Taken (2008, Dir. Pierre Morel)
On toimintaelokuvia, ja sitten on Toimintaelokuvia. Tietyllä tavalla koko genre on mennyt niin pitkää matkaa yli ja ympäri, palannut perustoihinsa ja lähtenyt harhailemaan niin useasti että kriittisesti tunnistan vain hyviä ominaisuuksia. Korkea-oktaaninen toiminta, takaa-ajot, juoniasetelman pätevyys toiminnan kantajana, uskottava taistelukoreografia, sympaattinen protagonisti, mahdollisesti toimiva huumorivivahde. Lopulta toimintaelokuvia tehdään niin paljon, että suurin osa pätkistä ei pysty läheskään kaikkia lupauksia tyydyttämään. Siksi välillä onkin hyvä huomata, tai suorastaan hauskaa, kun joku osuu ja kunnolla. Taken osuu.
Takenin ensiodotukset olivat sekavat, koska juonen yhteensopivuus lucbessonimaisen tekijäryhmän kanssa arvellutti. Liam Neeson on vanha CIA-mies, jonka tytär kidnapataan. Liam lähtee perään, ja loppu toimintaelokuvien tapaan ei ole historiaa, vaan joko ennalta-arvattavaa tai ennalta-arvattavaa ja viihdyttävää. Mies on valittu rooliinsa uskottavuutensa takia. Aivan kuin taannoin In Brugesissa, tappajat ovat kuoreltaan vakaita, ja vaikka Liam ei osaakaan ennen takaa-ajoa pitää kasassa ihmissuhteitaan luonteensa puolesta, on hän omillaan lähtiessään Pariisiin. Hänellä on ollut elämässään kaksi tehtävää - ja nyt hän yhdistää ne, tyttärensä suojelemisen ja antagonistien tyrmäämisen. Jälki ei ole kaunista.
Juuri siksi, että jälki ei ole kaunista, Taken on vakuuttava. Ihmiskauppa on aiheena äärimmäisen kylmä ja vaikka juonessa on uskottavuus-puutteensa, ovat lähtökohdat selkeät. Tärkeintä on tietää, että ihminen katoaa alamaailmaan hyvin nopeasti ja peruuttamattomasti, ja tämä tuodaan esille katsojalle heti alussa. Aikaa ei ole yksinkertaisesti sekuntiakaan hukattavaksi, joten mutkia ei ajeta suoraksi, vaan ammutaan mies joka rakensi mutkan, jotta selville saataisiin mies, joka sen suunnitteli. Lopulta väkivalta on typerryttävää - ja niinhän sen kuuluukin olla, eihän sitä ole kuitenkaan koskaan tehty muuta tarkoitusta kuin vahingoittamista varten. Puhuttelevasta toimintaelokuvasta tulee aina huokua tämä valkokankaalle.
Liam Neesonin kasvoilta näkee sen, kuinka maailman varjot ovat hänelle tiedossa, ja kun hän ajautuu tyttärensä perään yhä syvemmälle systeemiin, pahuutta näkyy yhä selkeämmin kaikkialla. Sitä on ihmiskaupan pienimmästä kätyristä aina mafiosoihin, hiljaisiin yhtiökumppaneihin ja alansa erikoismiehiin jotka myyvät vain 'luksusta'. Tässä maailmassa ainoa tapa selvitä on näiden ihmisten läpi pääseminen luodilla. Luodit osuvat rintalastoihin, jokainen isku pyrkii tuhoamaan vastustajan puolustuskyvyn, johtolangat kurotaan kiinni tehokkuudella jota tilanne vaatii. Missään vaiheessa emme näe kompromissejä, taikka kuvittele etteikö jokaisella teolla olisi koston ja isäleijonan suojeluvietin motiivia. Kaikki on tarkoituksella, vaikkakin ahdistavaa ja fataalia, mutta sellainen on synkän toimintaelokuvan maailma. Alamaailman kuvaukset sortuvat välillä voyeurismiin niin, ettei samaistumista lopulta edes halua ajatella. Kuka uskaltaisi koskettaa pintaa syvemmälle seksikaupan dilemmoja? (muistan että blogini ihkaensimmäinen postaus koski asiaa!) Takenissa ainoa tapa taistella asiaa vastaan on kouraista syvältä. Crank ilman huumoria, Running Scared ilman yliampuvuutta, Bourne-trilogia riipaisevammalla autenttisuudella. Tätä kaikkea elokuva mielestäni oli. / :D
--
Vielä muuten aiheesta 'minä', että viikko on alkanut enemmän kuin hektisesti, mutta kahdesta en luovu - musiikista ja Canuckseista. Olen katsonut nyt jokaista matsia vähintään erän, ja onhan se vaikeaa kun ääreen on niin helppo nukahtaa.. mutta en valita. Tämä on ristini. Uskon Nucksieni etenevän vielä pitkälle, ja vapun jälkeen helpottaa jo ohjelmatkin. Vaan mitäs turhia puhumaan niitänäitä - olen löytänyt taas uuden hyvän elokuvan ja annoin sille. Kannatti uhrata hetki niistä harvoista vapaista hetkistä. Olen ansainnut mielestäni sen, kun olen hankkinut viikon sisään itselleni kesätöitä, ensi viikolle ensimmäisen opetuskeikan lukioon, selvitellyt pääaineenvaihtoa, kirjoittanut paljon materiaalia 4 eri kurssiin, varmistanut matkaa Islantiin.. ja en aio lopettaa tätä ihan heti. Silti, sain tänään tietää, että Wilco tulee Suomeen elokuussa enkä edes jaksa ajatella asiaa.. se on liian kaukaista. Liian monen sillan ja ajatuksen takana. Säästän nämä tosiaan vapun jälkeiseksi ajaksi mietintään, sitten kun Baccanalia on saatu painosta, 16 oparia on sisällä, pääaine on tiedossa syksyksi ja Vappubileet vedetty onnistuneesti läpi.
