Voi teitä festarit, voi teitä..

Jälleen yksi "ilouutinen" eetteristä.. Ankkarock on onnistunut tänä vuonna jopa hankkimaan hyviä artisteja. Toivon kyllä äärimmäisen paljon, että kys. tapahtuman vetonaula TV on the Radio tekisi kanssa edes yhden keikan a'la Tavastia, ettei Korsoon tarvitsisi alentua tunkemaan. Olen siellä ainoastaan kerran ollut - tasan vain ja ainoastaan Franz Ferdinandin takia. Surkeimmat festarit tästä huolimatta mitä olen maassa kohdannut - ainakin isomman kaliiperin meiningeistä.

Vaakakuppiasettelussa Suomen kesäfestarit tähän asti:

Ankkarock
Must-see jutut: TV on the Radio
Muut kivat jutut: The National (nähty!), Fucked Up
Lisättävää: Korso on blääh. Toisaalta jos rahaa riittää, voisi sortua, koska kolme mainittua samana päivänä..
Tuomio: UNDECIDED (likely not)

Ilosaarirock
Must-see jutut: Isis, Röyksopp (tosin kumpikaan eivät ihan niin tärkeitä)
Muut kivat jutut: Walls of Jericho, Dillinger Escape Plan, Maxïmo Park + oudot ulkkarit
Lisättävää: Tunnelma mitä parhain. Jos vain saan ihmisiä kaveriksi, pyrin tänne.
Tuomio: UNDECIDED

Ruisrock
Must-see jutut: !!! (nähty, mutta silti), Calexico (myös Way Out Westillä)
Muut kivat jutut: Glasvegas, Mew (nähty), The Wildhearts (nähty)
Lisättävää: Kun ei ole matkakuluja, Ruissilla on aina etulyöntiasema muihin.. mutta ehkä tällä kertaa sekin raha menisi paremmin muualle. Toisaalta, jos huhut toteutuvat ja Faith no More tulee paikalle.. hrr..
Tuomio: UNDECIDED

Provinssirock
Must-see jutut: --
Muut kivat jutut: Placebo, Emiliana Torrini
Lisättävää: Oikeastaan ainoa helppo vaakakuppeilu - Placebo olis ollut kova juttu 2001. Does It Offend You Yeah! Oli ainoa must ja sekin perusi. Voin ilolla sanoa että..
Tuomio: NOT

Pitkä Kuuma Kesä
Must-see jutut: Flaming Lips (nähty!)
Muut kivat jutut: Social Distortion
Lisättävää: Jotenkin odotan innolla Lipsien (ja Mogwain kaveriksi) jotain kolmatta kovaa.. ja sitten on jo aihetta kokeilla pääsyä paikalle. Lipsit olivat viimeksi Ruississa aivan erinomaisia!
Tuomio: UNDECIDED

Eli eihän tästä osaa sanoa mitään, peijoona! Toisaalta tällainen epävarmuus ehkä jopa onnistaa siinä mielessä, että Göteborgin reissu on aina vain todennäköisempi. Tosin minun tuurillani Wilco tulee sitten lopulta Provaan tosi tylsälle päivälle, jonne eksyn sitä katsomaan Kotiteollisuuden sekaan. Hrr. No mistä sitä tietää! Ja nä on vain pintavikaisia juttuja, festarit on silti kivoja! Sitä korostamaan pirtein biisi mitä olen kuullut aikoihin - ja ihana video, oih. Aurinkokin paistaa ikkunasta ja kaikkee siistii whii-ii!


Secret Dakota Ring - The Fade to Black

#13

#14
Disco Ensemble - Viper Ethics
(2003, Fullsteam Records)

Disco Ensemble on todella vaikea bändi analysoida albumien perusteella. Toki niitä on tullut tehtyä, niitä on tullut kuunneltua, niitä on ennen kaikkea odotettu, sitten mahdollisesti hiukan petytty tai innostuttu positiivisesti - onneksi kronologisesti tässä järjestyksessä. Kuitenkin DE herätti minut keikoille. En juurikaan ennen uotta 2005 pyörinyt keikoilla, mutta satui innostumaan kovasti tästä suomalaisesta bändistä, joka oli tarpeeksi rujoa mutta silti vielä kosketeltavaa - samaan aikaan lehdet ja true-fanit manailivat, kuinka bändi lähti hc-juuristaan kohti punk-poppia! Ja minä vain satuin pitämään kovasti levystä Viper Ethics, enkä huomannut ollenkaan tällaista valittelua, kun First Aid Kit sinä samana vuonna iski kansan tietouteen ja teki bändistä suuren. Toisaalta vihasin sitä, kuinka Viper Ethicsiltä ei enää soitettu enää kuin muutama hassu biisi joka keikalla.. kyllähän siinä oli pointtinsa - Viper Ethics oli yhtyeen huippu. Ja sai minut uskaltautumaan keikoille.

