Give me something fresh.

Mansun

Aina välillä tulee niitä hetkiä, että löytää jotain tosi uutta ja tosi jännää. Musiikin saralla joskus vielä vuosia sitten tätä kävi koko ajan, ja koko ajan tuntui siltä, että on helppoa jatkuvasti löytää jotain aivan mullistavaa ja että mahdollisuuksia on miljoonia vielä edessä tähän. Mutta vähään aikaan niin ei olekaan käynyt, kun luonut vain sellaista omankaltaistaan perusmakua, kuuntelee samoja bändejä kaiken aikaa ja vain niitä kautta ajautuu jonnekin hiukan erilaisten mutta käytännössä samanlaisten esitysten tielle. Nyt kuitenkin kävi tuuri, kun pyörin tarpeeksi pitkään Spotifyssä. Löysin uuden bändin nimeltä Mansun.

Mansun on valitettavasti nyt jo "long gone", perustettiin vuonna 1995 ja hajosi 2003. Silti, tässä on jotain enemmänkin kuin pelkkää nostalgiaa. 3 albumia ja 8 vuotta. Olen nyt vasta kuunnellut yhtä albumia ja nautin tästä niin kauan kuin olen uutuudenhienouden vallassa. Sitten jatkan eteenpäin.. jostain syystä Mansunin similar artistit on sekä LastFM:ssä että Spotifyssä minulle kaikki aikalailla tuntemattomia. Ehkä tässä on taas yksi mahtava löytöretki edessä, jolle tämä bändi on vain kipinä?

Pari päivää sitten Mansun olisi ollut minulle bändinä yhtäkuin "britpop", "jotain sellaista marginaalista", "varmaan tylsää kun en ole kuullut tarpeeksi paljon missään". Mutta kuinka väärässä olinkaan - Mansun ei todellakaan ole sellaista britpoppia jollaiseksi brittipoppia yleensä ajatellaan. Mukana on progemaista maalailua, välillä se on Porcupine Treetä, välillä se on ties mitä.. HIM:iä! Radioheadia? Kun vertaukset ovat lähinnä arvailua ja hapuilua, mutta silti pitää aivan valtavasti bändistä.. sormella ei vain osaa näyttää sitä tiettyä asiaa mistä siinä pitää, silloin on tosi lähellä jotain oikeasti erilaista, itselle tuntematonta ja hienoa. Yleensä vertaan kaikkia alt-country-hommia helposti Wilcoon, britpoppia joko Oasikseen tai Bloc Partyyn, elektroa Justiceen tai Chromeoon.. Mansun on vain Mansun. Laulaja on ehkä välillä billycorganmainen ja PT-vertaus soundimaailmasta tosiaan on välillä osuva, mutta kun näistä asioista ei välitä niin.. mitä väliä?

Suosittelen kaikille, jotka pitävät maalailusta mutta eivät liian tylsästä ja jankkaavasta sellaisesta. Vaihtoehtoja on aikalailla biisien välillä, joten melkein samantien kannattaa käydä kirjastosta lainaamassa levy tai kuuntelemassa se kokonaan Spotifyssä - joka on kyllä aivan mahtava palvelu. En olisi ikinä alkanut kuuntelemaan Six-albumia sitä ilman. Last.fm on marginalisoitunut pelkäksi bändilistaksi, enkä usko sinne suuntaan enää palaavani millään tasolla. Spotify ja RSS-feedini tekevät minut jo hyvin iloiseksi eikä aikaa/energiaa olisikaan useammalle musiikkipalvelulle. Suck it up LastFM! (Kyllä, ihan varmasti tätä conglomeraattia kiinnostaa juuri minun henk.kohtainen mielipiteeni heistä, hehe.)

Kuva #1