Monday, August 25, 2008

Skrätzäystä ja rökkenrölli


Les Gillettes (kuva)

Mitä musiikkiin tulee.. on löytynyt taas kaikenlaista. Lähinä elektro-musiikki työllistää aivoja nykyään siten, että pohdin mielessäni miten ja millaista musiikkia haluan itse tehdä, joten on hiukan vaikea olla tällä hetkellä puolueeton mistään.. paitsi silloin, kun jotkut kappaleet ovat vain suorastaan nerokkaita. On pakko esitellä yksi miksaus ja yksi kappale - miksaus on UMF:ssa meikäläisen kohtaamani kesäihastus Les Gillettes - miksaus löytyi alunperin Danger! Danger! -blogista alun perin, kiitos sinne. Enjoy!

LES GILLETTES - VIKING CRUSADES MIX (linkki myspace-sivulta)

Yksittäinen kappale taas on ihan sekainen satunnainen löytö, joka tuli vastaan kun yritin 10 sekunnissa selittää ystävälleni Jussille mash-upin saloja. Ensin soitin huumorimielellä aivan insane mash-upin Dragonforcesta ja Eaglesista, joka ei kyllä kestä hetkeäkään tanssilattialla ellei lattia ole täynnä piripäitä.. toinen esimerkki löytyi nopeasti Elbo.ws:ista ja mikäs se olikaan - 50-luvun rokkia yhdistettynä Snoop Doggin ärsyttävääkin ärsyttävämpään Drop It Like It's Hot'tiin. Ihan jäätävän tehokas kombo. Mies taittuu aika hyvin remiksaajien kourissa ihan siedettäväksi kamaksi, vaikka itse en olekaan mikään ihmeellinen räppifanaatikko/antipaatikko. Sattuman kauppaa siis varmaankin. Enjoy!



Sunday, August 24, 2008

Älä juo alkomahooli paha sinä hyi hyi

Opiskelukausi on alkamassa, ja vaikeaa on tietyllä tasolla - alkoholin kulutus nääs tulee nousemaan seuraavien viikkojen ja sitä kautta kuukausien aikana aika katastrofaalisesti verrattuna kesäaikoihin. Kyse ei ole mistään poikkeamasta, koska epäilemättä aika moni opiskeluaktiivi tulee viettämään suurimman osan ajastaan järjestäessään tapahtumia uusille fukseille, ja mikäli tapahtumat onnistuvat niin viina virtaa pitkin päiviä ensin iltapäivällä kevyesti tutustuessa ja lopulta yömyöhään jatkojenjatkojenjatkoilla. Toiminta ei ehkä ole ulkopuolisen silmin kaunista, ja välillä ainoa tapa suhtautua asiaan positiivisesti on vain mukanaryyppääminen. Silloin kun ei ole väliä mitä mieltä on, kun on mukana toiminnassa.


Ryyppäminen tuntuu olevansa konseptina vaikea, varsinkin kun ennakko-oletukset jotenkin olettaa, että se kuuluu osana hiljaisen suomalaisen hiljaiseen elämään - että opiskelun aloittaminen ilman ryyppäämistä olisi jotenkin vaikeaa. Vai johtuuko tämä yksinkertaisesti seurasta, joka ympärilläni pyörii? Välillä tuntuu, että ympärillä pyörii ihmisiä niin monesta eri järjestöstä ja oppiaineesta, että asian kuittaaminen huonolla otannalla olisi vain naiivia. Mikä suomalaisia siis vaivaa?

Itsekin juuri perjantaina olin aloittamassa syyskautta kotijärjestön grillibileissä ja viinaa meni siihen tahtiin, että loppuillasta meno ei ollut hauskaa - hauskanpito muuttui kotiinselviämiseksi juuri siinä vaiheessa, kun se tietty kultainen keskitie ylitettiin. Tästäkin huolimatta tarinat kotiin hoipertelusta on ihan pätevää dialogia monille, ylilyönnit ovat hyvää huumoria ja överöintiä ei kyllä vielä tässä vaiheessa elämää kukaan suoranaisesti paheksu - tai jos paheksu, he ovat jotain "ihmeen" tiistai-seuralaisia tai absolutisteja.