Sittemmin voisi jo uskaltaa väittää toisin, mutta Viper Ethics oli vain sitä kovinta ja parasta DE:tä, joka livenä kuultua laittoi jalat hurjaan spinniin ja levyltäkin iski tajuntaan tietynlaista suunnatonta kaihoa ja uhoa parempaan, hyvin positiivista mutta tyytymätöntä musiikkia. In Neon suorastaan murskasi aina livekeikoilla, Videotapesin yhdistän pitkiin bussimatkoihin töihin Saloon, sattumaltako valitsin aina levyn kuunteluun kun kaihoisasti Hajalan metsissä ajelin bussilla rutiinia, josta halusin karkuun? Sink Your Teeth In oli pitkään sellainen mieleni salaisuus, ikäänkuin soitetumpien harvinaisuuksien takana luimuileva lopetuskappale, joka sitten soidessaan joskus paljon myöhemmin (2008?) keikalla sai minut herkistymään kovasti siitä, kuinka rokkiin tutustumisellakin on juurensa. Disco Ensemblen kautta löysin ehkä ensimmäisen kiinnikkeen raskaampaan musiikkiin ylipäätänsä.. mutta Viper Ethics on omalla sarallaan vertailuissa kaikkien myöhempien löytöjen yläpuolella.

Eksyn vieläkin varmasti monille hyville keikoille, ja innostun vielä nostamaan jalkaa ja jopa sortumaan pittailuun. Livekeikat ovat kuitenkin aina tietyllä mittarilla laskettavissa - ystäväni Kristan kanssa Pitkä Kuuma Kesä ja ensimmäisiä kertoja kun First Aid Kitin biisit olivat vielä tuoreita (hetken) ja Viperin höysteenä syntyi täydellinen keikka, ilman heikkouksia. Turussa S-Osiksen keikka, jonka encoressa lasken jalkaani moshatessani lavan reunalle silmät kiinni, ja tunnen kuinka ilmavirta ja huuto lentävät ylitse ja pian näen kuinka laulaja-Miikka makaa ja karjuu lattialla - kaikki väistivät, senkin idiootit! Ilosaaren vettävaluva eturivi. Ja 3 vuonna putkeen toistuva kaava Turun Klubilla, kun ilkikurinen närkästys paidattomien lätkäjätkien seassa muuttuu innoksi kun Masquerade tai Mantra alkaa soimaan, ja parin hyväksyvän vilkaisun jälkeen tutuilta jotka kohtaan vain DE:n keikoilla, annan vain itselleni myöden ja jyrään. Jyrään!

Downtempo barrel roll on a heavy metal slope

Maailmassa tapahtuu taas kummia kun vähän selkänsä kääntää. Minun piti kyllä päivittää taas top15-listaa, mutta jotenkin univelkojen sovittelussa ja vuosijuhlahuumassa työt jäivät taas vähän vähemmälle.. nyt ehtii taas hiukan käsittelemään asioita. Tenttihän on VASTA huomenna, heh!

"I am Bill!"

1) YK osaa, ja on tehnyt tiettäväksi, että uskontoja ei saa pilkata. Siis oikeasti, YK:n Ihmisoikeustuomioneuvosto linjasi, että uskonnosta puhuminen kriittiseen sävyyn on väärin, ja tästähän ei jousteta. Ei kyllä yllätä, että yksikään EU-maa ei tämän puolesta äänestänyt, ja toisaalta USA:han ei ole edes neuvoston jäsen, joten ironia oli kyllä vahvasti läsnä. Saa mitä nykyään tapahtuu esim. sen takia, kun itse ilmaisen näin negatiivisen kantani islamistisen Pakistanin pyrkimyksiin luoda tällaista sananvapautta rajoittavaa näkemystä vallalle YK:n kautta. Olenko rikollinen jo nyt? Lähde: Piraattiliitto.

