In retrospect

On The Road, feat. Moottorisahakirja

Ehkäpä hiukan pientä kertausta siitä, mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä. Tietynlainen irrallisuus oman elämän ja blogin sisällön kanssa lähiaikoina on johtunut pääsykoepaineista ja jännityksestä siitä, mitä elämä tulee pitämään syksyn tullessa sisässään - asiat kuitenkin muuttuvat pikkuhiljaa taas vanhaan rutiinimuottiin, mutta hyvässä mielessä. Kuten sivupalkkiin olen jo saanutkin muutella - tituleeraan itseäni nykyään poliittisen historian opiskelijaksi. Pääsin normaalien pääsykokeiden kautta sisälle pääaineopiskelijaksi ja tämä tarkoittanee, että tie kohti valmistumista näyttää yhtäkkiä paljon mielenkiintoisemmalta. Muutaman vuoden ajan oloni yliopistolla oli aika tarpomista, koska silloinen pääaineeni Englantilainen filologia ei, loistavasta opettajakunnasta ja kurssivalikoimasta huolimatta, tuntunut vain minulta itseltäni. Nyt jatkan kuitenkin uudella innolla kohti hamaa tulevaisuutta. Nykyisellä tahdillani uskon, että saatan jopa saada kandini kuntoon vuodessa, kun olen sivuaineopiskelijana jo niin paljon tehnyt polhissa-puolella. Sitten vaihtoon Kanadaan tai Jenkkeihin. Takaisin tänne viisaampana ja enemmän kokeneena, kohti työelämää tositarkoituksella. Aika jännää, koska harvoin "kaukaiset unelmat" ovat tuntuneet näin todellisilta ja realistisilta. En ole ikinä pihistänyt haaveiden sisällöstä sen mukaan, kuinka todellisilta ne tuntuvat, joten jotenkin tuntuu tosi hyvältä että elämän edetessä se maailma on tullut hommassa vastaan, eikä itse ole tarvinnut myötäillä. Välillä sitä on niin kauheen positiivinen - hyi, sanoisi sisäinen kyynikko!

Mitä muuta? Mainitsin aikaisemmin Haruki Murakamin kirjaa lukaisseeni, ja tuo samainen kirja rohkaisi minua taas aloittamaan vakavasti lenkkeilyurakan. Tarkoituksena ei ole löytää mitään kesäkuntoa, vaan aito ilo urheiluharrastuksesta ja sen pysyvyydestä. Olen monesti kyllä huomannut lenkkeilyn sopivan psyykkeelleni ja muutenkin olevan parasta ihmiselle, joka asuu niin hyvällä lenkkeilyseudulla, mutta olen vain aivan surkea luomaan uusia rutiineja. Murakami on kirjailijana ja kirjailijaäänenä jotenkin hyvin "sen kaltainen" mitä minä olen ajatuksissani, joten tosi syvälle kirjan sanoma minulle iski - vaikka tuskin päädynkään maratonia juoksemaankaan, joka taas on yksi What I Talk About When I Talk About Running -kirjan päätapahtumia, monessa eri muodossa. Tulen lukemaan lisää Murakamia, ehdottomasti. Se on jännä, kuinka todella moni japanilainen kirjailija on onnistunut vaikuttamaan minuun niin paljon, ensin Osamu Dazai, sitten Yukio Mishima, sitten Kazuo Ishiguro, sitten Murakami..

Nyt katselen silti huonettani ja on aika ryhtyä tuumasta toimeen - jatkan kesäopiskelujani, jatkan järkkärinhommia, aloitan siivoamisen, lenkkeilen, näen ystäviä, käyn keikoilla ja festareilla, kesä on mukavaa aikaa. Ja ohessa linkki Spotify-soittolistaan, jota juuri kesäfiiliksissäni väsäilin - suosittelen, jos ette kaipaa liikaa säröä, sopivasti vain:

Popkornia Spotifysoittis #1

Anna Järvinen - Koltrast
Scandinavian Music Group - Casablanca
Arctic Monkeys - The Bakery
Bob Dylan - Nettie Moore
Camera Obscura - Swans
Blitzen Trapper - Furr
Eisley - Marvelous Things
Pet Shop Boys - Being Boring

Avaa Spotifyssa.