Gotta love electro

Minulle on iskenyt lähiaikoina kaamea tarve päästä soittelemaan levyjä. Ei niinkään sen takia etteikö olisi tarpeeksi pippaloita mahdollisesti jo valmiiksi, kun virittelen jo nyt matkaa Belgiaanki, tiedä miten siinä sitten käy.. vaan siksi, että on tullut loppukevään aikana hiukan kiireiden hellittäessä taas enemmän aikaa seurata paria hyvin pätevää elektro-blogia. Vaikka elbo.ws'kin on jo konseptina loistava tuoden yhteen loistavia musablogeja, on vielä helpompaa vain suoraan pistää parhaat rss-feedit muistiin. Viimeksi esittelin 3 bändiä tutustumista rohkaisten.. nyt on vuorossa kolme sellaista biisiä, joista en vain saa tarpeekseen juuri nyt. Ihan vain korvatakseni tarvetta esitellä niitä livenä kavereille ja muille väärään paikkaan eksyneille.

Kavinsky - Testarossa Overdrive (SebastiAn Remix)

Kavinsky on iso nimi elektropiireissä ja varsinkin Justicen esiintulon jälkeen hänen nimensä on muiden ranskalaisten nikkareiden tavoin pinnalla - ja syystä. Kavinskyn tyyli on jotenkin aavemaisen kasarimainen, tuo mieleen pelottavan cyberpunkin tai oikeastaan synkemmän version Tron-elokuvasta (kuka senkin oikeasti muistaa?). Vaikka se tyyli onkin omanlaisena eikä välttämättä ai-van täysillä iske meikäläiseen, on tämä SebastiAnin selkääntaputtelu miehen biisistä astetta kovempi, eikä jankkaavuudestaan huolimatta tunnu kyllästyttävän, ei sitten millään! Enemmän raakuutta ja munaa, enkä yhtään ihmettele, että ovat vedon valinneet myös Gran Turismon soundträkkiin. Booyah, kyllä kelpaa kaahata jo pelkällä biisin nimellä.

Clark Able - Bad Boy From The Block

Hämmentävä tuttavuus sinäänsä, että minulla ei vain yksinkertaisesti miehestä ole tarpeeksi tietoa, että osaisin sanoa muuta kuin, että tämä biisi on ehkä yksinkertaisinta elektroa joka sattuu minulle iskemään. Pidän yleensä sellaisesta paksusta, joskus jopa sleazysta äänimaailmasta, joka on tungettu täyteen tien mitä kakofoniaa ja efektiä ja jotenkin se vain sitten toimii yhteen. Bad Boy From The Block on yksinkertaista ja riisuttua, muttei koskaan tylsää. Ei liikaa mitään, pelkästään tarttuva biitti joka kehittyy rauhassa ja ei oikeastaan koskaan avaudu.. mutta silti jää päähän kiinni. Infectious!

Tepr - Minuit Jacuzzi (feat. Grand Marnier)

Okei, huijaan vähän. Tepr on vanha tuttu, soitin tätä jo aikoinaan Humanistisitseillä riskivalintana ja biisi upposi Uffien tapaan sitsiväkeen kuin häkä. Vielä melkein vuodenkaan jälkeen löytämisestään se ei kyllätä minua hetkeäkään, ja vaikka Teprin tyyli on myös minulle kovin mieluisa ja monenmoista luritusta ja kikkailua on tullut kuultua, ei silti mikään niistä ole parempi kuin tämä, jolla alun perin minuun tehtiin vaikutus. Nokkelaa ja värikäistä äänimaailmaa, huoletonta, yllättäen myös ranskalaista.

Biisit saapi tästä! Jos nappaavat, tue artistia vaikka Beatportin kautta ja osta tekele tai tutustu lisää myspacessa~.