Meininki maanantaisen muikea

Absynthe Minded

Pitkästä aikaa on tullut vastaan bändi, joka vakuuttaa, eikä kuitenkaan ole kai tällä hetkellä missään ylimaallisessa nosteessa. Jotenkin alkukesän teema on ollut itselläni se, että pääsen kaikkiin "itsestäänselviin" isoihin nimiin kiinni, esimerkiksi tähän pitkään hehkutettuun Mumford & Sonssiin tai vaikkapa juuri Hot Chippiin. Absynthe Minded on siinä mielessä huonossa paikassa, että se tekee aika harmitonta rokkia, eikä välttämättä aiheuta kovinkaan suuria tunteita. Toisaalta sen myös voi ottaa sillä tavalla, että sen ei luulisi haittaavan ketään olemassaolollaan. Mutta jotenkin kesäpäivien saatoksi tällainen on vain parhaimmillaan. Se soljuu, se laittaa hymyilemään, se ei vaadi sinulta liikaa, että tykästyt siihen, ja annat sen päätyä päähäsi rullaamaan.

Absynthe Minded on belgialainen "jazz-rock" yhtye, josta löytyy monenlaisia yhteneväisyyksiä - jos siirryt heidän myspace-sivulleen kuuntelemaan ensimmäistä sinkkua Envoi uudelta 2009 julkaistulta albumilta, ihmettelet miksi tämä on All Along the Watchtower.. eiku hups, ei olekaan coveri, vaan oma biisi. Itseasiassa bändi kuulostaa välillä yllättävän paljon "esikuvilta". Välillä Maroon 5, välillä Spoon, välillä The Long Winters.. ja hyvin mielenkiintoisesti, kaverini mukaan laulaja Bert Ostyn kuulostaa hiukan Anthony Kiedisiltä. Mutta varsinkin albumilla There Is Nothing tämä ei haittaa lainkaan, koska meininki on niin letkeää ja tarttuvaa. Parhaat päältä kustakin vaikutteesta ja mukaan se "jokin" oma sävähdyksensä, niin kyllä se toimii. Taitaa olla tämän kesän teemabändi ainakin toukokuun lopun perusteella, kesäkuun alkusoinnuilla. Näihin tunnelmiin!

Absynthe Minded - Ask Me Anything

Kuva #1

Purify this summer, purify my mind

Festarikesä löytiin tänään aikalailla lukkoon, kun viivästyksen jälkeen Flow julkaisi erilliskonserttinsa lisänimet - ja kas kummaa, LCD Soundsystemin keikalle tulikin juuri sellainen "mikä tahansa ok bändi", jota toivoin kaveriksi jo etukäteen kesän lempikeikaksi fiilistelemäni illan täytteeksi. Festarikesä näyttänee siis tältä:

28.6. - Arcade Fire Senaatintorilla

Aivan loistava konsepti laittaa tällainen suuren tunteen indie-nimi soittamaan mahdollisesti Suomen tyylikkäimpään ulkokeikkapaikkaan kansalle. Jos oikein muistan, niin bändin lavaa on suunniteltu rakennettavan kasvot kirkkoa päin, joten tyypeiltä voi olettaa aikamoista hehkutusta ja laittavan itsensä täysillä likoon, niin ainutlaatuinen tilaisuus ekasta Suomen keikasta varmasti tulee heillekin. En ole vielä edes ehtinyt kuunnella uutta albumia, vaikka moneen otteeseen jota onkin netissä hehkuteltu ja mainostettu. Pian voisi olla sen aik- itseasiassa, soittelenpas tähän blogin kirjoittelun kaveriksi kivasti!

11.7. - Ruisrockin sunnuntai

En muista milloin olisi sattunut niin hyvä tuuri, että aivan jok'ikinen bändi kolmen päivän festareilla olisi sattunut yhdelle samalle päivälle soittamaan. Ruissi on kuin minulle tehty, koska mukana on niin sitä "tyypillistä" rock-tarjontaa, ja samalla ne kaikki isot nimet jotka kiinnostavat. Ennen kaikkea lähden katsomaan hurmaavaa Regina Spektoria, jonka livenä näkemistä olen odottanut siitä asti kun näin neidin vetävän biisin Us Conan O'Brienin vieraana. Odotettu onkin, sillä sen jälkeen on ehtinyt tulla parikin albumia!