Joskus sanon leikillä, että olen semi-absolutisti. Tuttavien naurunhymähdyksiin voin vain vastata, että minulla on tietynlainen nollatoleranssi sitä rajaa, joka kun ylitetään, hommat muuttuvat naurettavaan suuntaan. Kaatokännit, överiksimenemiset, binge drinking, perseet, tinat, nämä eivät ole elämäni sanastossa hyväksyttäviä. Samoin pidän alkoholia seurajuomana - siksi yksin kotona ryyppäämistä en ole ikinä ymmärtänyt. Yksi näkemys muiden muassa, mutta tietyllä omahyväisellä tavalla toivon, että ainakin minulle tärkeät ihmiset ymmärtäisivät näkemykseni. Miksi nauttia sovelias+x määrä alkoholia, kun soveliaalla määrällä kostutat kielenkantasi, nautit (toivon mukaan) hyvistä juomakokemuksista ihan niinkuin maun suhteen, uskallat jutella ehkä hiukan tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja seuraavana aamuna ei tarvitse miettiä mitä kaikkea edellisestä illasta on unohtunut - eikä mieleesi ainakaan tule glorifioida moista toilailua. Kysypähän vaan. *moralisti*


Loppuiltaa piristämään kuitenkin yksi mielenkiintoinen artikkeli Psychology Today'sta, joka tuo esille faktat - hyvätapaista ja käytännöllistä juomista yliopistoilla kannattaa ja tulee tarjota opiskelijoille, koska kaikki kuitenkin ryyppäävät! Ihanan semanttista ja ärsyttävää, kun kaikkien lempiharrasteestakin tehdään tiedettä jolla jalot tarkoitusperänsä, eikö?

Saturday, August 23, 2008

Go ahead and jump!

Olympialaiset ovat lähes ohi.. keihäsmiehet pettivät ja jäljellä on enää Janne Holménin maraton, eli eipä tässä oikeen enää mitään ole jäljellä. Keihäsfinaalia töllätessäni pettyneenä erehdyin myös seuraavaan senjälkeistä naisten korkeushyppyä.. ja yhden kilpailijan katse mursi ihan täysin. Intensiivisyys tuo mieleen Natalie Imbruglian ja Milla Jovovichin - kyseessä on gasellimainen 193-senttinen kroati Blanka Vlasic. Photo-intensive, be adviced.











Thursday, August 21, 2008

I wanna see you with my t-shirt on

Selailen aina välillä muotiblogeja, joista löytyy ties mitä mielenkiintoista sisältöä - joskus kun vastaan sattuu jotain todella hienoa päällepantavaa ihan miehillekin, kääntää pääni kuitenkin aika nopeasti ensi-vilkaisu mahdolliseen hintamainintaan. Todella usein käy kaupoissakin vaikka joskus oikein kunnolla voisin vaikuttua jostain vaatekappaleesta - jotenkin vihaan käyttää liian suuria rahasummia vaatteisiin, koska kuitenkin miellän ne aina käyttötavaraksi, jotka kuluvat käytön myötä pois. Valitettavasti ymmärsin tänään tekopyhyyteni asian suhteen - jos vaatteita on tarpeeksi, eivät ne kyllä kauhean nopeasti ehdi kulua. Poikkeuksena tietysti farkut, joita minulla hajoaa käytössä luvattoman paljon.. mutta asiaan.

Kävin tänään vapaapäivänä huvikseni läpi Anttilan ja JC:n vaatevalikoimia, samalla kun kävin hankkimassa ns. tarvekamoja (muistitikkua ja taulunkehykset Bob Dylan -julisteeseeni) ja mukaan tarttui yllättäen pari t-paitaa. Samalla tajusin kuinka helppoa ja kivaa on käydä vaateostoksilla jos ainoa mukaantarttuva kama on"pari t-paitaa".. ja että tuo samainen kaava toistuu aika pirun usein. Ja loppuratkaisuhan selvisi kun setvisin hiukan vaatekaappiani.