Takenin ensiodotukset olivat sekavat, koska juonen yhteensopivuus lucbessonimaisen tekijäryhmän kanssa arvellutti. Liam Neeson on vanha CIA-mies, jonka tytär kidnapataan. Liam lähtee perään, ja loppu toimintaelokuvien tapaan ei ole historiaa, vaan joko ennalta-arvattavaa tai ennalta-arvattavaa ja viihdyttävää. Mies on valittu rooliinsa uskottavuutensa takia. Aivan kuin taannoin In Brugesissa, tappajat ovat kuoreltaan vakaita, ja vaikka Liam ei osaakaan ennen takaa-ajoa pitää kasassa ihmissuhteitaan luonteensa puolesta, on hän omillaan lähtiessään Pariisiin. Hänellä on ollut elämässään kaksi tehtävää - ja nyt hän yhdistää ne, tyttärensä suojelemisen ja antagonistien tyrmäämisen. Jälki ei ole kaunista.
Juuri siksi, että jälki ei ole kaunista, Taken on vakuuttava. Ihmiskauppa on aiheena äärimmäisen kylmä ja vaikka juonessa on uskottavuus-puutteensa, ovat lähtökohdat selkeät. Tärkeintä on tietää, että ihminen katoaa alamaailmaan hyvin nopeasti ja peruuttamattomasti, ja tämä tuodaan esille katsojalle heti alussa. Aikaa ei ole yksinkertaisesti sekuntiakaan hukattavaksi, joten mutkia ei ajeta suoraksi, vaan ammutaan mies joka rakensi mutkan, jotta selville saataisiin mies, joka sen suunnitteli. Lopulta väkivalta on typerryttävää - ja niinhän sen kuuluukin olla, eihän sitä ole kuitenkaan koskaan tehty muuta tarkoitusta kuin vahingoittamista varten. Puhuttelevasta toimintaelokuvasta tulee aina huokua tämä valkokankaalle.
Liam Neesonin kasvoilta näkee sen, kuinka maailman varjot ovat hänelle tiedossa, ja kun hän ajautuu tyttärensä perään yhä syvemmälle systeemiin, pahuutta näkyy yhä selkeämmin kaikkialla. Sitä on ihmiskaupan pienimmästä kätyristä aina mafiosoihin, hiljaisiin yhtiökumppaneihin ja alansa erikoismiehiin jotka myyvät vain 'luksusta'. Tässä maailmassa ainoa tapa selvitä on näiden ihmisten läpi pääseminen luodilla. Luodit osuvat rintalastoihin, jokainen isku pyrkii tuhoamaan vastustajan puolustuskyvyn, johtolangat kurotaan kiinni tehokkuudella jota tilanne vaatii. Missään vaiheessa emme näe kompromissejä, taikka kuvittele etteikö jokaisella teolla olisi koston ja isäleijonan suojeluvietin motiivia. Kaikki on tarkoituksella, vaikkakin ahdistavaa ja fataalia, mutta sellainen on synkän toimintaelokuvan maailma. Alamaailman kuvaukset sortuvat välillä voyeurismiin niin, ettei samaistumista lopulta edes halua ajatella. Kuka uskaltaisi koskettaa pintaa syvemmälle seksikaupan dilemmoja? (muistan että blogini ihkaensimmäinen postaus koski asiaa!) Takenissa ainoa tapa taistella asiaa vastaan on kouraista syvältä. Crank ilman huumoria, Running Scared ilman yliampuvuutta, Bourne-trilogia riipaisevammalla autenttisuudella. Tätä kaikkea elokuva mielestäni oli. / :D
--
Vielä muuten aiheesta 'minä', että viikko on alkanut enemmän kuin hektisesti, mutta kahdesta en luovu - musiikista ja Canuckseista. Olen katsonut nyt jokaista matsia vähintään erän, ja onhan se vaikeaa kun ääreen on niin helppo nukahtaa.. mutta en valita. Tämä on ristini. Uskon Nucksieni etenevän vielä pitkälle, ja vapun jälkeen helpottaa jo ohjelmatkin. Vaan mitäs turhia puhumaan niitänäitä - olen löytänyt taas uuden hyvän elokuvan ja annoin sille. Kannatti uhrata hetki niistä harvoista vapaista hetkistä. Olen ansainnut mielestäni sen, kun olen hankkinut viikon sisään itselleni kesätöitä, ensi viikolle ensimmäisen opetuskeikan lukioon, selvitellyt pääaineenvaihtoa, kirjoittanut paljon materiaalia 4 eri kurssiin, varmistanut matkaa Islantiin.. ja en aio lopettaa tätä ihan heti. Silti, sain tänään tietää, että Wilco tulee Suomeen elokuussa enkä edes jaksa ajatella asiaa.. se on liian kaukaista. Liian monen sillan ja ajatuksen takana. Säästän nämä tosiaan vapun jälkeiseksi ajaksi mietintään, sitten kun Baccanalia on saatu painosta, 16 oparia on sisällä, pääaine on tiedossa syksyksi ja Vappubileet vedetty onnistuneesti läpi.
Posts
