Parempi aikaisemmin kuin myöhemmin. On aika vähän analysoida kaikkea sitä, mitä bittiviidakko on tuonut meille nautittavaksi.
DJ Donna Summer - Blinded by the Light (Manfred Mann Rework) ::: Jaa että mitä? Aivan loistava vanhan rock'n'roll-hyväksikäyttö tavalla, jossa alkuperäiset aurinkorantakitarat eivät menetä rentouttaan hiekanmurusenkaan verran ja biitti on samalla sekä älyttömän korni mutta samalla anteeksiantava, koska varmasti biisi on kaikille tuttu jonka runko on käytössä.. vähän kuin niissä tehokkaimmissa teknoremikseissä. Poison, anyone? Tuskin - ja toivottavastikin - tästä mitään suurta hittiä koskaan missään tulee mutta on kyllä ehdoton tärppi niille, jotka haluavat tanssia kornin musiikin tahtiin ja olla silti.. cool? No höpsis, toisaalta eipähän semmosen edes pitäisi olla mahdollista!
La Castle Vania - Zero Machine ::: No mutta, kovin on tämäkin biisi tuttu aluksi, mutta voiko näin hämmentävän eteerinen elektro-pamautus edes olla jonkun alkuperäisen biisin remix? Kyllä vain. Smashing Pumpkins! Zero! Koneita paljon päällä ja vanha kakku kuorrutetaan täysin erilaisella kuorrutuksella. Jos ysärirokki on sitä mansikkahilloa ja kakkulaattaa niin Le Castle Vanian syntetisaattori-hyväksikäyttö on sitä ällönmakeaa kermavaahtoa, nam nam! Vaatii tosin oikean asennoitumisen, eikä siksi olekaan kärsimättömille tanssilattioille soveltuvaa.. kotona tosin kelpaa nyökyttää päätään. Ye-a!
Daft Punk - Harder, Better, Faster, Stronger (Justin Faust Remix) ::: Joo, en minäkään uskoisi ikinä sanovani tätä enää.. mutta tässä on Daft Punk -remix, joka on parempi kuin alkuperäisensä. Ainakin näin uutuudenkiihkolla, tai ehkä tämä ei olekaan se alkuperäinen biisi joka on raiskattu lukuisia kertoja vaan avaruusdiskon reklamaatio, joka vain houkuttelee tanssimaan vanhoilla resepteillä mutta on itsessään jotain ihan muuta. Tietyllä tavalla Daft Punk -remixit ovat aina olleet vastaantullessa joko liian kaukana originaalista pelosta leimaantua (ja ovat siis pyhänhäväistyksiä koska eivät se tuntuu väkinäiseltä) tai sitten vain sitten vain rehellisen lähellä alkuperäistä hittiä, jolloin remiksaaja voi mielestään rehdisti liittää nimensä lempikappaleensa perään. Nyt tämä herra Justin Faust on onnistunut irtautumaan noista molemmista synneistä.. tämä on hyvää. Jes! Danzen danzen!
Larry Tee feat. Christopher Just - Get Your Grind On ::: Ja viimeisimpänä eikä vähäisimpänä, eepos. Elektro-eepos, joka kestää lähes 10 minuuttia, pitää sisällään kolme sektiota kuin John Cagen 4"33:n anarkiaversio. Cagen kuuluisa avant-garde-teoshan pitää sisällään pelkkää hiljaisuutta, korvien verenkierron huminaa, yleisön reaktiota. Tätä kun soittelee sen sijaan täydelle lattialle, tekee riskin.. koska toisaalta tämä voi herättää bilettäjässä pienen elektropedon mutta samalla se voi kärsimättömän kauas pois. Itse aion tehdä joskus tämän riskin. Ymmärtänette miksi.
Kuva: Ubergizmo
Posts
No comments:
Post a Comment