Monday, July 28, 2008

Kolme palaa elektroa

On taas aika parin biisin, joita luukutan tällä hetkellä aivan 24/7! Electroa toki, onhan electro oikein ja arvollista. Ehkä tuleva Krakovan reissu katkaisee futuristisen äänimaailman viehätyksen hetkeksi, mutta muuten.. rintamalta ei mitään uutta!




Oh Fukkk Offf!

Ensin se oli Justice, sitten Danger, sitten taas Justice ja Boys Noize.. nyt se on Fukkk Offf! Siis sellainen tuottaja, jonka kosketus muuttaa kaiken kullaksi. Meno on funkahtavaa, pornahtavaa ja tyylikästä elektroa, dramaattisia venkutuksia tarjoilee tämä heppu/jantteri/?.. Maral Salmassista tiedän vain se, että tämä on joku kuuma laulajatsybgy Israelista. Ei tämän biisin äärellä muuta tarvitsekkaan tietää!

MARAL SALMASSI - FIRE GEM (FUKKK OFFF REMIX)



Madness!

Biisi on juuri sitä, miltä kuulostaakin nimensä perusteella - Ghostbusters-teemaa ja Busta Rhymesia yhdessä! Soitin joskus dj-seteissä Ghostbusters-höystettyä Rihannaa (biisi taisi olla Don't Stop The Music), mutta saanee se kyllä tulevaisuudessa väistyä tämän tieltä. Rehti ja vauhdikas meininki, taustat joita kukaan ei voi olla tunnistamatta.. toi-mii.

LUDACHRIST - GHOST BUSTA RHYMES




"Miksi sillä on lentoemon hattu..?"

Division Kent on sveitsiläinen muusikkokaksikko, joka muistaakseni teki jonkinsortin ilmavaa indietä.. en tarkemmin muista, koska paljon paremmin on muistissa yksi heidän biisinsä remiksaus.. L'heure Bleue on kyllä ilmava kappale, mutta kun originaaliin lisätään vielä hämmentävän pirteät elektrotaustat ja eteerinen tränse-fiilis (tosin ei painotettuna), on kyseessä.. helmi. Tätä biisiä on luukutettu kuukauden aikana pal-jon.

DIVISION KENT - L'HEURE BLEUE (KEENHOUSE REMIX)

Kuvia vuoden varrelta.

Tyhjensin kamerastani kuvat ensimmäisen kerran ikinä - kuvanlaatu kun on aina ollut mitä on, niin ei kyllä ole kauheasti napattu sillä mitään, mutta jänniä helmiä sieltä löytyi!




Parhaita paloja viime vuoden muuttohommistani - arkistointi on "jee"!



Architecture in Helsinki @ Flow.



!!! @ Flow. Ihan HULLU keikka!



Humanitas-järjestömme "Väkevän viinin ilta", paikalla arvostelemassa köyhien Jormia ja Ofelioita oli riesling-ekspertti, kjeh.



Regina Dynamossa.



Reel Big Fish Tavastialla. Eturivi b!



Tuttavieni bändi Seals with Afros DJ-kopista tarkasteltuna. :)



Hienoin joulukuusi, hienoin jouluinen paimionkoti.



Taannoinen tempaus - Tuomiokirkon edusta täytettiin gerberoilla!



Incubuksen keikalla kuvasin minun, Lauran ja Jorin jalat. Päätin että nautin bändin mielummin silmineni, ilman linssiä välissä!




Mad Caddies!

Sunday, July 27, 2008

Tällä viikolla meno on hurjaa

UMF siis tapahtui eilen, ja se oli ki-vaa! Seura oli erilaista kuin yleensä, ja tapahtuma muutenkin erilainen edellisistä festarikokemuksestani - yleisö oli ehkä parhaiten kuvattuna 'Flow Festival lite', eli kyllä kaikenmoista muotiorjaa mestoilta löytyi mutta seassa myös ihan normaalejakin ihmisiä, joihin me ainakin Santerin ja Mikan kanssa kuuluimme. Sää helli helteen muodossa, järjestelyt toimivat lopulta ihan siedettävästi, ottaen huomioon että paikalla kuitenkin järjestettiin umf ekaa kertaa, ja loppupeleissä ainoa harmitus olikin, etten ottanut kuin sen yhden päivän lipun. Mutta säästyipähän rahaa Flow-reissuun, ja kaikkeen tämän viikon häppeninkiin..

Töistä-suoraan -taktiikalla valuimme kaverin kanssa alueelle jo siinä vaiheessa, kun siellä ei oikein ketään vierasta oikein edes ollut, pitihän sitä työntekijäkavereita morjenstaa ja käydä pokkaamassa ilmaiset krääsät! (Erotus cd+paita, nice) - seitsemän aikaan Reginan alottaessa ihmisiä oli kyllä jo paikalle valunut, vaikkakin auringonpaahteessa harva jaksoi kamalasti biiseille tanssia. Ainakin kaksi mielestäni uutta biisiä bändi soitti, ja monet vanhatkin tekeleet kuulosti aina tuttuun kertosäkeeseen asti to-del-la tuoreilta - Reginalle on kyllä pakko nostaa hattua jo siitä syystä, että osaavat aina sovittaa tuttuja biisejä mielenkiintoisiksi kokemuksiksi livenä, mikään biisi ei koskaan kuulostaa levyltä kuullun hitin kopiolta. Tällä kertaa Suuria voimia oli se jännin, Päivä järvellä se paras. Ja helteen porottaessa silmään Regina oli kyllä just oikea bändi illan aloittavaksi..

Reginasta siirryimme tsekkaamaan kolmeen pekkaan jännän kaverini "electro punkiksi" tituleeramansa Le Corps Mince de Françoise'n, oikea nimihirviö sivistymättömälle.. meno oli tiivistettynä kuin 'Pintandwefall mut ilman kitaroita', vaikka taisipa mukana silti kitarat ollakkin. Mieleen tuli myös jostain syystä CSS, koska jotenkin kuvittelin painotuksen musiikissa olevan saman.. hassuttelua ja nyrjähtänyttä tanssia. En koe olevani tarpeeksi perehtynyt että voisin allekirjoittaa.. loppupeleissä tämmöinen musiikki ei ihan sopinut meikäläiselle nyt, plus päälaulajan ääni kaikessa eriskummallisuudessaan ei lämmittänyt. Oli siis tässä välissä aika suorittaa pientä suunnistusta ja tutkailla oudompia tuttavuuksia - näihin laskettakoot hämmentävät 5 minuuttia Riku Korhosen runo'spektaakkelin' alusta ja 10 minuuttia happoista Acid Kingsiä - totesimme, että ehkä on vain parempi siirtyä odottamaan seuraavaa 'sure-fire'-nimeä..



M83 (kuva)

.. jollainen olikin M83! Kyllä olivat ranskalaiset vakuuttavia, en voi muuta sanoa. Kyseinen musiikkityyli (miksipä sitä nyt kutsutaan.. elektroninen shoegaze?) ei ehkä ole koskaan minua niin paljon vakuuttanut että olisin bändin levyjä hyllyyni hankkinut, mutta livenä tunnelmointi iski kyllä täydellä voimalla. Tanssitti ja aiheutti sellaisen pienen leppoisan musiikkiorgasmin - eli kylmät väreet riipivät selkäpiitä ja ihokarvat nousivat pystyyn. Yhtään kappaletta en yhtyeeltä nimeltä muista, enkä varmaan vieläkään kotiuta levyjä hyllyyn, mutta en kyllä ihan heti vaihtaisi tätä keikkakokemusta mielestäni pois. Splendid. Ja seuraavaksi olikin vuorossa tsekattavana..



Les Gillettes (kuva)

Les Gillettes! Tuo elektro-naikkonen, jonka missasin juuri viikkoa aikaisemmin, kun ystäväni polttareilla ensin suuntasimme Club Hittoon, mutta meikäläinen pakotettiin ennen neidin setin alkua pois, vedoten kuskin velvollisuuksiini.. tällä kertaa ei ollut moisia häiriöitä, ainoastaan hullua tanssintaa ihan alusta lähes loppuun.. kunto yksinkertaisesti katkesi kesken! Setti oli takuuvarma läpi session, muistaakseni tasan 20 sekunnin pituinen 'mikäs ysäri tää on?!'-tuokio ennen jäällen yksien bassojen ruotuun-palauttamis-liikettä oli ainoa epävarmuuden hetki, huippukohtia ehkäpä mainitsemiseksi asti oli Snap-remiksauksen lisäksi ihan hullu Crookersin AC/DC-pätkä.. uu mama! Milloin pääsee ite soittamaan kanssa, milloin milloin? Fiilis mitä mah-ta-vin. Vaikka tie veikin tämän jälkeen ensiavulle kiitos hajonneen isovarpaan.. onneksi oli kaveri siellä paketoimassa sitä, niin ehti sitäkin nähdä. Ja ensiapualueella juoksi myös joku 10cm kokoinen maailman söpöin pupu! Hämmentävää UMF5, että toitte meille eläintarhatunnelmankin..



Teh Parta feat. Huoratron

Hetken völlättyänne ja bailuvaatteet (hip!) vaihdettuamme kuiviin suuntasimme takaisin edellisen pläjäyksen bassolavalle tsekkaamaan hullun hypetetty Huoratron, joka oli kyllä ihan väärällä lavalla prrkele! Lava oli aivan umpipiipussa kaiken sen savun, ihmismassan ja kosteuden takia - mestoilla olisi voinut snorklata. Tasan $$ Trooperiin ja encoren uuteen biisiin asti sitä pieni ihminen jaksoi jammailla mutta sitten vei taas noutaja, koska yksinkertaisesti paikka oli ihan sietämätön, henki ei oikein kulkenut suorastaan.. ehkä pahin järjestelymoka, koska kun siirryimme rauhoittumaan "Urheilu"halliin, oli paikka Rice Twinsin soittaessa taustalla lähes autio, mitä nyt anniskelualue toki oli kutsunut suomikansan lempihommiinsa.. RT:n esityksestä ei itselleni juuri mitään mieleen nähnyt, musiikkityyli kun ei todellakaan ollut meikäläiselle uppoavaa..