Materialismin riemuvoitto

Lähes jokaisella paidalla on oma tarinansa, eli muistan tarkkaan mistä ne on hankittu, tai vaihtoehtoisesti mitä niistä on sanottu tai muuten jos niillä on "hauska" tarina. Criminal-paita (5 oikealle, 2 ylös) on kallein koskaan ostamani paita, aikoinaan kustansi 40 euroa Amsterdamista ostettuna.. ja se kertoo jotain siitä, mitkä standardini ovat sen suhteen, mitä paidasta kehtaa maksaa. Saa olla aika vaikuttava riepu, ennenkuin maksaisin 50 euroa paidasta vaikka pelkästään siitä syystä, että lapussa lukee Diesel ja printti on sattumalta uusinta mallia. Täysin ilmaiset paidat ovat myös paheitani.. harmaa Sigur Ros -paita tarttui aikoinaan Stupido Shopin kilpailusta, kun taasen Erotus- ja Guitar Hero -mainospaidat (5-oik-2-ylös, 3-oik-2-ylös) tarttuivat mukaa festareilta tänä kesänä - Erotuksen sai kun käveli UMF:ssa telttaan sisään ja nappasi mukaansa, GH lähti mukaan vasta tunnin jonotuksen jälkeen ja yhden Kissin biisin vetämisen jälkeen Ruisrokissa, ja valkoinen Since 1640 oli läksiäislahja polhissan laitokselta. Tällä hetkellä hauskimmat paidat ovat uudet löydöt, eli Puolasta hankittu kirkkaanturkoosi MORO-paita (sikäläisillä oli Moro Designs -niminen skeittausvaatefirma) sekä tänään mukaan tarttuneita, eli yläreunan 3 euron tähtipaita sekä vielä hintalapussaankin oleva raitapaita alempana siitä. Musta wifebeater ilman tekstejä on mytyssä sohvatyynyllä, siinä on käytännöllisyys yli tyylikkyyden toki.

Raakkasin kaikista Turussa olleista paidoista pois 10 kpl "ei-katukelpoisia" - säästeliään luonteen tunnusmerkiksi voi laittaa sen, että näistä lopulta vain 3 sai tuomion keräyslaatikkoon joutumisesta - muut ovat sitten lenkkeily/nukkumistarkoituksia varten, oli se sitten käytännöllistä ei, tilanpuute projektiin kun oli pääsyynä. Kun joku paita on ollut löytö Hollannista vapunjälkeisen alen ensimmäisinä hetkinä, kun muistaa kävelleensä aavemaisen hiljaisessa Damin keskustassa (puoleen tuntiin ei näkynyt valehtelematta ihmistäkään) niin voiko sitä sitten heittää pois, ja onhan se sentään WE:n paita! Toisaalta tuttuja vaatteita ei kehtaisi kavereilleenkaan antaa.. joko ne ovat liian rakkaita tai sitten liian rumia, ja kuka nyt haluaisi panna huonoa kiertämään..

PS: Ja Paimiossa on vielä lisää paitoja. Pari loistavaa pikeepaitaa (toinen Tsekeistä, toinen Puolasta juuri äskettäin), Bob Dylan -kiertuepaita, tyylikkäin lyhyt kauluspaitani Stadin JC:stä, harmaa harvinaisempi Disco Ensemble -printtipaita, sitten ainakin yksi lila paita vielä Tsekeistä, Firenzen Hard Rock Cafe -paita, Threadlessin A Key For Everything, ja olen taatusti unohtanut vielä pari lisää... ja sitä kun luuli ettei ole mitään vaatefetissejä!

PPS: Ja päälläkin oli kuvanottohetkellä toki jotain! .. eli Bullet For My Valentine -bändipaita. :)

Wednesday, August 20, 2008

Hello world.