2) Myös elokuvamaailma osaa. Nimittäin mikä olisikaan paras tapa luoda uskottavuutta jälleen lisää sen täysin menettäneelle organisaatiolle (käytetään nyt moniikkeria Hollywood), kun luodaan toimiva ja edullinen DVD-vuokrauskonsepti, ja sitten sitä koitetaan suodattaa ja sumuttaa päin näköä. Ironista on se, että McDonaldsilta pois-ostettu formaatti saadaan lypsämään näin paljon rahaa ja asiakkaita - hienoa, että innovaatiosta palkitaan! Oikeusjutun jälkeen firma saa varmasti vielä enemmän tuottoa, ja terve järki ja kilpailuhenki voittaa. Lähde: HS.

3) Facebook lisäsi viimein Feedinsä ominaisuuksiin tyhmien quiz-ohjelmien blokkaamiseen yhdellä napinpainalluksella! Voitto! Nimittäin on se kumma, jos ihmisillä selvästi on edessään mahdollisuus olla kertomalla jokaiselle 200 ystävälleen, minkä tuloksen sai testistä "mikä on psykologinen sairautesi" tai "minkä vuosikymmenen nainen olet", ja silti hän haluaa sen kertoa - jos ihminen omien quizien kohdallakin tekee päätöksen tehdä vain ehkä noin joka 10. testin, niin luulisi samalla tajuavan sen, että vaikka itseään se vastaus ehkä kiinnostaa.... niin ketään muuta ei. Egomania on jännä tauti. Lähde: Menkää FB:hen tsekkaamaan, jee!

Ps. Satuin katsomaan naisten MM-taitoluistelua, ja se meno oli kyllä EM-höntsäilyihin verrattuna kuin ydinfysiikkaa. Onneksi suomalainen Lepistö oli lopulta paras kaikista Euroopan naisista ollen 6., se on oikein hyvin se. Ja koska olen mies, tässä mielestäni parhaita huomioita kisoista, huomioiden kohteena Georgian Elene Genevanishvili.

Kuva #1

Aikuisuuden kaipuun hetkiä kävelyllä kohti kotia

Klubin bändi-ilta oli suoraan sanoen pettymys - DJ:tä ei muistettu juomanjuomalla (ei bändejäkään), ja tapahtuma olikin mukavan iltapuolen sijaan livepuolella Klubia, joten lähinnä istuin yksikseni ylhäällä parvella koko illan. Mutta pois tästä, ja keskittymään uutismaailmasta poimittuun:

1) Suru-uutinen ensin - Last.fm on tehnyt ensimmäisen liikkeen kohti pakollista maksullisuutta ja on laittamassa ilmaisradionsa lukkojen taa kaikkialla muualla kuin Jenkeissä, Saksassa ja Briteissä. Näissä maissa kulut kuulemma onnistutaan kattamaan mainoksilla, mutta kaikki tuottamattomat yksiköt joudutaan siis laittamaan ainakin tietynlaiseen maksupakkoon - ja tämäkös sapettaa. Ei sinäänsä etteikö hommaa olisi voinut ennakoidakin, tai etteikö olisi aika loogista että jossain vaiheessa homma tulee liian kalliiksi ylläpitää. On se silti sääli muistella kaihoin mielin aikaa, jolloin Audioscrobbler oli vain valkotaustainen statistiikka-sivu, ja ainoat tiedot olivat Overall Charts ja Weekly Plays. Kaikki menee oikeasti vain huonompaan suuntaan netissä, siltä ainakin tuntuu kun kaikki käyttämäni palvelut muuttuvat aina vain monimutkaisemmiksi ja turhiksi. Jos on potentiaalia laajentaa, laajennetaan - aina. Koska jos on potentiaalia, joku myös haluaa idean ostaa ja tehdä sillä saatanasti rahaa. On se sääli. Lähde: Last.fm.

2) Maailmasta on löytynyt mies, joka on selvinnyt molemmista maapallolla tapahtuneista ydinpommihyökkäyksistä - japanilainen Tsutomu Yamaguchi joutui ensimmäisen iskun kohteeksi Hiroshimassa työmatkallaan, ja palasi tämän jälkeen kotikaupunkiinsa.. Nagasakiin. Tämä on tietenkin kuriositeetti, mutta todella hämmentävä sellainen. Lähde: AOL.

Elämä ja takatukka edessä?

