Olen lähdössä keskiviikkona Way Out West -festareille! Kyseessä on ensimmäinen keikkapyörähdykseni Suomen rajojen ulkopuolelle - jännittävä uusi kaupunki (Göteborg), paljon jännittäviä uusia bändejä (joista kerron ohessa) ja festariseurakin tavanomaisesta poikkeavaa, koska viimeksi olen tainnut ystäväni Antin kanssa käydä katsomassa The Braveryä aikoinaan Tavastialla 5 vuotta sitten. Silloin missasimme kys. bändin keikasta puolet koska oletimme toki lämppäribändi Manboyn olleen ensimmäinen esiintyjä, joten käväisimme Stadin Kebabin kautta - ja kuinka väärässä olimmekaan, voih! No, tästä olemme ehkä vuosien varrella päässeet jo yli, ja nyt kohti uusia elämyksiä! Harvan ihmisen kanssa edes noin vain uskaltaisin lähteä ulkomaille pyörimään ilman minkäänlaista reilaus/hengailukokemusta ulkomailla. Tähän asti olen elänyt aika steriilisti, pakettiturismin ehdoilla - vaihtelu virkistää, en voi muuta sanoa.
Festarin kattaus on sen verran kova, että Flow'n rinnalla valinta ei lopulta ollut kauhean vaikea. Päällekkäisyyksien ja tiettyjen Flow-valttien takia saman viikonlopun hittibändeistä jäävät Helsingissä näkemättä Flying Lotus, White Lies ja Basso-klubin hämmentävän pätevä elektro-bongaus Don Rimini - vitsit! Menkää te muut tsekkaamaan ne, ja kertokaa millaista oli! Onnekseni Götis kuitenkin antaa myös aikalailla parastaan. Käytännössä Flow'n ne kaksi tärkeintä - Lily Allen ja Wilco, molemmat, saapuvat myös tuonne, joten ehkä mie selviän! Ja kaiken lisäksi muutakin..
Tapahtuma on kolmipäiväinen, joista torstai on omistettu pelkille klubeille ja pe-la ovat tungettu normityyliin täyteen isoja nimiä metsän keskelle festaritunnelman mukaisesti. Mitään kotiteollisuuksia mukana ei kuitenkaan ole..
Crookers!
Torstaina artistit ovat siis ripoteltu ympäri kaupunkia, ja turistina on ehkä vaikea nähdä itseään juoksemassa ihan jokaisen nimen perässä tuikituntemattoman suurkaupungin sykkeessä. Joku käsitys siitä kuitenkin on, mitä tuleman pitää - ensimmäinen mielenkiintoinen nimi voisi olla Rise Against, joka on käsittääkseni todella pidetty ja suosittu nimi punkkipiireissä. Vaikka meno ei olekaan punk koko viikonloppuna, ehkä tässä on se poikkeus. Päällekkäisyyksiä festareilla on aika harvoja, mutta yksi sellainen on St. Vincentin ja Blitzen Trapperin kohdalla, ja valinta ei itselläni ainakaan ole vielä selvä.. sen sijaan hostelimme likeellä on eräs hauska museo, joka on valjastettu elektronisen musiikin mekaksi viikonlopuksi, ja siellä illan päättää italialainen Crookers, joka on "hassun" rankan elektron kovin nimi mielestäni. Piruuttani en selvitä museon/keikkapaikan speksejä sen enempää etukäteen, yllätynpähän sitten paikan päällä..
Ah. Wilco.
Lauantaina festarit ehkäpä huipentuvat, koska Metsäalue tarjoaa ihan alkuillasta yöhön kovaa nimeä kovan nimen perään - Bon Iver, Beirut, Band of Horses, Florence and the Machine, Antony & The Johnson kera Götebörgin sinfoniaorkesterin, Wilco, Röyksopp ja Arctic Monkeys. Hymiön arvoinen putki! :) Ja tähän kaikkeen mahtuu todennäköisyyksiä vastaan vain yksi oikeasti harmittava päällekkäisyys, koska Fever Ray on tyhmästi apinoiden kanssa päällekkäin - mutta ehkä mie selviän tästäkin! Varsinkin kun energiatason mukaisesti voimme siirtyä vielä festarialueelta kotimatkalla käymään parilla pikkukeikalla - Chairlift ja Vetiver ovat paikalla, vaikkakin eri venue'illa. Koitan kovasti suostutella kuitenkin Antin mukaan kaupunkisuunnistukseen ja tietyiltä osin aika minuutti-aikataulu-meininkiin, koska kys. kaksi yhtyettä ovat olleet aikalailla koko kesän kuunnelluimmat. Vetiver oli heinäkuun valittuni, Chairlift-ihastuminen jatkuu edelleen..
