Nyt tapahtuu kummia, nimittäin järkevää ympäristötoimintaa rapakon toisella puolella. Sitaatti "These are not generic objectives or wishes -- we have a clear goal" kertoo harvinaisen selkeästi sen, mitä kaikkien ympäristöhankkeiden pitäisi kertoa. Riisutaan poliittinen jargon, myönnetään uhkakuvat ja siirrytään puheista toimiin. Mexico Cityn pormestari auttaa alkuun Mexico Cityn ilmanlaadun parantamista esimerkiksi suunnittelemalla kaupungin talojen katoille puutarhoja ja tukien kansalaisten moisia ponnisteluja verohelpotuksilla. Kyllä kiitos! Järkevä mies, ei voi muuta sanoa. Ja jos tämänkaltaisen konkreettisen suunnitelman toteutus sitten tulee takkuamaan, onpahan suoria sanoja joihin jälkiviisaana vedota, jos mies jää kiinni tekopyhyydestä. Kaikesta huolimatta, tällaisiin uutisiin on kiva törmätä yleensä niin ankeiden kuvien ja sanojen seassa. Lähde: Mexico City plants lawns on roofs to fight warming (Reuters)
Kolme asiaa on lähinnä pyörinyt mielessä lähiaikoina: pääsykokeet, pääsykokeet ja pääsykokeet. Listaan voisi lisätä toki Barack Obaman näennäisen selvän vaalivoiton sekä Detroit Red Wingsin Stanley Cup -voiton, vaikka eivät sinäänsä kumpikaan asia tullut minään yllätyksenä. Töissäkin hommat alkavat viimein rutinoitua kun pääsin istumaan ihan omaan toimistoon lopputyöajakseni. Ensi viikolla on tiedossa parikin keikkaa myös tasapainottamaan työnteon arkea.
---Satuin eilen päätymään pääsykokeen jälkimainingeissa tsekkaamaan S-Osikselle jonkinsortin uuden konseptin, jossa humalaisia metallin ystäviä roudattiin charter-bussilla akselilla HKI-TKU-TRE, ja jokaisessa kaupungissa käsittääkseni joku bändi heille soitti lyhyen setin. Ei tosin ollut mikään yleisömenestys - syiksi veikkaisin musiikin, mainonnan sekä konseptin huonoutta. Jos tällaisen promootion nimiä kukaan ei tiedä (en minä ainakaan), saati ole missään mainittu, niin what can you expect really? Tällaisen anti-klimaattisen musiikkikokemuksen jälkeen onkin siis ihan kiva tutkailla ensi viikon hiukan parempaa tarjontaa:
Incubus 10.6. @ Jäähalli, Hki
Incubus saapuu Suomeen viimein, ja tottakai suolaisesta hinnasta huolimatta bändi on käytävä tsekkaamassa, vaikka mielestäni parhaat levyt ovatkin porukalta jo vuosia sitten tehty. Make Yourself ja Morning View on kulutettu aikoinaan puhki ja viikonloppuna onkin mukava nostalgisoida vanhoja kunnon hittejä, vaikka eipä tämäkään bändi niistä tule tehty - tasaisen varman suorittamisen otan kuitenkin yli parin hittibiisin, jos keikka tulee olemaan laadukas ja tasainen. Toivottavasti Light Grenades -materiaalikin livenä heräisi minulle uudella tavana henkiin, loistavan Anna Mollyn ohella kun muut kappaleet eivät ole vielä mieleen iskostuneet.
Justice et al. 14.-15.6.2008 @ Provinssirock, Seinäjoki
Provinssiin lähden ensimmäistä kertaa omalla autolla. Tietynlainen jännitys -97 volkkarinrakkineen kasassapysymisen suhteen on pitänyt muuten hypetystason aika pienenä, mutta pitkästä aikaa oikein mainiossa seurassa festarointi varmasti alkaa tuntua ensi viikon kuluessa jo vatsanpohjassa. Auto lähtee perjantain rankan työpäivän jälkeen nokka kohti Provaa, lauantain ja sunnuntain lippu on taskussa koska perjantai onneksi osoittautui aika flopiksi sisällön suhteen. Muut päivät taas ovat sitäkin mehukkaampia.
1. Tee hyvää pop-punkkia, 2. Lisää kuuma punapääsolisti, 3. ????, 4. PROFIT.
Lauantai alkaa hiljakseen, mutta neljältä pitää tarkastaa jo pitkään skipattu Eläkeläiset ihan kuriositeettina, tunnelmanluojaksi, josta voi 1½ tunnin päästä suunnata tsekkaamaan kovin kiitelty mutta itselleni tuntematon Astrid Swan. Tämän jälkeen on vapaata aikaa suorittaa festarisurffausta, koska yhdeksältä pamahtaa ranskanihme Justice, jonka ylihintaisena missasin viime vuonna UMF:ssa, ja näköjään kärsivällisyyteni palkittiinkin! Odotan heiltä päivän parasta esitystä, vaikka loppuillan ranskalais-suomalainen The Do tai ruotsalainen The Sounds voivat toisaalta yllättää hekin. Ainakin yksi festariautolainen on vannoutunut Sounds-fani ja on nostanut odotukset bändin livekunnosta aika korkealle. Sunnuntai alkaa letkeästi joko Asan tai Lännen-Jukan tahtiin, en ole vielä sitä tarkemmin päättänyt mutta paikan päällä sitä pitää miettiä. Neljästä eteenpäin on kuitenkin selvät sävelet. Paramore oli aivan loistava yllätys kiinnityksenä, koska bändi on vasta lähiaikoina lyönyt itsensä läpi 2. levyllään, odotan valtavalla innolla enkä vähiten bändin hurmaavan laulajattaren kanssa, always was a sucker for a redhead.. Paramoresta suuntaan nopeasti riehumaan Disco Ensemblen pittiin uusien biisien herättämällä innolla - mukavaa elää taas parinvuodentakaista fanaattisuutta DE:tä kohtaan uudestaan. Ja kun se hauska on ohi, jyrähtää kuin sata salamaa.. Foo Fighters? On our native soil, with our reputation? Everlong, Times Like These, Monkey Wrench.. tässä kyllä sellainen ilmiö Suamemmaalla, että hävettäisihän sitä moinen skipata. Kova pumppu, kova teko Provinssilta kiinnittää heidät vetotähdekseen. Tack ska du ha.
Posts
No comments:
Post a Comment