Mies ja kalju VS Mies ja parta

Työpaikallani tuntuu olevan tietynlainen sisäinen vitsi Kekkosesta. Häneen on aina hyvä viitata, ja kaikki häneen liittyvä on aina relevanttia. Kekkonen on paras tarttumapinta, Kekkonen on iloinen. Kekkosesta kirjoitat esseitä vaikka koko päivän kesäisen. Aikoinaan ipanana Kekkonen oli mielenkiintoinen hahmo, koska mies kuitenkin oli ollut vuosikymmeniä vallassa ja siitä puhuttiin aina niin suurella kunnioituksella - näin vanhempana on toki tullut näkyviin vähän eri sfäärin yksityiskohtia, mutta silti kuvani miehestä ja hänen tarkoitusperistään on pysynyt aikalailla positiivisena - voipi olla, että se oli syynä laitoksen sisäänpääsykokeenkin tuhrimiseen, kun innostuin liian kieli poskella analysoimaan suomettumisen vastaista kritiikkiä. Kuuden pisteen päähän jäi, ja sisäpiiritiedon perusteella jos se yksi kysymys olisi mennyt edes kohtalaisesti, sisällä oltaisiin. Mutta onneksi on aina sivuaineopinnot.

Kekkosen rinnalle liittyi yläasteaikoina kiinnostuksien kohteeksi mysteerinen sivulaita-merkinnäksi jäänyt mies nimeltä Tomáš Masaryk - Tsekkoslovakian presidentti, joka piti maansa demokraattisena maailmansotien aikana, ainoana Euroopassa Suomen lisäksi. Moinen detalji oli jo aikoinaan mieleen ja antoi kuvan mielenkiintoisesta tapauksesta, ja varsinkin nyt Euroopan lähihistorian tentin kirjoihin tarttuessani kiinnostus iski uudestaan. Epäilisin, että aika harva loppujen lopuksi tätäkään miestä tuntee, mutta hän on ehdottomasti tarkemman tutkimuksen arvoinen.. onhan hän sentään aikamoinen 'Tsekkoslovakian Kekkonen!' En ymmärrä synkkien jyrkkien radikaalien fiilistelyä, mielestäni on paljon kiinnostavampaa tutkia henkilöitä, jotka ovat pitäneet status quon kasassa silloinkin kun olosuhteet tuntuvat olevan sitä vastaan.

Tomáš Garrigue Masaryk oli jo ideaali johtaja lähtökohdiltaan tunnetusti kaksitahoisen valtion johtajaksi, vanhemmista toinen kun oli slovaki ja toinen tsekki. Ammatiltaan hän oli filosofian professori, ja merkittävimpänä tutkimuksenaan hän esimerkiksi paljasti kaksi eeppisenä slaavilaisena runoutena pidettyä teosta väärennyksiksi. Idealistina Masaryk oli sen verran vakavaa sorttia, että kävi läpi yhteistyön lukuisten eri puolueiden kanssa, kunnes lopulta löysi omansa - hän oli maltillisen nationalistinen poliitikko, joka ajoi Tsekkien ja Slovakien irtaannuttamista Itävalta-Unkarista, ja joutui 1. Maailmansodan sytyttyä pakenemaan maasta. Läpi sodan hän toimi professorina King's Collegen slaavilaisen ja itä-euroopan opintojen Schoolissa (jonka hän perusti) ja samanaikaisesti avusti ulkomailta käsin liittoutuneita kapinallis-kontaktiensa kautta. Mies lobbasi Itävalta-Unkarin hajoittamista Ranskassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissakin, jossa hän neuvotteli tulevan valtion itsenäisyysehdot presidentti Woodrow Wilsonin kanssa. Yhdysvaltojen Philadelphiassa hän myös julisti ne. Tehokas mies!

Liittoutuneet tunnustivat hänet uuden valtion johtohahmoksi ja hänet valittiin Tsekkoslovakian presidentiksi 1918 - hän piti virkaa hallussaan läpi kolmen uudelleenvalinnan aina eroonsa asti vuonna 1935, kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Maan etnisesti monimuotoinen koostumus teki hallitsemisesta tarkkaa strategiointia ja ainakin mielestäni on suoraan sanottuna ihme, että se pysyi kasassa aina sen valtaamiseen asti Natsi-Saksan toimesta. Pikaisella tarkastelulla näkee esimerkiksi, että humaani ratkaisu sallia vähemmistöjen kielien käyttö kaikissa muodoissaan heidän jokapäiväisessä elämässään oli loistava idea, sen sijaan Kansainliittoon tukeutuminen ei ehkä niinkään. Lähteet puhuvat myös, että Masaryk käytti valtaansa sisäpolitiikassa vakaasti ja luotti tarkasti valittuun sisäpiiriinsä, johon kuului esimerkiksi hänen seuraajansa Eduard Benes.

Vaikka uskonkin, että historian kannalta (ja varsinkin nykyisen tenttikirjani sisällön) painotus onkin maailmansotien välisessä historiassa rikkoontuneiden ideologioiden viidakossa, on mukava nähdä, että humaani karaktäärikin on onnistunut pitämään huolta valtiostaan tuona aikana. Mieleni tekisi julistaa, että tulen lukemaan lähiaikoina Zbynek Zemanin kirjan miehestä, koska sitä tunnutaan kaikkialla suositeltavan, mutta tämänhetkinen kirjatilanne näyttää jo nyt toivottomalta.. siellä työpöydällä minua odottavaa tenttikirjojen lisäksi lähes kymmenkunta teosta talvisodan ulkopolitiikasta sekä vino pino Ylioppilaskunnan kesälainoja, jotka toki lainasin aikoinaan koska 'kesällä on aikaa', oi ironiaa. Toivottavasti edes joskus!

Lähteitä: #1 #2 #3