Way Back Home

Kotiutuminen suoritettu kunnialla - matkalla oli mahtava olla ja tuskinpa ihan viimeiseksikään ulkomaanfestariksi nämä minulle jäivät. Keikoista kirjoittelin kaverin laptopilla Göteborgin lentokentällä sunnuntaina fiiliksiäni - kunhan hän muistaa ne lähettää minulle internetsien kautta, lisäilen ne tänne!

Sitä odotellessa pari aika mielenkiintoista asiaa.

1. Calvin Harris. Itselleni mies on yhtä kuin I'm not Alone ja Acceptable in the 80s, kaksi täysin erilaista mutta todella pätevää tanssikipaletta. Uusi sinkku Ready for the Weekend ei ole ihan täysin minuun iskenyt.. mutta tällainen projekti siihen liittyen löytyi, eikä herätä muuta kuin pelkkää kunnioitusta. Hauska idea, hauska toteutus. Tuli ehkä vähän mieleen Daft Punk Bodies -tytöt, mutta eihän se nyt paha asia ole.. wirn.

Calvin Harris - Humanthesizer



2. Vio/More. Yksi aivan erinomaiselta kuulostava indie-bändi Providence, Rhode Islandilta. Vio/Mire soittaa herkkää indie-folkkia, jota olet kyllä kuullut hyvällä tuurilla ihan liikaa - mutta hyvää voi kuunnella aina, kun mukana on uusia ideoita. Mukana on paljon mainioita vivahteita kaikesta mistä pidän - Sufjan Stevenssiä ja Iron & Wineä varsinkin - mutta silti Vio/Mire kuulostaa itseltään, vakuuttaa itsenään. Toivottavasti kuulen heistä vielä jotain tulevaisuudessakin!

3. What the Fuck Major Lazer. Ja sokerina pohjalla häiritsevin musiikkivideo miesmuistiin. Kappale on nimeltään Pon de floor - esittäjänä Major Lazer. Muistan kyllä itseasiassa vähän samantyylisen (jopa ehkä samoilla näyttelijöillä varustetun) hämmentävän afrodiscojumputus-videon yhtä ronskilla otteella, mutta luulin kyseessä vain olevan vitsi. Mutta totista tottahan tämä on - ja saatoin jopa tanssia tämän biisin tahtiin Göteborgissakin Erol Alkanin keikalla, tosin en kyllä todellakaan samalla tyylillä. :D Enjoy..



Kuva #1