Lopun alkua oli, kun päädyin väsymystilasta huolimatta tsekkaamaan vielä Alden Tyrelliä, vaikken enää pystynytkään tanssimaan. Onneksi ylimitoitetussa hallissa oli tilaa - käsittääkseni Tyrell on omalla luokassaan todella iso nimi, ja silti saattoi ihan rauhassa istuskella keskellä hallia - viimeksi taisin niin antaumuksella ottaa siellä lukua, kun juoksin kuntotestejä intissä, paljon mieluisampaa tämä oli loppupeleissä.. vaikkakin harmitti jäätävästi huono kunto, koska Tyrellin elektro-tekno-meininki oli aivan mahtavaa, itseasiassa lähtö oli vasta siinä vaiheessa kun hyvän musiikin tason ohitti v*tutus siihen, ettei mukaan pystynyt osallistumaan.. intissä oli parempi kunto, mut huonommat pidot, däymn!


Uuh pian pian!

.. joka tapauksessa, kotiin lähti nilkuttamaan iloinen mies. Les Gillettes ehdoton kohokohta, M83 just niin hyvä kuin uskalsi odottaa, Huoratron eeppinen, päivän yllätys Alden Tyrell. Lauantaina olikin sitten kiva pelailla kaverin tykönä Xboxiä kun festareilta pukkaa viestiä: 'Rico Tubbs soittaa Justicee..' - pyh! Ensi vuonna kyl täyspakettilippu, toivottavasti ilmeisesti vähän huonosti menestyneet festarit jatkaa kaikesta huolimatta silloinkin yhtä rohkealla nimikattauksella! Onneksi tällä viikolla ohjelmassa on sellasia herkkuja kuin Propagandhi, Woodoo Glow Skulls ja The Unseen Indii-iltamissa (jos vain rahat riittää), keskiviikkona viimeinen duunipäivä yliopistolla, lauantaina Boys Noize Misf*ts-klubilla (odotettu on!!) ja sunnuntaina lähtö kohti hermolomaa Krakovaan, fiilisteleen vanhaa kaupunkia ja vähän rauhoittumaan ja hämmentymään Auschwitzissä..

Friday, July 25, 2008

Rök, umf, uahz ja hop!


19.9. räjähtääpi Tavastia! (mikäpä muukaan..)(kuva)

Just eilen sitä kehtasin hetken aikaa miettiä, että voi kun kaikenmaailman "melkein kiinnostavat" yhtyeet tulevat Suomeen keikkailemaan - juuri sitä kastia, että on todella innoissaan suomalaisen keikkakulttuurin puolesta, mutta ei tarpeeksi henkilökohtaisesti että jaksaisi maksaa itseään sisälle huonolla budjetilla. Bonde Do Role, American Music Club, Black Dice.. thanks but no thanks! Sitten on jo niitä jonne melkein voi rahatilanteen mukaan mennäkkin.. Flow'n liput odottavat vielä ostajaansa (la+su), Yhteiskiertue a'la Atreyu + As I Lay Dying + Story of the Year + Horse The Band + MUCC on varmasti aika kallis, mutta jos kukkaro kestää niin kiinnostusta riittää... ja nyt sitten tänä aamuna räjähti, ja sain kuulla, että The Wildhearts tulee käymään Suomessa syyskuussa! Ja taas voin viivata yli yhden nimen pois listalta bändeistä, jotka haluan nähdä livenä ennen kuin kuolen. Tässä on kyseessä vielä erinomaisessa kunnossa olevasta poppoosta, eikä mistään Sex Pistolsista tai.. luoja paratkoot, Led Zeppelinistä! Ajatus siitä, että pitäisi päättää mahdollisesta tsekkaamisesta ihan tosissaan saa vatsan kuralle, sen verta kamala kokemus esim. MC5:n Reunion-keikka oli Ilosaaressa aikoinaan.

.. mutta namedroppaus sikseen! Tänään nääs lähden päiväksi Umffiin sittenkin. Listallani on muutama harva nimi, jotka tiedän haluavani nähdä (M83, Huoratron, Regina), muuten koko ilta menee mututuntumalla koska niin outoja suurin osa nimistä meikäläiselle on.. toivottavasti tulee hyviä löytöjä, kivaa tulee olemaan joka tapauksessa! Supér!

PS: Reginan laulajan Iisa Pajulan kolumni Plaza.fissä on aika loistava, ja pukee sanoiksi minunkin fiilikset kaikenmaailman iPodeista. *ylpeä uskollisen 512mt Creative MuVon omistaja*

Thursday, July 24, 2008

Hajanaista


Satunnainen hehkutus vielä - paras keikka ikinä.


Kirjallisuus: Tämä uutinen täydellisestä Mika Waltarin romaanin plagiaatista sai meikäläisen veren kiehumaan aamutuimaan. Huvittavaksi homman tekee tosin se, että niinkuin HS tajusikin mainita, on mielellä jonkin sortin meriittejä tekijänoikeusalaltakin, ainakin LinkedIn-profiilin mukaan. Huraa-huuto sille, joka tuon vertailun ensimmäistä kertaa huomasi, pää pölkylle vaan tältä ennakkotapaukselta.


Musiikkiteollisuus: Ennenkin mainitsemani MP3-kauppa The Ground on avattu, ja hinnat eivät kyllä meikäläistä miellytä - 1,35 euroa per kappale? Get outta here! Esimerkiksi Amazonista liikenee jenkeille 0,89 dollarilla biisejä, Play.comin mp3-hinnat ovat euroina juuri sen 0,99 ja siitä ylöspäin, sielläkin kyseessä drm-vapaat tuotteet.. joten kyllä pitää petrata kunnolla pojjaat! Kotimaista musiikkia kuuntelen niin vähän, että ehkä sen takia voin hankkia Ground-tilin kuitenkin.. ehkä! Ei se valikoima ainakaan vielä ihan päätä huimaa, vaikka toki vaivaa onkin jo nähty ja paljon.


Viihtymisteollisuus: EU vie Lonkeron nimestä pois Gin-sanan.. huvittavin osa uutista taisi tosin olla, että on olemassa Suomen Lonkeroliitto, jonka pj antoi uutisessa lausunnon. Animeharrastajat varmaankin saavat vähän eri assosisaatioita..


NHL: Tapaus Sundin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, en edes aio ajatella koko asiaa. Sen sijaan Bostonin kallis hyökkääjä Glen Murray laitettiin waiver-listoille, ja mielenkiinnolla odotan, mikä alakastin joukkueista uskaltaa miehen kanssa riskin ottaa. Monen joukkueen kannalta mies olisi varmasti hyvä lisä jo palkkalattiankin tavoittamisen kannalta - joukkueiden palkkalistojen kun tulee saavuttaa tietty alatasokin sen useammin keskustellun palkkakaton lisäksi. Atlanta ja Los Angeles olisivat molemmat todennäköisiä kohteita, tiedäppä myös vaikkapa NY Islanders.. ideaalitilanteessa mies löytäisi maalintekovainunsa Atlantassa Ilya Kovalchukin rinnalla, sen verran säälittävässä kunnossa joukkueen hyökkäyspää on, että sinne kyllä luulisi sopivan.


Musiikki: Tuli irkissä puheeksi neiti nimeltä Katy Perry.. ja vaikka hän onkin hyvin, hyvin vakuuttava ainakin visuaaliselta kannalta miehen näkökulmasta ei se hittisinkku kyllä kauaa kestä kuuntelua. Onneksi biisistä on tehty paljon siedettävämpi ja tanssimista paremmin kestävä remixi. Netissä pyörivä DJ Casparin versio on kyllä aika kuuloaistia nakertava, siksi meillä onkin..

KATY PERRY - I KISSED A GIRL (DJ Kue's I Killed a Squirrel Remix)

Tuesday, July 22, 2008

- But what? - Butt!

Löytyipä jopa kivuliaan huvittava artikkeli TS:n Treffeistä:


The man, the myth, the legend. (kuva)

STEVEN SEAGAL ON TIEDETTÄ (Kari Salminen, Treffi 16.7.-22.7.2008)

Se on uusi oppiala nimeltään seagalogia. Tutkimuskohteena on action-mies Steven Seagalin elokuvat. [...]

Seagalogia on vitsikkään verkkokriitikon Vernin puolivakava luomus. Vern uskoo, että Steven Seagal on auteur, tekijä, jonka persoona määrää elokuvan ominaisuudet. Tai sitten elokuvat räätälöidään nyttemmin dvd-ghettoon juuttuneen esittäjän mukaan.

Tyypillinen seagalogian tutkimuskohde on elokuva, jossa poninhäntäinen ja silkkipaitainen kaveri rikkoo ranteita ja ikkunoita. Hän tekee niin ympäristöä ja eläimiä suojellakseen sekä alkuperäiskulttuurien vaalimiseksi. Tarinassa vastutetaan CIA:n salaisia operaatioita, puhutaan väkivallan keskellä väkivallattomasta vaihtoehdosta ja lausutaan pimeitä itämaisia arvoituksia. Huonoissa elokuvissa soi melko hyvä musiikki (blues, bluegrass, reaggae), josta usein vastaa itse Seagal, kaksi blues-albumia julkaissut buddhalainen ja nykyisen dalai-laman ystävä.

Nyt jännätään, koska Chuck Norrisia, Jean Claude Van Dammea ja Dolph Lu(n)dgrenia tutkivat hassun vakavat oppialat saadaan perustettua.



