Kasari on iskenyt lähiaikoina nyt - tai suoraan sanottuna mikä tahansa vanhempi pop-musiikki. Mietin juuri eilen illalla sentimentaalisesti pitäisikö oppia siten nykymaailman menoa että kerran viikossa kuuntelisi NRJ:n himoituimpia biisejä läpi ihan rutiinilla, mutta ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Kummiskaan nykyään osata tehdä tällaisia biisejä.. kyyninenkö? En usko, vaan realisti lähinnä! Tai sitten oma maku on taas oudompaa kuin saisi olla. Kjeh.
LAURA BRANIGAN - SELF CONTROL
BONNIE TYLER - HOLDING OUT FOR A HERO
+ Jotain 70-luvulta, jota liian moni tuntee Celine Dionin tuotannosta. Mutta c'mon, voiko tätä paremmaksi edes tehdä? Tottakai Celinen ääni on ilmavampi ja mahtuu helposti johonkin Las Vegasin konserttisaliin, mutta eikö sentään kyseisen kappaleen melankolia sovi paremmin vaikka pieneen makuuhuoneeseen? Kysynpähän vaan.
Posts
No comments:
Post a Comment