Old time hockey!

Vuoden ensimmäinen postaus on hiukan yllättäen jääkiekkoaiheinen, vaikka olen pyrkinytkin pitämään tämän puolen minimissään. Niin kuriositeettimainen tämä urheilulaji tuntuu olevan kaveripiirissäni, vaikka se Suomen "perusoletusten" vastaista onkin. Mikä tämän rohkaisi? Viimeöinen ottelu Vancouver Canucksin ja Calgary Flamesin välillä. En ole aikoihin nähnyt niin vangitsevaa kamppailua, varsinkaan runkosarjatasolla! Viime pudotuspeleissä seurasin kovalla silmällä sekä St.Louisin kaatamista että Chicagolle murtumista, mutta viimeöinen oli niihin verrattuna todellinen pudotuspelimittelö, tosin nyt pelissä oli vain kunnia ja divisioonan kärkipaikka.

Nucksini hävisivät, mutta ottelu oli aivan uskomaton jokaisella mahdollisella tavalla koska:

1) Sekä Samuelssonin että Sedinien maalit olivat aivan uskomattomia.

2) Rypienin ja Brandon Prustin molemmat tappelut olivat todella tiukkoja.

3) Tuomarit olivat unohtaneet, ettei tämä ole enää dead puck era. Tasapuolisen surkeaa.

4) Dion Phaneuf on säälittävä kohkaaja. Puoli tusinaa non-callia häntä vastaan, pyh!

5) Kipper on niin tulessa, että onneksi on Suomen olympiajoukkuessakin.

6) Calgary Flames on liigan helpoin joukkue vihata, tyyliltään kuin tämän kauden Anaheim (Phaneuf = Pronger).

7) Jopa Wellwood rankaisi Flamesin sikailusta niittaamalla Giordanon seinään! Vaikea uskoa näin jälkeenpäin..

8) Lukowich toimitti paluuottelussaan Bourquen astraalitasoille omalla niitillään, uuh!

9) Joku yritti tuhota Kipperin silmät vihreällä laaserilla?!?

10) Fanien viha toisiaan kohtaan internetin keskustelupalstoilla = priceless.

11) Luongo puuttui Iginlan jäkättämiseen ja sai tämän huitaisemaan häntä. b

12) Tähän matsiin on loistava lopettaa yömatsien katsominen ja siirtymään ESPN360:n archive-palveluun, jonka kautta nämä voi katsoa milloin huvittaa, siis jopa ihmisten aikaan. :)

Tämän kaiken lisäksi, olen pelannut tylsyyttä ja tulevan viikon luentosumaa pakoillessani netissä triviaa, jossa kysellään 10 minuutissa liigan 200 eniten maaleja tehnyttä pelaajaa. Aika vaikea haaste sinäänsä, mutta olen luppoajalla oppinut aivan valtavasti lempilajini menneistä tähdistä. Esimerkkinä yksi tarina:

The incident occurred immediately at the end of a 1979 game in which the Bruins defeated the Rangers 4-3. A Ranger player tried to pick a fight with Bruin Al Secord after final buzzer. Their scuffle occurred along the boards where members of both teams joined in to break up the scuffle. Words were exchanged between the players and that seemed to be all at the time.

All hell broke loose when a fan took a stick and hit Bruin Stan Jonathan from above the glass. Jonathan's teammate Terry O'Reilly immediately jumped into the stands and went after the fan. Soon other Ranger fans got involved, this prompted the Bruins to join O'Reilly in the stands to fight.

Bruin Peter McNabb went after a fan. Mike Milbury who thought that McNabb was in trouble grabbed the fan by the leg and in the process pulled one of his shoes off. Milbury then proceeded to hit the fan with his own shoe. After getting his licks in Milbury threw the shoe onto the ice ensuring that the fan would walk home without a shoe.

It was a true display of one teammate helping out another. This was also the night where Milbury earned his nickname "Mad" Mike Milbury and this being one of the funniest moments in sports. (Bleacher Report)

Voin vannoa, että tämän tarinan jälkeen muistan kyllä Peter McNabin, ja että kuka hän on miehiään!

---

Ja hei, seuraavassa päivityksessä hyvää musiikkia ensi viikolla! Ellei sitten yllättävä essee-deadline iske, ja homma veny ensi viikolle. Toodledoo!

Hockey season is over, fantasy hockey season is at full speed

Eilen käväisin Puistobluesissa - ensimmäistä kertaa festarit muutenkuin asiakkaana muuten, koska nyt korkkasin JV-korttini käytössä. Mielenkiintoista oli, ja oppi paljon itsestään ihmisenä ja asiakkaista aasiakkaina, toki tietenkin vain marginaalista kyse, mutta silti. Kaikesta huolimatta oli kivaa, ja blues on mitä mainiointa taustamusiikkia. Mutta nyt - varoituksen sana kaikille taas. NHL-analyysiä. :)

.. koska jo puistobluesbussissa selailin kännykälläni 1. kertaa elämässäni nettiä. NHL-varauskierros alkoi juuri kun minulla tuli lähtö töihin, ja koko rytinäpäivän ainoan suuren siirron sain todeta viimeisenä vilkaisuna kotona - Prongerista maksettiin todella kova hinta. Sääli sinäänsä että Flamesit laittoivat Leopoldin ja 3. kiekan likoon Bouwin oikeuksista, koska nyt puolustajan saaminen Nuckseihin vaikuttaa aika pahalta. Onneksi varauskierroksen anti korvaa tämän. Seuraavassa yksi kerrallaan pohdintaa jokaisesta varatusta pelaajasta. En tietenkään seuraa junnukiekkoa (jo Nucksien viemä aika on valtavaa), joten huomiot perustuu muiden teksteihin.



1-22 Jordan Schroeder (C, Univ of Minnesota)
Pohdittaessa potentiaalisia 1. kiekan varauksia joita varausvuorossa olisi tarjolla, ei Schroeder todellakaan ollut mielessä. Itseasiassa kun kännykällä tietoja päivitin ja 21. kiekan kohdalla lempivalintani Chris Kreider ja Calvin De Haan olivat jo menneet, olin jo pettynyt.. mutta Schroeder oli sellaista 'no ei tietenkään'-potentiaalia. Schroeder on menestynyt liian hyvin, ollut USA:n junnukiekon dynamo, monipuolinen kaikkien hyökkäyspaikkojen pelaaja, maalinsylkijä. Prototyyppinen tulevaisuuden TOP6-tekijä. Näreääniä tuskin keneltäkään tuli kun Gillis hänet valitsi, ja Gillis itsekin myönsi tämän mahdollisuuden yllättäneen.

Itse kaverin haastattelu antaa kuvan ehkä Hodgsonin varjosta - puhekyky ei ole automagisesti PR-miehen tasoa, mutta onneksi jokaisen ei tarvitsekaan olla kapteeni. Huvittavia bongauksia mediasta on ollut, kuinka Jordan on kommentoinut 2 vuotta sitten varatun Patrick Whiten taidoista (ja siitä että kehitettävää on), joten ehkä niistä ei kauheasti hyvää voisi päätellä äkkiseltään, mahdollisesti myös tämä pökkelöisyys on pienen koon lisäksi ollut syy miksi hän Nucksien käsiin putosi. Mutta kun peli kulkee sillä tasolla mitä tilastot, puheet ja huomiot ovat antaneet ymmärtää, minä en valita tästä. Olkoot Schroeder se kaveri, jonka Hodgson puhuu SC-finaalin 7. pelissä maalihurmokseen. Tuollaisen "likaisen" työn hiljaisille tekijöille on aina kysyntää!



2-53 Anton Rödin (LW/RW, Brynäs Jr.)
Kun pitäisi luetella draftin lahjakkaita ruotsalaisia, en osaisi sanoa Rödinia ulkomuistista, mutta kun nimi minulle selkeni uutena kanukkina, en silti ollut pettynyt. Tietyt stereotypiset vajeet saattoivat häntä pudottaa - juuri pienikokoisuus, jonka takia esim. Toni Rajalan kaltainen suurlupaus tippui 4. kierrokselle (pirun Edmonton!), tuntui antaneen meille kaverin, jonka Gillis laski 1. kierroksen lahjakkuudeksi. Erään (Rödinin nykyistä seuraa seuraavan) HFboards-lukijan mukaan Rödin on 'late-bloomer', joka näin on siis välttynyt suurimmalta hypeltä, ja laskee tämän Magnus Pääjärvi-Svenssonin tasolle nopeudessaan. Samoin kertoo, että pelaa ärhäkästi koostaan huolimatta, joten luonnepuolelle ongelma ei ainakaan välity, kaverin ollessa vielä 18-vuotias kehittyvä nuori. Väittäisin, että thumbs up tällekin. Ainoa hänen jälkeen valittu pelaaja jonka olisin halunnut Nuckseissa nähdä oli Slovakian Tomas Tatar, mutta "In Gillis I Trust" tässä asiassa.


3-83 Joe Connauton (D, W.Michigan Broncos)
Puolustuksen syvyys on yksi Nucksien systeemin heikkous, joten jo ehkä 2. kierroksen "pakollisen" puolustusvalinnan skippaamisen jälkeen Connauton koettiin ehkä pakollisena valinta. Toisaalta mies oli monien listausten mukaan musta hevonen, jopa mahdollisesti valinnan ulkopuolelle siitä jäävä, joten ehkäpä suunnitelma piti niinkuin pitikin. Siteeraten käyttäjä windflarea: "Great work ethic, rookie playing 20-30 minutes per game, AND getting 14 points in a season with a plus 7 despite being stuck on a bad team. This guy is a sleeper pick, despite being 19." Kyllä tämä käy. Noniksen aikana valittiin jykeviä, varmoja puolustuksen osaavia järkäleitä, joista sittemmin yksikään ei ole vielä vaikuttanut tarpeeksi päteviltä odotuksiinsa vastaten (Sauve, Rahimi, Ellington), joten Gilliksen politiikka valita taitoa ennen olemusta vaikuttaa lupaavalta. Kaiken lisäksi, Ed Jovanovskin jälkeen hyökkäyspelillisesti joukkueen hakusessa on ollut se kiekollinen pakki.. joten tässä on ehkä Gillisin ensimmäinen onkivavan heitto veteen. Saa nähdä miten Connauton tie tästä etenee!

4-113 Jeremy Price (D, Nepean Riders)
Isokokoinen, pisteitä tekevä puolustaja. Plus-miinus-tilaistoista ei tietoa, geneerinen jenkkinimi, joka siirtyy pian yliopistosuunnalle kiekkoilemaan.. joten mitä todennäköisimmin Price siirtyy unholaan pariksi vuodeksi, jonka jälkeen helpostiunohtuvan oloinen mies joko palaa dynamona tietoisuuteemme tai unohtamme hänen olemassaolonsa. Tilastojen valossa potentiaalia on, toisaalta "mean streak" ominaisuutta ei myöskään mainita joten ehkä kyseessä on vain taas yksi nimi, joka pysyy nimenä, mutta jolle antaa arvoa Gilliksen valinta yli esimerkiksi Olivier Royn ja muiden nimekkäämpien varaustilaisuuden tippujien..

5-143 Peter Andersson (D, Frölunda Jr.)
"Gradin pick" - termi, jolla Alex Edlerin valinnan jälkeen on pyhitetty jokainen Nucksien ruotsalainen valinta. Rödin ei tunnu termille sopivalta, koska mies oli oletustietojen perusteella pätevä valinta. Anderssonin tapauksessa miehestä ei kauheasti mitään jännittävää kuultu, mutta toisaalta puolustuspään ekspertiltä ei ehkä moista voisikaan olettaakaan., vaikka HF:n listoille pääsikin ruotsalaisten Top 10 valinnoissa, which is nice. Gradinin sanojen mukaan hänellä on käytössään Edlerin taitotaso, mutta fyysisesti kehitys on vielä kesken. Pituutta miehellä on, joten ensi kaudeksi Ruotsin Elitserieniin mahdollisesti siirtyvällä Anderssonilla on runkoa mihin rakentavaa. Toivottavasti käsissämme on siis uusi Edler (eikä Daniel Rahimi), ja Gradin pick -termi saa taas lisää pontta.


6-173 Joe Cannata (G, Merrimack College)
Tilastojen perusteella blandis valinta. Mutta jälleen kerran tarkempi tarkkailu miehen pelaamisesta osoittaa positiivisia piirteitä: Merrimack on surkea joukkue, jota Cannata on vienyt suhteettoman pitkälle taidoillaan, vaikkei olekaan mikään "ilmiö" - Merrimackia vastaan pelaa muutama paljon kovempi joukkue, joista minäkin olen kuullut. Isokokoinen, teknisesti pätevä perusmaalivahti. Kiikunkaakun maajoukkue-tason suhteen koska ei valittu tämänvuotiseen harjoitusleiritykseen vaikka sitä ennen kokemusta hyvistä peleistä tulikin - silti ei cannata murehtia (anteeksi).