.. ei tässä sinäänsä mitään huomautettavaa ole, mutta kun Van Dammea on kyllä jo tutkittu. Eikä edes humoristisesti, vaan ihan tosissaan. Jo pitkään mielessäni pyörinyt (ja sitä syövyttänyt) esimerkki on eräs tutkielma miehestä, joka synopsiksen mukaan kertoi tämän perseen homoeroottisuudesta. Tein hiukan tutkimusta, ja ymmärsin, että ei perhana - Suomella on kunnia omistaa oikein alan asiantuntija, vieläpä meidän yliopistolla mediatutkimuksessa! Populäärikulttuuri on välillä aika hämmentävää:


Janne Rovio: The Vintage Van Damme Look (mainitsemani artikkeli, lähde)

Janne Rovio: Pyhä Sebastian, painonsa arvoinen steroideja eli Jean-Claude Van Dammen tutkimus bodarin suhteesta teknologiaan ja erotisointiin elokuvassa Cyborg (Kulttuurintutkimus 2/2002, lähde)

Janne Rovio: Kovat kundit eivät tanssi? (Tiedotustutkimus 2/2002, lähde)




.. kyllä ne tanssivat!

Kanava Conan

On vaikea mieltää sitä, kuinka suosittu Conan O'Brien on Suomessa. Onhan toisaalta miehen presenssissä sitä jotain, joka tekee hänestä kovin "suomalaisen", jopa suomalaisesti iskevämmän juontajan kuin todella harva suomalainen oikeasti edes on.. mutta lähtökohdat tähän naittamiseen ovat vain todella oudot. En ole perehtynyt televisiotarjontaan niin hyvin, että tietäisin yhdestäkään muusta jenkki-talkshow'sta, joka pyörisi aktiivisesti suomalaisten ruuduissa. En myöskään usko, että on kauhean paljon parempaa tapaa pysyä perillä Yhdysvaltojen tapahtumista kuin Conan, koska niin nerokkaasti se popularisoi maata - kun alkuspiikeissä on mukana yksi kolmasosa paikallista politiikkaa, yksi kolmasosa niitä suurimman valtamedian uutiskynnyksen ylittäviä turhanpäiväisiä juoruja ironisesti käsiteltynä ja loput kaikkea siltä väliltä, saa valveutumaton katsoja aika hyvän tietopläjäyksen ihan huomaamattaankin. Hämmentävää on varsinkin se, kun yhtäkkiä huomaa tuntevansa todella monta amerikkalaista uutisankkuria tai jenkkifutaria/koripalloilijaa kasvoiltaan, katsomatta eläessään yhtään sikäläistä uutislähetystä tai futismatsia.



Tätäkin tärkeämmäksi Conanista tekee minulle kuitenkin kulttuuripainotus. Kun vielä näin myöhäisillan demograaffien mukaan ohjelmaa tuotetaan, musiikki- ja komediatarjonta on asianmukaisesti suunnattu nuorille aikuisille, jotka haluavat kokeilla välillä muutakin kuin Clarksoneita tai Ushereita. Vaikka nykysellään koomikkojen määrää on vähennetty aika huomattavasti mielestäni - tarkoittaen nyt vielä ennen digiaikaa jolloin oikeasti pystyin katsomaan vakituisesti ohjelmaa - livemusiikin laatu on parantunut huomattavasti, vai mitä muutakaan esimerkiksi merkitsisi se, että White Stripes ja Neil Young etc. omistavat välillä ohjelmalle kokoisia viikkoja esityksineen. Olen itse löytänyt hyvin paljon sellaista Conanin 3. ja viimeisen vieraan kautta, mitä muuten en olisi muutoin edes vahingossa nähnyt missään.. ainakaan yhtä helposti. Vaikka se tietty sama kaava toistuukin aina (suuri julkkis -> keskisuuri julkkis -> kuriositeetti/koomikko/musiikkiesitys), se on antanut minulle hyvin paljon.




Silversun Pickups (Conanissa 16.5.2007)

SSPU soitti Conanissa kappaleensa Well Thought Out Twinkles, joka osoittautui oikeutetuksi valinnaksi, kun tilautin bändin levyn vinyylinä paikalliseen levykauppaan ja pystyin viimein antaumuksella keskittymään siihen, nimi albumilla on Carnavas, eikä käsittääkseni vielä Pikul ep:n lisäksi muuta tuotantoa bändillä ole. Monet haukkuvat Smashing Pumpkins -kopioksi, itse pidän yhtä biisiä (Lazy Eye = 1979..) lukuunottamatta väitteitä turhina, vaikkakin tyyli viistosti onkin samanlaista.. suosittelen lämpimästi - musiikkivideo löytyy täältä, Conan-esitystä en youtubesta löytänyt.



Kaki King (Conanissa 16.10.2003)

Kakin esittämää kappaletta en muista, mutta muistan naisen tyylistä kaiken - se oli ennen kaikkea hämmentävä, koska en koe itseäni miksikään kitarafiilistelijäksi (enemmänkin basso-sellaiseksi) enkä ollut koskaan ennen nähnyt ketään käyttävän kitaran kaikukammiota näpytellen hyväksi musiikin luomisessa.. olen kuunnellut vuoden '03 jälkeen kaikki Kakin uudet albumit, mutta jotenkin se vanha lumo on vesittynyt, vaikkakaan ei todellakaan kadonnut. Kaki on ehkä vielä enemmän kitara-virtuoosi kuin pop-muusikko mielestäni, ne kappaleet joissa hänen kitaransa on hänen ainoa yhteytensä kuulijaan ovat ehdottomasti hänen parhaitaan.



Patton Oswalt (Conanissa monasti!)

Carlinin ja Izzardin jälkeen lempikoomikkoni on yksi Conanin vakiovieraista, joka on suomalaisille ehkä tutuin siitä kammottavasta Kellarin Kunkku -tv-sarjasta, jonka pääkoomikko on ärsyttävä jenkkiplötsö (kuin Drew Carey ilman minkäänlaista hauskuutta) ja päänaistähti skientologi - double trouble! Suosittelen pysymään sarjasta kaukana ja keskittymään miehen mahtavaan komiikkaan lavalla - kaverin aiheet ole sieltä vakavimmasta päästä, joten suosittelen jopa niille, joille kiihkoinen huumori ei sovi. Tässä pätkä kehutusta Werevolves and Lollipops -setistä, ehdottomasti miehen parasta tuotantoa.

Monday, July 21, 2008

If God moves across the water, then the girl moves in other ways

Tatuointeja miettiessäni ja edellispäivän horoskooppikeskustelujen rohkaisemana olen päättänyt, että yksi tatuoinnin mahdollisuus on japanilainen kanji nana eli 7 on yksi todella erinomainen idea iholle pistettäväksi, koska se on ollut aina onnennumeroni. Aasinsilta! Turhia selittämättä tämä on minun julistukseni tämän hetken 7 kuumimmasta naisesta! *grin*




7. Samaire Armstrong

Miksi? OC:n ihku sarjakuvatyttö ja Entouragen sihteerikkö. Lisäksi aivan järkyttävän söpö tässä musiikkivideossa.



6. Elisha Cuthbert

Miksi? Neiti oli aikoinaan 24:n damsel-in-distress, sittemmin ideaali naapurintyttö elokuvassa The Girl Next Door. Pitää jääkiekosta!



5. Kirsten Dunst

Miksi? Ihastuin tyttöön jo aikoinaan Veren Vangeissa ja Pikku Naisissa.. sen jälkeen hänestä on kasvanut oikeastaan aivan mainio näyttelijätär, ja pakkohan niitä leffoja on aina katsoa olivat sitten laatua tai ei, olennaisesta syystä..



4. Kristen Bell

Miksi? Veronica Mars, tuo kuuma modernien aikojemme high school kaunotar / salapoliisi. Hymy edesauttaa kasvuhuoneilmiötä.



3. Kiira Korpi

Miksi? Siro, säntillinen, maitotyttömäisen suomalainen luistelijasöpöläinen. Pitääkö sanoa enempää? *blush*



2. Scarlett Johansson

Miksi? Ellei Scarlett olisi tietyllä tavalla jopa liian seksikäs, olisi hän kärjessä. Kaiken lisäksi myös näyttelee hyvin vakuuttavasti. Ehdottomasti Hollywoodin naisten aatelia.



1. Hayley Williams

Miksi? No koska.. öö.. se vaan laulaa niin hyvin ja aww kun se on söpö! *blush*

"Move along now, nothing to see here.."

Zombie zombie!

Kaveri ehdotti juttua zombieista. Sinäänsä aika oikeutettu ehdotus, koska mulla on ollut pitkin vuosia aika mielenkiintoinen suhde näihin 'yön ritareihin', mielikuvituksen aivojamussuttaviin tuotoksiin. Muistan kun aikoinaan lapsena pelkäsin tasan kolmea asiaa: Pikku Kakkosen Varokaa Heikkoa Jäätä -spottia, tsekkiläisiä nukkeanimaatioita (koska näin sellaisen, jossa ilkeä taikuri ryösti pojalta silmät), ja laivan uppoamisia, koska näin aivan liian nuorena katastroofi-leffaklassikon The Poseidon Adventure. Todellisista fobioista vahvimpana laivanuppoamispelko katosi jossain ala-asteen loppuaikoina, mutta samaan aikaan iskivät zombiet.. tarkemmin sanottuna playstation-peli nimeltä Resident Evil 2. Vuosi on wiki-tarkistuksen jälkeen 1997, minä 10-11 -vuotias, ja näen kyseisen pelin kokeiltavana Turun Kupittaan Citymarketissa elektroniikkaosastolla. Katselen alkunäytöt ja aloitan pelaamisen fanaattisessa pelossa, ja kuolen lopulta zombien syömänä raitiovaunuun. Peli hämmensi siinä vaiheessa jo aikalailla, en tietenkään tiennyt vielä tuolloin, kuinka paljon tuo peli muutti minua.





