The nature, they have it.

Þingvellirin äärellä kahden mannerlaatan kohdatessa.

Reissu on päätöksessään.. tällä hetkellä istun hotellihuoneessa viimeistä iltaa, ja samalla kun koti-ikävä alkaa kasvamaan, myös roikkumaan jätetyt työasiat harmittavat samalla kun oikeasti tuntuu siltä että facebook-statuksenkin mukaan, alan ihastumaan tähän maahan yhä enemmän ja enemmän. Lento lähtee huomenna kahdeksalta aamulla, pian tämä on ohi..

Þingvellirin yksityiskohtia. Rajamailla.


.. and then, Strokkur came.

Mihin viimeksi jäinkään? Tiistaina tosiaan oli edessä kultainen kolmio -reissu, joka on ilmeisestikin se "stereotypinen" Islanninkiertelymatka, ja toisaalta ihan ymmärrettävääkin koska niin henkeäsalpaavia olivat niin Thingvellirin muinainen kokouspaikka mannerlaattojen reunalla, Gullfossin putoukset kuin itse Geysirkin. Strokkur oli vaikuttava osoitus maan tuliperäisyydestä konkreettisesti, ja illan päätteeksi tehty vierailu biothermaaliselle voimalaitokselle osoitti sen myös näytöllä - laitokseen oli pumpattu valtavasti rahaa niin teknisestikin (se oli vielä rakennusvaiheessa) kuin turistien näkökantilta, kun auloissa oli kaikkea n. 2 metriä korkeasta kosketusnäytöstä suureen videosaliin, joissa esiteltiin kuinka maan sisäinen voima valjastetaan ihmiskäyttöön. Koko maan sähköstä vain 10% menee asukkaiden käyttöön ja kaikki myydään teollisuudelle, ja lisää vihreän energian tehtaita senkuin tehdään.. kyllä tuo maa varmasti vielä tulee nousemaan talouskriisistään.

Gullfoss

Keskiviikkona istuskelin sitten siellä 12 Tónar -levykaupassa kahvin äärellä ja kuuntelin levyjä, imin tunnelmaa ja totesin maan musiikkitarjonnan olevan kovin laajaa mutta ei ehkä niinkään monipuolista lopulta - silti mukaan tarttui mukaan kaikkea, kyllä, ja myöhemmin myös loput keskustan liikkeistä tuli tsekattua. Samalla tuli myös todettua yhdessä paikallisessa museossa, että myös Islannissa osataan tehdä hämmentävää/turhaa (?) nykytaidetta.

Jeeppimatkan ensimmäisiä aarrelaaksoja.


Kraaterin laidalta katson maailmaa..


Kylmä, jäätikkövesiputous, kylmempi, jäätikkö, turisti.

Torstai oli rauhallisen kaupunkihengailun jälkeen täydellinen vastakohta kaikelle mitä on ennen kokenut - superjeeppimatka oli hämmentävin turistielämys ikinä. Mukavan saksalaisen pariskunnan ja leppoisan täydellistä englantia puhuvan oppaamme kanssa minä ja äiti koettiin kraatereita niiden reunoilta, näimme sisämaassa vesiputouksia joita ei pääteiden varsilla aivan heti pääse hätyyttelemään, keräilimme Heklan juurelta valtavan laava-erämaan reunoilta laavakiveä tuliaiseksi, useampaan otteeseen vain suu loksahti auki ammolleen ihan kaikesta. Juttu kulki hortonomisaksalaisten kanssa, Óli hiukan avasi minulle islantilaisten taikauskon perukoita ja vertailimme skandinaavisia kieliä sun muuta maan ja taivaan väliltä. Kaikin puolin unohtumaton reissu.

Heklaa luultiin aikoinaan helvetin porteiksi. Salakavalaa.


"Joku" putous, ja samalla matkan komein.


Edessä on joki, pitää mennä läpi.


Tää on mun Islanti.


".. and this is my ride."

Perjantai on ollut tästä reissusta toipumista ja viime hetken ostosten tekoa. Lisää kirjoja, lisää levyjä, jo tutuksi käyneiden katujen tallaamista ja totaalista uupumista. Turistina pyöriminen on oikeasti fyysisesti raskasta, kun koko ajan pitää nauttia ja imeä ja kokea. Tai ei se ehkä ole "pitämisestä" kiinni vaan haluamisesta ja pystymisen hienoudesta. Erinomainen irtiotto, joka kyllä oli tarpeen. Nyt kelpaa nauttia kesästä, mutta myös siinä ohessa ahertaa, puurtaa ja pinnistellä.

Iceland!

Reykjavik!

Oi Reykjavik. Ystäväni ovat vähän olleet närkästyneitä lomailustani tänne pohjoisen jännään sopukkaan. Pakko sitä on hiukan senkin takia kertoa siis tarkemmin mitä kaikkea tähän asti olen täällä tehnyt, vaikka itseäänkin varten on kiva kirjoittaa mitä on tullut tehtyä. Kohokohtia toki, lähinnä, koska muuten tästä blogista tulisi tiesmillainen matkakertomus, ja sen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla sellainen. Blogaaminen onnistuu, mikäli ihmetyttää, hotellihuoneesta käsin kiitos nykytekniikan - wlan-kattavuus on maailmanluokkaa (vaikka tämä hotelli onkin low-tech johtoineen, kjeh.)

Islannissa on jäätä ja lunta ja vuoria. Meitsi osaa lentää.