7-187 Steven Anthony (LW, Saint John Sea Dogs)
Nuckseilla ei ollut alunperin 7. vuoron varausta, joten Anthonyn takia luovuttiin AHL-täytemies Shaun Heshkasta Phoenixin kiekkaa vastaan. Anthony oli yllättäen tuttu nimi, vaikkakin geneerinen selkeästi. Kiekkokauden alussa nimi tuli vastaan jopa ensimmäisten kierroksen lupaavana hyökkääjänä, mutta sitten tapahtui jotain - automagisesti hän ei tehoja saanut aikaan, mutta kun valmentaja potkittiin pihalle, tilalle tuli parempaa peliaikaa ja huimasti parempia tuloksia. Toisaalta kaverin epätasaisuus on tiedossa heikkoutena tästä epäkohdasta huolimatta, ja hänen omissakin sitaateissaan tulee tämä ilmi. Välillä peli kulki, kun taas esimerkiksi eräässä Kanada-USA-ottelussa yleinen mielipide oli häntä vastaan. Toisaalta 2-suunnan peli toimi välillä erinomaisestikin. Tästä kaikesta huolimatta ja sen ansiosta, 7. kierroksen lottovaraukseksi Anthony on mielestäni erinomainen löytö, ja Heshkan menetys ei tunnu missään, kun Manitoban puolustus kuitenkin menee uusiksi sen myötä, kun Dallas siirtää omansa sieltä pois ja surkea syvyys surkenee entisestään. Voi miksi ette hankkineet sitä Lepistöä Washingtonista, Gillis & co. ...


Lopputulos? Hyvin meni. Schroederiin ei osannut varautua, ja ehkä miehen heikkouksia ei enää pysty objektiivisesti pohtimaan, mutta samapa tuo tässä vaiheessa, kuitenkaan häntä ei ensi kaudeksi vielä ajatella kokoonpanoon. Mikään varauksia ei etukäteen vaikuta huonolta - "pakollinen maalivahti" vaikuttaa pätevältä, puolustajat tuntuvat viime kauden trendejä vasten lupaavilta pistesaaliineen, jotka lupaavat taitotason olevan kohdallaan. Rödin ja Anthony lisäävät laiturivahvuutta. Loppupeleissä kun katselee vahventunutta syvyystaulukkoa, ymmärtää kuinka hyvää työtä Gillis on tehnyt - mistään merkittävästä ei olla luovuttu, ja lisää systeemiin on nyt tullut oikein mukavasti. Ensi vuonna katsotaan sitten ihan oikeasti, kuinka hyvin kehitys pitää... ja tästä voikin kivasti päätellä millainen tiimi on vaikkapa 2 vuoden päästä kasassa, heh. Joopajoo, mutta saahan sitä ajatella aina! Kaksi vahvaa ykköskenttää ja omaa lahjakkuutta halvalla tilkkimässä alakertaa, heh heh.

Raymond - Hodgson - Schroeder
Sedin - Sedin - Grabner
Shirokov - Kesler - Burrows
Rypien - Bolduc/Bliznak - Gendur

Edler - Butler
Bieksa - Sauve
Mitchell - Seidenberg
Oberg

Schneider
Valiquette

.. ja Chris Butler toki hankittiin myymällä miehestynyt Bernier ja pari nuorempaa lupausta varausviidakossa erikoistuneesta, kadehditusta prospektivahvuudesta. Dennis Seidenberg taas on tämän viikon UFA-löytö. ;)

Kuvat: NHL, Hockeysverige.se, Merrimack College

NHL. NHL.

Te kaikki onnekkaat, jotka käännätte aina sivua kun kyseessä on jääkiekkokirjoitus - KÄÄNNÖS!

Nimittäin tämä on viimeinen kevään Canucks-aiheinen kirjoitus, koska seura tipahti tuossa pari päivää takaperin nopeammalle, nuoremmalle ja nälkäisemmälle Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 4-2. Viimeinen ottelu osoitti, että vuodessa on tapahtunut valtavasti, ja yhtäkkiä emme pelannetkaan puolustuksen vaan hyökkäyksen kautta. 5 tehtyä maalia vastaan 7 maalia omaan päähän on aika brutaalia.

Sen enempää en spekuloi tulevaa varaustilaisuutta, koska toisinkuin viimeksi Nucksit varaavat joskus välillä 22-26, joten en osaa sen enempää sanoa siitä, kenet haluaisin. Toni Rajala olisi toki mielenkiintoinen lisä sinivalkolasien takaa katsottuna, mutta tuskin hän vielä tuossa vaiheessa on paras mahdollinen pelaaja, ja seuraavan vuoron aikana joskus viidenkymmenen hujakoilla varmaan jo mennyt. Mutta kun on vuorossa 1. heinäkuuta, alkaa Off-Season-rumba ja jo sitä ennen voidaan tehdä varauspöydissä pelaajasiirtoja. Olen kerran kasannut nettiforumeilla unelma-lineuppini ja se dumattiin pöydän alle - tähän kirjoitan uudelleentarkasteltuna ja -arvioituna mihin unelmakokoonpanoni Nuckseille. Oletuksena on, että saamme tehtyä ehkä yhden tai kaksi pelaajakauppaa jos siinä järkeä on, ja että osaamme ajoittaa oikein vapaiden agenttien tarjouspyynnöt. Viime vuonna saimme Ryan Johnsonin joukkueeseen GM Gillisin täsmäiskuna ja Johnson kommentoi jälkeenpäin, että hänelle soitettiin suurinpiirtein 5 minuuttia yli puolenpäivän jolloin kenttä oli vapaa. Tämä, jos mikä, osoitti miehelle kuinka suuressa arvossa häntä pidettiin - ja hän sentään oli 4. ketjun mies! Mutta asiaan. Jos ei kiinnosta kuunnella tarkkaa spekulaatiota NHL:n systeemeistä, saa kääntää vielä syvemmälle poispäin päänsä.

* Vapaiksi agenteiksi vapautuu todella moni Vancouverin mies. Aloittaen pienimmistä nimistä, pitäisin organisaatiossa farmijoukkue Manitoban miehistä Jason Krogin, Nolan Baumgartnerin, Mark Cullenin ja Jason Jaffrayn jos vain he siihen rooliin haluavat. Ainakin Krog saatiin aikoinaan joukkueeseen NHL-mahdollisuuden luvalla mutta toisaalta Moose on pelannut tosi hyvin ja jatkaa edelleen kohti Läntisen konferenssin finaaleita (lue: välieriä), joten joukkuehenki varmasti on kondiksessa. Ei mahdotonta. Pienistä nimistä Michel Ouellet on ylipalkattu ja turha mies, Jeff Cowan eilispäivän heiniä ja Curtis Sanford haluaa uuden mahdollisuuden muussa organisaatiossa. Rob Davison on halpa 7. puolustaja, jonka ounastelisin sopivan joukkueeseen hyvin luonteen puolesta, mutta toinen asia on se kuinka nopea hän on - varsinkin kun puolustuksen hitauteen kaatui moni pudotuspeliottelu, tätä on mietittävä uudestaan. Mutta ei hän huono valinta ole.

Puhuttaessa isommista, vakituisesti NHL:ssä pelaavista, homma muuttuu monimutkaiseksi. Taylor Pyatt kärsi henkilökohtaisen tragedian, kun hänen vaimonsa kuoli keväällä onnettomuudesta. Pyatt on ollut pari vuotta joukkueen luotettavimpia perusjääriä, joka mahtuu vaikka tarpeen tuleen ykkösketjun laitaan Sedinien viereen. Mutta hänet kannattaa päästää menemään uuteen alkuun jonnekin muualle nyt, kun hänen rooliaan on aivan selkeästi ottamassa nuori Jannik Hansen, joka on aivan pakko päästä pelaamaan ettei hän jää taas nuolemaan näppejään. Pyatt on hyvä pelaaja, mutta joukkueelle ylimääräinen.

Sedineistä puheenollen! Veljeksiä oltiin aggressiivisesti huutamassa ulos kaupungista kun fanijoukot ymmärsivät, että pudotuspelit päättyivät. Sedinithän ovat yhtä kuin joukkueen tulivoimat, joten heidän syynsä se oli.. paitsi että ei ollut! Edelleenkin joukkuetta vaivasi tehokkaan maalintekovoiman puute veljeksiä lukuunottamatta. Burrowsin ruuti kastui, myös koko 2. ketju oli aivan unessa ja muualta apuja ei oikein pystynyt kaivamaan. Sedinit ovat olleet jo muutaman kauden PPG (piste per peli)-miehiä ja sama homma jatkuu, joko Canucksien tai muiden leivissä. On hulluutta heistä luopua, ja uskon Gillisin hoitavan heille kelvot sopimukset - vaikka epätasapainoiset siten, että miehet saavat pitkällä aikavälillä vakaan palkan, vaikka aloitus onkin rahakkaampi. Pitkät sopimukset ovat muotia, ja 8 vuotta vakaista ja luotettavista Sedineistä ei ole paha.. vaikka 5 miljoonaa per vuosi palkkakatossa heistä yhteensä on viisas sijoitus.

Hyökkäyspuolesta vielä sitä, että Mats Sundin on myös tilanteen alla. Itsehän en voi miestä sietää, ja vaikka hänen läsnäolonsakin jo pelkästään edesauttoi joukkuetta, olivat tehot hukassa ja pahasti. Minun kirjoissani jopa taktisesti matala palkka ei häntä toivon mukaan pidä joukkueessa - kovuus on saatava muualta. Toisaalta jos kyseessä on vaikka 3 miljoonaa miehestä, joka normaalisti treenattuaan pystyisi vaikka samaan kuin 4 miljoonan Demitra.. miksi ei! Mutta sitten tulee lisäongelmista, joista lisää pian.

Puolustusosastossa on oikeastaan kolme nimeä, mutta mielestäni Jason Labarbera on täydellinen kakkosmolari Luongon taakse ja siksi itsestäänselvä valinta - sama tyyli, kotikaupungin poika, luonne kunnossa. Keeper! Mutta puolustajia on kaksi myös.. Ossi Väänänen ja Mattias Ohlund. Väänänenhän tuli alunperin joukkueeseen ilmaiseksi tuomaan syvyyttä, ja sitähän tarvittiinkin kun Salo yllättäen (krhm) loukkaantui. Miestä ei nähty kuitenkaan lopulta kuin puolessa tusinaa peliä joten potentiaali jäi näkemättä. Mutta sitä on, ja ottaen huomioon että hän on nyt (ja tulisi olemaan ensi kautenakin) edullinen lisä joukkueessa, ja näki Philadelphiassa alkukaudella jopa minuutteja ykkösparissa Kimmo Timosen kanssa aivan täysin paskomatta housuunsa, hänet pitäisi mielestäni ehdottomasti pitää. Ohlund taasen on päivänsä organisaatiossa nähnyt - kaikkien rakastama tukipilari on vanhentumaan päin, ja koko uransa alennuksia palkoissaan antanut mies kannattaa päästää ystävällisesti eteenpäin hakemaan viimeisen palkkasekkinsä jostain, jossa hän siihen saa ansaitsemansa täytteen. Vancouverissa hänet muistetaan jo liikaa nostalgisesti ykköspuolustaja, ja sitä hän ei enää ole. Mutta tehokas kakkosparin pakki ja veteraanilisä hän on monelle muulle halukkaalle. Esimerkiksi Washington Caps olisi tarvinnut häntä jo tällä kaudella..

Rajoitetuista vapaista agenteista jäljellä ovat Kyle Wellwood, Shane O'Brien ja Jannik Hansen - kaikki ehdottomasti miehiä paikallaan. Wellwood lunasti viimein odotuksiaan urheilijana ja kehittyi Vancouverissa puolustustaitoiseksi sentteriksi, ja hänestä varmasti saadaan täällä enemmän irti ensi kaudella kuin missään muualla, ja tämän hänkin tietää. Shane on siinä ja siinä, onko hänen kovuutensa ja luonteensa ollut pelkästään joukkueellen hyväksi, mutta olettaen että hän on halpa lisä 3. puolustuspariin jatkossakin, hänetkin tulee pitää leikissä mukana. Jannik Hansen on nuori tuleva kisaraakki, josta on pidettävä kiinni. Kulttikamaa, kuin Vancouverin Max Kolu mutta oikeilla lupauksilla tulevaisuuden maalivainun paranemisesta (TPS-fanit huom.).

