaan seuraavaa 'sure-fire'-nimeä..
M83 (kuva)
.. jollainen olikin M83! Kyllä olivat ranskalaiset vakuuttavia, en voi muuta sanoa. Kyseinen musiikkityyli (miksipä sitä nyt kutsutaan.. elektroninen shoegaze?) ei ehkä ole koskaan minua niin paljon vakuuttanut että olisin bändin levyjä hyllyyni hankkinut, mutta livenä tunnelmointi iski kyllä täydellä voimalla. Tanssitti ja aiheutti sellaisen pienen leppoisan musiikkiorgasmin - eli kylmät väreet riipivät selkäpiitä ja ihokarvat nousivat pystyyn. Yhtään kappaletta en yhtyeeltä nimeltä muista, enkä varmaan vieläkään kotiuta levyjä hyllyyn, mutta en kyllä ihan heti vaihtaisi tätä keikkakokemusta mielestäni pois. Splendid. Ja seuraavaksi olikin vuorossa tsekattavana..
Les Gillettes (kuva)
Les Gillettes! Tuo elektro-naikkonen, jonka missasin juuri viikkoa aikaisemmin, kun ystäväni polttareilla ensin suuntasimme Club Hittoon, mutta meikäläinen pakotettiin ennen neidin setin alkua pois, vedoten kuskin velvollisuuksiini.. tällä kertaa ei ollut moisia häiriöitä, ainoastaan hullua tanssintaa ihan alusta lähes loppuun.. kunto yksinkertaisesti katkesi kesken! Setti oli takuuvarma läpi session, muistaakseni tasan 20 sekunnin pituinen 'mikäs ysäri tää on?!'-tuokio ennen jäällen yksien bassojen ruotuun-palauttamis-liikettä oli ainoa epävarmuuden hetki, huippukohtia ehkäpä mainitsemiseksi asti oli Snap-remiksauksen lisäksi ihan hullu Crookersin AC/DC-pätkä.. uu mama! Milloin pääsee ite soittamaan kanssa, milloin milloin? Fiilis mitä mah-ta-vin. Vaikka tie veikin tämän jälkeen ensiavulle kiitos hajonneen isovarpaan.. onneksi oli kaveri siellä paketoimassa sitä, niin ehti sitäkin nähdä. Ja ensiapualueella juoksi myös joku 10cm kokoinen maailman söpöin pupu! Hämmentävää UMF5, että toitte meille eläintarhatunnelmankin..
Teh Parta feat. Huoratron
Hetken völlättyänne ja bailuvaatteet (hip!) vaihdettuamme kuiviin suuntasimme takaisin edellisen pläjäyksen bassolavalle tsekkaamaan hullun hypetetty Huoratron, joka oli kyllä ihan väärällä lavalla prrkele! Lava oli aivan umpipiipussa kaiken sen savun, ihmismassan ja kosteuden takia - mestoilla olisi voinut snorklata. Tasan $$ Trooperiin ja encoren uuteen biisiin asti sitä pieni ihminen jaksoi jammailla mutta sitten vei taas noutaja, koska yksinkertaisesti paikka oli ihan sietämätön, henki ei oikein kulkenut suorastaan.. ehkä pahin järjestelymoka, koska kun siirryimme rauhoittumaan "Urheilu"halliin, oli paikka Rice Twinsin soittaessa taustalla lähes autio, mitä nyt anniskelualue toki oli kutsunut suomikansan lempihommiinsa.. RT:n esityksestä ei itselleni juuri mitään mieleen nähnyt, musiikkityyli kun ei todellakaan ollut meikäläiselle uppoavaa..
Lopun alkua oli, kun päädyin väsymystilasta huolimatta tsekkaamaan vielä Alden Tyrelliä, vaikken enää pystynytkään tanssimaan. Onneksi ylimitoitetussa hallissa oli tilaa - käsittääkseni Tyrell on omalla luokassaan todella iso nimi, ja silti saattoi ihan rauhassa istuskella keskellä hallia - viimeksi taisin niin antaumuksella ottaa siellä lukua, kun juoksin kuntotestejä intissä, paljon mieluisampaa tämä oli loppupeleissä.. vaikkakin harmitti jäätävästi huono kunto, koska Tyrellin elektro-tekno-meininki oli aivan mahtavaa, itseasiassa lähtö oli vasta siinä vaiheessa kun hyvän musiikin tason ohitti v*tutus siihen, ettei mukaan pystynyt osallistumaan.. intissä oli parempi kunto, mut huonommat pidot, däymn!
Uuh pian pian!
.. joka tapauksessa, kotiin lähti nilkuttamaan iloinen mies. Les Gillettes ehdoton kohokohta, M83 just niin hyvä kuin uskalsi odottaa, Huoratron eeppinen, päivän yllätys Alden Tyrell. Lauantaina olikin sitten kiva pelailla kaverin tykönä Xboxiä kun festareilta pukkaa viestiä: 'Rico Tubbs soittaa Justicee..' - pyh! Ensi vuonna kyl täyspakettilippu, toivottavasti ilmeisesti vähän huonosti menestyneet festarit jatkaa kaikesta huolimatta silloinkin yhtä rohkealla nimikattauksella! Onneksi tällä viikolla ohjelmassa on sellasia herkkuja kuin Propagandhi, Woodoo Glow Skulls ja The Unseen Indii-iltamissa (jos vain rahat riittää), keskiviikkona viimeinen duunipäivä yliopistolla, lauantaina Boys Noize Misf*ts-klubilla (odotettu on!!) ja sunnuntaina lähtö kohti hermolomaa Krakovaan, fiilisteleen vanhaa kaupunkia ja vähän rauhoittumaan ja hämmentymään Auschwitzissä..
Posts
No comments:
Post a Comment