Löysin mukavan elokuvakumppanin - tällaisia aina tulee ja menee, ihmisiä joiden kanssa vain sattuu helposti päätymään elokuviin teattereissa, ja silloin tulee myös katseltua niitä uudempiakin pätkiä. Blockbuster on vähän huono oletus minun mielestäni millekkään elokuvalle, koska "eeppisyys" ei ole enää vuosiin kuulunut itseäni vetoaviin piirteisiin. Eeppisyys kun tuntuu olevan olevan synonyymi CGI-grafiikalle, vaikka onneksi poikkeuksiakin on vielä (The Atonement esimerkkinä) .. mutta kas siis! Akuutteja arvosteluita akuuteista elokuvista!
The Hangover (2009, Dir. Todd Phillips)
"Välillä hämmentävänkin hauska roadtrip" 8/10
Asennoiduin hyvin pitkään The Hangoverin olevan uusi Judd Apatow -elokuva, jonka lopulliseksi suomennokseksi valittu nimi ei tässä arvostelussa esiinny korniuden takia. Tietyllä tapaa jo promokuvista lähtien meininki oli tutunoloista - beta-uroksia matkalla jossain, tyrimässä jotain. Raikasta hommasta teki kuitenkin täysin tuntematon näyttelijäkaarti, ja lopulta se epäsopu, joka vallitsi ylihypetyksen ja lopullisten arvosteluiden välillä - odotukset lunastettiin, väittivät asiasta tietävät leffablogit jenkeissä. Joten otin selvää, ja kyllähän se homma tottavie toimikin!
Ehkä liian usein arvioin komedioiden laatua niiden vitsien kestävyyden avulla - kuinka monta kertaa homma toimisi uudestaan. The Hangover menee tässä mielessä normikaavan ulkopuolelle, koska elokuvan huumori perustuu yllättävyyteen ja aidon hämmentäviin tilanteisiin, ei ehkä niinkään hahmojen kemiaan tai reaktioihin, jotka tilanteista syntyvät. Las Vegas -hulluttelun pohja ei välttämättä ole mikään luovin mahdollinen, ja koomisen kolmikon seurailukaan ei mitenkään riko rajoja tai odotuksia. Elokuva on vain yksinkertaisesti loistavasti käsikirjoitettu, jonka avulla persoonallisesti vialliset ja omalaatuiset ihmishenkilöt pääsevät oikeuksiinsa - tilanteista syntyy komedia, ihmisten reaktioista taas kumpuaa juoni joka kuljettaa tarinaa koko ajan tehokkaasti eteenpäin. Mitä sinä tekisit kun tiikeri hengaa vessassasi? Epätoivon iskiessä toimisitko kuin playboy, neurootikko vai seinähullu? Kaikki kolme tarinasta löytyy, ja erinomaisesti näyteltyjä he ovatkin - vaikka playboyn tarkoituksellinen tylsyys ehkä vähän jälkikäteen harmittaakin. Zach Galifianakis on hämmentävän erinomainen hulluna, mutta Ed Helmsin hammaslääkäri on koko elokuvan kantava voima sinä "järkevänä" vaihtoehtona - josta löytyy hiukan Steve Carellia, mutta vain hyvässä. Tosin kaveri myös näyttää minusta kovasti siltä Sillä Silmällä -sarjan kokkikaverilta? Hämmentävää.
Suosittelen elokuvaa teatterissa - en kotona koneen äärellä. On maukasta huomata, kuinka koko maailma ympärilläsikin on yhtä hämillään The Hangoverista. Kuinka hyvin voikaan pieni huumorinkukka välillä toimia.
Ehkä liian usein arvioin komedioiden laatua niiden vitsien kestävyyden avulla - kuinka monta kertaa homma toimisi uudestaan. The Hangover menee tässä mielessä normikaavan ulkopuolelle, koska elokuvan huumori perustuu yllättävyyteen ja aidon hämmentäviin tilanteisiin, ei ehkä niinkään hahmojen kemiaan tai reaktioihin, jotka tilanteista syntyvät. Las Vegas -hulluttelun pohja ei välttämättä ole mikään luovin mahdollinen, ja koomisen kolmikon seurailukaan ei mitenkään riko rajoja tai odotuksia. Elokuva on vain yksinkertaisesti loistavasti käsikirjoitettu, jonka avulla persoonallisesti vialliset ja omalaatuiset ihmishenkilöt pääsevät oikeuksiinsa - tilanteista syntyy komedia, ihmisten reaktioista taas kumpuaa juoni joka kuljettaa tarinaa koko ajan tehokkaasti eteenpäin. Mitä sinä tekisit kun tiikeri hengaa vessassasi? Epätoivon iskiessä toimisitko kuin playboy, neurootikko vai seinähullu? Kaikki kolme tarinasta löytyy, ja erinomaisesti näyteltyjä he ovatkin - vaikka playboyn tarkoituksellinen tylsyys ehkä vähän jälkikäteen harmittaakin. Zach Galifianakis on hämmentävän erinomainen hulluna, mutta Ed Helmsin hammaslääkäri on koko elokuvan kantava voima sinä "järkevänä" vaihtoehtona - josta löytyy hiukan Steve Carellia, mutta vain hyvässä. Tosin kaveri myös näyttää minusta kovasti siltä Sillä Silmällä -sarjan kokkikaverilta? Hämmentävää.
Suosittelen elokuvaa teatterissa - en kotona koneen äärellä. On maukasta huomata, kuinka koko maailma ympärilläsikin on yhtä hämillään The Hangoverista. Kuinka hyvin voikaan pieni huumorinkukka välillä toimia.
