A wilde whistler like a dandy oughta, thou git?

WHEE!

Tujujen aiheiden vastapainoksi hieman lepposampaa. Olen kuunnellut tässä valtavasti kaikkea uutta musiikkia suhteessa vanhoihin tuttavuuksiin - tiedättekö sen hetken, kun ymmärrätte että jostain syystä uteliaisuus ajaa teidät suosikkienne ääreltä tuntemattomaan suuntaan, vain siksi että haluatte jotain uutta? Riippumatta siitä, ovatko harha-askeleet hyviä vai huonoja, ajattelee ja kokee silti oppineensa taas jotain lisää. Se on kiva tunne; nyt syyllistän ehkä eniten ilmiöstä Way Out Westiä outoine ja houkuttelevine nimineen. Liput taskussa. Kesä mielessä. Ja hei, tästä tulee hyvä aasinsilta sitten muihinkin festareihin, eli Ruisrokkiin ja Pet Shop Boysiin livearvioina, mutta sitä ennen - Popkornian toinen Spotify-soittolista. Teemana nostalginen feel good? Millaista se on minusta? Se on lämpimyyttä ja uskallusta myöntää pitävänsä esimerkiksi 1990-luvusta. 2000-luku on vielä siellä elävälle ihmiselle avoinna.. miten sen näemme tulevaisuudessa? 1990-lukua olemme jo oppineetkin tulkitsemaan ja osoittamaan sormella. Mutta otetaan se sormi pois, ei ole kohteliasta se - saa silti kuunnella ja tykätä. Kaikki biisit eivät kuitenkaan ole sitten 90-luvulta - mutta ovat hengessä mukana silti. Niistä voisi pitää 10 vuotta sittenkin, tai 10 vuoden päästä.

Popkornia Spotifysoittis #2

10,000 Maniacs - Gun Shy
John Vanderslice - The Parade
The Flaming Lips - Do You Realize??
Muse - Bliss
Nada Surf - Hyperspace
Silversun Pickups - Dream at Tempo 119
Incubus - Mexico
Rilo Kiley - Portions for Foxes
TV on the Radio - Family Tree
Oasis - Some Might Say

Avaa Spotifyssä.

Kuva #1