Muita kohokohtia tulee olemaan aika mielenkiintoinen festarinimi Belle & Sebastian, klassinen Ruissiveto Flogging Molly circle pitteineen, itselleni suoraan sanottuna tuntematon mutta paljonpuhuttu Midlake, ja kerran jo nähty mutta erityisestikin siitä syystä loistavaa keikkaa ounasteleva Florence and the Machine, joka oli viime vuoden Way Out Wetin parhaita vetoja. Oman huumoriarvonsa antavat Vesa-Matti Loiri ja Popeda samana iltana - mikäli yhtään ennustan, niin kevään myötä jo pikkuhiljaa haudattu turkulaisen teekkarien (ja muidenkin?) jäätävä "Niin hyvää puuta"-vitsi tulee kaikumaan taas. Absurdia. Ainiin, ja yllätyskiinnitys Slash Turussa on myös aika pirun absurdia - pakko mennä tiiraamaan sen hiuksia.

11.8. Flow Festivalin erilliskonsertti

Kuten arvata saattaa, hehkutan tätä maasta taivaisiin. Kun sai tietää, että LCD Soundsystem tulee Suomeen keikalle, jotenkin jo salaa asennoitui siihen, että ulkomaille ei tänä vuonna tarvitse mennä, kyllä Flow hoitaa kummiskin kotiinpäin. Chemical Brothers on sarjassamme "suuret nimet joista en tiedä tarpeeksi", joten diskografiaan pitää perehtyä aika hartaudella ennen H-hetkeä. Silti en olisi keksinyt mitään hienompaa elektronisen musiikin kiinnitystä itsekään LCD:n kaveriksi, ellei daftipunkkia lasketa, ja eihän sitä tietenkään lasketa.... no, joskus vielä! Ja tuskin 11. elokuuta sitä harmittelen, ettei oo tullut nähtyä sitä livenä, veikkaanp!

14.-16.8. Flow Festival

Ihan erikseen mainittava, vaikka pitkän Stadiviikon enteet onkin havaittavissa Flow-viikon takia. Pahoin näyttää siltä, että kolmen päivän kallis lippu lähtee keinolla tai toisella ostoon, koska niin lahjakkaasti on hajautettu kiinnostavat nimet pitkin viikonloppua. Perjantailta odotan eniten, koska kolmikko Four Tet - Aeroplane - Ricardo Villalobos tuntuu siltä, ettei sillä voi vain mitenkään epäonnistua. Villa Nah alkupaloiksi. Lauantaina tiedossa on todella paljon odoteltu M.I.A., jonka rinnalla kaikki muut sen päivän esiintyjät kalpenevat, vaikka Diplo kovin kampoihin laittaakin. Sunnuntai on ehkä se "vaikein" päivä, koska Girlsin lisäksi mitään semmoista ehdotonta must-see-juttua ei ole. Mutta ehkäpä Marina and the Diamonds ja The xx todistavat pohdintani turhiksi. Ja koko viikonlopun puolesta puhuu se, että kyllähän sitä nyt joka kesä joku festari on koitettava alusta loppuun!

--

Loppujen lopuksi vuodesta 2010 on tullut ihan yllättäen parhaita festarikesiä mies muistiin - Provinssissa on hyviä nimiä mutta ei itseäni kiinnostavia. Ilosaaren Dj Shadow ja Bad Religion olisi todella kovia muuten, mutta eivät ihan matkan arvoisia pelkästään ilman suurta lössiä. Siis jo edellä mainittujen lisäksi Suomi tarjoaa muutakin.

Oikeastaan ainoa asia, mikä jäi hampaankoloon, oli Pearl Jam. Ja se, että bändi ei suostu tulemaan Puolaa lähemmäksi Skandinaaviaa. Hetken pohdin mielessäni lähtöä Gdynian Open'er festivaaleille mutta jotenkin seuran rekrytoiminen vain jäi. Paikalla olisi ollut Pearl Jamin lisäksi myös 2manydjs sellainen nimi jota Suomeen ei tule, ja joka maistuisi. Samoin Portugalissa on Optimus Alive -niminen tapahtuma, jonka esiintyjälista on jotain taivaallisinta: Pearl Jam, LCD, Calvin Harris, Tiga, Way Out Westissä väliin jäänyt Crookers.. mutta toisaalta. En valita. Lähden sukulais-lomalle Lissaboniin jo parin viikon päästä, joten taitaa jäädä lopulta siihen ulkomailla pyöriminen tältä kesältä.

