Uusi rutiini korvasi vanhat! Vapunkiireistä oli luonteva siirtyä järjestyksenvalvojakoulutukseen, kun vetäjätaho on ollut asiallinen ja miellyttävä koulutuksessa ja tunneilla tulee opittua jotenkin kovin paljon humalaisesta ihmisestä - ja ihmisen tyhmyydestä loppumattomana voimavarana. Jotenkin lohduttavaa oman kiireensä keskellä kun koittaa olla tunaroimatta kokoajan ja selviytyä hommistaan - nyt pitää vain keskittyä tähän, onhan vielä pääsykokeisiin ja erillishaun selviämiseen ainakin 2 viikkoa aikaa..
Vappuviikosta käteen jäi myös hämmentävä lieveilmiö - nimittäin rahaa! En ollut ymmärtänyt ennen tukien tuloa, että olin kituutellut tätä ennen aivan minimibudjetilla kuukauden loppuun saakka ja nyt kun opetustyöpalkat ja vappuviikonlopun baarikeikat bonuksineen olivat kalahtaneet tilille, olikin yllättäen rahaa. Ratkaisu tähän "ongelmaan" oli käväistä levykaupoista poistamassa kaikkea jännää. Matkalla käväisin myös Sammakossa lisäämässä Äitienpäivän kunniaksi uuden leiman kanta-asiakasläpyskään. Lahjakirjan (Einar Mar Gudmundssonin Beatles-Manifesti) lisäksi mukaan tarttui yksi vanha tuttu ja yksi uudempi.
Osamu Dazain Tsugaru on ollut vuosia mielessäni luettuani sen lukiolaisena, joka vain haikaili kauas pois jonnekin itseään etsimään. Dazai kertoo kulttuurihistoriallisestikin mielenkiintoisesti matkastaan kotiprovinssiinsa, unohdettuun kaukaiseen Tsugaruun, ja löytää samalla eksotiikan, nostalgian ja itsensä. Kyseessä on teos, joka aloitti valehtelematta japanilaisen kirjallisuuden innostukseni, joten oli aikakin saada se viimein hyllyyn. Uusi tuttavuus oli Barbara Ehrenreich -nimisen naisen kirjoittama kirja Nälkäpalkalla, joka kertoo dokumenttimaisesti yhden ihmisen tutkimusmatkaa jenkkilän minimipalkkahelvettiin. Näkökulma alusta lähtien on ollut hiukan tanakka ja irrottautunut todellisuudesta, vaikka toisaalta Barbara kuitenkin keski-ikäisenä naisena on ehkä hiukan eri aaltopituudella kanssani. Tarinan lähtökohta on kuitenkin niin mielenkiintoinen, muistuttaen mieleen Morgan Spurlockin 30 Päivää -sarjan saman aiheen, että haluan nähdä, miten asenteet muuttuvat kun homma kovenee ja maailman harmaus valtaa kirjailijan ja lukijan. Vaikka luen mielelläni paljon kirjallisuutta aiheenaan "karkaa oravanpyörä", itse pyörän tarkastelukin on joskus vielä parempaa terapiaa.
Niin, ja levykauppaan. Kauhisteltuani Kanen olotilaa (ja omaa läsnäoloani), keräsin itseni ja myönsin käytettyvien levyjen olevan aina välillä pullollaan kivoja löytöjä. Monta melkein-kotiin-jännää löytyi matkan varrelta, kunnes ostopäätös osui Regina Spektorin ekaan levyyn. Monasti on ostopäätökseen vaikuttanut levyn.. törkeän ruma kansi! En keksi kuka japanilainen geocities-webmaster sen on suunnitellut, mutta suosittelen google-kuvahakuakin vain omalla vastuulla. Musiikkiin se ei lopulta vaikuta hetkeäkään.