Jälkeenpäin pari kaveriani hankki myös näitä Resident Evil -pelejä konsoleilleen, ja aloin ymmärtämään hämmentävän suhteeni niihin - toisaalta zombie-peleissä oli aluksi jotain todella vetoavaa, mutta aloin myös kammoamaan noita olioita aivan valtavasti. En muista nähneeni edellämainittujen lapsuudenpelkojen lisäksi mistään muista satunnaisista aiheista painajaisia, varsinkaan mielikuvitushahmoista, mutta zombiet tulivat jossain vaiheessa uniin sairaalloisesti. Kun minulla on kerran taipumusta kovin usein ns. lucid dreamingiin, pelasin mielessäni zombie-skenaarioita kuin pelejä mielessäni. Toki säilyin hengissä aina unissa jotta olin niissä toimijana aina heräämiseen asti, mutta esimerkiksi usein tuttuun koulurakennukseen piiloutuessani minua lukuunottamatta harva tuttava pääsi karkuun kaameimmalta kohtalolta - ei niinkään kuolemalta, vaan zombieksi muuttumiselta. En koskaan paennut uniani (heräämällä keskellä yötä), mutta aamulla vielä ahdistuksen tunteet palasivat vielä mieleeni. Hämmentävintä oli se, että tiesin aina unessa ollessani tosiasiat, mutta silti pysyin sinnikkäästi juonessa mukana, vaikka minulla oli aina valta ohjata sitä mihin halusin. Aika sadistista, suoraan sanottuna!




"Roar".

Ikää tullessa alkoi zombie-obsessio/fobia saada syvempiä ulottuvuuksia. Painajaisten luonne muuttui yhä enemmän selviytyjä-tyyliseksi, eli koin enemmänkin pystyväni ja haluavani vaikuttaa uneen kuin uni minuun. Tässä vaiheessa uskalluin myös ehdottomien tabujen, eli zombie-elokuvienkin ääreen. Huvittavinta tässä uudessa mielenkiinnossa oli se, että usein piti varmistaa juoni etukäteen lukien elokuvista juonipaljastukset tuskanhiessä, ja vasta tämän jälkeen saattoi elokuvia oikeasti katsoa! Esimerkiksi 28 Päivää Myöhemmin ja Resident Evil saivat moisen kohtelun minulta, myös Night of the Living Dead -klassikko piti kerran jättää väliin kun se yllättäen televisiossa tuli vastaan. Seuraavan kerran kun sen ohjelmaoppaista bongasin, osasin varautua juonikatsauksella. Tuttavani voivat ehkä muistaa monologejani, kun irc-kanavalla avaudun ja fiilistelen zombie-leffoja.. siis juonia, ei leffoja itsessään. Oli sekin yksi tapa!


Tämmöisiä puutarhakoristeita ei mulle, kiitos!

Kun satuin myöhemmin lukemaan elokuva-analyysikirjaa North American Studies -kurssia varten yliopistolla, oli suhde jo radikaalisti muuttunut - olin lukenut Max Brooksin loistavaa kirjaa zombie-tuhosta selviytymisestä, nähnyt kasan zombie-leffoja (tosin niitä on vielä paljon jäljelläkin) ja muutenkin myöntänyt, että obsessio/fobia-suhde oli kääntymässä voitoksi. Stuart Kaminskyn kirja muistaakseni summasi aika hyvin kauhuelokuvaa genrenä ja toi esille vielä kirjan tekohetkellä ainoan relevantin esimerkiksi juuri Night of the Living Deadissa zombieista, joiden alistuminen ulkopuolisen voiman alaisuuteen teki niistä pelottavan uhan, erottaen sen esimerkiksi ufo-pelosta siten, että tuntematon uhka tuli käytännössä ihmisestä itsestään eikä tämän ulkopuolelta - tieto siitä, että itse saatat muuttua joskus aivan samanlaiseksi mielesi orjaksi, on se, joka katsojassa aiheuttaa eniten pelkoa. Minulle tuo oli konkretiaa, koska unissa ei koskaan ollut tärkeintä pelko kuolemasta, vaan tiedosta, että saattaisit jatkaa elämää mielipuolena, jolla ei ole mitään kontrollia elämästään. Jännä kuriositeetti oli myös se, että unissa ja peloissani muut pedoiksi muuttuneet ihmiset olivat ehkä minulle tuttuja, mutta eivät sellaisia ihmisiä, joita koin roolimalleihin tai muutenkaan vahvoiksi ihmisiksi. Oli myös positiivista, että itse en lopulta muuttunut koskaan zombieksi, ehkä sen taustalla oli luottamus oman identiteettini vahvuuteen, kuten myös hyvien ystävieni kunnioitukseen vahvoina ihmisinä!

Nykyään en sinäänsä voimakkaasti hakeudu zombie-elokuvien pariin, mutta esimerkiksi 28 Weeks Later oli mielestäni todella vaikuttava teos, samoin sarjakuvat, jotka tarinan maailmaan perustuvat ja kertovat tauti-epidemian synnystä. Olen käynyt myös kaverini Jussin kanssa hyvinkin analyyttisiä pohdintoja siitä, miten selvitä konkreettisesti Turussa zombie-hyökkäyksestä! Ongelmalliseksi asian tekee toki se, että toisin kuin jenkeillä ja ehkä suomalaisella metsästäjäkansalla yleensäkin, meikäläinen vihreänä pasifistina ei omista asetta, eikä ole perehtynyt asekauppojen sijaintiinkaan! Jonkinsortin konsensus on tainnut olla se, että pyörällä kannattaa lähteä liikkeelle, ja käväistä ensin Pansiossa katsomassa miten armeija pärjäilee vielä aivonsyöjien kanssa.. jos ei pärjää, niin suuntana on harvemmin asuttu saaristo ja mahdollisesti "rakas" armeija-aikojeni tukikohta Gyltö! Varsinkin talvisin siellä on niin kylmä, ettei elotonkaan ihminen siellä kestäisi. Toivottavasti näistä pohdinnoista on joskus hyötyä.. "eiku hetkonen".

Thursday, July 17, 2008

Kasarifilli soikoon!

Kasari on ollut tämän viikon kova juttu. syyn voin laittaa Futurecop!in kasari-remixin, jonka kautta päädyin fiilistelemään muitakin hienouksia 80-luvulta, tuolta hämmentävän muodin, rumpufillien, naiivien sanoituksien, naiivin elämänasenteen ja hämmentävän hyvän leffatarjonnan aikakaudelta.




John Parrin St. Elmo's Fire on aika onehitwonder-matskua, alunperin rampautuneen urheilijan kampanjabiisi, joka lopulta päätyi samannimisen bratpack-leffan soundtrackille ja hittibiisiksi. Bratpack tarkoittaa terminä siis sitä 80-luvun näyttelijäporukkaa, joka jalkautui Hollywoodin kermaksi The Breakfast Club -leffan myötä, kuka voisikaan unohtaa Molly Ringwallia ja Emilio Esteveziä? :D Ihmetyksekseni myös huomasin, että Tässä "Treffit Elmossa" -pläjäyksessä on myös mukana Demi Moore, joka porukkaan myös luetaan mukaan, on kyllä naikkonen niitä harvoja jotka tuolta ajalta ovat selvinneet ihan nykypäivään asti tähtistatuksessa. Mutta haluan kyllä ehdottomasti nähdä tuon leffan..! Kunhan vain tietäisin mistä sen löytäisin, tämä musiikkivideo tuo ainakin hymyn huulille korniudellaan niin koko leffan vaikutuksesta ei voi kuin unelmoida.. *grin*





Rockwellin Somebody's Watchin' Me .. tai pitäisikö sanoa, jotta MJ:n biisihän tämä, nimittäin kukapa nyt muistaisi MJ:n choruksen ja noiden hullujen keyboardien lisäksi biisistä yhtään mitään. Silti, ehdottoman definite kasari-moment, eikä välttämättä niin puhkiinkulutettukaan, etteikö siitä jollain kierolla tavalla oikeasti voisi pitääkin! Video on kyllä harvinaisen hämmentävä..





Mulle tämä biisi on ihan ehdottomasti ollut kovinta kasaria vuoden ajan jo.. selailin aikoinaan film noir -genrestä innostuneena siitä polveutuneita elokuvia, ja haaviin tarttui ihan uskomaton rockabilly-neonoir-gangsteri-jännäri Streets of Fire, jossa on mukana esimerkiksi nuori Diane Lane ja paidaton-psykopaatti-motoristi Willen Dafoe! Leffana se on niin B-matskua kuin vaan voi olla, ja floppasikin aikoinaan.. mutta jotain siinä tyylissä on joka kiehtoo eikä sitä voi järjellä selittää. Mutta tämän biisin kyllä voi.. bändinä on ollut nimenä mitäänsanomaton Fire Inc. ja Lane lipsynccaa kappaleen nimeltä Tonight is What It Means to be Young.. joten tässä videota suoraan leffasta, itseasiasta loppukohtauksesta. Huomatkaa oscar-tason dialogi.

