Kanava Conan

On vaikea mieltää sitä, kuinka suosittu Conan O'Brien on Suomessa. Onhan toisaalta miehen presenssissä sitä jotain, joka tekee hänestä kovin "suomalaisen", jopa suomalaisesti iskevämmän juontajan kuin todella harva suomalainen oikeasti edes on.. mutta lähtökohdat tähän naittamiseen ovat vain todella oudot. En ole perehtynyt televisiotarjontaan niin hyvin, että tietäisin yhdestäkään muusta jenkki-talkshow'sta, joka pyörisi aktiivisesti suomalaisten ruuduissa. En myöskään usko, että on kauhean paljon parempaa tapaa pysyä perillä Yhdysvaltojen tapahtumista kuin Conan, koska niin nerokkaasti se popularisoi maata - kun alkuspiikeissä on mukana yksi kolmasosa paikallista politiikkaa, yksi kolmasosa niitä suurimman valtamedian uutiskynnyksen ylittäviä turhanpäiväisiä juoruja ironisesti käsiteltynä ja loput kaikkea siltä väliltä, saa valveutumaton katsoja aika hyvän tietopläjäyksen ihan huomaamattaankin. Hämmentävää on varsinkin se, kun yhtäkkiä huomaa tuntevansa todella monta amerikkalaista uutisankkuria tai jenkkifutaria/koripalloilijaa kasvoiltaan, katsomatta eläessään yhtään sikäläistä uutislähetystä tai futismatsia.

Tätäkin tärkeämmäksi Conanista tekee minulle kuitenkin kulttuuripainotus. Kun vielä näin myöhäisillan demograaffien mukaan ohjelmaa tuotetaan, musiikki- ja komediatarjonta on asianmukaisesti suunnattu nuorille aikuisille, jotka haluavat kokeilla välillä muutakin kuin Clarksoneita tai Ushereita. Vaikka nykysellään koomikkojen määrää on vähennetty aika huomattavasti mielestäni - tarkoittaen nyt vielä ennen digiaikaa jolloin oikeasti pystyin katsomaan vakituisesti ohjelmaa - livemusiikin laatu on parantunut huomattavasti, vai mitä muutakaan esimerkiksi merkitsisi se, että White Stripes ja Neil Young etc. omistavat välillä ohjelmalle kokoisia viikkoja esityksineen. Olen itse löytänyt hyvin paljon sellaista Conanin 3. ja viimeisen vieraan kautta, mitä muuten en olisi muutoin edes vahingossa nähnyt missään.. ainakaan yhtä helposti. Vaikka se tietty sama kaava toistuukin aina (suuri julkkis -> keskisuuri julkkis -> kuriositeetti/koomikko/musiikkiesitys), se on antanut minulle hyvin paljon.

Silversun Pickups (Conanissa 16.5.2007)

SSPU soitti Conanissa kappaleensa Well Thought Out Twinkles, joka osoittautui oikeutetuksi valinnaksi, kun tilautin bändin levyn vinyylinä paikalliseen levykauppaan ja pystyin viimein antaumuksella keskittymään siihen, nimi albumilla on Carnavas, eikä käsittääkseni vielä Pikul ep:n lisäksi muuta tuotantoa bändillä ole. Monet haukkuvat Smashing Pumpkins -kopioksi, itse pidän yhtä biisiä (Lazy Eye = 1979..) lukuunottamatta väitteitä turhina, vaikkakin tyyli viistosti onkin samanlaista.. suosittelen lämpimästi - musiikkivideo löytyy täältä, Conan-esitystä en youtubesta löytänyt.

Kaki King (Conanissa 16.10.2003)

Kakin esittämää kappaletta en muista, mutta muistan naisen tyylistä kaiken - se oli ennen kaikkea hämmentävä, koska en koe itseäni miksikään kitarafiilistelijäksi (enemmänkin basso-sellaiseksi) enkä ollut koskaan ennen nähnyt ketään käyttävän kitaran kaikukammiota näpytellen hyväksi musiikin luomisessa.. olen kuunnellut vuoden '03 jälkeen kaikki Kakin uudet albumit, mutta jotenkin se vanha lumo on vesittynyt, vaikkakaan ei todellakaan kadonnut. Kaki on ehkä vielä enemmän kitara-virtuoosi kuin pop-muusikko mielestäni, ne kappaleet joissa hänen kitaransa on hänen ainoa yhteytensä kuulijaan ovat ehdottomasti hänen parhaitaan.

Patton Oswalt (Conanissa monasti!)

Carlinin ja Izzardin jälkeen lempikoomikkoni on yksi Conanin vakiovieraista, joka on suomalaisille ehkä tutuin siitä kammottavasta Kellarin Kunkku -tv-sarjasta, jonka pääkoomikko on ärsyttävä jenkkiplötsö (kuin Drew Carey ilman minkäänlaista hauskuutta) ja päänaistähti skientologi - double trouble! Suosittelen pysymään sarjasta kaukana ja keskittymään miehen mahtavaan komiikkaan lavalla - kaverin aiheet ole sieltä vakavimmasta päästä, joten suosittelen jopa niille, joille kiihkoinen huumori ei sovi. Tässä pätkä kehutusta Werevolves and Lollipops -setistä, ehdottomasti miehen parasta tuotantoa.