Vappuviikosta käteen jäi myös hämmentävä lieveilmiö - nimittäin rahaa! En ollut ymmärtänyt ennen tukien tuloa, että olin kituutellut tätä ennen aivan minimibudjetilla kuukauden loppuun saakka ja nyt kun opetustyöpalkat ja vappuviikonlopun baarikeikat bonuksineen olivat kalahtaneet tilille, olikin yllättäen rahaa. Ratkaisu tähän "ongelmaan" oli käväistä levykaupoista poistamassa kaikkea jännää. Matkalla käväisin myös Sammakossa lisäämässä Äitienpäivän kunniaksi uuden leiman kanta-asiakasläpyskään. Lahjakirjan (Einar Mar Gudmundssonin Beatles-Manifesti) lisäksi mukaan tarttui yksi vanha tuttu ja yksi uudempi.
Osamu Dazain Tsugaru on ollut vuosia mielessäni luettuani sen lukiolaisena, joka vain haikaili kauas pois jonnekin itseään etsimään. Dazai kertoo kulttuurihistoriallisestikin mielenkiintoisesti matkastaan kotiprovinssiinsa, unohdettuun kaukaiseen Tsugaruun, ja löytää samalla eksotiikan, nostalgian ja itsensä. Kyseessä on teos, joka aloitti valehtelematta japanilaisen kirjallisuuden innostukseni, joten oli aikakin saada se viimein hyllyyn. Uusi tuttavuus oli Barbara Ehrenreich -nimisen naisen kirjoittama kirja Nälkäpalkalla, joka kertoo dokumenttimaisesti yhden ihmisen tutkimusmatkaa jenkkilän minimipalkkahelvettiin. Näkökulma alusta lähtien on ollut hiukan tanakka ja irrottautunut todellisuudesta, vaikka toisaalta Barbara kuitenkin keski-ikäisenä naisena on ehkä hiukan eri aaltopituudella kanssani. Tarinan lähtökohta on kuitenkin niin mielenkiintoinen, muistuttaen mieleen Morgan Spurlockin 30 Päivää -sarjan saman aiheen, että haluan nähdä, miten asenteet muuttuvat kun homma kovenee ja maailman harmaus valtaa kirjailijan ja lukijan. Vaikka luen mielelläni paljon kirjallisuutta aiheenaan "karkaa oravanpyörä", itse pyörän tarkastelukin on joskus vielä parempaa terapiaa.
Niin, ja levykauppaan. Kauhisteltuani Kanen olotilaa (ja omaa läsnäoloani), keräsin itseni ja myönsin käytettyvien levyjen olevan aina välillä pullollaan kivoja löytöjä. Monta melkein-kotiin-jännää löytyi matkan varrelta, kunnes ostopäätös osui Regina Spektorin ekaan levyyn. Monasti on ostopäätökseen vaikuttanut levyn.. törkeän ruma kansi! En keksi kuka japanilainen geocities-webmaster sen on suunnitellut, mutta suosittelen google-kuvahakuakin vain omalla vastuulla. Musiikkiin se ei lopulta vaikuta hetkeäkään.
Toinen yllätys löytyi uusien levyjen hyllyiltä, joita hampaat irvessä sai selata. Mieleeni iski taannoinen Britpop-tuttavuus Echobelly, joka jäi jopa torrenttien - taisiis, kröhöm, ylipäätänsä huonon saatavuuden takia tarkastamatta paremmin. Vaan nyt Kanelta löytyi pop-sektiosta välilehti 'Echobelly', ja välissä on kovin albumin näköinen levy. 2 euroa hintalapussa. Menen tiskille kysymään, onko kyseessä oikea albumi? Mitä, onko se vain sitten niin p**ka kun on niin halpa? Jonkinsortin Be Here Now tältä kys. bändiltä? Ei suinkaan - se ei vain ollut mennyt kaupaksi, kunnes minä saavuin tilanteen korjaamaan. En kuitenkaan sulauta tähän mukaan albumin Lustra kappaleita, vaan sen yhden kappaleen, joka yhtyeen nosti oikeasti mieleeni. Natural Animal soi korvanapeissani pitkin pitkää junamatkaa Joensuusta NMES:istä kotiin, kun kasasin erinäisten hankalien asioiden sekoittamaa päätäni. Sanat iskivät, ja laulaja Sonya Aurora Madanin kaihoinen huuto vain jää takaraivoon kummittelemaan. Did you run away, left me to be caught?
Posts
No comments:
Post a Comment