3) MacGyver palaa elokuvassa, enkä tiedä asiasta mitään sen enempää. Mutta tiedän vain, että on olemassa mahdollisuus nähdä Richard Dean Anderson vielä kerran kuuluisimpana ja parhaimpana alter-egonaan. Aikana jolloin ehkä Monk on ainoa television konfliktinratkoja, joka ei käytä aseita, on hienoa muistella kuinka joskus takatukka-Angus vältteli aseita viime hetkeen asti, ja käytti aina viekkauttaan parhaana aseenaan - realismista viis, koska kyllähän ammuskelukohtaukset ovat ties missä sarjoissa ihan arcade-henkisiä. MacGyver oli mahtava roolimalli. Lähde: Reuters.

4) Ilosaareen julkistettiin uusia nimiä - ja pakko myöntää, että tietyllä tavalla taas niin 'ilosaarirokkimaista' - kirkkaimpana uutena kiinnityksenä loistavan uuden albumin julkaissut Röyksopp. Ei paljoakaan tuttuja nimiä loppupeleissä Joensuussa, mutta silti kattaus houkuttelee.Pori Jazz on täysin valmis kattaukseltaan ja isojen nimien määrä hämmentää - Tom Jones, Roy Hargrove ja tässä ennenkin mainitsemani basistikolmikko Clarke-Miller-Wooten ovat kaikki samassa konsertissa Kirjurinluodolla ja en usko, että pystyn pitämään itseäni erossa sieltä. Tämä festarikesä näyttää tällä hetkellä siltä, että olisin matkaamassa ainakin Ilosaareen (seuravarauksella) tai Porijazziin kun ovat päällekkäin, Ruisrokkiin ainakin päiväksi, sekä Ruotsiin Way Out Westiin Göteborgiin, lähes ilman seuravaraustakin. Miksi, kysytte ehkä? Vastaukseen on itseasiassa näin monta vastausta:

Calexico
Band of Horses
Bon Iver
Beirut
Crookers
Arctic Monkeys
Lily Allen
Wilco.

Nothing's Gonna Stand In My Way till Götebörg..

Kuva #1 #2

Heavy like a really heavy thing

Tänään soitellaan musiikkia Klubilla taas perinteeksi muodostuneissa Anglica Band Nighteissa. Luoja muistaa kuinka mones kerta tämä jo on tuolla, varmaan kolmas? Either way, ongelmallista on se, että pitäisi löytää räppiä ja tanssittavaa indietä soittolistoille ja mitä minä teen? Fiilistelen heviä! Mein gott..

Irepress - Snayk's Tale

Irepress iskee siihen tiettyyn välimaastoon, jossa hevistä tulee tosi jämäkkää ja kaunista. On sitä stereotypistä sahaustakin, mutta ennenkaikkia melodisia proge-elementtejä, eli nokkelaa ja monipuolista sävelkulkua ja todella haastavaa kuunneltavaa ilman, että korvissa sattuu. Paljon vaihteluita, kehitystä, luomistyötä. Toisaalta monet progebändit ovat sitten taas liian hienostelevia ja niiltä muuttuu munaa jaksaakseen kiinnostaa. Tämä bändi vaikuttaa osuvansa juuri oikeaan väliin.. ja kaiken lisäksi vokaalit ovat joko olemattomia tai hyvin hienovaraisia. Hevissä olen allerginen juuri mielipuoliselle karjumiselle, joka kuulostaa vain muutaman harvan yhtyeen tapauksessa oikeasti hienolta..

Mastodon

Mastodon on vanha tuttu ja ehdoton "kuningas" mitä tulee lempihevibändeihin, aivan siinä Devin Townsendin tasolla. Huudot toimivat, rakenne on kuin palapeliä ja ytyä löytyy kaiken tämän lisäksi. Ja uutta albumia on kovasti, kovasti hehkutettu joten en voi muuta kuin odotella vesi kielellä! Biisejä on kuulemma seitsemisen 50 minuuttiin joten progeilua on entistä enemmin tiedossa, mutta ainakin sinkkubiisi herättää kyllä äärimmäistä lupausta.. katso video täältä.

Kuva #1

Kuva kertoo enemmän ja näyttää kivemmalta

Wordlella on kiva leikkiä ja luoda itseään. Opetustarkoituksessakin toimii varmasti, mutta parhaiten on mukavan viikonlopun jälkeen vain haahuilla ajatuksissaan ja psyykata itsensä positiivisiin ajatuksiin positiivisista asioista. I like this.