Joten mitä meillä on kasassa ennen muutoksia organisaation ulkopuolelta?:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Alex Burrows
Pavol Demitra - Ryan Kesler - (Mats Sundin)
Mason Raymond - Kyle Wellwood - Steve Bernier
Rick Rypien - Ryan Johnson - Jannik Hansen
Darcy Hordichuk

Willie Mitchell - Sami Salo
Alex Edler - Kevin Bieksa
Shane O'Brien - Ossi Väänänen
(Rob Davison)

Roberto Luongod
Jason Labarbera

Sinäänsä mikään ei muuttuisi Ohlundin poistumista lukuunottamatta. Mutta näillähän ei kuuhun mennä! Tässä vaiheessa siirrymme fantasiamalliin, jonka pohjaksi muodostuu pelaajasiirtoa ja pari signeerausta. Burrowsin läsnäolo eturivissä on ongelma, koska hän jäätyi pudotuspeleissä täysin, loukkasi sitten itsensä tai ei, joten moni haluaisi nähdä hänen kohdallaan jonkun muun - itseasiassa minäkin! Mutta mihin hänet voisi pudottaa? Ongelmaksi muodostuu myös nuorukainen nimeltä Cody Hodgson - Canucksien fanien hypettämä tuleva Trevon Linden, messias ja buddha. Hänellekin on vaikeaa löytää tilaa, ellei jotain tehdä. Hyökkäykseen kun lisätään yksi Cody, ja poistetaan yksi Sundin ehdotuksieni mukaan, on kokoa ja fyysisyyttä Bernierissä, ja sitten pitää nojailla jo laitoihin että löytää jotain järeää ja tukevaa. Fyysisyyttä tarvittaisiin, ja vapaista agenteista on kovin vaikea löytää voimakasta hyökkäysdynamoa. Siirtogeneraattori käyntiin, hop!

Vapaa agentti: Mike Knuble, 3 vuotta @ $ 2,5 milj. (porrastettu palkka)
Miksi?: Knuble on yksi harvoista fyysisistä tasaisen varmoista hyökkäyspään miehistä. Samalla hänestä saa irti veteraanin vastuuntuntoa ja kun Sundin ei ole enää läsnä, tämän tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Phillyllä varmasti olisi hänelle käyttöä, mutta he eivät ole palkkahelvettinsä kanssa siinä tilassa että häntä enää voisivat pitää. Knublesta päätetään tehdä prioriteetti #1 hyökkäykseen, ja Gillis neuvottelee hänet 3 vuoden pituudella ja hyvällä organisaatiolla mukaan kuviin.

Vapaa agentti: Jay Bouwmeester, 8 vuotta @ $ 7 milj, yht. $ 56 milj.
Miksi?: Vaikka Vancouverilla onkin surkea historia vapaiden agenttien suhteen, ja isojen sellaisten - uskon, että nyt kortit on oikeasti Canucksien puolella. Jay haluaa töihin Kanadaan, ja taistelemme Edmontonin kanssa aikalailla yksin miehen palveluista realistisesti tämän nojalla. Miehelle olisi täällä valtavasti käyttöä - hän paikkaisi Öhlundin kolon ja tulisi vakaana suorittaja nopeuttamaan ja koventamaan ja parantamaan puolustusta valtavasti. Voittavan organisaation houkutus on varmasti Bouwille hyvä lähtökohta, ja meillä on rahaa - ja palkkakattoa, kun emme Sundinia mukaan enää ota. Tähän vaikuttaa myös, että Sedinit toivon mukaan ottavat ison sopimuksen joukkue mielessä, ja tyytyvät järjestelmään, joka antaa heille 5 miljoonan palkkakaton. Sitten ollaan vielä reilassa.

Vaihtokauppa: Sami Salo -> prospekti, varausvuoro
Kun hankimme Bouwmeesterin, voimme varmistaa hänen hankintansa vaihtamalla Samin pois voittavaan organisaation hiukan halvemmalla, mitä ehkä hän voisi realistisesti olla arvoltaan - koska hänellä on siirtopykälä, ja haluaa pysyä varmasti voittavassa organisaatiossa. Yksi mieluinen vaihtoehto voisi esimerkiksi olla.. Chicago? New Jersey? Montreal? Vaihtoehtoja on varmasti monia, ja uskoisin että Samin kanssa pystytään neuvottelemaan asia kuntoon. Jos saamme Bouwmeesterin seuraan, tosiasia on että Samin kauppaamisen tärkein arvotavara on palkkakaton tila.

Vaihtokauppa: Darcy Hordichuk/Rick Rypien -> prospekti, varausvuoro (waiver-lista)
Riippuen siitä, kumpi koetaan joukkueelle arvokkaammaksi, toinen heistä on mielestäni "dead weight", turhaa painoa ja täytettä palkkakattoon, joka näillä suunnitelmilla muutenkin jo pullistelee ikävästi ja natisee liitoksissaan.

Daniel Sedin (5) - Henrik Sedin (5) - Alex Burrows (2)
Pavol Demitra (4) - Ryan Kesler (1,75) - Mike Knuble (3)
Cody Hodgson (1) - Kyle Wellwood (1,15) - Steve Bernier (2)
Mason Raymond (0,883) - Ryan Johnson (1,15) - Jannik Hansen (0,525)
Rick Rypien 0,550)

Jay Bouwmeester (7) - Willie Mitchell (3,5)
Alex Edler (3,25) - Kevin Bieksa (3,75)
Ossi Väänänen (1) - Shane O'Brien (1)
Rob Davison (0,58)

Roberto Luongo (6,75)
Jason Labarbera (0,85)

Yht: $ 55.958
Poistuneita: Mats Sundin, Mattias Ohlund, Sami Salo, Taylor Pyatt, Darcy Hordichuk
Tulleita: Jay Bouwmeester, Mike Knuble, Cody Hodgson

Yksi spekulaatio on, että palkkakatto olisi luokkaa 56,700, joten pääsemme noin vähän alle miljoonan joustavuuteen - joka kyllä on vähän, mutta mistä me tiedämme, että jos vaikka Cody ei sovikaan NHL-vauhtiin ja palaisi 9 ottelun jälkeen takaisin OHL:ään? Tai jos Michael Grabner yllättää AHL:ssä ja saa ensimmäisen loukkaantumisen tultua komennuksen ylös eikä tulekaan sieltä alas? Oletuksena on se, että tämä on mahdollinen kuvio, ja käytännössä juuri Demitraa lukuunottamatta ei ole loukkaantumisherkkäkään. Ja tällä koostumuksella kyllä on voiton mahdollisuudet, all the way, hey hey hey!

Kun mietitään esimerkiksi vasempaa laitaa, mukana on Danielin alla kolme miestä, jotka kaikki käytännössä ovat kykeneviä kakkosketjun hyökkäävään rooliin, Cody heistä on suurin kysymysmerkki, kun taas Raymond kasvoi edellisen kauden aikana mieheksi kun Demitra taas oli tasaisen varma suorittaja - ja siksi nyt minun kirjoissani se kakkosketjun mies. Mutta potentiaalia on vaikka mihin! Nelosketju on myös sen verran vakaa ja tehokas minun kirjoissani, että Raymond ei myöskään koe siellä välttämättä homehtuvansa, ja aggressiivisen kehittyvä Hansen on oiva laitakumppani, kun Johnson hoitaa puolustustehtäviä ja opettaa niitä edelleen säntillisiksi kasvaviksi nuorille, kuinka kätevää eikö?

Suurten minuuttien kentillä pelaavat tervehtynyt Burrows Sedinien kanssa - tämä on yksi pirun vahva ketju, mutta yksinään aika helposti suljettava peloite. Mutta kun toiseen ketjuun tuodaan Keslerin johtama kakkosketju, johon emme enää sullo ruosteista Sundinia, vaan Demitran tasapaksuus (hyvässä ja huonossa) sekä terrierimäinen Mike Knuble, on kasassa hyvin vahva ketju tässäkin. RPM-linja pysyy nimenä teoriassa, ehkä siis myös käytännössäkin. Ja jos jokin kohta näissä ketjuissa falskaa, on alhaalla paljon korvaaja-pyrkyreitä. Wellwood on erinomainen kolmosketjun sentteri ja antaa kehitystilaa Hodgsonille, joka vasta astelee suurissa saappaissaan ensiaskelia. Ideaalitilanteessa ensi kaudella hän siirtyisi Demitran paikalle kakkoseen, ja olisi askeleen lähempänä kehityskaarensa (toivon mukaan korkeita) huippuja. Mmm.

Perun kaikki sanani ja ajatukseni siitä, kuinka hyvä oli oikeasti, että kausi loppui jo nyt - unirytmini pelastumisesta viis, oispa jop syksy pian!

Kivoja videoita ja NHL-höpinöitä

Olen seurannut jääkiekkoa taas paljon, hui kauhea! Samalla olen kuitenkin myös löytänyt pari harvinaisen jännää juttua internetistä! Varsinkin tämä video on jotenkin niin huumaava, että sitä on vain pakko katsoa uudestaan ja uudestaan. Parasta viihdettä suorittamiskrapulassa. Sellainen olo ainakin minulla on juuri nyt. Haluan vain kuunnella uutta musiikkia, hillua auringossa ja rauhassa keskittyä uusiin haasteisiin, pienemmällä vaihteella kuin ennen.

Oil in Water from Shawn Knol on Vimeo.

.. ja vaikka tämä onkin myös jääkiekko-aiheinen posti, en aio keskittyä MM-kisoihin sen enempää. Alusta asti tiesin, että tämän vuoden joukkue on tasan sen yhden tai kahden ketjun joukkue, ja miehillä a'la Kerman/Hytönen/Vahalahti mitään vain ei saada aikaiseksi. Jos Suomi tekisi ihmeistä suurimman ja voittaisi kultaa, ei minulla olisi loppupeleissä juuri mitään voiton suhteen pelissä, mitänyt tietenkin hyppäisin bandwagoniin finaalipelin aikana. Homman epätodennäköisyyden takia ei ole myöskään pelkoa, että oikeasti manaisin tässä yhtään mitään, let's be realistic. En koputtele puuta tässä vaiheessa, vaikka eilisen Kanada-matsin aikaan sitä teinkin.

Valitettavasti pudotuspelit NHL:ssä alkavat viedä verojansa Canucksien riveistä. St. Louis -sarja mentiin tyylikkäästi ja puhtaasti 4-0 voittojen tiellä, mutta Chicago on paljon pahempi tapaus. Tilanne on nyt vieraspeleihin siirryttäessä 1-1, kun viime pelissä Luongo päästi 6 maalia ja jobinpostia saatiin loukkaantumissaralla - joukkueen paras puolustaja Salo joutuu taas lepuuttamaan nivusiaan, Ryan Johnson päätyy sormensa takia röntgeniin joten jatkoi hän tai ei, ei se taaskaan ole kunnossa. Sundin on myös hatarassa hapessa jo edellisen sarjan tavoin, Demitrastakin on jotain huhuja. Ei ole hyvä tämä! Tänään näen toivon mukaan ensimmäisen kokonaisen pelin vähään aikaan. Go Nucks go!

Let the big games begin!

Noniin, saanen hiukan nyt hehkuttaa. Tiedän, että pari ihmistä pyörittelevät aina silmiään kun siirryn täällä puhumaan jääkiekosta, mutta nyt on se jännittävin aika kaudesta vasta alkamassa. Keskiviikkona alkavat pudotuspelit, joihin oma tiimini Vancouver Canucks lähtee mainioista asetelmista. Sallikaa, niin avaan.

---

Nucksien tammikuun oli kamalaa katsottavaa. Tappioputki haki vertaistaan, ja eräässä vaiheessa sätkittiin reilusti playoff-viivan alapuolella. Sitten jostain saatiin uusi vaihe käyntiin - uusi hankinta Mats Sundin, jota en käytännössä olisi halunnut itse suomalaisena tiimiin mukaan, ansaitsi paikkansa 'RPM'-linjassa (Ryan-Pavol-Mats) joka teki valtavia pistemääriä. Mats käyttää kehoaan, Pavol Demitra kikkailee, Ryan Kesler rouhii ja viimeistelee. Kokonaisuus on enemmän tai vähemmän pysynyt kasassa, vaikkakin nykyisellään Mason Raymond on saanut näyttää Pavolin paikalla. Alex Burrows, kauden ylisuorittaja, siirrettiin Sedinien laitaan ja mieshän teki lopulta kauden aikana 29 maalia. Kuka tuota olisi uskonut? Jätkähän on luonteeltaan täysi rouhija, vielä viime kautena kukaan ei olisi moista uskonut.. ehdottomasti kyseessä on joukkueen suurin motivoija, todellinen taistelija. Ja huomatkaa, etten mainitse edes Sedinin veljeksiä erikseen - he ovat kyllä mukana. Joukkueen parhaat pistemiehet, kritiikistä huolimatta - fanit kun tykkäävät aina valittaa. Minä en. Uskoa riittää.

Burrrr, Bury it!.

