Hivenen on ollut taukoa kirjoittamisessa. Syitä on monia, mutta suurimmat niistä ovat olleet yliopistoon liittyviä - tenttejä, uusia kursseja, uusia ihmisiä ja vanhoihin rutiineihin palaamista. Ottaen huomioon, että töissä tuli hyvinkin paljon kirjoitettua kesällä vain siksi, että toimistossa päivystäminen kävi muuten kovin pitkästyttäväksi, on kirjoitustahdin hiljeneminen nyt aika luonnollista. Koitan kummiskin jatkaa, ihan vain kirjoittamisen ilosta! Kävijälaskuri on lyönyt yli tuhannen jo viikko pari sitten, joten kaipa tätä joku kuitenkin tykkää lukea vaikkei kukaan ole kommentoinutkaan, nih!
Olen ehtinyt kaikessa tässä kaikessa hässäkässä katsahtaa lähiaikoina pari todella mielenkiintoista leffaa - mainitsematta erityisesti jäänee The Dark Knight, josta varmaankin jok'ikinen maailman bloggaaja on jo kirjoittanut jotain - lukuisista teksteistä parhaiten on jäänyt elokuvan markkinoinnista kertova artikkeli, joka keskittyy kuolleen tähden mainoskäytön vaikeudesta. Itse tyydyn arvioimaan leffan asteikolla "pirun hyvä, mutta ei yhtä hyvä kuin Matrix". The Dark Knight on ennenkaikkea toimintaleffa, vaikka sanomansakin on oikein pätevä, mutta koska Matrixia parempaa toimintaelokuvaa en ole mielestäni ikinä nähnyt, ja ihan siihen asti ei Christopher Nolan yllännyt, ei kyseessä ollut aivan täyspotti! Kyllä se sieltä IMDB:n top-listoilta pikkuhiljaa laskeutunee uutuudenkiillon kuluttua pois.. veikkaukseni on siinä kolmenkympin tietämissä.
Wheels on Meals (Dir: Sammo Hung, 1984)
Hämmentävämmät toimintakokemukset tarjosivatkin sitten aasialaiset - ja tarkalleen ottaen yksi mies, nimittäin Jackie Chan. Vuosia takaperin löysin paikallisen halpatavaraliikkeen valikoimista valtaisan määrän miehen elokuvia VHS:iä ja ne läp kahlattuani ei paluuta ollutkaan, ja pidän itseäni valtaisana fanina, vaikka eittämättä viisi edellisintä miehen jenkkimarkkinatuotosta on ollut aivan kamalaa siloteltua p**kaa. Osakunnan hyllyiltä mukaan tarttui kuitenkin New Police Story -niminen pätkä parin vuoden takaa, ja vaikka sen tarina olikin kaikkea muuta kuin ei-sentimentaalinen, kantoi se elokuvan kunnialla loppuun ja sijoittuukin mielestäni miehen parhaimmistoon, jonnekin sinne Police Storyn tai First Striken välimaastoihin. Innostuneena edellisestä kaivelin myös käsiini oikein vanhan "klassikon", jossa esiintyy todellinen legenda-trio muotoa Jackie Chan - Yuen Biao - Sammo Hung (tunnettaneen Suomessa esim. hämmentävän hyvästä Martial Law -sarjasta!).. juoni oli kuitenkin legendaarinen vähän eri tavalla; Chan ja Biao esittävät kavereita Thomas ja David jotka pyörittävät nakkikiskapakua Barcelonan kaduilla ja kohtaavat mystisen kauniin naisen, joka vedättää heitä mennen tullen ja huumoria aiheesta vedetään loppuun asti. Kiinalaista slapstickiä, kasari-kickboxereita kiinalaisten päänmenoksi, miekkailua, prostituutio-sivujuoni ja sekopää-sukulainen hullujenhuoneessa? Överiksihän se on täysin mennyt.. onhan leffan nimikin Wheels on Meals! No, kaipa tämäkin oli pakko joskus katsoa.. tuskin löytyy ihan heti Anttilan hyllyltä, ainakaan täydellä hintaa! Kuriositeetti: mielestäni Chanin ehdottomasti kaksi parasta elokuvaa ovat saman kolmikon tähdittämä Project A sekä jenkkiläpimurtopätkä Rumble in the Bronx.
Koomisella linjalla pysyin vielä eilen, kun katsoin Eddie Murphyn ja Dan Aykroydin tähdittämän pätkän Trading Places - joku kirotun tyhmä suomennos toki silläkin. Sinäänsä elokuvan koko olemassaolo hämmensi minua, koska en olisi olettanut, että näinkin laadukas Murphyn tekele olisi jäänyt niin vähälle huomiolle, että minunkin kaltaiseni leffanörtti vasta äskettäin pätkän "löysi". Kaikinpuolin tyhjäpäinen komedia, jonka juoni oli erinomaisen hyväntuulinen, termi feelgood voisi helposti prototypisoitua tähän - mukana myös nuoren Jamie Lee Curtisin tissit, sekä Indiana Jonesin Marcus Brody hovimestarina. Jolly good, sir! Elokuvan katselu keskellä yötä sai minut huomaaman hälyttävän yksityiskohdan itsestäni - aina, kun katson Eddie Murphyn tekeleitä, nauran niiden vitseille täysin kuin Eddie Murphy. Kuuluisa "hee hee hee"-mantra pitäisi joskus koittaa valjastaa vieläkin parempaan käyttöön, mutta on ainakin vielä varattu spontaaniksi leffailtojen hämmennykseksi.
