#14

#14
Joanna Newsom - Ys
(2006, Drag City)

Indie-folk, vaihtoehtoinen sulosointuinen tunnelmointi. Niin moni bändi ja promottu levy menee tuon tittelin alle minulla, jos alkaa kriittisesti selailemaan nykyisiä kuuntelutottumuksia soittolistalta. En sinäänsä syytä itseäni tästä, koska jotenkin on luonnollista, että rokin ja muun raskaamman musiikin rinnalle tulee jotain kevyempää ja huojentavaa. Folk on kuin varkaana alkanut uppoamaan samalla, kun altsuilu muuten lähtee jonnekin hämärän noise-psycho-pelleilyn piiriin (imho) ihan liian helposti. En halua kakofoniaa, haluan jotain yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan.

Ja Ys iski johonkin hermoon. Joskus käy juuri niin, että ne kriitikkojen valitsemat jutut vain yksinkertaisesti toimii - nämä tapaukset tuo juuri palauttaa välillä uskon koko ammattiryhmään. Arcade Firen Funeral oli yksi esimerkki täysosumasta, mutta Ys oli vain jotain täydellistä ja oikein. Sinäänsä outoa, koska kappaleet, joita albumeissa on huimat 5, ovat enemmänkin novelleja, tarinoita. Tietyllä tavalla ne ovat kuin iltasatuja, koska niin selkeästi mieleen tulee Milne tai vastaava sanaseppo. Fantasian rajamailla puhuvia eläimiä, opettavaisia anekdootteja. Kuin Jukka Parkkisen Korppi-kirjat. Jouhevaa, maagista ja lämmintä.

Ei vähiten lämmintä Newsomin murtavan kauniin lauluäänen takia ja hellyttävän taitavan harpunsoiton ansiosta. Näin harvinaisen instrumentin avulla se tunnelma muuttuukin innostavaksi. Ei mitään sellaista mihin törmäisi joka päivä, varsinkaan populäärimusiikissa. Eikä se tietenkään ole mikään sopiva ainoa syy nostaa albumia yli muiden - tässä se vain onnistuu. Muu Newsomin tuotanto ei ole jälkeenpäin ole koskettanut samalla tavalla. Eikä se todellakaan ole mikään huonouden merkki, korostaa vain Ysin loistavuutta. Ja voi, kuinka hienoa oli tämäkin neiti nähdä vielä livenä Suomen Tsadissa! Aikamoista.

Top15 Lista:
#13 - ?
#14 Joanna Newsom - Ys
#15 Jaco Pastorius - Jaco Pastorius
#16 DJ Shadow - Endtroducing
#17 Amon Tobin - Chaos Theory
#18 Tool - Aenima