Syvyyttäkin löytyy hyökkäyksessä, nimittäin kun vertaa viime kauden nelosketjun rouhijoihin (Byron Ritchie, Matt Pettinger, hrr..) sellaisia kavereita kuin Steve Bernier, Kyle Wellwood ja ehkä viimein päteväksi kehittynyt Mason Raymond, toimivat hommat hyvin. Neloskentän aliarvostettu (ja koko kauden eri paikoista murtunut) Ryan Johnson on löytänyt kemiaa ärhäkän Rick Rypienin kanssa ja Darcy Hordichuk tekee likaista työtä juuri niin hyvin kuin osaakin. Kokoonpanon ulkopuolella odottaa nälkäinen Jannik Hansen palaamassa sairastuvalta, ja Manitobasta saadaan tarpeen tuleen apuun pahimman tarpeen tullen ainakin pari nälkäistä laituria (Michael Grabner, Jason Jaffray) ja nuori puolustava hyökkääjä (Alex Bolduc). Onneksemme emme siis tarvitse esimerkiksi Taylor Pyattia, joka on kohdannut tragedian, jonka takia peli ei ehkä luonnistu ihan heti - voimia sinne päin. Otherwise. Hyökkäys on kasassa.

Jee!

Puolustuksellakin menee hyvin.. kaikki on oikeastaan alakerrassa positiivista verraten ed. kaudeen, jolloin suurimmalti osin puolustuksen loukkaantumisten takia menetettiin pudotuspelipaikka. Nyt 'lasimies' Salo on pelannut jopa 60 ottelussa, luoden Willie Mitchellin kanssa yhden koko liigan tehokkaimmista puolustuspareista - heitä heidät aina tähtiä vastaan kentälle, niin he hoitavat hommansa. Alex Edler on pääsemässä myös eroon sophomore slump -ilmiöstään ja pikkuhiljaa parantanut tasoaan viime kauden sensaatiotoimintaa päin. Mattias Ohlund on ollut se eniten ikääntymistä näyttävä, mutta silti pätevä veteraani, ja Kevin Bieksa puolustuksen tehokkain pistelinko, silti olematta aivan kamala taakka puolustuksessa. Shane O'Brien aka SOB (ehkä osuvin lyhenne ikinä) on ollut suuren kritisoinnin aiheena pitkin kautta, varsinkin juuri hänen antamansa kritiikin takia, mutta tehnyt silti duuninsa kunnolla agitaattorina ja fyysisenä pelotteena. Jos SOB:ilta ei kasetti kestä, silloin mukaan heitetään 'siirtorajahankinta' Ossi Väänänen, joka on pelannut vasta yhden pelin joukkueessa, mutta on erinomainen tilkitsijä liigan vakaimmalle kuusikolle, josta kukaan ei ole tähti mutta kaikki ovat päteviä puolustajia. Verrattuna nykyiseen 8. puolustajaan Rob Davisoniin, joka hänkään ei aivan käsi ole, Väänäsen myötä syvyys on kunnossa. Niinkuin koko alakertakin - Luongo ei tarvitse edes omaa kappalettaan, koska Luongo on läsnä koko joukkueen menestyksessä. Lou is GO(O)D.

Vaaran paikka. (T.J. Oshie)

Pudotuspeleissä vastaan 1. kierroksella astuvat St. Louis Blues, jotka nousivat varkain koko konferenssin pohjalta 6. sijalle - I like this! Muutenkin koko lännen kattaus on niin pirun tiivis, etten edes leiki olevani kiinnostunut idän meiningistä, varsinkin kun Panthers-pirulaiset eivät sitten leikkiin päässeet mukaan. Detroit saa loistavan vastuksen oman konferenssinsa uudesta dynamosta Columbuksesta, ja Sharks/Ducks on Kalifornian voimainnäytös, jossa kahdesta kovasta tippuu pois yksi, toivon mukaan Sharks tukehtuu taas itseensä (ettei niitä tarvitse kohdata)! Chicago ja Calgary saavat myös kunnian olla mielestäni ikäviä vastustajia Nuckseille, ja toivonkin, että Chicago käyttää nuoruuden intonsa Calgaryn poistamiseen ennen kuin se itse kaatuu paineittensa alla. Mutta St. Louisiin.

St. Louisin hyökkäys on nuori ja nälkäinen - tämä on pakko myöntää. Mukana on nuorta lahjakkuutta enemmän kuin millään muulla tiimillä koko liigassa - harvahan edes uskoi vielä olevan heidän aikansa, mutta kun T.J. Oshie päätti kehittyä ykkösentteriksi etuaikaan, niin ken käy kieltäminen? Brad Boyes on joukkueen ykköspyssy, David 'melkein Nucks' Backes fyysinen pelote, David Perron ja Patrik Berglund nuoren hyökkäyksen loput rakennuspalikat. Keith Tkachuk ja lasaretista pian palaava Paul Kariya ovat kokemuksen ääni, joiden tulee ohjata ja nuoria ja varoittaa kasetin pettämisestä. Alaketjuista löytyy tehokkaita alivoimaspesialisteja - Jay McClement, Dan Hinote, Alex Steen. Erityistiimiosaaminen on joukkueen leipälaji, ja siksi pitääkin varoa ettei SOB sorru tyhmyyttään tai Ohlund hitauttaan koukkimaan niille pelitilaa.

"Yeah, I still hate you.. prove me wrong!"

St. Louisin heikkous on eittämättä puolustus. Joukkue on kärsinyt loukkaantumisista koko kauden ja se näkyy varsinkin Ericien Brewer ja Johnson poissaolossa. Sellaiset nimet kuin Roman Polak, Mike Weaver tai Jeff Woywitka eivät heti huo'u playoff-uskottavuutta - vaan niin ne vaan ovat pitäneet joukkuetta mukana peleissä. Toinen on asia kuinka kauan mukana pysytään, koska Nucksien hyökkäyksen laajuus varmasti pyrkii murtamaan epätodennäköisen kuusikon (tukenaan 'stablet' Carlo Colaiacovo, Jay McKee ja Barrett Jackman) ja paljastamaan heikkoudet. Sellaiset nimet kuin Bernier ja Wellwood toivon mukaan pääsevät osoittamaan parhaat puolensa, kun 2 ekaa kenttää ovat päähuomion kohteina. Maalissa Bluesilla on Chris 'vähemmän mediaseksikäs' Mason, joka on kunnioitettavasti tehnyt puolustuksesta lukon - lukon joka nyt pitäisi murtaa. Luongolla on tietysti selkeä 'edge' maalivahtikamppailussa, mutta mikään läpihuutojuttu kuumana käyvän joukkueen voittaminen ei ole. Uskon silti voittojen menevän Nuckseille 4-2, ja vastaan asettuu parista Red Wings/Blue Jackets - en oikeasti osaa arvata kumpi. Järki sanoo että Detroit, sydän notta BJ's.

Tätä lisää. Ja paljon.

Stay tuned! Lisää hehkutusta kevään aikana tulossa varmasti!

Kuvat #1 #2 #3 #4 #5

Bingo Bango Bongo

Taas NHL:ää! Koska Nucksit ovat pärjänneet lähiaikoina todella hyvin, on hiukan vaikeaa löytää kommentoitavaa.. Luongo on palannut ruotuunsa, ja sen ansiota on valtavasti lähiaikojen menestys. Wellwood on virallisesti seuran 2. sentteri, jota ei edes voida päästää kokeilemaan Sedinien laitaan - tuo yhdistelmä kun toimii hyvin ylivoimalla - koska hän on roolissaan korvaamaton. Kun Demitra ja Hansen palaavat sairastuvilta (Hansen kuulemma jo huomenna), kun hyökkäyksessä suorastaan runsauden pula hyökkäävistä pisteiden tekijöistä.. itse arvioisin komboa Sedinit-Wellwood, Raymond-Demitra-Bernier, ja nelosketjuun jäätävästi Pyatt. Vaan kukapa tietää mitä 'V' tuumailee.

Canucks-hehkutuksen rinnalle teki mieleni tuoda esiin muita joukkueita alkaneelta kaudelta, jotka ovat kiinnostaneet meikäläistä erityisesti tekemisillään.

Montreal Canadiens on ollut aina se kakkosjoukkue ja tällä hetkellä meno on todella hurjaa, niin taitavia ja nuoria lupauksia koko organisaatio on täynnä. Vaan turhaanpa minä valehtelen sillä, että pelkästään nämä Kostitsynit ja Pricet ja O'Byrnet pelkästään nostaisivat seuran sellaiseen arvoon.. Sakulle se pytty on saatava. Lats ja Kovalev avustavat hyvin, ja PPG-tahti pysynnee toivon mukaan.

Boston Bruins on pikkuhiljaa kerännyt kunnioitusta 'underdog'-joukkueena, joka repi itsensä viime vuonna pleijareihin ilman ykkössentteriään, ja on nyt täynnä valtavasti tasaisen vahvoja raatajia ja nuoria tehokkaita tähtiä. Luonteeseeni kuuluu sellaisten itsestäänselvien supertähtien palvominen - Marc Savard hallitsee hiljaa, ja taustalla heräilevät vahvat nuoret Bergeron, Kessel, Lucic ja Krejci. Jännittävä joukkue. Bruins-Habs-konferenssifinaali se olisi poikaa, jos mikä!


Chicago Blackhawks on ollut vuosia jo sympatiapisteillä seuran rämpimisen takia, mutta nyt rämpimisten ajat ovat ohitse supernuorten alaisuudessa ja ihan oikeaakin menestystä uskaltaa jopa toivoa. Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat vakuuttaneet minut täysin. Ainoat miinukset tulevat Konnan peluuttamisesta AHL:ssä.. vaihtaisivat sen vaan jonnekin löytämään itselleen pelipaikan ja uran, hiukan Tuomo Ruudun tapaan vaikka..


Phoenix Coyotesin linjat on täynnä.. kyllä, nuoria jännittäviä pelaajia. Ellei Cody Hodgson vaikuttaisi todella lupaavalta kaverilta, voisin ihan vain ärsytyksestä vihata seuraa Mikkel Boedkerin nappaamisesta riveihinsä. Kun miettii kuinka tämän vuoden varaustilaisuudesta on kaksi kaveria mukana jo tehokkaasti (toisena Viktor Tikhonov), sisään ajetaan myös Kyle Turrisia, maalilla on koko liigan hauskin veskari ja OJ saa viimein jotain oikeaa työnsarkaa Doanerin ja Peter Muellerin rinnalla.. mistä voisi olla pitämättä tässä tiimissä? Toivottavasti pääsevät jo tänä vuonna pleijareihin, vaikka ehkä se olisi vielä hiukan ennakointia vielä..

Ja pakkohan se on valita honorary mention -valinnaksi Minnesota Wild. Mikko Koivu ja Antti Miettinen ovat yltyneet niin huimaan vauhtiin, että seuraa voi jopa kannattaa - salaa. Muut konferenssin joukkueet nyt ovat täynnä tylsiä joukkueita ja persoonia, excluding Burnaby Joe. Ja toivon mukaan huhut Kari Lehtosen siirtymisestä esimerkiksi juuri Coloradoon eivät pitäisi paikkansa.. en haluaisi alkaa vihaamaan häntä. Tarpeeksi vaikeaa jo olla nyt Atlantassa varmasti.

Jääkendoa ja pallonpotkintaa - oi Turku on!

Tänään on hienoa olla turkulainen penkkiurheilija. NHL:ssä ovat veljekset Koivu pärjäneet seuroissaan loistavasti, SM-Liigan TPS teki viimein jotain sukeltamisensa pysäyttämiseksi.. ja toki, FC Inter vei mestaruuden. Tietyllä tavalla kaikki siis on mennyt juuri niinkuin toivoa sopi.

FC Interin mestaruus on ollut toki silmissä alusta asti kun niin mahtavaa on menestys ollut koko kauden. Syksymmällä homma alkoi kiinnostamaan enemmänkin, kun huomasin kotikaupunki-connectionin oikealta laidalta, Mika Ojala kun on samalla ala-asteella pyörinyt. Samalla alkoi hämmentämään seuran jatkuva positiivinen kulku, vaikka huippupelaajia loukkaantui yksi toisensa jälkeen. Ensin Timo Furuholm johtaa maalipörssiä ja loukkaantuu, sitten Ats Purje lähti liitoon ja hänenkin lentonsa katkesi. Uusia kavereita nousi silti aina pinnalle, ja ottivat vastuun kontolleen joukkueen menestyksestä. Jotenkin sitä hämmentyy, että miten samalla resurssit hommaan riittivät, ja miten saattoi olla näkymättä pelituloksissa, että niin monesti kentän pelaajakoostumukset muuttuivat. Ei voi nostaa muuta kuin hattua.