Ensi viikolla lisää top15-listauksia, microbloggingia, nais-ääntä ja NHL:ää (oh no!).

Parlez-vous Francais? Non. Whatever.

Ah. Deadlinet senkun venyy ja paukkuu. Tänään opiskelemme Kiinaa, ilmastonmuutosta, maailmansodan välisen ajan Suomea ja venäläisiä jälkiruokia. Sen kunniaksi uuden ahkeran päivän uskaltaa aloittaa pirteällä elektro-poppiksella - tottakai Ranskasta. Semi-hintahtavaa, mutta ihan sama!

Ja tyttöhän on siis Couer de pirate -taiteilijanimellä esiintyvä 18-vuotias Béatrice Martin Quebecista. Kyllä, 18-vuotias. Kasvaisi pari vuotta, niin fanittamista kehtaisi harrastaa vielä luontevammin.. krhm, either how. Vaikka tämä onkin elektroa, on Béatrice enemmänkin kauniin ja hempeän popin tekijä, ja albumikin kai häneltä on pian tulossa. Pidän kovasti., siitä herkemmästä ja ei-miksatusta tuotannostakin. Esimakua.

"Did I ever tell you I was a sucker for tats?"

Kuva #1 #2

you can't please everyone, you can't smile all the time

Esseitä, dediksiä, tenttejä, pääsykokeita, päätöksiä, spellcheckejä, lähdeviittauksia, pyh! Koska haluan kirjoittaa blogia mutta en perustella yhtään mitään, on aika vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta. Nimittäin tuoda esiin musiikkia, josta en ole viime aikana pitänyt, syystä tai toisesta. Välillä on kiva näin käänteispsykologisestikin tuoda esiin uusia artisteja - kuunnelkaa/älkää kuunnelko näitä!

* La Roux on naisartisti, joka tuntuu olevan kaikkien blogien huulilla juuri nyt - tähän voisi heittää linkin jokaisesta lukemasta blogistani, mutta en jaksa. Onhan hällä ihan pari hyvää biisiä, mutta miettien mitä kaikkea muuta aikoinaan on hehkutettu sinä "IT"-juttuna, niin ei oo kyllä La Rouxilla ihan samaan kaartiin vielä asiaa. Liikaa remiksejä biiseistä, jotka toimii just ja just originaaleina. Katotaan sitten kun tulee täyspitkää, jookosta?

* Chevy Chocolate Cookies ja Bloody Beetroots. Instant skip, ellei ole satuttu remiksaamaan jotain oikein mahtavaa artistia.. sitten ärsyyntyneenä tsekkaan että onko taas tullut uusi syy vihata näitä. Juuri sellaista elektroa, josta en löydä mitään hyvää. Veikkaisin että noise-fanienkin korviin aina välillä sattuu ja iskee sellainen "nyt riittää, tähän on kamalaa kakofoniaa"-fiilis. CCC ja BB on mulle se sama juttu. Mielummin noille lyhenteille Cosmic Comic Cafe ja Band of Brothers selitykseksi, next.

* Lady Gaga. YH! En olekaan ennen toivonut Christina Aguileraa tulemaan pelastamaan minua diivamaisilta klubihiteiltä. Tai ihan ketä tahansa. Jopa Katy Perryn kuluneimmat toimii paremmin. Klubimusiikki menee aina sykleissä joten välillä soi pelkkä hyvä ja välillä pelkkä huono musiikki.. nyt on aallonpohjameiningit menossa.

* Late of the Pier... äääää, viekää ne pois! Mun korvat, mur.

* Editors.. ... ... *kuorsauksen ääniä*

Ja näin onkin hyvä nukahtaa. Tosin parempaa unimusiikkia on tämä.

kuva #1

Tämä yö ollaan vaan ja fasetetaan

Viikonmittainen netinrajoitusprojektini on ollut tähän asti aika menestys monellakin tavalla. Ensinnäkin on huomannut kuinka valtavasti aikaa jää hyödyllisempään käyttöön, kun ei ole kaavamaisia pakoreittejä pelkälle idlaukselle. RSS-feedeistä huomaa luontevasti, että karsittuaan kaikki muut paitsi sarjakuvat ja musiikkiuutiset käytöstä, aikaa kuluu ehkä minuutti per päivä - ei paha. Ilman irkkiä pärjää muuten täydellisesti, ainoastaan ruokaseuran etsintä opiskelijaravintoloihin on hiukan vaikeampaa kun ei voi logata itseään luennolla. Jääkiekkofoorumit ovat tietysti yhtä turhan kanssa, messengeri myös koska siellä on online loppupeleissä todella vähän ihmisiä. Facebook on vienyt vallan siltä.