Edessäni on koneenvaihto. Olen pitkään pähkäillyt mitä tekisin nykyisen uskollisen Fujitsu-Siemenssini kanssa, jonka hankin kaksi vuotta sitten armeijasta päästyäni - kun kaikkien sovellusten avaaminen kestää aina 10x lain mukaan sallittua enemmän ja epävakaus vain lisääntyy ja lisääntyy, on aika muutoksen - varsinkin, kun olen hankkimassa itselleni softaa ja rautaa liittyen musiikintekoon. Tämä ajaa myös siihen, että seuraava koneeni tulee olemaan mäkki. Suurin ironia on se, että olen vuosikausia vihannut mäkkihomoja (macfags) sydämeni pohjalta, koska heidän mantransa on aina ollut tasoa "pc:tä käytät vai lololol en edes jaksa argumentoida koska olet vain tyhmä koska mac on parempi, paitsi että jos argumentoin teen senkin alentuvaan ja ironiseen sävyyn koska se on hip ja chic, ainiin unohdinko mainita jo että se että käytät pc:tä on oma vikasi ja lol :E". Jos ne penteleet jaksavat tuota samaa jauhaa vuositolkulla, niin ainoa keino selvittää asia on hankkia itse sellainen rakkine jota he käyttävät, että ne pitävät turpansa kiinni. Niin, ja olen kuullut että mac on aika vakaa kone.. *krhm* mutta jos rakastun siihen, ja alan mäkkifägäröimään, minut kyllä saa pitää ampua näköetäisyydeltä.

Kun pohdin mahdollisuuksia ja etuja mäkkiin siirtymisessä, huomaan, että muutos on paljon kivuttomampi kuin ennen. Ensinnäkään en ole pelannut vuosiin mitään muita pelejä kuin netin flash-pohjaisia aivopähkinöitä tai Sudokuja - pupupeli riittää minulle, aikaa kun menee niin helposti muutenkin, ja kavereilla on kummiskin XBOX360:t jos pakottaa päästä NHL08:n ääreen. Samaa kaavaa noudattavat muutenkin softa-vaatimukseni nykyään - koneenkäyttö on opiskelun ohessa tullut niin minimaaliseksi, että se välillä ihan hämmentää - voin oikeastaan laskea koneen mukana kulkevan perusohjelmiston (tekstinkäsittely, selain, virusturva, koneen oma ylläpito) lisäksi sormineni. Itseasiassa teenkin sen nyt.. because it's so much fun!


Ensimmäinen mieleentuleva softa on ehdottomasti Last.fm, tuo ikuinen neuroottinen addiktioni - mitä tahansa musiikkia koneella kuunteletkin, last.fm-plugin ottaa biisien tag-tiedot talteen ja niiden pohjalta luo nettisivuilla oman kuuntelijaprofiilin. Samaan palveluun kuuluu radioita, joita luodaan automaattisesti joko omasta soittohistoriasta, musiikkityylillisesti sinua 'naapuroivien' käyttäjien historiasta, tai musiikkityylittäin. Muitakin ominaisuuksia on, mutta niitä en tarvitse, koska jo aikoinaan historiansa alkutaipaleella (vielä audioscrobbler-nimellä toimiessaan) palvelu oli minulle täysin riittävä - nykyään on vaikea kuvitella netinkäyttöä ilman sitä!


Mainittava on toki myös mIRC, vaikka itsestäänselvyydeksi sen itse laskeekin.. tietyllä tavalla vain koko internetin yhteisöllisyyden korostaminen kaikenmaailman palvelujen avulla on mukava itselleenkin korostaa kuinka kätevää irkkaaminen aikoinaan oli ja on vieläkin. Vaikka sitä hilluukin kaiket päivät facebookissa tai messenger on jatkuvalla syötöllä päällä.. niin on irkkikin taustalla, aina. Saa nähdä miten mäkkiin siirtyessäni käy, eli minkä irc-clientin otan käyttöön.. vaihtoehtoja toki on. Tästä huolimatta, katu-uskomattomalla mIRC:llä on aina paikkansa minun internettini sydämessä.. siis, jos sillä sellainen olisi.


Virtual DJ on käyttämistäni DJ-softista eniten mainitsemisen arvoinen. Helppo käyttöliittymä, paljon yksinkertaisia ominaisuuksia joita landepaukkukin on oppinut käyttämään opettelematta.. tästä huolimatta VDJ on ominaisuuksiltaan aika riisuttu - tai sitten en ole vieläkään oppinut löytämään niitä kädettömyydeltäni. Todennäköisempää jälkimmäinen, tosimies kun ei käyttöohjeita lue! (tm). Vaihtunee, kun hankin uudet softat uuteen koneeseen.