Oi Inter on! (Kuva: FC Inter Kotisivut)

Seurasin aikoinaan Interin pelejä yhden kesän - lieni 1996, kun asuin Turussa yhden kesän ja tuli käytyä paljon livenä matseissa tsemppaamassa jännittävää joukkuetta, jossa esimerkiksi pelasi silloinen serkkuni mies sekä perhetuttavan kummipoika. Pienet jutut tekivät hommasta hyvin mielekästä - Tero Forss kun oli sinä kautena ihan mukavasti tulessa. Siksi onkin tietyllä jännää, että vaikka TPS:ää olen jääkiekossa aina kannustanut uskollisena, jalkapallossa joukkue #1 on aina ollut FC Inter.

Ja TPS:stä puheenollen - toisin kuin FC Interin syksy, josta takkuilusta huolimatta selvittiin, on HC TPS kaikkea muuta kuin selviämässä kauden alun rämpimisestä. Pahnanpohjimmaisena on tultu majailtua liigassa - toisinkuin edes hiukan realisti olisi uskonut. Materiaali on paljon leveämpää kuin viime vuonna, ja jopa maxkolumaiset duunarit ovat osoittaneet pelaajiston potentiaalia. Silti tulosta ei ole syntynyt ja Hannu Virta on saanut työrauhan valmentajana.. tähän asti. Hantan potkimista ulos koitettiin johtoportaan sanoin joko täysin torpata tai sitten Seppo Sutelalla ei vain ollut pokkaa sanoa asioita suoraan. Ei anna kyllä yhtään hyvää kuvaa seurasta, jos kaksi päivää ennen potkuja on Turkkarissa isoin lupauksin väitetty, että työrauhaa piisaa. Demonisointi on ollut fanien puolesta ehkä oikeutettua, mutta kyllä Hantan lisäksikin on sikariportaassa ollut aika pelleilyä.

Hieno mies, meriitit silti toisella puolella kaukaloa (Kuva: Yle)

Vaan toivottavasti suunta muuttuu. Erään kolumnin pointti on kuitenkin selvä - urheilu on Suomessa menestys-toimintaa eikä fanitoimintaa. Tepsin matsien lehterit on olleet tänä kautena naurettavan tyhjiä. Vaan kukapa nykyisellään seuraa jaksaisikaan katsella? En ole käynyt tällä kaudella matseja katsomassa, viimekin kautena ainoa nähty ottelu oli raumalais-seurassa nöyryyttävä, kun Lukko viimeisillä minuuteilla TPS:n kukisti - rankkarilla. Kiistanalaisesti. Toivon oikeasti, että peliesitykset nyt paranevat sen verran, että tänä kautena jopa kahteen matsiin eksyisi.. olen niin luvattoman huono eksymään noihin tapahtumiin enää paikalle. Kaikkea sitä pitäis ehtiä.. *huokaus*.

NHL vie sen leijonanosan ajasta, ja nyt se on myös palkinnutkin. Canucksin alkukautta on ollut vähän vaikea tiivistää, koska niin sekainen joukkueen tilanne on ollut. Seura aloitti murjoamalla Calgaryn kahdesti komein numeroin, mutta pitkä vieraskiertue oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Pataa sekoittaa se tosiasia, että kaikki ennakko-oletukset seuran vahvuuksista ja heikkouksista ovat menneet aivan päälaelleen.

Perusduunarien ylilyönnit, osa Burrows (Kuva: Canucks.nhl.com)

* Roberto Luongo ei ole vakuuttanut, varsinkaan ottaen huomioon, että mies on sitä "takuuvarmaa Vezina-kauraa" fanien ja muidenkin mielestä. Mies on päästänyt ensimmäisen ottelun nollapelin jälkeen jokaisessa ottelussa vähintään 3 maalia! Se on anteeksiantamatonta. Puolustuskin on jo ehtinyt hajota a'la normisetti, eli Salo on tuvalla. Puolustus ei ole ollut siis aivan nappikunnossa, mutta ei taaskaan ihan myötätuuleen mennä. Onneksi Nycholat, Davison ja O'Brien ovat olleet ihan sopivia korvaavia, vaikka kaikilta onkin vähän haparointia nähty. 100% Canucksin puolustuspotentiaalista ei ole taaskaan käytössä.

* Sedinin veljekset ovat ihan lukossa. Viime kaudella hyökkäys oli aivan kärsimässä, kun ainoat tulokset tulivat juuri kaksikon toimesta. Viimekautisin silmin miesten jäätyminen olisi täysi katastroofi, kuiva kausi lähiotteluissa on varsinkin ollut hyvin hälyttävää, kun kakkosvitjan maalailtu messias Demitrakin loukkaantui juuri. Mutta..

* ..joukkue on silti tehnyt valtavasti maaleja. 28 maalia kahdeksasta pelistä, vaikka voittosuhde ei olekaan komeampi kuin 4-3-0. Ja kuka komeileekaan useimmiten maalintekijänä näissä osumissa? Shutdown-kolmikko Burrows-Kesler-Hansen on raastanut huippupelaajia vastaan puolustajana lukkona ja viimeistelyt samalla 9 maalia. Kyle "always a fatso" Wellwood on pelannut 3 ottelussa tehot 2+1 vaikka on mennyt waivereistakin jo edestakaisin pari kertaa. Matt Pettinger menetettiin samoilla listoilla Tampaan, kun 3 hyökkääjän yhtäaikainen loukkaantuminen laittoi pakan sekaisin. Myös Jason Krog pääsi tositoimiin tätä kautta ja kiitti mahdollisuudesta viimeistelemällä eilisen ottelun 6-3 lopputuloksen. Eli puolustuspää vuotaa, mutta hyökkäyspuolella tulee hyvää jälkeä - ilman Sedineitäkin! On tämä kummaa.

Ei ole vielä vähään aikaan tarpeen Koivujen golffailla. (Kuva: HS)

Ja Canucksien ulkopuoleltakin tulee hyvää jälkeä. Koivun veljekset ovat reilussa yli pisteen-per-peli vauhdissa, ja Mikko on Minnesotassa sytyttänyt myös Antti Miettisen tuleen, kolmantena linkkinä ketjussaan Andrew Brunette, joka palasi Minnesotaan parin vuoden tauon jälkeen. Kolmen ottelun jälkeen Antilla oli jo kasassa 3 ekasta ottelusta 5 maalia, eli kolmannes omasta kausiennätyksestään! Uahz. Jännästi toimii homma. Ja samalla huomaa, kuinka vähän Dallas Stars enää jaksaa kiinnostaa, kun Jere on sairastuvalla ja muut suomalaiset tahkovat leipäänsä muualla. Toronto Maple Laffskin saa nykyään sympatiapojoja enemmän.. on tämä lätkänationalismi sitten niin hauskaa, et-tä!

GO NUCKS GO!

NHL-kausi on lähes pyörähtänyt käyntiin! Oikeat ottelut on jo laitettu käyntiin Vanhan mantereen näytösotteluissa mutta loppuviikosta koko liiga on valmiina toimintaan, ja siksi onkin hyvä katsoa mitä kaikkea Canucks-leirillä tapahtui. Yksi kohta kerrallaan.

Pavol Demitra kertoi avoimesti pitävänsä Taylor Pyattin pelityylistä, ja löysi Mason Raymondin kanssa kemiaa, joka johti moniin komeisiin maaleihin viimeisimmissä harjoitusotteluissa. Kakkosketjun kokonaisuus on siis aikalailla kiveen kirjoitettu, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu. Koko leirin enigma aka Kyle Wellwood teki käsittääkseni pahaa jälkeä lähes jokaisessa harjoitusottelussa, aina kauniista rankkareista oveliin syöttöihin ja kynäilyihin peliaikoina - siksi miehen rooli onkin nyt hiukan avoinna. Yhtään tilannetta ei hänen kohdaltaan helpota se, että nelosketjua lukuunottamatta kemiat tuntuvat löytyneen yhtälailla kivuttomasti. Steve Bernier on esitystensä perusteella juuri sitä mitä Sedinit rinnalleen kaipasivat, ja jo vuosi sitten playoffeissa NHL-jäille päässyt Jannik Hansen on ollut tulessa vastuullisessa kolmosketjussa. Hyökkäysvitjan viimeiset kysymysmerkit löytyvät viimeisestä ketjusta. Ylhäällä Nucks-vahvuudessa ovat vielä Rick Rypien, Mike Brown ja Jason Krog kysymysmerkkihyökkääjistä. Matt Pettinger loukkasi itsensä, Ryan Johnson on selkeä sentteri nelosketjuun ja Darcy Hordichuk joukkueen poliisi. Pettingerin loukkaantuminen 'antaa' joukkueelle mahdollisuuden pitää yhtä ylimääräistä hyökkääjää yli normaalivahvuuden joten tietyllä tavalla mitään ei ole vielä kiveenkirjoitettu esimerkiksi Krogin suhteen. Jeff Cowan heitettiin jo waiversiin ja päätyi vahvistamaan Manitoba Moosea, jättäen Canucksit rauhaan, RIP hänen NHL-uralleen voisi olla sopiva sanavalinta tässä vaiheessa - ellei hyökkääjäkaartille sitten käy sairastupa yhtä tutuksi kuin puolustajille viime vuonna. *koputtaa puuta*

Puolustuksen uusi naama - Shane O'Brien

Puolustuksessa tilanne on vielä mielenkiintoisempi, varsinkin siitä syystä joka inspiroi koko bloggauksen näin myöhään illalla.. mutta palataksemme edelliseen. Lawrence Nycholat hankittiin Ottawasta vaihdossa nopeaan mutta semi-hyödyttömään Ryan Shannoniin ja Rob Davison, joka hankittiin tuomaan kovuutta 7. puolustajana, vaikutti haastavan pää-kuusikkoroolista itsensä Lukas Krajicekin, Luongo-vaihtokaupan kaupanpäällisen josta oltiin pitkään leipomassa ihan nelikkopuolustajaa. Ja kuinkas sitten kävikään? Nathan Mciver menetettiin waivereissä Anaheimiin ja veteraani-kokeilu Nolan Baumgartner päätyi vahvistamaan julman kokenutta ja rahakasta AHL-litaniaa.. eikä tässä vielä kaikki! Puoli tuntia sitten heräsin siihen todellisuuteen, että Gillis päätti sekoittaa puolustusvitjaa vaihtamalla pettymys-lupaus Juraj Simekin ja Krajicekin Tampaan vaihdossa yli miljoonan maksaneeseen Michel Ouellet'hen (joka kävi jo läpi pudotuksen AHL-tasolle) sekä itsensä Shane O'Brienin, aikoinaan Anaheimissa cup-sormuksen ansainneen nuoren mörssärin. Ristiriitaista miehessä on se, että hän siirtyi Tampaan viime kaudella ykköskierroksen varausoikeudesta, mutta on sen jälkeen aiheuttanut ilmeisesti vain vihaa ja katkeroa TB-fanien keskuudessa. Oli sitten tähän syynä liian suuri rooli kykyihin nähden (TB:n puolustussyvyys ei ole mikään mairittelevin) tai ei, ainakin nyt Canucksien vahvuudessa mies päätynee taistelemaan Davisonin kanssa siitä samaisesta 6. puolustajan roolista, mutta on Krajicekin nopeuden sijasta tuomaan lisää vahvuutta kokonaisuuteen - ja yhtäkkiä harjoituskauden heikosti vetänyt Kevin Bieksa onkin se pienin ja nopein mies, 'the odd man out'; viime kaudella hänet piti pitää joukkueessa monen mielestä vahvuutensa takia, nyt hän on ainoa, joka pystyy nousemaan hyökkäyksen mukaan puolustuksesta.. aikamoinen tilanne!

Varmaa on ainakin kaksi asiaa - Manitoba Moosen vahvuus tulevalla kaudella, sekä Mike Gillisin sana. Mikäli Krog päätyy alas, on hyökkäysvitjan kärki aivan huima (Michael Grabner, Krog, Ouellet, Cowan, Jason Jaffray, monet Dallas Starsin kodittomat syvyyspelaajat..) ja puolustuskin McIverin menetyksestä huolimatta kyvykäs, ja maalissa on toki Cory Schneider, viime kauden lähes paras AHL-maalivahti. Joukkue on varmasti Calder Cup -ennakkosuosikkeja.

Gillis on tietyllä tasolla pitänyt sanansa ja tehnyt paljon siirtoja luodakseen sanansa mittaisen joukkueen - Westcoast Express on kuopattu ja tilalla on uusia ja nälkäisiä pelaajia. Palkkakatossa on valtavasti tilaa, kun Sundingate ei koskaan lauennut ja hyökkäysketjut vaikuttavat tästäkin huolimatta ihan mukiinmeneviltä omien kasvattien voimin. O'Brienin hankinta jakanee varmasti mielipiteitä, ja on vain ajan kysymys mitä puolustusjoukolle lopulta tapahtuu, ja että onko tämä siirto vain Gillisin ensimmäinen teko monien seuraavien joukossa - ensin leirillä kemiat ja tosiasiat selville, ja sen jälkeen työn toimiin? En ihmettelisi. Kysymys herää vain sen suhteen, että kuka haluaisi alisuorittavan Bieksan joukkueensa, saati antaisi tätä vastaan niin hyvän hyökkääjän, että nykyiset ketjukombot kannattaisi riskeerata? Minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua.. mutta ei ole taas vaihteeksi jännittänyt jääkiekko näin paljoa! Ja itse kausikin alkaa pian.. voi pojat.

