Festarit ulkomailla - mitä kaikkea se on?
Kun joku kysyisi minulta nyt tämän kysymyksen, olisi minulla paljon erilaisia vastauksia. Isoja nimiä. Paljon ihmisiä. Ulkomailla muu kuin se kotimainen kieli ympärillä toisaalta tekee matkaajasta vielä pienemmän kuin luulisi. Liikuin usein hostellituttavieni kanssa ja välillä aloin miettimään miltä mahtaa tuntua tulla esimerkiksi ranskalaisena paikalle, puhua vain vähän englantia, ja sitten vielä kuunnella kahden suomalaisen höpisevän välillä omiaan ja tuhansien muiden ruotsia. Lasketaankohan ruotsia siis siltikään ulkomaiksi? Ehkä olin itse onnellisessa asemassa.
Tästä huolimatta olo matkalla oli alusta asti kovin poikkeava. Lähdin matkaan Antin kanssa Viking Isabellan kälyisimmässä säästöhytissä ja pian istuimmekin Tukholman-Göteborgin bussissa 6 tuntia. Ja tästä vain pari hetkeä ja istuimmekin jo Göteborgin Parken-klubilla viinit kädessä. Ei muuten ole yhtään siideriystävällinen kaupunki - missään ei tullut vastaan muuta siideriä kuin "Xide"-nimistä breezer-tylytystä jota siideriksi kutsuivat sekä paikallista makeaa päärynäsiideriä. Woe is me.
Kun joku kysyisi minulta nyt tämän kysymyksen, olisi minulla paljon erilaisia vastauksia. Isoja nimiä. Paljon ihmisiä. Ulkomailla muu kuin se kotimainen kieli ympärillä toisaalta tekee matkaajasta vielä pienemmän kuin luulisi. Liikuin usein hostellituttavieni kanssa ja välillä aloin miettimään miltä mahtaa tuntua tulla esimerkiksi ranskalaisena paikalle, puhua vain vähän englantia, ja sitten vielä kuunnella kahden suomalaisen höpisevän välillä omiaan ja tuhansien muiden ruotsia. Lasketaankohan ruotsia siis siltikään ulkomaiksi? Ehkä olin itse onnellisessa asemassa.
Tästä huolimatta olo matkalla oli alusta asti kovin poikkeava. Lähdin matkaan Antin kanssa Viking Isabellan kälyisimmässä säästöhytissä ja pian istuimmekin Tukholman-Göteborgin bussissa 6 tuntia. Ja tästä vain pari hetkeä ja istuimmekin jo Göteborgin Parken-klubilla viinit kädessä. Ei muuten ole yhtään siideriystävällinen kaupunki - missään ei tullut vastaan muuta siideriä kuin "Xide"-nimistä breezer-tylytystä jota siideriksi kutsuivat sekä paikallista makeaa päärynäsiideriä. Woe is me.
St. Vincent (mitä surkein valaistus kuvailuun)
Itseasiassa festarit eivät lähteneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla rullaamaan. Parkenilla näimme kaksi showta - mainion mutta lyhyen, sekä kokeellisen ja ihan liian pitkän. Jälkimmäinen oli odottamani St. Vincent - Sufjan Stevensin kautta löytämäni herkän haavoittuvaisen naisäänen, joka repii kaiken intimiteetin irti ihmisestä makuuhuoneessa kuunneltaessa. Mutta Parkenissa St. Vincent soitteli yksin - varmasti mielestään mielenkiintoisesti - kokeellisen setin. Minusta se tarkoitti sitä, että ihanat soinnut rikottiin, äänivallilla jyrättiin kaikki nyanssit, tunnelma oli kaikkea muuta kuin odotin. Melua, noisea, tai jotain. Toisaalta keikan alkuhetket olivat ihan lupaavia, eikä lupaus hiipunut kunnes siinä vaiheessa, kun ensin en meinannut tunnistaa "Paris is Burning" -biisiä edes kertosäkeen kautta, ja sen jälkeen tunnistin sitten ihan liiankin hyvin kamalan särinärenkutuksen siksi lempibiisikseni joka tunnetaan albumilla nimeltä "Your Lips Are Red". Onneksi kyseessä oli ehkä ainoa festareilla näkemäni huono keikka.
Fontän
Illan pelastajaksi muodostui kuitenkin Fontän -niminen ruotsalainen veto, mielenkiintoisen maailman kitaroilla ja elektröniikalla luonut kaksikko. Jotenkin näen mielessäni tämän uppoavan Club Hitto! -kansaan ja ansaitusti, koska melodiat olivat junnaavan tylyjä ja silti kekseliäitä, leikkimielisiä. Kitaristin kikkailut täydensivät välillä hyvinkin retroiluksi sortunutta rytmiä, ja toi sen ulos taustamusiikkistatuksesta. Sopivaa vertausta mihinkään muuhun ei nyt tule mieleen.. ehkä Ratatat kipulääkityksessä? Anteeksiantamatonta oli setin lyhyt pituus, joko 4 tai 5 biisiä riippuen siitä kuinka hyvin oikeasti biisit toisistaan erotin. EP:n mittainen live-esitys - ehkä joskus tsekkaan kokopitkänkin!
Käytännössä festarit alkoivat vauhdilla vasta lauantaina. Klubikeikan jälkeen petiin johdattaa tuttua tylsää kaavaa Turun yössä, mutta kyllä se jännäksi yltyi se meno lopulta.. Siitä lisää pian..
Käytännössä festarit alkoivat vauhdilla vasta lauantaina. Klubikeikan jälkeen petiin johdattaa tuttua tylsää kaavaa Turun yössä, mutta kyllä se jännäksi yltyi se meno lopulta.. Siitä lisää pian..
Posts
No comments:
Post a Comment