Pakollinen työvälinemaininta, eli MacMillanin cd-sanakirja, on osoittautunut tarpeelliseksi aina silloin, kun olen pähkäillyt esseitteni lisäksi joko englanninkielisten bloggausten kanssa tai kaverini pyytävät minulta neuvoa englanninkielisissä sanoissa ja olettavat että tiedän yksinkertaisesti kaiken - nopea käyttöliittymä mahdollistaa sen, että olettamus on säilynyt ainakin osittain tähän päivään saakka. Vaikkakin Turun yliopiston tarjoama MOT-nettisanakirja on myös äärimmäisen kätevä..

Näiden softien lisäksi pitää myös muistaa, että peruskäyttö on tietokoneen käytössä se tärkein käyttö, jos osaa priorisoida oikein! *filosofi*:

  • foobar2000 (musiikinkuuntelu)
  • vlcplayer, BSplayer, GOM player (video/stream)
  • Irfanview (kuvankäsittely)
  • Mozilla Firefox (selain)
  • uTorrent (torrentit)

Monday, August 18, 2008

Se siitä boikotista..

Toisin kuin ounastelin, olympiaboikottini ei sitten pitänytkään. Heti kun olen päässyt lapsuudenkotiin viettämään aikaani vapaina lomapäivinä, olen todistanut esimerkiksi ihan ensimmäisenä tekonani sen Suomen kullan naisten ammunnassa, yllättäen se onkin eniten jäänyt mieleen. Jännittäviä hetkiä ovat myös tarjonneet monet muutkin tähdet tähtihetkineen, mutta kas kummaa kun tietyt naiset ovat omasta mielestäni varastaneet show'n..




now playing: Van She - Shelly

Ehdottoman symppis oli naisten 100 metrin juoksun nuori (meikän ikäinen!) Shelly-Ann Fraser Jamaikalta. Hammasraudat ja kaikkea, pirteeniloinen haastateltava jopa kaamean Bubin journalismihelvetissä. Johdatti muuten Jamaikan kolmoisvoittoon tässä lajissaan, jättäen 3 jenkkiä peräänsä.. aika hienoa!




Armas Kaire.

Aika yllätys oli nähdä naisten kolmiloikan finaalissa kovien keskiameriikkalaisten ja venäläisten seassa nuori vaalea virolaistyttö nimeltä Kaire Leibak. Ei näytetty suorassa lähetyksellä yhtään hänen hyppyä ainakaan siten että olisin huomannut, kun ei ollut ihan kärjen vauhdissa.. sääli! Silti olen toki fani.




Vaulting poles..

Sokerina pohjana tämän päivän yleisurheilukuningatar Jelena Isinbajeva! Ihan uskomatonta ylivaltaa seiväshypyssä, naispuolinen Sergei Bubka.. mutta ulkonäköä kyllä aika reippaasti sievemmin kuin tällä vertauskuvallaan. Oi Yelena, minua kutsuu Venäjä.. *krhm*

Saturday, August 16, 2008

Run Fatboy Run!

Kaveri tuossa juuri osoitti mieltään, kun en ole kirjoittanut mitään elokuvista vähään aikaan, ja tosiasia on vain se, ettei ole ollut aikaa mitään juuri katsella. Onnekseni tässä ilmeni nyt hiukan vapaa-aikaa ja tartuin suivaantuneena haasteeseen. Kysyin netissä hyvää elokuvaa katsottavaksi, ja ensimmäinen tarjottu oli Run Fatboy Run, jossa oli kuulemma pääosassa Simon Pegg. Good Enough. Komedialla on helppo myös laskeutua pehmeästi niihin vanhoihin klassikoihin, jotka uskollisena pölyttyvät dvd-hyllyssä odottaen katseluitaan..