PS: Luongon kapteenius oli aika jännä veto, ja sai aikaan ainakin netissä kauheasti turhaa hälinää, hihi. Cody Hodgson päätyi myös takaisin junnuliigaan, mutta minkäs teet.. kehittykööt siellä, parempi näin.

Always look on the bright side of life.

Maailmassa tapahtuu nykyään vaikka mitä - kaikenmaailman ammuskelua, pommituksia Pakistanissa, roskapankki-suunnitelman kaatumisia Jenkeissä joka voi hyvinkin laittaa maailmantalouden nykyisessä kriisissä vielä pahempaan kliimaksiin.. uusimpana tietona iski suomalaisten tyhmyys liittyen politiikkaan. Minä luulin olleeni noin 3 vuotta sitten täysin tietämätön puoluepolitiikasta.. mutta c'mon! Tiesin kyllä kuka oli hallituspuolue. *pyörittelee päätään*

Get Smart (2008, Dir. Peter Segal)

Tämän takia on pakko keventää mieltä pehmeimmillä asioissa! Katsoin elokuvan Get Smart itse täysin sillä periaatteella, ja se osoittautui hyväksi. Juoni ei ole kummoinenkaan, ja huumori on niin kuivaa että ihmettää miten elokuva saattoi olla menestys. Silti elokuvassa on myös iso budjetti takana ja Steve Carell kantavana voimana. Kivasti katsetta piti valppaana myös Anne Hathaway, joka oli miehen rinnalla äärimmäisen kaunis, ja myös hauska! The Rock ei myöskään ollut pekkaa pahempi.. juoni oli tosin silti höttöä, niinkuin koko elokuvakin. Mutta hyvää höttöä. Juuri sellaista, jota pitää välillä olla, että osaa nauttia useammin niistä hyvistä ja vaikeista elokuvista.

Toinen huumorin aihe tuli vastaan tänä aamuna NHL:n ja Canucksien harjoitusleirimaailmasta.. Kyle Wellwood, tuo fanien ilkkuma 'pullapoika' joka jätettiin heitteille Torontossa, alkaa näyttämään todellisia värejään. Miehestä tulee mieleen jonkinsortin tosimaailman Adam Sandler - mies on varmaankin tähän asti selvinnyt kiekkomaailmassa jäätävinek kynäystaitojensa takia, mutta nyt ensi kertaa hänelle kerrotaan, miten kaikki muut selviävät kaukalossa. Positiivista, mutta silti myös äärettömän hauskaa! Toivottavasti GM Gillis pitää tiukkaa kuria yllä edelleen ja joukkueen supermies-tekijä Roger Takahashi pitää miehen erossa suklaapatukoista, niin sitten onkin kiva katsoa millainen tekijä miehestä kuoriutuu..

"They are making sure I get the meals that I need so I can just come to the rink and play hockey," Wellwood said. "There's a lot of vegetables. Apparently, I can't eat a lot of things that normal guys get to eat.

I have eliminated everything but lean meat and vegetables. If you want to lose weight pretty quickly, just eat vegetables and lean meat. They are doing a good job of making it tasty here."

// Canada.com

if talking smack was a sport, habs fans would be all-stars

Huomio kaikille: seuraava postaus on pitkä ja keskittyy vain ja ainoastaan jääkiekkoon - lähinnä sitä seuraavalle ihmiselle tuttuun roskanpuhumiseen eri fanikuntien välillä. Relevant to your interests, mikäli sinua kiinnostaa kuunnella avautumista siitä, miksi aikuiset miehet miekkailevat nettipalstoilla kuvitteellisilla peeniksillään..

NHL:n seuraajalle offseason on vaikeinta aikaa. Tällä hetkellä eletään sitä hetkeä jolloin tapahtumakentällä on kaikkein hiljaista.. suuret nimet ovat poistuneet vapaiden agenttien markkinoilta uusiin joukkueihinsa, tulokas- ja harjoitusleirit eivät ole vielä alkaneet, ja ainoa asia mikä pitää fanit järjissään on netissä asioista spekulointi.. pääpaino on todellakin sanalla spekulointi, koska kukaan ei voi ennustaa ensi kauden tapahtumia ja voimasuhteita. Tai korjauksena, voihan niitä toki tylsyydessään ennustaa ja kuvitella, että osuu oikeaan, mutta useimmin sitä kuitenkin on aivan täysin väärässä. Siksi itse ainakin pidän tämän väliajan mahdollisimman kiekottomana, ja koitan keskittyä johonkin oikeasti järkevään. Tämä kaikki kävisi toteen ilman erästä kovasti tulevaisuuttaan pohtivaa pelaajaa nimeltä Mats Sundin...

Sundin on isoista nimistä ainoa, joka ei ole vielä liittynyt mihinkään joukkueeseen. Vaihtoehtoja on realistisesti puhuttuna 3: Canadiens, Canucks, Leafs tai eläköityminen. Nucks-fanina olen ristiriitaisissa tunnelmissa, koska niinkuin olen maininnutkin ennen, Sundin on yksi vähiten pitämistäni pelaajista koko liigassa - ihan vain siksi, että mies on kuitenkin tehnyt ihan tarpeeksi hallaa Suomelle maajoukkue-mittelöissä lyhyen elämäni aikana. Toisaalta miehen lisääminen tämänhetkiseen nucks-kastiin tekisi lempijoukkueestani - vaikkakin entistäkin enemmän hurripainotteisen - myös rutosti paremman ja mielenkiintoisemman. Nyt puhutaan 'lähteiden', 'huhujen' ja 'spekulaatioiden' perusteella, että mies tekee päätöksensä ensi kauden joukkueesta 4-7 päivän kuluttua. Siinä on 4-7 päivää liikaa. Ei siksi, ettäkö odottaisin konkreettisesti tietoa hänen määränpäästään, vaan aivan muusta syystä..

.. sillä riitely Habs-fanien (ts. Canadiens) ja Nucks-fanien välille on äitynyt naurettaviin mittasuhteisiin netissä. Itse en pidä urheilusta siitä yksinkertaisesta syystä miksi monet pitävät sitä tyhmien, muka-machismoa uhkuvien miesten harrastuksena. Minua eivät kiinnosta vastustajien mollaus, haukkuminen, eikä oman joukkueeni mahdollisuuksilla pröystäileminen. Lätkä on minulle katsojana parasta viihdettä, koska nautin lajista.. rehellisen nopeatempoinen, hyökkäys-rikas, intensiivinen ja ronski laji, sitä on minulle jääkiekko. Mutta vaikka nautinkin lätkää, VIHAAN fanikulttuurin lieveilmiöitä. Tällä hetkellä sille on perusteita vakiofoorumini hfboardsin Habs-palstoilla kymmeniä ja kymmeniä sivuja. Morkkaamista, v*ttuilua, oman paremmuuden esittelyä, haistattelua, p*skan puhumista, muka-hauskuutta..

Sovinistinen nucks-aiheinen kiva kuva! (source)

Ennen tätä 'spektaakkelia' olen pitänyt itseäni kahden joukkueen fanina - ironisesti kyseessä nämä samat joukkueet, joiden fanit ovat nyt täysin tukkanuotaisilla. Habs nousi ykkösjoukkueeni rinnalle itäisen konferenssin suosikeiksi lähiaikoina nuorien uusien tähtiensä takia. Kostitsynin veljesten peli on ihailtavaa ja mielenkiintoista, ylipäätänsä joukkue on täynnä tulevaa nuorta voimaa Pensien tyyliin, mutta ilman underdog-viehtymystäni vastaan sotivia suuria nimiä, jotka on saatu joukkueeseen suoraan varaustilaisuuksista ilman suurempaa taitoja.. kuka nyt EI osaisi varata 1. varauksellaan varaustilaisuuden parasta pelaajaa? Tämän lisäksi joukkueessa on valehtelematta minulle suurin jääkiekkoikoni, jonka cup-voittoa toivon enemmän kuin mitään muuta kellekkään urheilijalle koko maailmassa. Melkein mielummin haluaisin kaverin nostavan Stanley Cupin ilmaan kuin näkisin Suomen voittavan Olympialaiset tai maailmanmestaruuden. Samaa ei voida sanoa tapauksesta Selänne, jonka voitto oli sekin toki aivan mahtava asia suomalaiselle fanille - Ducks eivät kuitenkaan aiheuttaneet minulle joukkueena juuri minkäänlaista sympatiaa. Joskus ei vaan 'klikkaa'.

Tilanne saattaa hyvinkin muuttua Sundinin määränpään selvittyä. Uskon mitä vakaaimmin, että yksi kahdesta skenaariosta toteutuu. Joko a) Sundin päätyy Vancouveriin, ja seuraavan viikon ajan Habs-fanit katkerina tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa loistavaa joukkuettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, haukkuvat Sedinin veljeksiä entistäkin enemmän ja menevät henkilökohtaisuuksiin. Toinen vaihtoehto b) syntyy Sundin mahdollisesta Montreal-sitoutumisesta, jonka jälkeen Habs-fanit munat pystyssä tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa keskinkertaista joukkueettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, nauravat mahdollisuuksillemme voittaa ylipäätään yhtään ottelua koko tulevana kautena ja menevät adrenaliinin kiihkossa vielä enemmän henkilökohtaisuuksiin. Enkä edes ala puhumaan mitä Habs-puolella foorumia tapahtuu.. siellä sitä suolletaankin juttua niin suolesta että. Ongelmana tässä kaikessa onkin se, että mikään tässä ei liity jääkiekkoon, vaan fanikulttuuriin. Enkä haluaisi, että fanikulttuurista johtuvat tekoset johtaisivat mielipiteitteni muutokseen.. mutta tässä vaiheessa en enää usko pystyväni kannattamaan Habseja, edes Sakun takia. Tekisi mieli vain pikakelata koko kesä NHL-rintamalla ja odottaa rauhassa kauden alkuun ja harjoitusotteluihin. Mutta mitä lätkäfani voi tehdä? Taidanpa mennä lukemaan taas Habs-palstan viestejä..

---

Aiheesta toiseen.. tai suoraan sanottuna, oikeaan ja sopivaan aiheeseen palatakseni! Olen odottanut sopivaa hetkeä puhua siirtomarkkinoista, ja vaikka tilanne todellakin vielä elää, uskaltaa sitä jo tässä vaiheessa niputtaa tuntojaan kirjalliseen muotoon. Nopeat mietinnät ensin muiden joukkueiden tekosista: Tampa Bayn hyökkääjäbuumi on hauskinta paskaa ikinä (6 ketjua hyökkääjiä, mitä ihmettä?!) - Detroitin Hossa-kaappaus tekee playoffsien ennustamisesta entistäkin helpompaa - miksi oi miksi lähdit Hagman Laffseihin? Ei sinua nyt enää voi kannustaa.. - Toivottavasti Streit tekee hyvää jälkeä Islanderseissa, sille seuralle jos mille toivoisi onnea. Mutta Nuckseista!

Ensimmäinen kiinnitys hitaasti syttyneellä Vancouverin rintamalla oli Darcy Hordichuk. Miehen kotisivuja vilkaisemalla jopa lätkään perehtymätön osaa arvioida miehen avuja ja lahjoja jääkiekolle - tappelutaitoa, luonnetta ja aggressiota. Nucksit olivat viime kautena joukkueena hyvin, hyvin pehmeä, joten toisaalta Darcyn lisäys tuli tarpeen - nyt meillä on joku, joka osaa antaa vastustajalle turpiin, jos tämä alkaa ahdistelemaan taitopelaajiamme, eikä tarvitse lähettää vastaan mitään piskuista Jeff 'Brabarian' Cowania, jonka lahjattomuus johdattaa hänet AHL:ään täydellisessä maailmassa, hän on nyt turha osa tätä joukkuetta. Darcy on helppo istuttaa 4. ketjun vasempaan laitaan, hintaa 750.000$ per, 2 vuoden sopimus. -- valittu sana: “I’m so excited. I look back at my career and I think some of my best hockey games have come in front of all the Canadian fans. That’s my style: I like to run around and hit guys and take on anybody who’s willing to drop the gloves. I’m a guy who won’t back down.”