Sunday, July 13, 2008

24 Hour Party Mayhem

Päivän musiikkifiilistely:



JUSTICE


Tässä pitää varmaan selitellä valintansa. On tietysti ehkä vähän väärin tuoda esille Justicen kaltainen nimi, joka on varmasti tuttu jokaiselle, joka on ollut vähänkään perillä elektronisesta musiikista viimeisen vuoden aikana? Itse olen lämmennyt bändille aivan huomaamatta, koska aluksi suhteeni renkutteluun oli kylmän kaukainen, en ollut vielä tottunut elektroniseen musiikkiin tyylinä niin rankasti että olisin voinut ottaa kaverit vastaan avokäsin. Kaikki toki muuttui loppujen lopuksi, eikä edes ns. Dynamo-efektin, kasvoin lopulta kiinni ihan kotikoneen äärellä. Cross on albumina kehittynyt monen monta kertaa, ja suosikit ovat vaihtuneet alun D.A.N.C.E.:sta Phantomeihin, The Partyyn, Stressiin ja tällä hetkellä DVNO:aan. Tietyt albumit onnistuvat tässä, että elinikä kasvaa sen mukaan, millä 'tasolla' ja 'tavalla' niistä pitää.. muita esimerkkejä ovat esimerkiksi Franz Ferdinandin ja Reginan debyytit sekä Fleetwood Macin Rumours. Bloc Partyn molemmat ovat siinä rajoilla.. esimerkiksi ovat oikeasti aika vähissä. Siksi tämä maininta, olisi vain tyhmää jättää se pois siksi, että nimi on jo tuttu. Plus, onhan sitä taas viikon aikana löytänyt uusiakin syitä arvostaa tätä ranskalaista parivaljakkoa, ei nämä kaverit ole mitään yhden tempun miehiä.

Justicessa on toki se huono puoli, että sen valtaisa suosio on altistanut sen kymmenille ja sadoille remixeille, sen hittibiisit kulutetaan loppuun tanssipaikoissa, käytännössä sen kanssa ronkkiminen on kaikille suurille nimille (ollut) pakollinen kokeilu, yrittää luoda jotain uutta todella hyvästä vanhasta ideasta. Tietysti aina välillä kokeilut tuottavat niinkin hyvää tulosta, että vanhat kappaleet saavat uuden elämän. Ikävän harvoin näin kuitenkin käy. Korvaukseksi siitä, että valitsin näinkin kliseisen nimen, annan teille pari esimerkkiä hyvästä tavasta kierrättää ja luoda uutta, toisessa tapauksessa Justice laittaa meikäläiselle nihkeästi aukenevan MGMT:n uuteen kuntoon, toisessa mainio LA Riots demonstroi miten tämän hetken lempibiisini saa alkuperäistäkin groovemmaksi.. sekä kaiken tämän lisäksi: uusi biisi! Ihan Justicen oma ja alkuperäinen siis, vautsivai, kuunnelkaa vielä kun ehditte innostua, kohta se kuitenkin pursuaa joka tuutista.



MGMT - ELECTRIC FEEL (JUSTICE REMIX)

JUSTICE - DVNO (LA RIOTS REMIX)

JUSTICE - SURE YOU WILL


(Kuva: loistavasta RA-artikkelista, © Sebastian/Noble/Mcarthy )

Ja vielä yksi nopea post-scriptum. Silmiini tarttui uutinen Suomeen avattavasta mp3-kaupasta, joka ei harrasta kopiosuojauksia lainkaan! Tekijöinä on oikeanlaista väkeä (levyvirasto), ja valikoimaa löytyy kotimaisen lisäksi ulkomaistakin käsittääkseni aikalailla. En ole tätä ennen harkinnut liittyväni kuin Beatporttiin.. jahka visani tulee uunituoreena painosta, tämä muuttuu, koska mikäli vain tämän The Groundin hintataso on vähänkään rohkaiseva, niin aion kyllä palvelun kokeilla. Tätä on odotettu, kaiken maailman netAnttilan ja Cityn palvelut saa tämän rinnalla, siteeratakseni George Carlinia, "pre-suck my genital situation".

Under the influence and totally down with it

Päivän musiikkifiilistely:



REDIAL


Jälleen kerran on tullut lisäiltyä pari blogia lisää RSS-feediin ja seuraukset olivat katastrofaalisia - kovalevy täynnä valtavasti musiikkia, joka on niin hyvää, ettei poistaakaan voi! Kauhiaa! Ja pahimpana ongelmana kaikesta on tämä tuottaja nimeltä Redial! Australialainen kaveri, jota ovat suositelleet esimerkiksi Van She sekä Danger, jonka biiseihin verrattuna luulisi olevan henkilöillä jonkinsortin verisuhde (suurena fanina en vastusta lainkaan). Lähes yhtä synkkää on tämän kaverin tuotanto, tosin enemmän suoraviivaisen tanssittavan elektron piiriin ja tuo mieleen jollain tavalla sekä suoraviivaisen Kavinskyn että lukuisat melodisen trancen maailman kiitellyt taapertajat, jotka onnistuvat venyttämään tilutuksensa yli 10 minuutin ilman, että kyllästys iskisi tai kappaleen eeppisyys lakkaisi kasvamasta eksponentiaalisesti. Turha kikkailu on jätetty pois, mutta mukana on silti juuri sopivasti koukkuja, niin homma ei mene koskaan tylsäksi. Jollain todella hyvän jännä-elektron ja trancen välikielekkeellä mennään. Ja meikä pitää kovasti. Suosikkibiisi ehdottomasti Starscream.

if talking smack was a sport, habs fans would be all-stars

Huomio kaikille: seuraava postaus on pitkä ja keskittyy vain ja ainoastaan jääkiekkoon - lähinnä sitä seuraavalle ihmiselle tuttuun roskanpuhumiseen eri fanikuntien välillä. Relevant to your interests, mikäli sinua kiinnostaa kuunnella avautumista siitä, miksi aikuiset miehet miekkailevat nettipalstoilla kuvitteellisilla peeniksillään..

NHL:n seuraajalle offseason on vaikeinta aikaa. Tällä hetkellä eletään sitä hetkeä jolloin tapahtumakentällä on kaikkein hiljaista.. suuret nimet ovat poistuneet vapaiden agenttien markkinoilta uusiin joukkueihinsa, tulokas- ja harjoitusleirit eivät ole vielä alkaneet, ja ainoa asia mikä pitää fanit järjissään on netissä asioista spekulointi.. pääpaino on todellakin sanalla spekulointi, koska kukaan ei voi ennustaa ensi kauden tapahtumia ja voimasuhteita. Tai korjauksena, voihan niitä toki tylsyydessään ennustaa ja kuvitella, että osuu oikeaan, mutta useimmin sitä kuitenkin on aivan täysin väärässä. Siksi itse ainakin pidän tämän väliajan mahdollisimman kiekottomana, ja koitan keskittyä johonkin oikeasti järkevään. Tämä kaikki kävisi toteen ilman erästä kovasti tulevaisuuttaan pohtivaa pelaajaa nimeltä Mats Sundin...

Sundin on isoista nimistä ainoa, joka ei ole vielä liittynyt mihinkään joukkueeseen. Vaihtoehtoja on realistisesti puhuttuna 3: Canadiens, Canucks, Leafs tai eläköityminen. Nucks-fanina olen ristiriitaisissa tunnelmissa, koska niinkuin olen maininnutkin ennen, Sundin on yksi vähiten pitämistäni pelaajista koko liigassa - ihan vain siksi, että mies on kuitenkin tehnyt ihan tarpeeksi hallaa Suomelle maajoukkue-mittelöissä lyhyen elämäni aikana. Toisaalta miehen lisääminen tämänhetkiseen nucks-kastiin tekisi lempijoukkueestani - vaikkakin entistäkin enemmän hurripainotteisen - myös rutosti paremman ja mielenkiintoisemman. Nyt puhutaan 'lähteiden', 'huhujen' ja 'spekulaatioiden' perusteella, että mies tekee päätöksensä ensi kauden joukkueesta 4-7 päivän kuluttua. Siinä on 4-7 päivää liikaa. Ei siksi, ettäkö odottaisin konkreettisesti tietoa hänen määränpäästään, vaan aivan muusta syystä..

.. sillä riitely Habs-fanien (ts. Canadiens) ja Nucks-fanien välille on äitynyt naurettaviin mittasuhteisiin netissä. Itse en pidä urheilusta siitä yksinkertaisesta syystä miksi monet pitävät sitä tyhmien, muka-machismoa uhkuvien miesten harrastuksena. Minua eivät kiinnosta vastustajien mollaus, haukkuminen, eikä oman joukkueeni mahdollisuuksilla pröystäileminen. Lätkä on minulle katsojana parasta viihdettä, koska nautin lajista.. rehellisen nopeatempoinen, hyökkäys-rikas, intensiivinen ja ronski laji, sitä on minulle jääkiekko. Mutta vaikka nautinkin lätkää, VIHAAN fanikulttuurin lieveilmiöitä. Tällä hetkellä sille on perusteita vakiofoorumini hfboardsin Habs-palstoilla kymmeniä ja kymmeniä sivuja. Morkkaamista, v*ttuilua, oman paremmuuden esittelyä, haistattelua, p*skan puhumista, muka-hauskuutta..


Sovinistinen nucks-aiheinen kiva kuva! (source)

Ennen tätä 'spektaakkelia' olen pitänyt itseäni kahden joukkueen fanina - ironisesti kyseessä nämä samat joukkueet, joiden fanit ovat nyt täysin tukkanuotaisilla. Habs nousi ykkösjoukkueeni rinnalle itäisen konferenssin suosikeiksi lähiaikoina nuorien uusien tähtiensä takia. Kostitsynin veljesten peli on ihailtavaa ja mielenkiintoista, ylipäätänsä joukkue on täynnä tulevaa nuorta voimaa Pensien tyyliin, mutta ilman underdog-viehtymystäni vastaan sotivia suuria nimiä, jotka on saatu joukkueeseen suoraan varaustilaisuuksista ilman suurempaa taitoja.. kuka nyt EI osaisi varata 1. varauksellaan varaustilaisuuden parasta pelaajaa? Tämän lisäksi joukkueessa on valehtelematta minulle suurin jääkiekkoikoni, jonka cup-voittoa toivon enemmän kuin mitään muuta kellekkään urheilijalle koko maailmassa. Melkein mielummin haluaisin kaverin nostavan Stanley Cupin ilmaan kuin näkisin Suomen voittavan Olympialaiset tai maailmanmestaruuden. Samaa ei voida sanoa tapauksesta Selänne, jonka voitto oli sekin toki aivan mahtava asia suomalaiselle fanille - Ducks eivät kuitenkaan aiheuttaneet minulle joukkueena juuri minkäänlaista sympatiaa. Joskus ei vaan 'klikkaa'.