My Bloody Valentine - aika hämmentävää.
Odotan reissulta kuitenkin enemmänkin kuin namedroppausta - vaikka sekin on kivaa, kun pääsee 1. kertaa elämässään festareille, joissa suurin osa nimistä saavat pomppimaan ilosta. Suomi vain on niin raskaan musiikin perään, ja paikalliset vaihtoehtofestarit täynnä niin outoja kuriositeetteja, että populäärimusiikista on välillä mahdoton puhua. Kiitos Ruotsille siis siitä, että indiefägäröinti-skene on niin voimakas, että tällainen kattaus on mahdollinen.
Otan kameran mukaan, ja kertaan sitten jälkikäteen mitä kaikkea siellä tuli koettua! Jos siis minä ja Antti reissulta edes palaamme, ulkomaailma kun on niin vaarallinen paikka, huu! Ja tätä mä sitten soittelen siihen asti.. Way Out West -hehkutusta, Spotifyn avulla.
Kuvat #1 #2 #3
Festarin kattaus on sen verran kova, että Flow'n rinnalla valinta ei lopulta ollut kauhean vaikea. Päällekkäisyyksien ja tiettyjen Flow-valttien takia saman viikonlopun hittibändeistä jäävät Helsingissä näkemättä Flying Lotus, White Lies ja Basso-klubin hämmentävän pätevä elektro-bongaus Don Rimini - vitsit! Menkää te muut tsekkaamaan ne, ja kertokaa millaista oli! Onnekseni Götis kuitenkin antaa myös aikalailla parastaan. Käytännössä Flow'n ne kaksi tärkeintä - Lily Allen ja Wilco, molemmat, saapuvat myös tuonne, joten ehkä mie selviän! Ja kaiken lisäksi muutakin..
Tapahtuma on kolmipäiväinen, joista torstai on omistettu pelkille klubeille ja pe-la ovat tungettu normityyliin täyteen isoja nimiä metsän keskelle festaritunnelman mukaisesti. Mitään kotiteollisuuksia mukana ei kuitenkaan ole..
Crookers!
Torstaina artistit ovat siis ripoteltu ympäri kaupunkia, ja turistina on ehkä vaikea nähdä itseään juoksemassa ihan jokaisen nimen perässä tuikituntemattoman suurkaupungin sykkeessä. Joku käsitys siitä kuitenkin on, mitä tuleman pitää - ensimmäinen mielenkiintoinen nimi voisi olla Rise Against, joka on käsittääkseni todella pidetty ja suosittu nimi punkkipiireissä. Vaikka meno ei olekaan punk koko viikonloppuna, ehkä tässä on se poikkeus. Päällekkäisyyksiä festareilla on aika harvoja, mutta yksi sellainen on St. Vincentin ja Blitzen Trapperin kohdalla, ja valinta ei itselläni ainakaan ole vielä selvä.. sen sijaan hostelimme likeellä on eräs hauska museo, joka on valjastettu elektronisen musiikin mekaksi viikonlopuksi, ja siellä illan päättää italialainen Crookers, joka on "hassun" rankan elektron kovin nimi mielestäni. Piruuttani en selvitä museon/keikkapaikan speksejä sen enempää etukäteen, yllätynpähän sitten paikan päällä..
Ah. Wilco.
Lauantaina festarit ehkäpä huipentuvat, koska Metsäalue tarjoaa ihan alkuillasta yöhön kovaa nimeä kovan nimen perään - Bon Iver, Beirut, Band of Horses, Florence and the Machine, Antony & The Johnson kera Götebörgin sinfoniaorkesterin, Wilco, Röyksopp ja Arctic Monkeys. Hymiön arvoinen putki! :) Ja tähän kaikkeen mahtuu todennäköisyyksiä vastaan vain yksi oikeasti harmittava päällekkäisyys, koska Fever Ray on tyhmästi apinoiden kanssa päällekkäin - mutta ehkä mie selviän tästäkin! Varsinkin kun energiatason mukaisesti voimme siirtyä vielä festarialueelta kotimatkalla käymään parilla pikkukeikalla - Chairlift ja Vetiver ovat paikalla, vaikkakin eri venue'illa. Koitan kovasti suostutella kuitenkin Antin mukaan kaupunkisuunnistukseen ja tietyiltä osin aika minuutti-aikataulu-meininkiin, koska kys. kaksi yhtyettä ovat olleet aikalailla koko kesän kuunnelluimmat. Vetiver oli heinäkuun valittuni, Chairlift-ihastuminen jatkuu edelleen..