Gillisin seuraava liike oli hankkia Ryan Johnson, loistava aloittaja ja hyvä alivoimapelaaja. Kärsimättömän fanin silmin Darcyn hankinta oli aika anti-klimaattinen, mutta Johnsonin taasen alusta asti hyvä veto - Gillis kertoman mukaan otti mieheen yhteyttä lähes ensimmäisinä tekoinaan ja kertoi tämän olleen ehdoton kiinnostuksen kohde joukkueelle, jonka alivoima ja aloittaminen huononivat viime vuonna huomattavasti sitä edellisestä, kun bottom-6 piti sisällään sellaisia sankareita kuin Byron Ritchie, Brad Isbister ja Cowan. Nyt saamme takaisin syvyyttä noihin molempiin aspekteihin, siitä hyvästä kyllä kelpaa nähdä vähän vaivaakin. Ja koska ex-nhl-veteraani Scott Mellanby, joka nykyään toimii Nucksien neuvonantajana, on pelannut Johnsonin kanssa aikoinaan, uskoisin mentaalipuolenkin olevan kunnossa ja sopivan hyvin Gillisin gameplaniin. Hintaa $2,3 miljoonaa per kaksi kautta. Valittu sana: “It was a case of Mike talking to my agent minutes after noon and it kind of let me know that for the role they wanted to fill, I was the guy they wanted. Any time that you feel that people think that highly of you… it just made me feel like it was important for them to have me there.”

Oikea ns. jymypaukku oli Gillisin seuraava liike, joka toi vaihdossa kahteen varausvuoroon (2nd '10, 3rd '09) seuraan viimein oikean top6-hyökkääjän, vieläpä rightin laukojan ja oikean laiturin, oikean voimahyökkääjän, Steve Bernierin Buffalosta. Miehen työmoraalista on kuultu pahoja, mutta uskoisin kuitenkin hänellä olevan paljon parempi näytön paikka täällä, kuin Buffalossa, jolla muutenkin on aikamoinen suma hyökkääjiä taistelemassa isoista minuuteista etulinjoilla - Bernieristä ei haluta täällä rouhijaa pomppimaan keskilinjojen väliä, vaan ratkaisijaa Sedinien vierelle, tekemään sitä työtä, jonka tekijää on etsitty kissojen ja koirien kanssa sen jälkeen kun 'The Bro Line' hajosi ja Anson Carter vielä onnistuneesti luuti veljesten namupasseja verkkoon. Liikkeestä pidän myös siksi, että esimerkiksi 2. kierroksen varaus on vasta kahden vuoden päähän eikä poista meiltä hyvää tilaisuutta napata ensi vuoden syvästä prospektivalikoimasta toisella kierroksella pelaajaa, sitä seuraavana vuonna on sitten taas jo ihan uudet kuviot. Bernier-kuviota hiukan hämmensi myös St. Louis Bluesin kosto 4 päivää myöhemmin, kun RFA-statuksella ollutta Bernieriä heitettiin tarjouksella mallia 1 vuosi / $2,5 miljoonaa - toki Nucksien piti vastata moiseen pyyntöön, aivan niinkuin St. Louisin piti vastata David Backes -tarjoukseenkin. Puntit tasoihin, siis. Valittu sana: “It’s tough to say. I’m not in their heads, but they had some very, very good forwards in San Jose with some huge contracts. Sometimes it’s tough to get over those players. I don’t want to sound like it was just that, but it’s tough to get over that.” (kommentti peliajan puutteesta San Josessa)

Sitten kuluikin vähän aikaan kunnes tapahtui se etukäteen odotetuin ja eniten spekuloitu liike - Gillis kirjoitti sopimuksen entisen pelaaja-agenttiasiakkaansa Pavol Demitran kanssa. Alunperin jo keplottelusyytöksiin johdettu suhde ei kai lopulta ollut haitaksikaan, koska miehelle kyllä oli kysyntää - mutta selvää oli, että miehen lisä oli elintärkeä Nucksien hyökkäykseen, koska niin harvassa isojen minuuttien hyökkääjät tässä joukkueessa ovat. Demitrasta tulee joko kelpo vasen laituri tapauksessa jossa Sundin saapuu tänne - tällöin kyseessä olisi jo selkeä 1. ketjun rakenne. Muussa tapauksessa mies saattaa ankkuroida selvää kakkosvitjaa rinnallaan jonkinsortin kombinaatio Nucksien prospekteista + Pyatt. Sinäänsä jo siinä vaiheessa kun tälle siirrolle tuli vahvistus, nousi suurin kivi pois rinnaltani, koska vaikka kuinka spekuloidaankin siitä, että nimiä Morrison ja Näslund eivät hän ja Bernier pysty korvaamaan, on minusta tämä siirto joka tapauksessa parempaan suuntaan. Morrisonin ja Demitran välillä ei ehkä konkreettista eroa olisi ollut näin fanin vinkkelistä, mutta Näslundin vaihto Bernieriin odotutti ehdottomasti itseään. Nuoruus ja vahvuus yli vettyneen kapteenin puolimalkaisen pelaamisen on aika selvä parannus, kiitos Gillis, kiitos Pavol! Hintaa kahdelle vuodelle yhteensä $8 miljoonaa. Valittu sana: “I know what I can do and I can definitely do more than I did in Minnesota. We played so much defence and it was working, but my first year every time I played wing I scored many goals, but when I played centre I always had to stay back. I know what I can do and I know I can score much more and have more points.” (Gillis on saarnannut hyökkäävämmän joukkueen puolesta, tässä siis hyvin rohkaisevaa kuultavaa ensi kautta ajatellen..)

Pienempiä ja vähemmän kiinnostaviakin siirtoja on tehty hyökkäyksen syvyyteen on lisätty nimiä a'la Mark Cullen, Alexander Bolduc ja Jason Krog. Curtis Sanford tulee jatkamaan Luongon tuuraajana, ja puolustuksen syvyyttä on lisätty Nolan Baumgartnerilla ja Rob Davisonilla. Davison on siinä mielessä mielenkiintoinen lisäys, että vaikka jotkut puhuvatkin miehestä ainoastaan varamiehenä, jotkut väläyttelevät hänen lisäämisensä mahdollistavan sen stereotypisen puolustajakaupan aikaansaannin. Joko Bieksa tai Krajicek silloin liikkeelle lähtisi (esimerkiksi Ottawan paria hyökkääjää tänne ollaan oltu tuomassa), mutta minä en turhaan lähtisi tuolle linjalle, vaikka esimerkiksi Sundinia ei tänne saataisikaan. Vahvuutena puolustus pysyy vain silloin, kun sen syvyys on taattu meidän loukkaantumis-alttiin porukan suhteen, joten olisi typerää poistaa sekin syömähammas joukkueelta hetkellisen paikkauksen takia. Prospekteista ja syvyydestä löytyy mielestäni lopulta joku hyvä ratkaisu kakkosketjun kombinaatioihin, sen verran meillä löytyy jo potentiaalisia nimiä. Alas, tässä vaiheessa on kiva katsastella miltä potentiaaliset ketjut näyttäisivät kauden alussa! Koska niin moni nucks-fani on kolkutellut Murphyn lakia lisäämällä Sundinin jonkinsortin oletuksena joukkueeseen, teen kaksi versiota, ettei sitten taivaalta putoaminen satu sitten liikoja. Kyllä me ilman Sundiniakin pärjätään sinne pleijareihin, kunhan vaan nuoret nostavat tasoaan ja Demitra saa peli-ilon kondikseen.

Ilman Sundinia:
Sedin - Sedin - Bernier
Raymond - Demitra - Pyatt/Grabner
Burrows - Kesler - Pettinger
Hordichuk - Johnson - Hansen/Pyatt
Wellwood

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)

+ Toivoisin Grabnerin nousevan NHL-tasolle leirillä, mutta ehkäpä tämä tapahtuu vasta loppukaudella, koska kauheasti nuorukaisen heikkoutta tukevaa tasoa 2. ketjusta ei löytyne. Siihen asti Pyatt pelaa hänen paikallaan tukemassa voimallaan ketjua.

+ Hansen ajetaan viimein sisään joukkueeseen, aloittaen neljännessä ketjussa (joka on sopii nykykoostumuksessaan hänelle), oletan kuitenkin hänen tuuraavan loukkantumisien kautta isompiakin minuutteja. Mikäli Grabner löytää paikkansa, hänet kannattaa palauttaa Manitobaan isompaan rooliin.

+ Wellwood on 13. hyökkääjä, joka joko tuuraa Kärkikuusikkoa tai pelaa AHL:ssä isoja minuutteja.

Sundinin kanssa:
Sedin - Sedin - Bernier
Demitra - Sundin - Grabner/Wellwood
Burrows - Kesler - Hansen
Raymond - Johnson - Pyatt
Hordichuk

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)

+ Sundinin mukaantulo tekee joukkueelle selkeät 1a/1b ketjut eturintamaan. Demitra saisi siirtyä laitaan vipeltämään, ja oikealla voi olla käytännössä lähes kuka tahansa. Tällöin ajaisin myös ehdottomasti Grabnerin sisään, koska Sundinin rinnalla jos missä sitä nuorukainen kehittyisi. Wellwoodillakin on toisaalta samassa paikassa potentiaalia vaikka mihin, jos mentaalipuoli pysyy kasassa. Kumpi tahansa kamppailun paikasta häviää, päätyy hän AHL:ään suurelle peliajalle.

+ Hyökkäysketjujen vahvistuttua jäänee Raymond pois "ylimääräisenä". Tällöin kokeilisin ronskisti siirtää Hansenin Keslerin sparrausketjuun ja laittaisin Raymondin ja Pyattin "neloseen" jakamaan hyökkäystehoa tännekin. Hordichuk jäisi selkeäksi 13. hyökkääjäksi, mutta hyvien otteiden aikana voisi viedä Raymondin paikan ja lähettää tämän myös AHL:ään isoille minuuteille. Silloin Manitobankin ketjut olisivat aika huimassa kuosissa.

+ Skenaario venyttäisi joukkueen palkat niin tiukalle, että Pettinger olisi pakko myydä jonnekin joko varausvuoroa tai keskitason prospektia vastaan. Uskoisin olevan helppo teko, mielummin hänestä luopuisin kuin Pyattista, joka on tarpeen tullen tätä parempi stuntti etulinjoilla. Joku 4. kieppi tai mahdollinen stay-at-home-puolustajaprospekti tänne, kiitos! Kun miettii että aikoinaan Pettinger saatiin vaihdossa kalliin Matt Cooken ulostamiseen, ei edes kirpaise.

.. and I will haunt your dreams.

Rabbit in the headlights, scared of the spotlights

.. tänään mieleeni palasi harvinaisen kiinnostava pop-kulttuurin hahmo. Edie Sedgwick oli pintaliitäjä, jolla oli rankka tausta, addiktio seksiin ja huumeisiin, kivulias ja kiistelty suhde Bob Dylaniin, paikka parrasvaloissa Andy Warhol Factoryn yhteydessä, rikkaat perintösuhteet.. käytännössä naisella oli koko maailma avoinna, mutta lopulta hän kuitenkin paloi loppuun ja kuoli yliannostukseen, juuri kun oli päättänyt yrittää selvitä sosialiitti-maailmastaan. Hänestä on tehty Sienna Millerin tähdittämä elokuva lähivuosina, mutta itse olen kovin koittanut etsiä pätkää nimeltä Ciao! Manhattan, jossa hän näyttelee itse itseään hyvin sekavissa tunnelmissa, täysin huumekoukussa. Ironista, kuinka aina puhutaan siitä kuinka naiset lankeavat "pahoihin poikiin", minulle kävisi varmaan juuri samalla tavalla Edien kaltaisen henkilön kanssa. Olen nähnyt vain muutamia vanhoja kuvia ja lukenut juttuja, ja silti olen myyty mies. Hämmentävää!

Blow.

((On unrelated news: Vancouverin vapaa-agentti-pyrkimykset ovat olleet säälittäviä. Onneksi isot nimet ovat vielä vapaana, mutta ei kauheasti vakuuta, että Gillis hankkii lisää alempien ketjujen rouhijoita, on meillä niitä jo.. vaikka toivottavasti syön sanani, toisaalta en ole kuullut sanottavan kuin hyvää Ryan Johnsonin PK-työskentelystä ja Darcy Hordichukin asenteesta. Mutta oikeasti.. ja se David Backesin naurettavan sopusuhtainen Offer Sheet, jota hullukaan ei olisi jättänyt hyödyntämästä jos kyseessä olisi oma lupaava hyökkääjä, c'mon! Toivottavasti edes Sundin -huhu osoittautuu todeksi ja toteutuu, se voisi ehkä pelastaa joukkueen, tosin sekin oli vihoviimeiseksi vaihtoehto ennen eilisiltaa, vihaan ehkä vain Jörgen Jonssonia ja Foppaa enemmän kuin kyseistä jantteria..))

Wellwood, Howard ja Harvey

Otsikossa ei ole mitään koheesiota, eikä ole syytäkään. Kolme henkilöä, jotka vain jostain syystä ovat olleet tänään mielessä!