Facebookin hyödyllisyyden huomasin todella nopeasti - tarvitsin nopeasti valokuvan työhakemukseen, koska vanhassa oleva kuva ei vain toiminut. Muistin ulkoa yhden kaverin, joka omisti hyvän kameran, jolle soitin, ja jolle ei käynyt. Sitten meni sormi suuhun, kunnes luovutin hetkellisesti viikon periaatteen käytännöllisyyden vuoksi - FB auki, chat auki ja sieltä löytyy 20 online-ihmistä, joilta kaikilta voi kysyä suoraan onko asia näin. Ei soittelua ja tekstailua eestaas. Ongelma ratkesi n. 10 minuutissa. Kolmessa päivässä postiin kilahti myös ilmoituksia kiinnostavista tapahtumista, joita oli pakko käydä hyväksymässä FB:n puolella. Toisaalta kiertelyä, kun sähköposti homman hoiti, mutta silti ei niistä olisi tietänyt ilmankaan. Sama asia tulevien Edarivaalien vaalimainoksien suhteen: lähes kaikki ehdokkaat kampanjoivat groupeissaan joihin hankkivat kaverinsa palvelun kautta, tai ainakin vähintään tiedottavat asiasta. Kaverihengailua, politiikkaa, käytännön asioita - jopa turha spämmi on aikalailla filtteröity pois ilman ongelmia. Tietyllä tavalla alkaa ymmärtämään uutisotsikoiden painotuksen - yhä enemmän yhteisöpalveluita, yhä enemmän kehitystä marginaalista yleiskieleksi. Eläkeikää lähestyvä äitinikin tietää tasan, mistä FB:ssä on kyse. IRC-gallerian suhteen näin ei ollut. Ja mitä uutisiin tulee..

Facebook oli YO-kirjoitusten esseenaiheenakin. Voin kuvitella, että oli yhtä suosittu, kuin aikoinaan reaalin kemiassa "etanolin valmistus", luonnollisista syistä.

Twitter'kin on tullut ilmeisesti jäädäkseen. Ainakin suomalaiset käyttäjät uskovat näin, vaikka itse ainakin uskon FB:n pyrkivän ihan onnistuneestikin samoille apajille. Mutta kun en itse kuulu kuin yhteen käyttäjäkuntaan, en voi oikeastaan arvioida mitään. Ainakaan itse en ole vielä sortumassa.. ellen sitten ryhdy aktiiviseksi itse-promootiota harrastavaksi DJ:ksi!

Facebook menee virallisesti ohi myös sähköposteista. Ymmärrän sen täydellisesti - käytän yliopiston ulkopuolisiin asiointeihin todella vähän sähköpostia, kun RSS ja FB hoitavat kaiken suuremman asian. Itseasiassa pidän gmailin aktiivisena tarkoituksella sellaisilla newslettereillä, jotka hyvin voisi RSS:ään myös ohjata. Ihan vain siksi, että sitten kun yliopisto-tunnus kuolettuu (toivon mukaan valmistumisen myötä!), on jotain tuttua mihin palata.

Ja viimeisimpänä.. ja vähäisimpänä: Facebookin ulkoasu uudistuu! Kyllä palvelu vielä menee ehkä muoti-ilmiönkin piikkiin, koska tämä uutinen HS:ssä menee jo samalle tasolle Kalevan "mummon potkukelkka pöllittiin"-uutisoinnin kanssa. Pölypilvi laskeutukoot. It's inevitable!

Kuva #1 #2

#14

#14
Joanna Newsom - Ys
(2006, Drag City)

Indie-folk, vaihtoehtoinen sulosointuinen tunnelmointi. Niin moni bändi ja promottu levy menee tuon tittelin alle minulla, jos alkaa kriittisesti selailemaan nykyisiä kuuntelutottumuksia soittolistalta. En sinäänsä syytä itseäni tästä, koska jotenkin on luonnollista, että rokin ja muun raskaamman musiikin rinnalle tulee jotain kevyempää ja huojentavaa. Folk on kuin varkaana alkanut uppoamaan samalla, kun altsuilu muuten lähtee jonnekin hämärän noise-psycho-pelleilyn piiriin (imho) ihan liian helposti. En halua kakofoniaa, haluan jotain yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan.