Lähdin siis heti torstaisen pääsykokeen jälkeen lauantaina leikkimään turistia äitini kanssa. On mukavaa olla konkreettisesti hyödyllinen, kun tämä voi jättää käytännönasiat helposti minun kontolleni, ja minä toimin ihan mielelläni tulkkina ja yleisjantusena. Lähdimme kolmelta päivältä ja saavuimme kolmelta päivällä, paikallista aikaa.. mutta pääsykoestressi laukesi niin uuvuttavasti jo lennon jälkeen että illalla ei jaksanut pieni ihminen juuri muuta tehdä kuin ihmetellä kaupungin keskustan menoa ja mättää (kallista) apetta naamaansa. Tämä maa on kyllä hämmentävin ikinä - Reykjavikissa on vähemmän asukkaita kuin Turussa (120 000), ja koko maassa vähemmän kuin "Suur-Turussa", kaupunki on täynnä cityjeeppejä ja viimeisen päälle muotitietoista väkeä, ruoka turkasen kallista vaikka maan talous hajosi pirstaleiksi vasta vajaa vuosi sitten.. mutta ystävällisiä ihmisiä, ja kauniita ihmisiä!

Perus-maisema!



Turistiopas kertoi tarinan siitä kuinka nuo kivet ovat trolleja. Jännä teoria.

Sunnuntai meni matkaillessa turisti-style, eli käytiin tsekkaamassa mielenkiintoisia poukamia saaren etelä-osassa. Mielenkiintoinen on aika lievä ilmaisu kuitenkin sille, kuinka tietä ajeltaessa toisella puolella saattoi nähdä loppumatonta vuoririviä, joiden rinteet vaihtoivat lähes mielensä mukaan väriä (kivilajia, siis), lampaat ja pikkutalot koristivat siellä täällä paikkoja kun toisella puolella saattoi vain nähdä silminkantamattomiin mustaa hiekkarantaa, joka ei ollut ranta ollenkaan kun sitä jatkui itse kantaan vielä kilometritolkulla. Muita erikoisuuksia moneen paikkaan kalliota syntyneet valtavat vesiputoukset, laavakentät joiden muoto muuttui syntymävuoden mukaan ja jäätiköt jotka pilkistivät vuorien välistä. Laavakentät olivat vihreinä.. sammaleesta, ja välillä homma karkasi käsistä kun maisemat oikeasti vaihtuivat korkeuksien, kivikkojen muotojen, sammalten värien ja oikeastaan ihan kaiken suhteen parin kilometrin värein. Tervetuloa hämmennykseen.

I control the water and the little people


The freshmaker - Skógafoss.

(Liitän tähän mukaan kuvia sieltä sun täältä, mutta ajattelin myös myöhemmin luoda niitä varten flickr-accountin, jonka osoitteen sitten linkitän tänne.)

Laavaa on tämä.


Jäätikköä tämä.


Asetelma! Seljalandsfoss.


Puhelinlangat laulaa aika yksin "beachilla".

Tänään maanantaina tekeminen oli ehkä vähemmän turistimentaliteetin päivä kun oli energiaa ja aikaa hiukan pyöriä kaupungilla. "Pakollisia" elämyksiä oli kuitenkin valasmatka, jonka aikana kuulin ekaa kertaa lentokentältä hotelliin siirtymisen jälkeen suomea! Ja niin, näin valaita ja lunneja ja katselin kun paatin saksalaiset turistit naurua röhöttäen nostelivat turskaa ongella. Ei ihan mun juttu toi kalastus, mut ei se mitään! Mul on sen verran rahaa et voin ostaa kalani kaupasta, sike!

Sup.

Paatteilun jälkeen liikahdin oikein kunnolla myös kaupungille ja metsästyslistaan kuului parikin etukäteen jännittävää liikettä.. vielä en ole listaa käynyt läpi järjestelmällisen pedanttiin tyyliini, mutta jo nyt löytyi kaikkea kivaa! Bókavarðan -niminen kirjakauppa oli vaihtanut sitten edellisten reader-listaustensa osoitettakin mutta löysin sen lopulta.. ja mikä kirjojen kaaos! Olen nähnyt eläessäni monta sekaista antikraviaattia, mutta tämä oli ihan oma lukunsa. Kirjat olivat valtavissa pinoissa ympäri lattiaa, kirjakaupan omistaja pyöri ympäri käytäviä jutellen kaikkien kanssa, välillä pinojen välistä jännien vilausten varmistaminen oli aikamoisen taituruuden takana - mutta lopulta löysin mielenkiintoisen Marc Aciton romaanin jota ensin luulin hyllypaikkansa takia sosiaalipolitiikan kirjaksi, mielenkiintoisen etelävaltiomentaliteettia käsittelevän kokoelman 60-luvulta ja George Carlinin koottuja hilpeyksiä! Tämän jälkeen kotia kohti paikallisen levykaupan kautta, joka oli vähän kuin täkälainen Stupido Shop, jossa omistaja vastasi aika hyvin haasteeseeni islantilaisen skenen tietämättömyydestä - kunhan ehdin keskiviikkona, käväisen uudestaan istahtamaan sohvalle kahvin ääreen ja käymään läpi mitä kaikkea löytyy, ehkä jotain kivaa jopa päätyis hyppysteni kautta kotimantereellekin. Liikkeessä siis oli sohvahuone, juuri tämän kaltaisia tarkoituksia varten. I like this.

Kirjoitan ehkä vielä kerran menemisistä ennen paluutani. Huomenna matkankohteena on klassinen "Kultainen Kolmio", johon sisältyy geysirit sun muut perusjännät.. onneksi Islannin perusjännä on joka tapauksessa aina tosi jännä, ja hyvin uskomaton ilmiö. Myöhemmin myös hämmentävästi jeepillä Heklan seudulle kaahaamaan. Góða nótt!