Eikä mikään huono tarjous, koska jostain kumman syystä elokuva olisi jäänyt aivan tutkan alle muuten. Pääosassa Simon Pegg todellakin esittää Dennisiä, joka ei saa koskaan mitään aikaan, mutta päättää muuttaa yleisen trendin parempaan, kun Hank Azarian loistavasti esittämä ylisuorittaja perus-jenkki-stereotypinen-kusipää pyrkii ottamaan hänen roolinsa oman poikansa ja entisen tyttöystävänsä (Thandie Newton) elämässä. Ratkaisu: juokse maraton. Siitähän se leffan nimikin tulee, sponsored by Nike (tm)! Tarina kulkee läpi Dennisin muodonmuutoksen, joka ei toki olekaan niin nopeasti sanottu kuin tehty, kun kyseessä on aikamoinen luuseri elokuvan alussa. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, koska ennenkaikkea anti-sankari oppii kantamaan tietyissä asioissa vastuuta, ja niin edelleen, ja kasvaa ihmisenä, etcetera. Onhan tämä nähty ennenkin, ja totuuden nimissä, kuka edes voisi kuvitella pystyvänsä juoksemaan maratonia parin hassun päivän treenauksella ekstempore? Onneksi komedia-hengen avainsana "feelgood" toimii joka tapauksessa, ei se logiikka ole niin tärkeää aina, varsinkaan kun elokuvan aikana ei tule niin tylsä, että pitäisi alkaa saivartelemaan. Here's looking at you, National Treasure 2!

Loppupeleissä on kyseessä mielenkiintoinen komedia, oikea britti- ja jenkkikomedian hybridi ja vieläpä ihan kaikinpuolin päteväkin sellainen. Sivuhahmot naurattavat, juonessa on pää ja häntä ja sisällään ihan mukiinmenevät dialogit sun muut tärpit jotka pitävät hereillä. Mikä parasta, elokuvan grande finale poikkeaa turhia spoilaamatta tietyllä tavalla kaavasta, ja voinkin käsi sydämellä sanoa, että ovela katsoja ja hyvä ihminen löytää elokuvasta ihan kelvon sanoman, sen lisäksi että elokuva on kokonaisuudessaan oikein kelpo ajanviettotapa. Ps. Hank Azaria toi lopulta mieleen aivan Simpsonien roolihahmonsa Moe Szyslakin juppiversion! Sivuosassa on myös Simon Day, aka. Ruuvit Löysällä -sarjan Dave Angel, Eco-Warrior! Hämmentävää kovin.

Thursday, August 14, 2008

Kesän ensimmäiset ja viimeiset koomat


Kesä on ollut aikamoista hiljaiseloa. Töiden päättymisen jälkeen kävin tosiaan tsekkaamassa sittenkin vain yhden Indie-Iltamat -keikan, joiden perusteella tajusin ettei punk ole itselleni se ihan omin musiikkilaji (vaikka Propagandhi olikin ihan vakuuttava bändi!) Sitten päädyin yllättäen tuttavani Anskun läksiäis-pippaloihin lauantaina Pohjois-Haagaan, josta matka jatkui loistavassa seurassa aina Feverin kautta kohti matkan pääkohdetta Tavastiaa, jossa Boys Noizen keikka oli taas vaihteeksi ehkä jotain vakuuttavinta kamaa ikinä, UMF:n Les Gillettes -setin tasolla ja yli sen rutkasti. Tämän jälkeen käväisin Puolassa tosiaan ja tulin kotiin juuri sopivasti tenttiin ja ystävieni häihin. Ja kaikki tämä 10 päivän sisällä töiden loppumisesta. Ei ehkä rentouttavaa, mutta lomaa joka tapauksessa!

Puran jossain vaiheessa Puolanreissua ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen - tällä hetkellä on vaikea asennoitua siihen, että loma loppuu pian! Vaikka odotan innolla opiskelua, tuntuu vain siltä etten ole löhönnyt toimeettomana yhtään tarpeeksi. Tämäkin viikko on mennyt jo monta kertaa illanistumisissa tai baareissa, rankkaa sellainenkin! Huomenna on onneksi oikein hyvä indikaattori syksynalkamisesta - Osakunnan tuutoribileet, joissa pääsen myös DJ:ilemään, vaikkakin teemana onkin pääasiassa tasapainoilu "hyvän" ja "huonon" musiikin välillä. Siksi noiden asioiden yhdisteleminen onkin tarpeen - ja paras tapa siihen ovat hyvät remixit huonoista kappaleista!

BACKSTREET BOYS - EVERYBODY (HEADSHOTBOYZ REMIX)
USHER VS AXEL F. MASH-UP