Ellei sitten Öllesummer Tallinnassa saa tekemään ekstempore-reissu 14.-17.7. maan rajojen ulkopuolelle. 30 eurolla festaripassi käteen, ja paikalla olisi Scissor Sisters, Calvin Harris ja kasa ihan outoja eestiläisiä nimiä. Ja toki HIM, perus-HIM. Saas nähä! Who's with me?! :D

Kuvat #1 #2 #3 #4

Girl girl girl

Euroviisuista on jo kulunut monta päivää, joten suurin huuma on jo ohi. Ei enää aiheeseen liittyviä status updateja, ei ennakointeja ja suuria analyysejä koko juhlasta, koska juhla on jo mennyttä ja jäljelle ovat jääneet vain muistikuvat biiseistä.. vai.. onko? Kuka näitä enää tässä vaiheessa muistaa?

Minua huvittaa suuresti, että jo nyt on suurin osa viisuista unohtunut pois muistista, varsinkin ne joissa ei mitään erityistä ulkomusikaalista hauskuutta/erityisyyttä ole tukemassa esitystä. Armenialainen kaksimetrinen amatsoni ei hevillä unohdu, mutta hänen biisinsä kylläkin. Voittaja-Lenan söpö lava-habitus ja hauska aksentti jäivät kyllä mieleen, vaikka itse biisistä ei niitä kauhean tehokkaita koukkuja löydykään, perusrallatuksena kuitenkin ihan pätevä. Kreikkalainen Opa! toivottavasti unohtuu mahdollisimman pian, samoin kaamean tylsä Irlannin edustaja, ja Tanskan sanoinkuvaamaton plagiaatti-potpuri, johon oli saatu upotettua Ricky Martinin ja Christinan Aguileran duetto, taustoiksi The Policen Every Breath You Take ja kertsiksi ABBA:n The Winner Takes It All. Aikamoinen "catch them all"-tehtävä koko viisu.

"Okei, on se ihan söpö. I dig tattooed chicks."

Viisuissa oli tasan. Yksi. Poikkeus. Semi-finaaliesityksestä lähtien olin myyty Romanian nerokkaalle poppirallatukselle, ja finaaliin mentäessä uskoin loppuun asti, että tällä mennään pitkälle - kolmas tila sieltä tulikin. Hävitty ei huonoille, vaikka Turkin emobändin nimi (maNga, örgh) saakin kananlihalle. Ovi ja Paula Seding laulavat yksinkertaisesti tulella leikkimisestä, ja tietyllä tavalla tutuista elementeistä on vain saatu pirun toimiva kokonaisuus viisulavalle. Kuvaavaa on, että promo-video oli kuraa, ja semi-finaaliesitys niin ylivertainen, ettei edes finaalissa pystytty menemään over the top. Perusbiitti on elektronista kikkailua pianoin ja toi aluksi mieleen jopa Chromeon näppärät ja kirkkaat biitit, uskomatonta mutta totta. Duon välinen kemia välittyy esiintymisessä todella hyvin, ja kertosäe on ilmava eikä sullottuu liikaa täyteen turhuuksia, vaikka tyyli onkin hyvin erilainen kuin A-osassa. C-osan korkean äänialan hehkuttelu Paulalta vaati aluksi sulattelua, mutta jopa siihenkin tottui lopulta.

Oih, Romania. Bandwagonissa, toivottavasti ensi vuonna tulee yhtä hyvä biisi ja se vie koko potin. Ehdottomasti Lordinjälkeisen viisuilun huippukohtia, yhdessä vuoden 2007 Ranskan Les Fatals Picardsin biisin ja viime vuoden hauskan Bosnia-Hertzegovinan punakonefiilistelyn kanssa. Enjoy! (Ps. suosittelen siis todellakin tätä semifinaaliesitystä yli kaikkien muiden, vaikka Spotifystäkin löytyy!)

Kuvat #1 #2