Ja Ys iski johonkin hermoon. Joskus käy juuri niin, että ne kriitikkojen valitsemat jutut vain yksinkertaisesti toimii - nämä tapaukset tuo juuri palauttaa välillä uskon koko ammattiryhmään. Arcade Firen Funeral oli yksi esimerkki täysosumasta, mutta Ys oli vain jotain täydellistä ja oikein. Sinäänsä outoa, koska kappaleet, joita albumeissa on huimat 5, ovat enemmänkin novelleja, tarinoita. Tietyllä tavalla ne ovat kuin iltasatuja, koska niin selkeästi mieleen tulee Milne tai vastaava sanaseppo. Fantasian rajamailla puhuvia eläimiä, opettavaisia anekdootteja. Kuin Jukka Parkkisen Korppi-kirjat. Jouhevaa, maagista ja lämmintä.

Ei vähiten lämmintä Newsomin murtavan kauniin lauluäänen takia ja hellyttävän taitavan harpunsoiton ansiosta. Näin harvinaisen instrumentin avulla se tunnelma muuttuukin innostavaksi. Ei mitään sellaista mihin törmäisi joka päivä, varsinkaan populäärimusiikissa. Eikä se tietenkään ole mikään sopiva ainoa syy nostaa albumia yli muiden - tässä se vain onnistuu. Muu Newsomin tuotanto ei ole jälkeenpäin ole koskettanut samalla tavalla. Eikä se todellakaan ole mikään huonouden merkki, korostaa vain Ysin loistavuutta. Ja voi, kuinka hienoa oli tämäkin neiti nähdä vielä livenä Suomen Tsadissa! Aikamoista.

Top15 Lista:
#13 - ?
#14 Joanna Newsom - Ys
#15 Jaco Pastorius - Jaco Pastorius
#16 DJ Shadow - Endtroducing
#17 Amon Tobin - Chaos Theory
#18 Tool - Aenima

#15

#15

Jaco Pastorius - Jaco Pastorius
(1976, Epic/Legacy)

Jaco on jazz-muusikoksi aika traaginen tapaus - tietyllä tapaa stereotypinenkin, koska syöksykierre kuolemaan saakka († 1987) lähti liikkeelle alkoholilla lutraamisesta ja huumeisiin sekoamisesta. Lopulta hulluuden partaalle hourahtanut mies kuoli köyhänä ja unohdettuna - mutta Jaco elää silti vahvasti, eikä tietenkään hienon muusikon elämä jää mieliin tragedian vaan musiikin takia.

Tutustuin Jacoon sattumalta etsiskellessäni jazz-intoni huipulla uusia nimiä nimien perään. Wayne Shorterin kautta löytyi mahtava Weather Report, jonka kautta ikäänkuin vahingossa innostuin kuuntelemaan bassotyöskentelyä. En tarkalleen muista milloin ja miten, mutta lopulta minut oli myyty - tämä levy sai minut löytämään basson, niin rokista kuin popista ja jazzista, aivan kaikkialta. Arvostus soittimeen on opastanut minut ties millaisten elämysten äärelle, tuskinpa esimerkiksi ilman Jacoa olisin ymmärtänyt nähdä triota Miller-Clarke-Wooten livenä Helsingissä.

Levy itsessään on tasavahva - enkä oikeastaan osaa selittää sen tarkemmin. Albumin vahvuudeksi voisi laskea kenties juuri ja juuri sen, että laulu Come On Come Over uppoaa kuin häkä - yleensä vihaan jazz-laulua, koska olen ihastunut siihen, kuinka soittimet luovat tunnetilat päähäni ilman sanoja. En ole koskaan osannut kuunnella sanoja yli melodioiden ja soitinten, saati ihan vain miellyttävän lauluäänen, joten jazz antaa minulle mahdollisuuden lakata välittämästä ja antaa vain upota äänimaailmaan.