Tilanne saattaa hyvinkin muuttua Sundinin määränpään selvittyä. Uskon mitä vakaaimmin, että yksi kahdesta skenaariosta toteutuu. Joko a) Sundin päätyy Vancouveriin, ja seuraavan viikon ajan Habs-fanit katkerina tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa loistavaa joukkuettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, haukkuvat Sedinin veljeksiä entistäkin enemmän ja menevät henkilökohtaisuuksiin. Toinen vaihtoehto b) syntyy Sundin mahdollisesta Montreal-sitoutumisesta, jonka jälkeen Habs-fanit munat pystyssä tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa keskinkertaista joukkueettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, nauravat mahdollisuuksillemme voittaa ylipäätään yhtään ottelua koko tulevana kautena ja menevät adrenaliinin kiihkossa vielä enemmän henkilökohtaisuuksiin. Enkä edes ala puhumaan mitä Habs-puolella foorumia tapahtuu.. siellä sitä suolletaankin juttua niin suolesta että. Ongelmana tässä kaikessa onkin se, että mikään tässä ei liity jääkiekkoon, vaan fanikulttuuriin. Enkä haluaisi, että fanikulttuurista johtuvat tekoset johtaisivat mielipiteitteni muutokseen.. mutta tässä vaiheessa en enää usko pystyväni kannattamaan Habseja, edes Sakun takia. Tekisi mieli vain pikakelata koko kesä NHL-rintamalla ja odottaa rauhassa kauden alkuun ja harjoitusotteluihin. Mutta mitä lätkäfani voi tehdä? Taidanpa mennä lukemaan taas Habs-palstan viestejä..


---

Aiheesta toiseen.. tai suoraan sanottuna, oikeaan ja sopivaan aiheeseen palatakseni! Olen odottanut sopivaa hetkeä puhua siirtomarkkinoista, ja vaikka tilanne todellakin vielä elää, uskaltaa sitä jo tässä vaiheessa niputtaa tuntojaan kirjalliseen muotoon. Nopeat mietinnät ensin muiden joukkueiden tekosista: Tampa Bayn hyökkääjäbuumi on hauskinta paskaa ikinä (6 ketjua hyökkääjiä, mitä ihmettä?!) - Detroitin Hossa-kaappaus tekee playoffsien ennustamisesta entistäkin helpompaa - miksi oi miksi lähdit Hagman Laffseihin? Ei sinua nyt enää voi kannustaa.. - Toivottavasti Streit tekee hyvää jälkeä Islanderseissa, sille seuralle jos mille toivoisi onnea. Mutta Nuckseista!

Ensimmäinen kiinnitys hitaasti syttyneellä Vancouverin rintamalla oli Darcy Hordichuk. Miehen kotisivuja vilkaisemalla jopa lätkään perehtymätön osaa arvioida miehen avuja ja lahjoja jääkiekolle - tappelutaitoa, luonnetta ja aggressiota. Nucksit olivat viime kautena joukkueena hyvin, hyvin pehmeä, joten toisaalta Darcyn lisäys tuli tarpeen - nyt meillä on joku, joka osaa antaa vastustajalle turpiin, jos tämä alkaa ahdistelemaan taitopelaajiamme, eikä tarvitse lähettää vastaan mitään piskuista Jeff 'Brabarian' Cowania, jonka lahjattomuus johdattaa hänet AHL:ään täydellisessä maailmassa, hän on nyt turha osa tätä joukkuetta. Darcy on helppo istuttaa 4. ketjun vasempaan laitaan, hintaa 750.000$ per, 2 vuoden sopimus. -- valittu sana: “I’m so excited. I look back at my career and I think some of my best hockey games have come in front of all the Canadian fans. That’s my style: I like to run around and hit guys and take on anybody who’s willing to drop the gloves. I’m a guy who won’t back down.

Gillisin seuraava liike oli hankkia Ryan Johnson, loistava aloittaja ja hyvä alivoimapelaaja. Kärsimättömän fanin silmin Darcyn hankinta oli aika anti-klimaattinen, mutta Johnsonin taasen alusta asti hyvä veto - Gillis kertoman mukaan otti mieheen yhteyttä lähes ensimmäisinä tekoinaan ja kertoi tämän olleen ehdoton kiinnostuksen kohde joukkueelle, jonka alivoima ja aloittaminen huononivat viime vuonna huomattavasti sitä edellisestä, kun bottom-6 piti sisällään sellaisia sankareita kuin Byron Ritchie, Brad Isbister ja Cowan. Nyt saamme takaisin syvyyttä noihin molempiin aspekteihin, siitä hyvästä kyllä kelpaa nähdä vähän vaivaakin. Ja koska ex-nhl-veteraani Scott Mellanby, joka nykyään toimii Nucksien neuvonantajana, on pelannut Johnsonin kanssa aikoinaan, uskoisin mentaalipuolenkin olevan kunnossa ja sopivan hyvin Gillisin gameplaniin. Hintaa $2,3 miljoonaa per kaksi kautta. Valittu sana: “It was a case of Mike talking to my agent minutes after noon and it kind of let me know that for the role they wanted to fill, I was the guy they wanted. Any time that you feel that people think that highly of you… it just made me feel like it was important for them to have me there.

Oikea ns. jymypaukku oli Gillisin seuraava liike, joka toi vaihdossa kahteen varausvuoroon (2nd '10, 3rd '09) seuraan viimein oikean top6-hyökkääjän, vieläpä rightin laukojan ja oikean laiturin, oikean voimahyökkääjän, Steve Bernierin Buffalosta. Miehen työmoraalista on kuultu pahoja, mutta uskoisin kuitenkin hänellä olevan paljon parempi näytön paikka täällä, kuin Buffalossa, jolla muutenkin on aikamoinen suma hyökkääjiä taistelemassa isoista minuuteista etulinjoilla - Bernieristä ei haluta täällä rouhijaa pomppimaan keskilinjojen väliä, vaan ratkaisijaa Sedinien vierelle, tekemään sitä työtä, jonka tekijää on etsitty kissojen ja koirien kanssa sen jälkeen kun 'The Bro Line' hajosi ja Anson Carter vielä onnistuneesti luuti veljesten namupasseja verkkoon. Liikkeestä pidän myös siksi, että esimerkiksi 2. kierroksen varaus on vasta kahden vuoden päähän eikä poista meiltä hyvää tilaisuutta napata ensi vuoden syvästä prospektivalikoimasta toisella kierroksella pelaajaa, sitä seuraavana vuonna on sitten taas jo ihan uudet kuviot. Bernier-kuviota hiukan hämmensi myös St. Louis Bluesin kosto 4 päivää myöhemmin, kun RFA-statuksella ollutta Bernieriä heitettiin tarjouksella mallia 1 vuosi / $2,5 miljoonaa - toki Nucksien piti vastata moiseen pyyntöön, aivan niinkuin St. Louisin piti vastata David Backes -tarjoukseenkin. Puntit tasoihin, siis. Valittu sana: “It’s tough to say. I’m not in their heads, but they had some very, very good forwards in San Jose with some huge contracts. Sometimes it’s tough to get over those players. I don’t want to sound like it was just that, but it’s tough to get over that.” (kommentti peliajan puutteesta San Josessa)

Sitten kuluikin vähän aikaan kunnes tapahtui se etukäteen odotetuin ja eniten spekuloitu liike - Gillis kirjoitti sopimuksen entisen pelaaja-agenttiasiakkaansa Pavol Demitran kanssa. Alunperin jo keplottelusyytöksiin johdettu suhde ei kai lopulta ollut haitaksikaan, koska miehelle kyllä oli kysyntää - mutta selvää oli, että miehen lisä oli elintärkeä Nucksien hyökkäykseen, koska niin harvassa isojen minuuttien hyökkääjät tässä joukkueessa ovat. Demitrasta tulee joko kelpo vasen laituri tapauksessa jossa Sundin saapuu tänne - tällöin kyseessä olisi jo selkeä 1. ketjun rakenne. Muussa tapauksessa mies saattaa ankkuroida selvää kakkosvitjaa rinnallaan jonkinsortin kombinaatio Nucksien prospekteista + Pyatt. Sinäänsä jo siinä vaiheessa kun tälle siirrolle tuli vahvistus, nousi suurin kivi pois rinnaltani, koska vaikka kuinka spekuloidaankin siitä, että nimiä Morrison ja Näslund eivät hän ja Bernier pysty korvaamaan, on minusta tämä siirto joka tapauksessa parempaan suuntaan. Morrisonin ja Demitran välillä ei ehkä konkreettista eroa olisi ollut näin fanin vinkkelistä, mutta Näslundin vaihto Bernieriin odotutti ehdottomasti itseään. Nuoruus ja vahvuus yli vettyneen kapteenin puolimalkaisen pelaamisen on aika selvä parannus, kiitos Gillis, kiitos Pavol! Hintaa kahdelle vuodelle yhteensä $8 miljoonaa. Valittu sana: “I know what I can do and I can definitely do more than I did in Minnesota. We played so much defence and it was working, but my first year every time I played wing I scored many goals, but when I played centre I always had to stay back. I know what I can do and I know I can score much more and have more points.” (Gillis on saarnannut hyökkäävämmän joukkueen puolesta, tässä siis hyvin rohkaisevaa kuultavaa ensi kautta ajatellen..)