X-Men Origins: Wolverine (2009, Dir. Gavin Hood)
"Terät vilkkuvat, katsojan aivot valuvat korvista ulos" 6,5/10
Wolverinen nyt tuntevat kaikki - mies on peto, ei ajattele ketään, on oikeasti sisältä rikki ja raivoaa kovin usein. Tässä elokuvassa ei syvällisesti tutkita hahmon saloja, vaan luodaan hahmon ympärille roisi toimintapläjäys. Kieli poskessa -asenne on ainoa oikea tapa hoitaa kokonaisuutta, jonka yksittäiset osat eivät koskaan avaudu katsojalle. Hahmot pysyvät pinnallisina, juonikuvio on toivottavan olematon, mutta onhan tässä kyseessä silti hauska tekele. Tahattoman hauska, siis. Wolverine (Hugh Jackman) lyöttäytyy yhteen supersankarijengin kanssa, ottaa hatkat mutta joutuu ajautumaan takaisin toiminnan syövereihin, vaikka haluaisi asua vain rauhallista kanadalaista lumberjack-elämää. Victor "Sabretooth" Creed (Liev Schreiber) tietysti vaanii nemesiksenä kannoilla, ja lopulta kaikki ei ole olekaan miltä näyttää, eli juuri sitä mitä voi olettaa. Mutta matkan varrella nähdään paljon tyylikkäitä taisteluita ja Wolverine on tosi vihainen moneen otteeseen. Hugh Jackmanin lihakset jännittyvät kasvoilla ja muutenkin, nahkatakki lepattaa tuulessa ja moottoripyörällä vedetään helikopteria turpaan, jes!
Muistelen aikoja kun supersankarigenre oli parhaimmillaan ja esimerkiksi Spiderman-sarja alkuperäisen X-Men-sarjan lisäksi kunnostautuivat buumin synnyttäjinä. Paria lisämainintaa lukuottamatta genre tuntuu kuitenkin jo tässä vaiheessa menettävän hampaansa vakavastiotettavana ilmiönä. Alunperin tuntui siltä, kuin fanit olisivat saaneet vastaukset toiveihinsa lempisankareistaan suurella kankaalla - mutta nyt yhä useampi uusi elokuvajulkistus saa ihmiset pyytämään päinvastaista. "Ihmiset" tässä tietenkin tarkoittaen sarjojen tosifaneja, koska niin kauan kuin ylipäätänsä katsojia löytyy niin näitä elokuvia tehdään lisää. Tästä huolimatta, alkuperäinen X-Men-sarja sai minut jännittämään uusia hahmoja. Odotin innolla tästä elokuvasta varsinkin jännittävää Gambit-hahmoa.. (vaikka en ole lukenut albumiakaan X-men-sarjakuvia!) Mutta valkokankaalla näin Gambitin sisään vain yhden juonta kantavan elementin. Wolverine on prosessoitu tekele valkokankaalle, josta henkeä ei löydy - räjähdyksiä tosin sitäkin enemmän, ja vakuuttavasti koreografisoituja taisteluja. Ja niitä tahattomia naurunpurskauksia, kun kaikki vain vedetään tarkoituksella (?) överiksi, jo ihan alkuteksteistä lähtien. Kun olette nähneet sen, tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Ja kyllä tämä elokuva siis perus-kesäleffasta menee, kunhan vain ette oleta hyvää toimintaelokuvaa, vaan tahattoman hauskaa blockbusteria. Överiksi meni että räjähti.
Kuvat #1 #2
Muistelen aikoja kun supersankarigenre oli parhaimmillaan ja esimerkiksi Spiderman-sarja alkuperäisen X-Men-sarjan lisäksi kunnostautuivat buumin synnyttäjinä. Paria lisämainintaa lukuottamatta genre tuntuu kuitenkin jo tässä vaiheessa menettävän hampaansa vakavastiotettavana ilmiönä. Alunperin tuntui siltä, kuin fanit olisivat saaneet vastaukset toiveihinsa lempisankareistaan suurella kankaalla - mutta nyt yhä useampi uusi elokuvajulkistus saa ihmiset pyytämään päinvastaista. "Ihmiset" tässä tietenkin tarkoittaen sarjojen tosifaneja, koska niin kauan kuin ylipäätänsä katsojia löytyy niin näitä elokuvia tehdään lisää. Tästä huolimatta, alkuperäinen X-Men-sarja sai minut jännittämään uusia hahmoja. Odotin innolla tästä elokuvasta varsinkin jännittävää Gambit-hahmoa.. (vaikka en ole lukenut albumiakaan X-men-sarjakuvia!) Mutta valkokankaalla näin Gambitin sisään vain yhden juonta kantavan elementin. Wolverine on prosessoitu tekele valkokankaalle, josta henkeä ei löydy - räjähdyksiä tosin sitäkin enemmän, ja vakuuttavasti koreografisoituja taisteluja. Ja niitä tahattomia naurunpurskauksia, kun kaikki vain vedetään tarkoituksella (?) överiksi, jo ihan alkuteksteistä lähtien. Kun olette nähneet sen, tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Ja kyllä tämä elokuva siis perus-kesäleffasta menee, kunhan vain ette oleta hyvää toimintaelokuvaa, vaan tahattoman hauskaa blockbusteria. Överiksi meni että räjähti.
Kuvat #1 #2
Posts
No comments:
Post a Comment