If you've never seen an elephant ski, then you've never been on acid!

Eddie Izzard on lempikoomikkoni. Miksi? Siitä seuraavassa.

Muodikkaana niinkuin aina! kuva (c) Kevchino.com

Muistan tarkalleen milloin sain ensikosketuksen standup-koomikkoihin. Ostin aikoinaan Turun Kane Recordsista (hrr) Toolin levyn Ænima, jonka kansilehdestä löytyi kuva Bill Hicksistä, jota kautta lopulta löysin rakkauden viisaiden miesten humoristisiin letkautuksiin lavalla, tjsp. En pidä niinkään alapäähuumorista, vaan juuri ovelista yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista kommenteista, jotka perustuvat mielenkiintoisiin oivalluksiin jotka saavat hykertämään meikäläisen tuolissa. Vaikka pidänkin kriittisistä näkökulmista (vrt. George Carlin, Hicks), eniten rakastan sitä, kun aiheista voidaan puhua rauhalliseen ja ei-provosoivaan tyyliin. Tällainen feelgood-komedia on parhaimmillaan silloin, kun se toteutetaan ketään loukkaamatta ja välttäen helppoja ja ylikäytettyjä tyylejä saada yleisöstä naurua - esimerkiksi kiroilu kiroilun vuoksi etoo minua aivan valtavasti, koska jos nauru on vain häpeällinen reaktio koomikon kielenkäyttöön, ei minusta olla mitenkään ylemmän taiteen sfääreissä. Standup-komiikkaa voi mielestäni sanoa joskus hyvissä tapauksissa kuitenkin kulttuuriksi, ja taiteeksi. Eddie Izzard on määritelmää lähimpänä, ainakin kokemuksieni perusteella.

Pieni historiikki ulkomuististani (eli mielestäni olennaiset asiat): Eddie Izzard on brittiläinen standup-koomikko, joka on tuttu myös jostain televisio- ja elokuva-rooleista, mutta on ennenkaikkea lavalla esiintyvä koomikko. Mies on avoimesti transvestiitti, joka näkyy sekä hänen pukeutumisessaan ("oho") että rutiineissaan. Historiikki on kutakuinkin siitä, sen suurempaa tietämystä miehestä ei juuri tarvitse tai kannatakaan harrastaa. Sen verran omanlaisensa hänen tyylinsä ja henkilökuvansa on. Eddie on useampaan otteeseen kertonut olevansa innostunut historiasta, niinkuin voinkin jännästi lainata wikipediasta sanatarkasti:

"I just talk complete bullshit. The history, the politics, I noticed that no one was using history, so there's a lot of history lying about the place, and it's all free, and it's on Wikipedia! You know, I use Wikipedia like a crazy idiot, now. Then I take all this stuff, and I regurgitate it into a weird angle"

.. ja totta hän puhuukin, koska rutiineissa on puhuttu kaikesta aina Roomasta keskiaikaan, Stonehengen mysteereihin, 2. maailmansotaan ja brittipolitiikkaan. Näitä aiheita eivät seksiin ja parisuhteihin keskittyneet yksipuolisemmat koomikot huomanneet - ja siksi Izzardin lähestymistapa asioihin onkin aika uniikki. Henkilökohtaiset carlin'maiset huomioit elämän pienistä mysteereistä ovat myös vakiokamaa, kuten myös elokuvat ja itsereflektiiviset huomiot brittien ja jenkkien eroista. Anteeksiantavaa ilmiselvästi jenkkejä pilkkanaan pitävälle miehelle on se, että jos hän mollaamista harrastaa joskus, hän kyllä kompensoi moista toimintaa solvaamalla itseään ja omaa kulttuuriaan tuplasti sen edestä. Ah, kuinka poliittisesti korrektia.

Se, mikä Eddien nostaa myös mieluisaksi persoonaksi on hänen nöyryytensä lavalla. Suomalainen kulttuuri tunnetusti rakastaa nöyryyttä ja rehellistä itsekritiikkiä, ja kun imitoija demonstroi imitaatioitaan muistuttaen, että hänen imitaationsa ovat ehkä siitä syystä vähän huonoja, että niitä ei pysty tunnistamaan ennen kuin ne on esitelty, on jotain täysin hulvatonta - en usko, että kovin moni koomikko kehtaisi tällaista asennetta lavalla ottaakkaan, koska varsinkin yliammuttuna ja humoristittomana variaationa moiset tokaisut johtavat pettymyksiin. Eddie tuo mieleen tietyllä tavalla Conan O'Brienin, jonka nöyrä asenne show'nsa riisuttuun ja tarkoituksella nuoriin vetoavaan huumoriin on hänen tavaramerkkinsä. Kenties siirtyessään Jay Lenon tilalle headliner-asemaan NBC:llä, hänen tulee ottaa pari oppituntia Eddieltä jotta pystyy siirtämään tyylinsä kunnialla suurten yleisöjen ja suurten lavasteiden ja budjettien maailmaan. Kun Eddie Izzard kävelee ylpeä ilme kasvoillaan yleisön eteen valtavalta sohvalta valtavien portaiden päästä keskeltä suurta KIRJAA.. ja tekee senkin lopulta osaksi komediaansa, ilman nolaamatta itseään, on kyseessä jo nero. Tarkastelkaa ja tulkitkaa, kyseinen aloitus löytyy Definite Article -esityksestä.

Lempirutiinini Eddieltä? Paha sanoa, koska lukuunottamatta mielestäni selvästi heikkoa Sexietä olen löytänyt jokaisesta saatavilla olevasta videoidusta setistä irti aivan valtaisia naurunpyrähdyksiä. Videoiduista siksi, koska en lämpene juuri lainkaan komiikasta jonka vain kuulen, koska elämäni aikana tottunut lukemaan ja nauttimaan ihmisten elekieltä aivan valtavasti (siksi vihaan esimerkiksi puheluita - haluan nähdä!). Ehdottomasti puhkikulutetuin miehen show on Dressed to Kill, joka on jo monipuolisuudellaankin mitattuna loistavin osoitus Izzardin valikoimasta - transvestismiä, historiaa, uskontoa, elokuvia ja varsinkin kieltä, joka aikoinaan varmaan minutkin ensimmäisenä hurmasi filologina, ja johdatti tuttavani JAntin suosittelemaan koko kaveria ylipäätänsä - kiitos hänelle, ja kiitos Dressed to Kill'ille! Oheiset youtube-pätkät ovat kaikki tästä show'sta, lukuunottamatta seuraavaa..

.. joka sisältyy Unrepeatable-show'hun, jonka toistoarvo on ironisesti nimestään huolimatta mainio! Kohdasta 0:51 alkava anekdootti koirien ja kissojen eroista on ehdottomasti yksi parhaista Izzardin jutuista ikinä. Ja turhia väheksymättä muitakaan mainitsemattomia esityksiä, on sillä kyllä aika kova kilpailu ollutkin. Muita yksittäisiä huippukohtia on mahdotonta mainita, that's all I can say.

Lisää miehestä löytyy yllättäen wikipediasta ja myös erinomaisilta virallisilta sivuilta! Kuriositeettinä myös mainittakoot, taannoisen toimittamani Anglica Baccanalia 08'n mukana on myös loistava tuttavani Anskin tekemä artikkeli miehestä, lupaan lisätä tänne linkin siitä, kunhan vain se nettiin saadaan. Pitänee vähän tuuppia webmasteria näköjään..