Pienempiä ja vähemmän kiinnostaviakin siirtoja on tehty hyökkäyksen syvyyteen on lisätty nimiä a'la Mark Cullen, Alexander Bolduc ja Jason Krog. Curtis Sanford tulee jatkamaan Luongon tuuraajana, ja puolustuksen syvyyttä on lisätty Nolan Baumgartnerilla ja Rob Davisonilla. Davison on siinä mielessä mielenkiintoinen lisäys, että vaikka jotkut puhuvatkin miehestä ainoastaan varamiehenä, jotkut väläyttelevät hänen lisäämisensä mahdollistavan sen stereotypisen puolustajakaupan aikaansaannin. Joko Bieksa tai Krajicek silloin liikkeelle lähtisi (esimerkiksi Ottawan paria hyökkääjää tänne ollaan oltu tuomassa), mutta minä en turhaan lähtisi tuolle linjalle, vaikka esimerkiksi Sundinia ei tänne saataisikaan. Vahvuutena puolustus pysyy vain silloin, kun sen syvyys on taattu meidän loukkaantumis-alttiin porukan suhteen, joten olisi typerää poistaa sekin syömähammas joukkueelta hetkellisen paikkauksen takia. Prospekteista ja syvyydestä löytyy mielestäni lopulta joku hyvä ratkaisu kakkosketjun kombinaatioihin, sen verran meillä löytyy jo potentiaalisia nimiä. Alas, tässä vaiheessa on kiva katsastella miltä potentiaaliset ketjut näyttäisivät kauden alussa! Koska niin moni nucks-fani on kolkutellut Murphyn lakia lisäämällä Sundinin jonkinsortin oletuksena joukkueeseen, teen kaksi versiota, ettei sitten taivaalta putoaminen satu sitten liikoja. Kyllä me ilman Sundiniakin pärjätään sinne pleijareihin, kunhan vaan nuoret nostavat tasoaan ja Demitra saa peli-ilon kondikseen.


Ilman Sundinia:
Sedin - Sedin - Bernier
Raymond - Demitra - Pyatt
/Grabner
Burrows - Kesler - Pettinger
Hordichuk - Johnson - Hansen
/Pyatt
Wellwood

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)


+ Toivoisin Grabnerin nousevan NHL-tasolle leirillä, mutta ehkäpä tämä tapahtuu vasta loppukaudella, koska kauheasti nuorukaisen heikkoutta tukevaa tasoa 2. ketjusta ei löytyne. Siihen asti Pyatt pelaa hänen paikallaan tukemassa voimallaan ketjua.

+ Hansen ajetaan viimein sisään joukkueeseen, aloittaen neljännessä ketjussa (joka on sopii nykykoostumuksessaan hänelle), oletan kuitenkin hänen tuuraavan loukkantumisien kautta isompiakin minuutteja. Mikäli Grabner löytää paikkansa, hänet kannattaa palauttaa Manitobaan isompaan rooliin.

+ Wellwood on 13. hyökkääjä, joka joko tuuraa Kärkikuusikkoa tai pelaa AHL:ssä isoja minuutteja.


Sundinin kanssa:
Sedin - Sedin - Bernier
Demitra - Sundin - Grabner
/Wellwood
Burrows - Kesler - Hansen
Raymond - Johnson - Pyatt
Hordichuk

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)


+ Sundinin mukaantulo tekee joukkueelle selkeät 1a/1b ketjut eturintamaan. Demitra saisi siirtyä laitaan vipeltämään, ja oikealla voi olla käytännössä lähes kuka tahansa. Tällöin ajaisin myös ehdottomasti Grabnerin sisään, koska Sundinin rinnalla jos missä sitä nuorukainen kehittyisi. Wellwoodillakin on toisaalta samassa paikassa potentiaalia vaikka mihin, jos mentaalipuoli pysyy kasassa. Kumpi tahansa kamppailun paikasta häviää, päätyy hän AHL:ään suurelle peliajalle.

+ Hyökkäysketjujen vahvistuttua jäänee Raymond pois "ylimääräisenä". Tällöin kokeilisin ronskisti siirtää Hansenin Keslerin sparrausketjuun ja laittaisin Raymondin ja Pyattin "neloseen" jakamaan hyökkäystehoa tännekin. Hordichuk jäisi selkeäksi 13. hyökkääjäksi, mutta hyvien otteiden aikana voisi viedä Raymondin paikan ja lähettää tämän myös AHL:ään isoille minuuteille. Silloin Manitobankin ketjut olisivat aika huimassa kuosissa.

+ Skenaario venyttäisi joukkueen palkat niin tiukalle, että Pettinger olisi pakko myydä jonnekin joko varausvuoroa tai keskitason prospektia vastaan. Uskoisin olevan helppo teko, mielummin hänestä luopuisin kuin Pyattista, joka on tarpeen tullen tätä parempi stuntti etulinjoilla. Joku 4. kieppi tai mahdollinen stay-at-home-puolustajaprospekti tänne, kiitos! Kun miettii että aikoinaan Pettinger saatiin vaihdossa kalliin Matt Cooken ulostamiseen, ei edes kirpaise.

Friday, July 11, 2008

A few of my favorite things

Päivän musiikkifiilistely:


TEENAGE BAD GIRL

Näitä uusia hyviä elektrotuttavuuksia tulee vastaan joka päivä, kun tulee kuunneltua töissä tosi paljon last.fm:n tagi-radioita. Edellispäivänä teemana oli klassinen, eilen ja tänään elektro.. ja Teenage Bad Girl on uudemmista nimistä ihan ykkönen. Näitä on toki yksityiskohtaisesti vaikea eritellä ja kategorisoida, mutta tämä on taas tarpeeks iloista olematta liian imelää, tarpeeksi likaista ollakseen liian sekaista.. emmä keksi muuta sanottavaa! Tsekatkaa myspacesta lisää!



Tämän lisäksi olen lukenut jostain syystä nyt lähiaikoina hiukan muotiblogeja, ja tajuan Belgianreissun jäädessä unholaan, että on jopa hiukan rahaa käytettävissä hiukan! Mahdolliset muuttosuunnittelut toki laittaisivat kukkaron taas tiukoille, mutta kai sitä saa materialisti haaveilla. Seuraavia asioita haluaisin kuin hullu puuroa ja kuin levydiggari (minä) levyjä:












Tatuointiprojekti on sellainen, että se on ollut nyt käynnissä vuoden pari.. en kuollaksenikaan enää osaa ajoittaa nykyisin ainoan tatuointini hankintaa menneisyyteen, koska sen hankinta oli jotenkin niin itsestäänselvyys, että se tuntuu siltä kuin olisi ollut minulla aina. Jo ennen sen hankkimista, jo heti armeijan jälkeen, olin visioinut sitaattia Daodejingin (Tao te Ching) 33. kappaleen ensimmäiset säkeet, jotka vapaasti suomeksi käännettynä ovat 'hän joka tuntee toisia on viisas / hän joka tuntee itsensä on valaistunut'. Ongelma on ollut alusta asti se, että en ole tiennyt ensinnäkään sopivaa paikkaa tekstiä, en myöskään sen kirjoitusasua enkä kieltä, jolla sitaatin haluan! Jo se, että kiinalainen alkuperäisteksti tulisi kysymykseen, muuttaisi kaiken sijoittelun, koska silloin teksti olisi tietenkin pystysuoraan ylhäältä alas - ongelmatonta ei olisi silloinkaan vielä lopullinen muoto, koska alkuperäistekstiä nyt on ties millä murteella ja kirjasintyylillä saatavilla. Sitten myös on se, että tuntuu tekopyhältä kirjoittaa iholleen loppuelämäkseen tekstiä jota ei osaa lukea.. mutta sitten, onko Englantikaan yhtään 'rehellisempi' kieli? (suomeksi käännös ei taivu kauniisti mitenkään) .. kaiken lisäksi englanniksi käännöksiä yli kaksikymmentä erilaista! Tilanne on melkein jo niin, että olen ottamassa jonkinsortin akateemikkoon yhteyttä - ensin uskontotieteistä taolais-asiantuntijaan, sitten johonkin linguistiin ja vaihtoehtoisesti lopulta vaikka kalligraafikkoon jos sikseen tulee. "Tatuointi - serious business."


Thursday, July 10, 2008

Playing electro tag radio.. business as usual.

Mikäs tässä bloggaillessa kun töissä on tappavan tylsää.. oikeasti. Samalla kun pystyy netissä olemaan täysin ajan hermolla kaikkiin uutisiin, on ehtinyt myös aika hyvin pysymään perillä musiikkitarjonnasta, mitä tämä maa tarjoaa. Alunperin suunnittelin lähteväni Belgian Hasselttiin Pukkelpoppiin festaroimaan, mutta erinäisten syiden takia päätin sittenkin reissun perua - ja sanottakoot, että pienin syy ei ole se, että jo kaksi kertaa kysymiini tärkeisiin kysymyksiin liikenneyhteyksistä ja lippuun liittyvistä asioista ei ole vastattu. En vaivaudu lähtemään noin pitkälle matkalla ilman kunnon informaatiota siitä, mitä perillä tapahtuu. Näillä näkymin voi Turussa pitää aivan yhtä hauskaa, ja tarjontaa on vähintäänkin kiitettävästi, liiaksikin..


WRYYYY! Elektro on IN!