My Bloody Valentine - aika hämmentävää.
Odotan reissulta kuitenkin enemmänkin kuin namedroppausta - vaikka sekin on kivaa, kun pääsee 1. kertaa elämässään festareille, joissa suurin osa nimistä saavat pomppimaan ilosta. Suomi vain on niin raskaan musiikin perään, ja paikalliset vaihtoehtofestarit täynnä niin outoja kuriositeetteja, että populäärimusiikista on välillä mahdoton puhua. Kiitos Ruotsille siis siitä, että indiefägäröinti-skene on niin voimakas, että tällainen kattaus on mahdollinen.
Otan kameran mukaan, ja kertaan sitten jälkikäteen mitä kaikkea siellä tuli koettua! Jos siis minä ja Antti reissulta edes palaamme, ulkomaailma kun on niin vaarallinen paikka, huu! Ja tätä mä sitten soittelen siihen asti.. Way Out West -hehkutusta, Spotifyn avulla.
Popkornia Spotifysoittis #4
Wolfmother - Joker and the Thief
Wilco - Impossible Germany
Vetiver - Everyday
Bon Iver - Skinny Love
My Bloody Valentine - I Only Said
Röyksopp - Happy Up Here (Datassette Remix)
Ladyhawke - Paris is Burning
Florence + The Machine - Howl
Lily Allen - I Could Say
Chairlift - Bruises
Avaa Spotifyssä.
Wolfmother - Joker and the Thief
Wilco - Impossible Germany
Vetiver - Everyday
Bon Iver - Skinny Love
My Bloody Valentine - I Only Said
Röyksopp - Happy Up Here (Datassette Remix)
Ladyhawke - Paris is Burning
Florence + The Machine - Howl
Lily Allen - I Could Say
Chairlift - Bruises
Avaa Spotifyssä.
Kuvat #1 #2 #3
Posts
2 comments:
Toista kertaa tämän kesän aikana kadehdin ihmisiä, jotka pääsevät Göteborgiin. Alkukesästä kadehdin futiksen Alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin matkanneita turisteja, ja nyt kadehdin sua. Miksi, voi miksi, Suomessa ei saada järjestettyä tuollaisia Way Out Westin -kaltaisia festareita, joissa on useita kovia ulkomaalaisbändejä? Mä maksaisin mielelläni vaikka 150 euroa kolmen päivän lipusta ja näkisin useamman mielenkiintoisen ulkomaalaisbändin kuin että maksan satasen ja näen Maija Vilkkumaan, CMX:n ja Kotiteollisuuden joka ikinen vuosi.
Kovasti odotan arvosteluja keikoista. Niin ja toivottavasti oli hauska ja onnistunut reissu :)
Päivittelen keikka-arvosteluja sitä mukaa kun saan siirrettyä kuvia kamerasta ja myös matkakaverin koneelta jo aloittamani jutut!
Tuo 50e lipun hintaan -pohdinta on niin totta.. ulkomaille matkatessa harmillista oli vain se, että kun homman lopullista hintaa katsoi niin juoksevat kulut nousivat taivaisiin. Matka Götikseen nousi laiva/bussimaksuineen lähes kolminumeroiseen lukuun, paluumatka lentokoneella reilusti sen yli. Hostellit maksoivat lähes sen satasen myös, liput sen yli - ainoa menoerä joka ei tuntunut missään koska ne osti jo aikoja sitten. Toisaalta kun karsi kesän muita festareita sen edestä pois, niin talous ei onneksi kaatunut liian pahasti - että kyllä tällaista kannattaa kokeilla jos oikeasti haluaa, viime vuonna meinasin jo itse ja silloin jäi vielä suunnitteluasteelle.. tän vuoden rohkeutta en sit enää kadu pätkääkään, sen verran hyvin meni. :)
Post a Comment