Päivän haja-ajatukset

Harvemmin katson jalkapalloa. Verrattuna jääkiekkoon jalkapallossa tuntuu olevan suurin ero siihen se aika, jonka primadonna-pelaajat kuluttavat kentällä valittaessaan vammojaan anelevasti tuomariin päin kyynelehtien. Koska minulla ei ole kotona televisiota, kävin kuitenkin mieluusti perheen kotona talonvahtina kun Espanja kruunasi loistavan EM-turnauksensa voittopokaalein. En muista milloin viimeksi olisin niin auliisti kannattanut jotain tiettyä jalkapalloseuraa/maata, esimerkkiä saa varmaan hakea teiniaikojen Hollannista/Arsenalista, jolloin nimet Overmars, Bergkamp ja Kluivert jyräsivät kentillä. Huonolle seuralle ei vielä nykyisinkin lempijoukkueihini kuuluva maajoukkue kaatunut, koska niin hienoa peliä spaniardit pelasivat. Ja kaipa sitä on itsellänikin pieni Fernando Torres -mancrush, on se vaan niin pirun vikkeläkinttuinen. Vaikka eivät jää Fabregasit, Sennat ja Iniestat kauas tuosta fanituksesta. Viva España!

Can you hear the drums, Fernando?

Urheiluteemalla jatkaen, tylsästi. On se aika rankkaa, kun pitäisi olla yhtäaikaa niin trendikäs ja ajan hermoilla musiikista, elokuvista ja muusta kulttuurista samalla kun lätkä se vaan jaksaa silti kiinnostaa joka päivä, toisin kuin taiteet vain silloin kun siltä tuntuu! Tällä kertaa kutkuttaa huominen vapaiden agenttien ostokausi, jonka aikana GM Gillis laitetaan oikein kunnon koitokseen - sieltä on parasta tippua niitä ratkaisuhyökkääjiä tai muuten! Kiitos Tampa Bayn psykopaattisten agentti-hamuilujen jo nyt Ryan Malone ja Brian Rolston molemmat ovat jäämässä muiden käpälien ulottumattomiin; vaikka miehistä hurjia summia varmasti saa pulittaa, on Nuckseillakin kuitenkin palkkakaton alla hurjasti tilaa, erään laskelman mukaan (kiitos jälleen hfboards) jopa 15 miljoonaa kolmeen hyökkääjän käytettäväksi. Yksi olkoot Naslund tai Morrison, mutta muuten on tultava niitä uusia nimiä, murr!

On sitä muutakin jännitettävää kuitenkin kun pelkästään tuota urheilua. Huomenna julkistetaan poliittisen historian sisäänpääsijät, ja vaikka vakaasti uskon, että minä sisälle en päässyt, niin onhan se silti vähän kutkuttavaa, ja taattu antikliimaksin paikka kun ne tulokset näpsähtää esille. Ironian multihuipentuma olisi se, jos itse joutuisin niitä sisällepäässeitä nettisivuille lisäämään - tai vaikka niitä "valitettavasti ette olleet valittujen listalla"-kirjeitä postittamaan. We shall see!

Theme song for office mondays and juvenile delinquents