Belgian reissun peruttua olen pähkäillyt, että olenko menossa 15.-17. elokuuta Flow Festivaleille pomppimaan, tai mahdollisesti 25.-27.7. Uuden Musiikin Festivaaleille .. käytännössä molemmat olisivat ihan mielenkiintoisia tsekattavia, mutta kummiskin aika noviisina 'urbaanin' musan fiilistelijänä on vaikea sanoa, kumman tuntemattomat nimet lopulta uppoaisivat itselleen paremmin.. toisaalta tällainen tilanne on parempi kuin se, että menet Ruisrokkiin etc. tietäen, että _tasan näitä_ kestät kuunnella livenä, kun tarjolla on kaikkea Popedasta Bodomiin. Nyt kuitenkin sitten saa kuulla, että sekasoppaan tunkeutuu mukaan jonkinsortin uusi We Love Helsinki -tapahtuma samanaikaisesti UMF:n kanssa.. ja kysymys herää, että miten voi näin pienen maan marginaalimusiikkitapahtumat mennä näin pahasti päällekkäin? Kuitenkin kyseessä on täysin samanlaisen yleisön musiikkia molemmissa, itseäni kiinnostaa ainakin WLH:ssa Rico Tubbsin ja TTC:n DJ Orgasmicin tähdittämä perjantai-ilta, aivan varmasti ne sulautuisivat UMF:iinkin, josta taasen löytyy Annien ja M83:n kaltaisia nimiä. Flow'sta taas löytyisivät The Roots, Múm ja Cut Copy.. on näitä valintoja kanssa kerrakseen. Noh, onneksi tänään varmistui, että menen varmuudella tsekkaamaans Boys Noizen keikan Helsingissä, mukana myös todella kiinnostava Huoratron! Kylläpä meitä elektron ystäviä oikein hellitään joka tapauksessa, ei voi muuta sanoa!


Ska - unserious business!

Aikatauluja katsoessa tulee vähän sellainen olo, että kyllä menevälle tekemistä löytyy liiaksikin. Aikaisemmin mainitsemani Indie-Iltamat tapahtuvat heinäkuun 30. ja 31. päivä, samalla kun 31. on myös viimeinen työpäivän poliittisen historian laitoksella.. tästä eteenpäin päivä, ja olen kuuntelemassa Boys Noizea Helsingissä, tulen sunnuntain vastaisena yönä bussilla sieltä sitten kotio että voin sunnuntai-illalla tehdä lähtöä kohti Krakovaa äitini tueksi turistoimaan Auschwitzin maisemia. Sieltä tulen takaisin torstai-illalla ja perjantaina onkin taas Turussa kirjatentti aiheena Euroopan poliittiset ideologiat 1900-luvulla.. ja sitten onkin viikonloppu aikaa stressata ja harjoitella kahden hyvän ystäväni häitä, jotka ovat sunnuntaina.. ja minä olen bestman! Huhheijaa, kiirettä pitää. Lähempänäkin tässä tapahtuu.. tänään töiden jälkeen pääsee pitkästä aikaa pelaamaan sulkapalloa kun pelikaveri palasi vaihdosta Kiinasta, ja huomenna Turun Klubilla soitteleepi The Mad Caddies, vaihteeksi headlinereina kun viimeksi Suomessa livahtivat käymässä vain NOFX:n lämppäreinä ja silloin harmillisesti missasin. Ja ulkonakin paistaa vaihteeksi aurinko.. oi kesää. :)

Wednesday, July 9, 2008

.. jaa että mikä tän bändin nimi oli?!?

Kun fiilistelin aikoinaan pelkästään japanilaista musiikkia ja musiikkimakuni oli vielä hyvin hyvin rajattu, tulin tietyllä tavalla immuuniksi bändin nimien ja lyriikoiden korniudelle. Japanissa kun on tapana sekoittaa lyriikoihin japaniin sekaisin satunnaisia järjettömiä lausahduksia englanniksi - sama pätee myös bändien nimiin, jotka kilpailivat järjettömyydessään keskenään, ja toki tekevät sitä vieläkin. Kaverini Jussin kanssa oli tapana puhua, että joskus voisimme perustaa bändin nimeltä +WöhWêL1~My+AR$3+ ihan piruillaksemme sikäläisen teollisuuden meiningille - varsinkin visual kei -bändien nimissä oli usein mukana ties mitä erikoismerkkiä ja taiteellista shaittia muutenkin, siinä rinnalla Princen identiteettikriiseilykin näyttäisi konservatiiviselta. Kun bändi nimeltä Kagrra oikeasti muuttaa nimensä isolle levy-yhtiölle siirtyessään muotoon 'Kagrra,', eli lisää perään vain yhden pilkun, normaali ihminen kysyy.. miksi? MIKSI? Enkä edes mene siihen, kuinka paikalliset tykkäävät preferoida CAPS LOCK -KIRJAIMIA täysjärkiseen kirjoitusasuun. Fanit ovat myös tässä asiassa lingvistille oikea lahja ihmiskunnalle, kun tuttavani kirjoittaa Anime-lehteen arvostelun bändistä 'Dir En Grey' ja suurin osa artikkelin palautteesta painottuu sanomaan "se on Dir en grey, suutumme koska väärä kirjoitusasu solvaa lempiyhtyettämme!" - ei elämän kevät.



J-musiikista etäisyyttä nykyään hiukan ottaneena typerien nimien salat naurattavat vieläkin enemmän, vaikka pakko on myöntää, että välillä eivät natiivi-englanninkielisetkänä tekeleet jää kauaksi absurdeine tekotaiteellisine nimineen. Ohessa mielestäni hämmentävimpiä tekeleitä mitä on vastaani tullut vuosien saatossa:



1. Gravy Train!!!! - Huutomerkit toki tekevät bändistä automaattisesti khuulin. Koska !!! (chk chk chk) on lempibändejäni, en ota sitä silmätikuksi.. sen sijaan valitsen yhden hämmentävimmistä vedoista ikinä, nimittäin bändin joka on avoimen (homo)(hetero)(seka)seksuaalinen, jonka livekeikoilla tanssivat rasvatut miehet stringeissä ja lähes kaikki biisit kertovat seksistä joillain tavoin.. sanoisin, että vaikka bändin nimi on täysin idioottimainen, sopii se sille täysin, koska toimiipahan sitten edes jokin sopivana disclaimerinä varomattomalle kuulijalle. Youtubeta rauhassa niitä live-videoita, mutta muista: What has been seen, cannot be unseen! Niin ja kerroinkin että bändin jäsenien nimiä ovat Funx, Hunx ja Chunx, muiden muassa? Siteeratakseni Patton Oswaltin vertausta Cirque du Soleil -sirkuksesta: "They're wet, gay, French and on fire at the same time!"



2. Coaltar of the Deepers - yksi ensimmäisistä löytämistäni ns. normaalimman japanilaisen indien edustajista. Joskus aikoinaan bongailin soulseekin ihanasta maailmasta bändejä lähinnä nimien perusteella, ja tässähän ei vain ollut mitään järkeä.. joten pakkohan se oli kokeilla! Onneksi musiikki on oikeasti jopa oikein hyvää, ja siksi tämä nimi'helmi' onkin jäänyt mieleen. Genrenä on nyrjähtänyt noise-shoegaze.. tai jotain.


3. Dogs Die in Hot Cars - Ehkä inhottavin nimiviritelmä ikinä, koska vaikka kaiken maailman kirosanat sun muut ovat myös vähän hohhoi sen lisäksi, että ovat olevinaan shokeeravia, ajatus tämän nimen takana on kuin suoraan 4chanin /b/-osastolta, gähh. Onneksi musiikki on lopulta aika hengetöntä, joten voit nopeasti unohtaa nämäkin kaverit. Vaikka kyllä itse tuli tätä joskus kuukausi pari kuunneltua shufflen ansiosta. Perus indie-rokki-poppi-shittiä, rehellisesti sanottuna en muista kuin että mukana oli nais-laulaja ja kitaristeja.. kai?

4. Someone Still Loves You, Boris Yeltsin - Myspace-nimen paljon kuuluisammalta samannimiseltä japanilaiselta noise-poppoolta pöllinyt bändi antaa oivan esimerkin siitä, mitä tapahtuu kun marginaalinen indie-bändi yrittää keksiä liian pitkän ja nokkelan nimen itselleen. Riskinä on kuitenkin se, että usein päähän jää vain tyhmä titteli eikä musiikki lainkaan.. sama homma on käynyt tässäkin. Menee samaan kategoriaan sellaisen nimihirviöiden kanssa kuin ...And You Will Know By The Trail of Dead (ihan hyvä bändi btw!), Suburban Kids with Biblical Names, I Love You But I've Chosen Darkness, The Insult That Made a Man Out of Mac, sekä japanilainen Suomessakin usein pyörinyt Acid Mothers Temple & the Melting Paraiso U.F.O.. Huhhuh.

5. Shilfee and Tulipcorobockles - Loppukevennykseksi! En tiedä millaista musiikkia tämä bändi soittaa, enkä edes halua.. haluaisin vain tietää, että mikä h*lvetti on Tulipcorobockles.. veikkaukseni olisi tulppaaneista rakennetut robocopin teemaa kuoromusiikkityyliin toistavat avaruus-hiihtolasit? Jos kokeilisin joskus huumeita, valintani olisi sama kama mitä nämä tyypit vetävät.

Muille sijoille top 10:ssä pääsee varmasti miljoona erilaista darrassa perustettua kellaribändiä, mutta tässä silti vastaantulleita parhaita ehdokkaita: Ogre You Asshole, Sleepytime Gorilla Museum, SHITDISCO, Fuck on the Beach, Rainbow Butt Monkeys, A Thorn for Every Heart (oh so emo..), Fuck Buttons, Clap Your Hands Say Yeah, Anal Cunt, Hoobastank, Neutral Milk Hotel ja Toad the Wet Sprocket! Eikun googlaamaan! Voin kertoa, että listalla on mielestäni kolme hyvää bändiä.. arvaa mitkä? Viimeisin 'honorary mention' on Pedro the Lion, jonka huonous sekä musiikin että nimen suhteen on mielestäni vertaansa vailla. Omia esimerkkejä, anyone? (rikkokaa kommenttihiljaisuus, ja tehkää tylsistyneestä bloggaajasta iloinen mies!)