Kyle Wellwood, minne luulet sopivasi?

Lätkäosuutena toimii toki Kyle 'Welly' Wellwood, jonka Nucks nappasi waiver-listoilta sen jälkeen, kun Toronto Maple Laffsien GM Cliff Fletcher aloitti seurassa todellisen myllerryksen (jota ei voi kuin arvostaa). Hankalan asian tästä liikkeestä tekee se, että vaikka Wellyllä onkin esimerkiksi lähes PPG-tasoinen kausi parin vuoden takaa, miehen työmoraali on tunnetusti yhtä kova kuin minulla halu ampua itseäni naulapyssyllä päähän. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole aivan mahdoton, koska GM Gillis on kuitenin toitottanut joukkueensa pelaajapolitiikan muuttuvan aika täysin ja on markkinoinut medialle ahkeraa ja puurtavaa pelaajatyyppiä jota pyrkii hankkimaan joukkueen täyteen. 'Moneyball'-taktiikkona ja tiukkana analysoijana tunnettu ex-kykyjenetsijä näki varmaan tässäkin kaverissa vielä potentiaalia - jos hänen henkilökuntansa ei saa miehen alle sytytettyä enää tulta, voidaan hänet aina waiveroida uudestaan. Ja jos hän taas syttyy.. mihin ketjuun hänet sitten tungetaan, kakkoseen vai neloseen? Vaikea sanoa, ainakin jo pelkästään ylivoiman pyörittäjä ja aloitus'guruna' mies olisi ihan hyvä lisä joukkueeseen täyskuntoisena. Nythän tällä on vielä jalka paketissa.

Kaksi muuta nimeä ovat taiteilijoita - Scott Howard ja Paul Harvey. Howardin löysin jälleen, kun pengoin kirjanmerkkejäni ja hämmästyin jälleen kerran hänen huimasta öisestä Chicagostaan. Kyseessä siis gigapikseli-kuva, jossa voit zoomata panorama-tyylistä öistä kaupunkimaisemaa tolkuttoman lähelle ja hämmentyä kaupungin koosta ja perspektiiveistä. Mies on tehnyt samanlaiset kuvat myös Sydneystä ja Machu Picchusta. Hienoa nekin molemmat. Harveyn löysin taas taannoin, kun selailin yhden lempitaiteilijani Alfons Muchan teoksia netistä. Tarina tässä oli se, että aikoinaan Prahassa ollessani kävin katsomassa miehen kotimuseota ja hankin sieltä itselleni valtavan kaksiosaisen julisteen hänen koko kataloginsa ylivoimaisesta lempiteoksestani - unohdan sen nimen aina, onneksi Medée löytyi silti tälläkin kertaa. Joka tapauksessa, Harvey on nykytaiteilija joka on kopioinut tyylinsä aikalailla tietyistä Muchan teoksista ja saakin kuulla vertauksia jatkuvasti. Kuuluisimpia teoksiaan lienee aiheelta Madonnasta, mutta paljon muutakin kiintoisaa mies on työstänyt. Risteytymä Art Nouveaun ja modernin välillä on mielestäni jotain aivan mahtavaa - tyyli on pysynyt samana Muchan ajoilta, mutta aiheet ovat popularisoituneet ja värit kirkastuneet. Mikä tahansa taide, joka onnistuu viemään pisteet kotiin populaari-viittauksineen ilman tietynlaista halpamaisuuden ja teollisuuden ikävää vivahdetta, toimii minulle ainakin 100%. Sen siitä saa kun on pop-kulttuurissa kasvanut jässikkä.

Kino VIII. Lime vetoaa.

NHL: Entry Draft

NHL:n varaustilaisuus tuli ja meni, ja paljon jännittävää toki tapahtui, vaikkakaan Nucksit eivät tehneet mitään siirtorintamalla. Suurimmat pommit olivat lopulta itselleni siirrot, joissa seurojaan vaihtoivat Alex Tanguay ja Chris Mason, joka lähti kovin yllättäen 4. kierroksen varausoikeudella St. Louisiin jonka maalivahtitilanne ei käsittääkseni kuitenkaan kaipaisi lisää keskinkertaisia nimiä..? Olen aidosti iloinen siitä, että Habsit saivat Tanguayn kaltaisen huippupelaajan ykkösvarauksellaan, koska niin usein on kuullut ja nähnyt sitä ettei joukkue hypestä huolimatta pysty UFA-markkinoilla hankkimaan suuria nimiään. Mikäli nyt vielä huhut/merkit tulevat toteen, ja Mats Sundin'kin liittyisi joukkueeseen, joukkueen TOP9 hyökkäysketjut ovat "out of this world". Tosin, olen aina kannustanut Montrealia lähinnä Saku Koivun takia.. Sundinin lisä toimii kyllä aikamoisena antiklimaksina, koska siinä on Foppan lisäksi sellainen pelaaja, jolle en kyllä soisi enää yhtään mitään, ja tuntuu vain oudolta että iki-Leafs tässä vaiheessa vaihtaisi seuraa, Goodness gracious..

Nuckseille olisi toki toivonut kauppoja joko useamman varauksen saamiseksi hyvänä varausvuonna ja/tai mahdollisesti alemman tason TOP6-hyökkääjän hankkimista, mutta yhä varmemmalta näyttää se, että uusi GM Gillis hoitanee moiset hankinnat vapaiden agenttien markkinoilta. Yksi yleistynyt visio onkin, että hän ensin hankkisi 3. puolustuspariin niin vahvan ja ilkeän puolustavan puolustajan, että Kevin Bieksa uskallettaisiin luovuttaa puolustuslaatua kaipaavaan joukkueeseen vaihdossa hyvään hyökkääjään ilman, että jo nyt fyysisesti heikko joukkue heikkenisi entisestään. Carolina Hurricanes on mainittu useaan kertaan, koska sen hyökkäyksen taso on liigan parhaita samalla kun sen puolustus on teilattu lähes päinvastoin NHL:n huonoimmiksi. Samalla kun TOP9 tulvii jo tässä vaiheessa yli ja joukkue haluaisi vielä ajaa yhden prospektin Brandon Sutterin sisään, sieltä päästä varmasti karsitaan puolustuksen hyväksi. Justin Williams, Eric Cole tai Tuomo Ruutu olisi ihan kiva lisä..

Itse varaukset olivat tänä vuonna Nuckseille kohtuu-suotuisia. Toki olen käynyt tietynlaisen HF-suodattimen läpi ajatuksiani, kun olen sieltäkäsin tapahtumia seurannut, mutta aika selvä consensus tuntuu siltä olevan - 4 hyvää valintaa, ja yksi hämmentävä. Maalivahtilupaus Morgan Clark (7. kierros) on maalivahtivalmentaja Ianin poika ja mikäli puheet pitävät paikkansa siitä, että kaveri oli junioriliigansa tilastoissa koko liigan surkein maalivahti, ei kyllä pelkkä sukulaiskuriositeetti oikeuttaisi moista valintaa, oli sitten kyseessä 7. kierros tai ei. Surrey'sta kotoisin oleva Seattle Thunderbirdsin Prab Rai (5. kierros) oli lähes jokaiselle outo nimi kunnes joku valotti hänen 2. puoliskonsa viime kautena olleen yli PPG ja jättäneen pisteiden valossa esimerkiksi Kyle Beachin (toinen konsensus-valinta Nucksien ekan kiepin valinnaksi) kauas taakseen. Ilmeisesti aikamoinen bust-or-bloom riskivalinta, joka ei toisaalta 5. kierroksella ole mikään aivan kamala sijoitus.

#161 - Mats Frøghaus

Mats Frøshaug (6. kierros) sai automaattisen hyväksynnän fanirintamalta ihan siksi, että hän oli pakollinen "Gradin pick". Kykyjenetsijä Thomas Gradinin scouttaus on nostettu suureen arvoon loistavasti yllättäneen Edlerin sekä vielä tässä vaiheessa kohtuu-lupaavan Daniel Rahimin ansiosta, eikä sinäänsä 6. kierroksella ole lainkaan huonoa kiinnittää kaveria, joka on vakuuttanut samana kautena sekä Norjan U-18 että aikuisten MM-joukkueessa, äänestetty Ruotsin junnuliigassa parhaaksi ulkomaalaiseksi ja vielä päässyt kokeilemaan SEL:ssäkin pari peliä. Joku heitti vertauksen ylihypetettyyn Fabian Brunnströmiin sen suhteen, että mies voisi olla hyvinkin valmis jo nyt kokeilemaan siipiään NHL/AHL:ssa.. en menisi ehkä kuitenkaan niin pitkälle, mutta ottaen huomioon varauksen korkeus, positiivisten "entäjos"-seikkojen määrä kyllä vakuuttaa.

#41 - Yann Sauvé

Yann Sauvé oli seuran 2. kierroksen valinta, ja tässä vaiheessa on aika vaikea saada mitään käsitystä siitä, miten sitä voi verrata muihin mahdollisiin valintoihin, koska vaikutti aivan siltä että tässä vaiheessa vuosiluokan monipuolisuus näkyi parhaiten, niin monta eri preferenssiä ihmisillä tuntui olevan tälle varausnumerolle. Ilmeinen laaduntae tuntuu olevan se, että Sauve oli aikoinaan 1. kierrokselle visioitu pelaaja mutta jossain vaiheessa tippui sitten rankkauksissa, TSN kuitenkin listasi hänet juuri Nucksien valinnan korkeudelle, ja monet pitävät häntä eräänlaisena köyhän miehen Bourdonina (ah mikä ironia..). Kyllä hänestä varmasti hyvä tulee, ja olihan joukkueen kannattavaa hiukan lisätä puolustuslinjaansakin prospekteja, ilmeisistä syistä..

#9 - Cody Hodgson

.. ja kun katsoo tämän draftin tähtiä, ei Nucks kyllä olisi voinut parempaa aikaa valita floppaukselleen, niin hienon kaappauksen joukkue sai tehtyä alhaisella varausvuorollaan. Cody Hodgsonia on hehkutettu jo nyt monessa otteessa Rod Brind'Amourin kaltaiseksi kahden-suunnan sentteriksi, ja hänen johtajuustaitojaan on ylistetty sitäkin enemmän. Ainoaksi heikkoukseksi on mainittu miehellä keskiverto luistelutaito, joka nyt ehkä helpoiten korjattava asia nuoressa lupauksessa, jos pelinlukutaito ja kaikki muut "intangibles"-ominaisuudet ovat kunnossa. Miehen pistemääriäkin on hiukan otettu suurennuslasin alle, koska ne eivät ole aivan huikeat verrattuna muihin isoihin nimiin, mutta kun miettii, että mies pelaa puolustusvoittoisessa Brampton Battalionissa, jossa teki ensimmäisissä 30 pelissään enemmän pisteitä kuin kukaan (NB: Vojtek Wolski!) ja että hän on juuri johtanut kapteenina Kanadan WJC-kultaan ollen turnauksen paras pistemies, on mielestäni aikamoista pessimismia nipottaa siitä. Olen äärimmäinen iloinen tästä valinnasta, ja uskon että miehestä joskus vielä kuoriutuu loistava 1. ketjun sentteri. Moni sen on ottanutkin puheeksi.. kun Nucks-legenda Trevor Linden jätti joukkueen taakseen, on aika etsiä uutta potentiaalista johtajaa. Aika sopivaa, sanoisin.

"His ability, leadership and character were all over the top as far as I was concerned," Gillis said. "[The psychologist] had him ranked at the very top in terms of leadership, integrity and character." - Mike Gillis, Canada.com

"We have great players, and it helped bringing in some help, but with the team we have there’s also the pressure to do well, and that’s a good thing. It keeps you on your toes, and we need that because Niagara is right behind us in the standings, almost catching us, and we need to continue to play our best if we want the Division. We have a big game coming up with them tonight, and it might be that if we can win, we’ll stay on top of our division, and if we lose, well, it’s going to be a fight to the finish." - Cody Hodgson, NHL blogs

"Off the ice, Cody Hodgson isn’t your typical teenager. He met Pope John Paul II in 2001, and he likes to play chess. But the 17-year-old Markham, Ontario, native plays a game scouts say will lead to a productive NHL career." - Tony Ambrogio, The Score

"You need to consider Bramption Battalions play a very defensive system, the last time a player scored 100pts on that team was Wojtek Wolski in his 3rd year of the OHL. Just for comparison sakes, Cody Hodgson has outscored Wolski in the first two seasons of each player." - untouchable, HFboards

"Character, integrity - he's been a winner all the way up," said Canucks GM Mike Gillis. "The captain of the (Canadian) under-18 team with a long-time NHL coach (Pat Quinn). We felt he was the best player at that tournament. He has a lot of great features, we're really pleased." - Gillis, Canoe