Freebies from oldies but goodies

Kuva: leonardcohen.com

Just viime viikonloppuna sanoin ruokapöydässä, että yleissivistyksessäni on Leonard Cohenin mentävä aukko. Sitten tänään syötteistäni pukkasi ulos ylitsevuotavan hekuman saattelemana uutinen Cohenin uudesta biisistä. Kokeilulle oli perusteensa, ja hyvältä toi tuntui. Miehen ääni valuu paheellista hunajaa ja ikää on kuitenkin jo 77. Tämä mies tietää mistä laulaa, lauloi hän sitten mistä tahansa. Uusi albumi Old Ideas tulossa kokonaisuudessaan ulos 31. tammikuuta. Uu mama/papa!

Leonard Cohen - Darkness by leonardcohen

Ja kun tästä tuli päästyä yli, niin eikun lisää mannaa eetteriin! Uutinen The Shinsin uudesta biisistä iski kuin sata salamaa, ja ai kun kuulostaa tämäkin hyvältä. Nam nam! Maaliskuussa on heiltäkin tulossa uusi albumi nimeltä Port of Morrow. Vuosi 2012, tykkään susta jo nyt!

Simple Song by theshins

Keskiviikon kivat

Vähän kivoja pieniä juttuja harmaaseen turkulaisen päivään:

1) Mustavalkokuvat tehoavat edelleen. Entäs miten käy sitten, kun viedään elokuvaakin ajassa taaksepäin? Mitä vähemmän aisteja on käytössä, sitä enemmän niitä muutamia tärkeitä voi tarkentaa, hyödyntää, ja ihastuakin niiden kautta ihan erilaisella tavalla kuin "ennen". Hurmaavaa! Elokuva nimeltä The Artist on julkaistu jo vuoden 2011 puolella Jenkeissä ja saanut ylistäviä arvosteluita. Pakko nähdä, trailerikin on mahti!

2) Kahvimuki uneliaalle. Aika herttaista! Kertoo aika monesta mun aamustani tuo design.

3) Bloc Partylta uusi albumi tänä vuonna. WOOHOO! Vaikka kaiken maailman franzferdinandit ja arcticmonkeysit eivät enää lämmitäkään niin kuin ennen, Bloc Party on säilyttänyt aina paikkansa brittiläisten lempiyhtyeitteni joukoissa. Edelleen yksi kaikkien aikojen lempilevyjäni on A Weekend in the City. Aliarvostettu tekele, varsinkin yhtyeen kakkosalbumiksi, johon niin monet muut ovat kompastuneet. Toivottavasti hiukan oudoille poluille Intimacyn epätasaisuuden kautta siirtynyt Bloc Party jatkaa matkaansa ylpeästi leuka pystyssä, potentiaalia on edelleen.

4) The War on Drugs on kestänyt kuuntelun. Noin viikon jälkeen voin sen myöntää. The War on Drugs ei oikeastaan tee mitään uutta. Indie rokkia Phillystä, samankaltaiset artistit Lastäffämmässä girlsit (tykkään) ja kurtvilet (en tykkää) ja kaikki nää. Eteeriset äänialat lässynlää. Rauhallinen mutta terävä ulosanti läpätilää. Kuulette tästä bändistä vielä tipitii, tipi tipi tipitii. Just tänään ja nyt tämä toimii tästäkin huolimatta kuin häkä.

Let's get this show on the road

Joululoman teema: lahjakirja kourassa, gradukirjat pöydällä

Vuosi 2012 on täällä! Jee!

Tästä tulee ihan mahtava vuosi - tiedossa on gradun kirjoittelua ja toivon mukaan siitä seuraavaa valmistumista. Vaikka ihan niin kunnianhimoisesti en ole tehnyt tänä vuonna uudenvuodenlupauksia, on kuitenkin hiukan tullut pohdittua elämää ja sen sisältöä, minkä seurauksena tulen tämän vuoden aikana luomaan toisen blogin Popkornian rinnalle. Pyrin pitämään täällä kaiken musiikkiin, leffoihin ja muihin kevytmielisiin pop-aiheisiin liittyvän sisällön. Uuteen blogiin tulee hiukan syvällisempää analyysiä opiskeluihini ja graduaiheeseeni liittyen. Siitä myöhemmin lisää.

