I can be as cruel as you, like Lee Marvin.

Point Blank (1967, Dir. John Boorman)

Palasin klassikoihin, joita olen aina halunnut nähdä, ja kaappasin iltani piristykseksi 1960-70-luvun action-pläjäyksen Point Blank, pääosassaan kovanaama Lee Marvin tokaisemassa "rahat tai henki". Hänen rosvokumppaninsa on varastanut rahaa ja naisen. Vaan toki ajan ilmapiiri kertoo kumpaa yksinäinen susi lopulta enemmän halajaa.. Ironista kyllä, nykyihmisen silmissä elokuvasta toimintaa ei juuri löydy, vaikka julkaisuaikaansa sitä yltiömäisestä väkivaltaisuudesta syytettiinkin. Nykyisellään meno ei ole kovinkaan päätä huimaavaa, korkeintaan nostalgista - mutta silti elokuvalle on pakko nostaa hattua. Harvoin näkee niin ailahtelevan monisäikeistä analyysiä ja pohtimista vaativaa jännäriä. Tai pitäisi ehkä sanoa avant-gardemaista koska välillä se vaatii työstöä ihan liikaakin. 70-luvulla hommaan jaksoi ehkä keskittyä hiukan erilaisella kärsivällisyydellä, itselläni ainakin oli ensimmäiset 20 minuuttia aivan kamalaa tuskaa..

Toiminnan ystävänä on kaikesta huolimatta hienoa nähdä tällaisia vanhojakin pätkiä - ymmärtää, kuinka korkeaoktaanista nykymaailman väkivaltaviihde on verrattuna vaikka 40 vuoden takaisiin aikoihin. Tietyllä tavalla se järkyttää mutta kuitenkin monotonisella tavalla aiheuttaa vain olankohautusreaktion - ellen ottaisi elokuvatutkimuksen kautta ajatuskaavoja näihin tulkintoihin, tuomitsisin Point Blankin varmasti tylsäksi. Nyt tuomitsen sen tylsäksi, mutta opettavaiseksi. Ei sitä nykyään vain enää osaa odottaa toiminnallaan metapsykologisia ratkaisuja ja aivopähkinöitä, tai taiteellisuuden päättelykykyä ylipäätäänkään. Kuinka ajat ovatkaan muuttuneet.

Musiikin saralla on tullut myös tehtyä paljon kokeiluja. Elektroa kuluu entiseen malliin, mutta vielä en aio luoda sellaista yleiskattavaa postia lähiviikkojen parhaista löydöistä, niin paljon on itseltä jäänyt ihan rehellisesti kuuntelematta mielenkiintoisten biisien merestä. Sen sijaan kaikenmaailman albumeita on tullut vastaan muista genreistä.. Catfish Haven tulee ensimmäisenä mieleen positiivisista yllätyksistä. Rennon rehellistä 70-luvun eteläläisrokkia emuloivaa tunnelmointia. Ei riko rajoja, muttei luo mitään negatiivisiakaan tunteita mahd. jankkaavuuden saralla joten suositella voi.. samoin voi tehdä The Rumble Strips -poppoolle, joka soittaa iloista brittipoppia ska-vaikuttein. Ska ikäänkuin on tehnyt täyskäännöksen 360 astetta ja palannut Yhdysvaltain punk-kiertueelta ja ottanut pääteemoikseen rehellisen hauskanpidon, pianot. Luen aina muutaman Britteinsaarilla asuvan puolituttavan blogeja jotka kertovat hauskoista baari-illoista, ja en voi enää bändin löydettyäni näissä illoissa soivan mitään muuta musiikkia.

THE RUMBLE STRIPS Myspace
CATFISH HAVEN Myspace

Ristiriitoja luo taasen Bloc Party, joka tulee Suomeen helmikuussa, yahoo! Liput tulevat myyntiin ja saan rahaa lainaan lippujen ostamiseen, yahoo! Sen sijaan uusi albumi.. ei nosta vielä pystyyn muuta kuin kulmakarvan sillain kyselevästi. Arvostelut kuvasivat menon olevan kokonaisvaltaisesti parempaa kuin kovin kokeellisessa Mercury -sinkussa (josta en pitänyt), mutta vielä en vakuuttunut 2 kuuntelukerran jälkeen.. mutta en luovuta ihan heti. A Weekend in the City oli aluksi myös todella pettymys, mutta kohosi paremman tutustumisen myötä yli debyytin loistokkuudessaan. Se, miten lopulta käy tässä tapauksessa, selviää varmasti blogissa. Sormet vain ristissä, että settilista on silti omistettu tasapuolisesti vanhalle ja uudelle helmikuussa. Positive Tension, plz..

Ja loppukaneetti - Dexter S03E03 = hienoutta. Muutamat uudet sivuhahmot eivät vielä avaudu minulle muuna kuin stereotypioina (mitä syyttäjän velikin oikeasti sarjassa tekee, muutakuin emuloi Doakesin k**ipäisyyttä?), mutta muuten Jimmy Smits (Miguel Prado) on tuonut sarjaan taas uutta eloa. Ennen kaikkea sarja on Miamin teatterimaiseen ilmapiiriin sijoittuva shakespearemäinen draama a'la moderni todellisuus, jossa pohditaan hyvyyden ja pahuuden komplikaatioita, ja Prado todellakin on yksi iso komplikaatio itsessään. Innolla odottaen, mihin käsikirjoitus häntä ja Dexteriä aikoo saatella. Bonuksena pitkästä aikaa jaksossa mukana myös hahmokehityksen kannalta tärkeä satunnainen rikollinen.. ah! Sattuma on opetusten äiti.