Jacon jälkeen olen kuunnellut monia eri jazz-basisteja ja voisin väittää (varauksetta Stanley Clarke lukuunottamatta), että kukaan ei pysty samaan kuin Jaco - tuomaan samalla esille sekä basson alataajuuksien luoman sisäänrakennetun 'coolin' että herkemmän puolen. Tietyllä tavalla soitin on Jacon käsissä urbaanin melankolinen olematta silti rankaiseva. Marcus Miller ja Viktor Wooten ehkä juuri siksi ovat jääneet itselläni vähemmälle - ne ovat liian raskaita, liian armottomia. Jacon tekniikka on armoton, mutta tällä albumilla täyteläinen äänimaailma syntyy tasapainosta paikoin muiden instrumenttien avustuksella luodusta kokonaisuudesta (Used to be a Cha-Cha, Kuru/Speak like a Child), toisaalta sydäntäsärkevistä yksinäisistä mutta jämeristä soolotulkinnoista (Portrait of Tracy, Okonkole y Trompa).

Mukana on Shorterin ja Herbie Hancockin kaltaisia suurnimiä auttamassa albumin luomisessa, mutta Jaco on päätähti, ja päätahdittaja. Taustalla soidessaan hän vetää minut pakosta yhä uudestaan ja uudestaan mukaansa niihin tunteisiin, joita selkäpiissä väreili ensikuuntelemasta asti. Töitä en siis voi tehdä kuunnellen Jacoa, koska hän vaatii kaiken huomioni edelleen - soittolistani "jazz" siis ei häntä sisällä! Hän on erikoistapaus minulle, jazzissa, ja musiikissa yleensäkin.

Top15 Lista:
#14 - ?
#15 Jaco Pastorius - Jaco Pastorius
#16 DJ Shadow - Endtroducing...
#17 Amon Tobin - Chaos Theory
#18 Tool - Aenima

Oh Snap!

Monasti näitä on kokeiltu, ja tietyllä tavalla koskaan ei ole viety loppuun itse sen parhaan tarkoituksen takia - kokeilla pitäisi, miten paljon aikaa säästyy kun poistaa internet-kommunikaation täysin arkielämän yhtälöstä. Internetin kuuluisi kuitenkin olla ihmisen orja, eikä toisinpäin. Ja nyt on paljon uusia kursseja alkanut yliopistolla, vanhat alkavat vaatia yhä enemmän töitä, myös osakunnan Venäläisen Illan valmistelu sekä tulevat baarikeikat että elektrobileet varmasti kolkuttelevat myös pian ovia stressiyhtälöön. Siksi on aika ottaa asia oikeasti kokeiluun.

Tiedossa siis viikko ilman:
* Facebookia
* Messengeriä
*HFBoardia (keskustelufoorumi, johon menee helposti yli tunti päivässä)
* Irkkiä
* Blogeja (laskematta omaani, kenties tästä tykkäisi postitusvauhtikin hyvää!)

Kuva #1

People are staring - what?

Marina and the Diamonds

Tiedän, että piti aloittaa levylistausta, mutta prosessi on pitkä, niinkuin on toivottavasti lukijan kärsivällisyyskin - sitä hidastaa myös se, että kokoajan tulvii taas hyvää musiikkia aalloille ja eetteriin. Ylexin haastattelussa stable-dj ehdotti teoriaksi joulunjälkeisen lomamentaliteetin muuttumista tiukaksi paahtamiseksi ja toki myös kevät saa virkeän mielen vastaanottavaiseksi taas uudella tavalla - vaikka uusi periodi ja luennoton viikko osaltaan tekikin itselleni just päinvastoin. Mutta mitä pienistä!

Marina and the Diamonds on hienoa elektro-vivahteista kaunista naislaulua. Nimestä huolimatta siis yksi tyttö, yksi ääni. Marina on kotoisin Walesistä, ja jotenkin jos enkapsuloisin reseptin niin se olisi tässä:

400g Regina Spektorin leikkimielisyyttä
200g Little Boots'maista tuoreutta
1/2 desiä uuden Lily Allenin munakkuutta
3cl Dresden Dollsin kamariuskottavuutta
Hyppysellinen katkeruutta a'la Fiona Apple / Tracy Bonham

Tätä sitä kelpaa kuunnella valmistauduttaessa illan musiikkielämykseen - stäväni soittelee Monkissa lopputyökseen Fionaa. Odotan innolla, sen verran luonnetta löytyy tutulta itseltään sekä biisivalikoimaa Fionalta. Uskoisin, etten pety. :)