Vuosi 2012 lähti käyntiin tosiaan erilaisten top-listojen läpikahlaamisella, kuten mainitsin aiemmin. On jännää huomata, kuinka paljon aikaisemmin on antanut painoa sille, että on perillä aina siitä ihan uusimmasta, kuumasta musiikista. Tänä vuonna yhä useampi juttu on tullut vastaan vasta huomattavasti myöhemmin kuin ehkä blogosfääreissä yleensä. Enää ei ole syytä seurailla kuuminta kikkeliskokkelis-diskoelektroa kun ei ole DJ-keikkoja.. Nykyään seuraankin musiikkia ihan häpeilemättä ja välittömästi omaksi ilokseni (!), löydän kaikkia vanhoja tuttuja ja herkkuja eetteristä ja innostun myös radiohiteistä, kun ne eivät kulu liiaksi jokapäiväisessä käytössä.

Yli kolmen biisin mashup on jo hulluutta. Tämä on siis Charlie Sheen laulumuodossa.

Pari kohokohtaa tämän vuoden kohdalta. Niin uutta kuin vanhaakin. Ostin itselleni joululahjaksi kolme levyä, joista kaksi eivät varmasti saa jengiä ihan pähkinöihin uutuudenkiillosta - Reginan uutukaista albumia ja Pariisin Kevään Astronauttia olen odotellut jo aikoja alelaareihin, koska periaatteen vuoksi sen 20 euron maksaminen levyistä tuntuu vain niin typerryttävältä nykypäivänä. Molemmat levyt löytyvät myös Spotifystä, mutta niin se vain on että ei se sulje pois niitä levyhyllystä! Paha vain sanoa milloin seuraavaan ostoon rahat lähtevät. Nämäkin ovat ihan niitä ns. lempibändejä ja kesti tovin, että edes ne ostin. Ehkä Spoonin seuraava albumi saa aikaan irtiottoja seuraavaksi. Mahdollisesti myös Starsin levyt!

Olen tämän vuoden aikana löytänyt uusia syvyyksiä vanhasta suosikistani, levystä In Our Bedroom After The War, jota en ole koskaan omistanut mutta johon olen palannut aina uudestaan ja uudestaan satunnaisin väliajoin. Vanhat lempibiisit eivät koskaan vanhene, vaan pitävät sisällään tärkeitä muistoja. Uudet kohdatut ihmiskohtalot antavat myös entisaikojen skipatuille uuden elämän. Lempilevyilleni käy aina niin, joten kai tässäkin on sellaisesta kyse, kaikkien näiden läpikuunteloiden jälkeen. Ainakin "Personal" ja "Barricade" ovat tällä hetkellä levyn parhaimmistoa. Myös vuonna julkaistu 2010 The Five Ghosts taistelee huomiostani ansiokkaasti - en ymmärrä miten onnistuin välttelemään sitä viime vuonna niin tehokkaasti, että joku "I Don't Want Your Body" on nyt vaan ihan parasta ja uusinta uutta. Hups!

Mitä täyshintaisiin levyihin vielä tulee, niin joululahjojahan ei tietenkään lasketa. Kun istuskelin Pori Jazzeilla viimeisenä työpäivänäni Kirjuriluodon auringossa tänä kesänä, jalat hellinä 10 päivän järjestyksenvalvojan jäpitys-valmiustilasta, kuulin vuoden parhaan keikkani siihen mennessä, kun Kerkko Koskinen Orchestra veti lempeää jazzia päälavalla. Nähdyissä parhoissa keikoissa siis olisikin neuvottelemisen varaa, mutta kun työpisteenäni oli backstage niin ei päässyt Kerkko niiden listaan!

Keikka oli täynnä kaikkea sitä, mistä eniten Kerkon tuotoksissa olen aina pitänyt: paljon heleän reheviä, jopa fivecornersmaisia soundeja, pettämättömän tunnistettavaa menneelle uskollista sävellystyyliä ja häpeilemätöntä iloisuutta. Oli niin sulosointuja korvilleni, että ilmoitin samantien kotiin, että sovitaan, että sinä saat tästä minulle lahjavinkin joululle ja jos unohdan tämän keikan jouluaatoksi, niin minusta tulee tosi iloinen pikkupoika lahjapaperien keskellä! Ja niin tätä onkin sitten kuunneltu läpi joululoman ja tyytyväinen olen ollut.

Kerkko ei ole pettänyt vielä koskaan, vaikka soolouralta Lolita-albumi ei koskaan kauan soittimessa pyörinytkään. Five Corners -yhteistyön ja Spotifystäkin löytyvän UMO-proggiksen Agathan kautta löytynyt jo nyt tutuksi muotoutunut soundi jatkaa kuitenkin kasvukulkuaan ja hyvää on! Spotifystä löytyy myös muutama biisi, jonka Kerkko sävelsi elokuvaan Toinen Jalka Haudassa. Siitä kyllä kuulee sen elokuvallisuuden, josta tossa teaserissakin mainittiin. Suosittelen lämpimästi.