3:10 to Yuma (Dir: James Mangold, 2007)
.. mutta minut sai tähän istumaan alas ja kirjoittamaan teille elokuvista western - moderni western nimeltä 3:10 to Yuma. Brokeback Mountainin monet toki tietävät ja ehkäpä Brad Pitt nosti Assassination of Jesse James -pätkän ihmisten tietoisuuteen. Kumpaakaan katsomatta ei voi niistä sanoa mitään, mutta 3:10 to Yuma taasen saa minulta täydet suitsutukset. Elokuvakurssit yliopistokeväänä saivat meikäläisen tarttumaan muutamaan klassikkolänkkäriin ja tämä vuoden 2007 tekele on aivan samaa kaliiberia. Näyttelijätyö on läpi leffan loistavaa - poikkeuksetta - ja jopa karikatyrisoiduimmat hahmot sulautuvat eeppiseen lännenkuvaan mahtavasti. Erityisesti Ben Foster ("se enkelihemmo X-meneistä") oli järisyttävä roolissaan kylmäverisenä tappajakätyrinä, melkein kuin itsensä Jack Palancen ja satunnaisen ADHD-tapauksen risteytymä. Russell Crowe esitti vakuuttavasti itseään julkkis-rosvona ja Christian Bale todisti jälleen miksi hän on lempinäyttelijäni (Pittin ohella, muuten). Tähän päivään mennessä en ole mieheltä huonoa roolisuoritusta nähnyt, ja nytkin hän varasti jokaisen kohtauksensa esittämällä miestä, joka on päättänyt sinnikkäästi selvittää oman moraalisen asenteensa, kun ryhmä miehiä kuljettaa rosvoa kohti vankijunaa perässään tämän murhaherkät kumppanit. jossa vain olikin. Voin suositella kaikille siis lämpimästi - sisältää kauniita maisemia, katkeran rahanahneita miehiä armottomassa lännessä ajamassa toisiaan takaa ja juonen, joka pitää otteessaan loppuun asti.
Kuriositeetti #2 - kaikki näkemäni Christian Balen elokuvat parhausjärjestyksessä (paras ensin): American Psycho, Rescue Dawn, Harsh Times, Batman Begins, The New World, The Dark Knight, The Prestige, Pikku Naisia... nöyränä myönnän, että Machinist tulee kyllä katsoa pian, eli tekeillä on. Samoin myös Bob Dylan -biopic I'm Not There.
Koomisella linjalla pysyin vielä eilen, kun katsoin Eddie Murphyn ja Dan Aykroydin tähdittämän pätkän Trading Places - joku kirotun tyhmä suomennos toki silläkin. Sinäänsä elokuvan koko olemassaolo hämmensi minua, koska en olisi olettanut, että näinkin laadukas Murphyn tekele olisi jäänyt niin vähälle huomiolle, että minunkin kaltaiseni leffanörtti vasta äskettäin pätkän "löysi". Kaikinpuolin tyhjäpäinen komedia, jonka juoni oli erinomaisen hyväntuulinen, termi feelgood voisi helposti prototypisoitua tähän - mukana myös nuoren Jamie Lee Curtisin tissit, sekä Indiana Jonesin Marcus Brody hovimestarina. Jolly good, sir! Elokuvan katselu keskellä yötä sai minut huomaaman hälyttävän yksityiskohdan itsestäni - aina, kun katson Eddie Murphyn tekeleitä, nauran niiden vitseille täysin kuin Eddie Murphy. Kuuluisa "hee hee hee"-mantra pitäisi joskus koittaa valjastaa vieläkin parempaan käyttöön, mutta on ainakin vielä varattu spontaaniksi leffailtojen hämmennykseksi.
3:10 to Yuma (Dir: James Mangold, 2007)
.. mutta minut sai tähän istumaan alas ja kirjoittamaan teille elokuvista western - moderni western nimeltä 3:10 to Yuma. Brokeback Mountainin monet toki tietävät ja ehkäpä Brad Pitt nosti Assassination of Jesse James -pätkän ihmisten tietoisuuteen. Kumpaakaan katsomatta ei voi niistä sanoa mitään, mutta 3:10 to Yuma taasen saa minulta täydet suitsutukset. Elokuvakurssit yliopistokeväänä saivat meikäläisen tarttumaan muutamaan klassikkolänkkäriin ja tämä vuoden 2007 tekele on aivan samaa kaliiberia. Näyttelijätyö on läpi leffan loistavaa - poikkeuksetta - ja jopa karikatyrisoiduimmat hahmot sulautuvat eeppiseen lännenkuvaan mahtavasti. Erityisesti Ben Foster ("se enkelihemmo X-meneistä") oli järisyttävä roolissaan kylmäverisenä tappajakätyrinä, melkein kuin itsensä Jack Palancen ja satunnaisen ADHD-tapauksen risteytymä. Russell Crowe esitti vakuuttavasti itseään julkkis-rosvona ja Christian Bale todisti jälleen miksi hän on lempinäyttelijäni (Pittin ohella, muuten). Tähän päivään mennessä en ole mieheltä huonoa roolisuoritusta nähnyt, ja nytkin hän varasti jokaisen kohtauksensa esittämällä miestä, joka on päättänyt sinnikkäästi selvittää oman moraalisen asenteensa, kun ryhmä miehiä kuljettaa rosvoa kohti vankijunaa perässään tämän murhaherkät kumppanit. jossa vain olikin. Voin suositella kaikille siis lämpimästi - sisältää kauniita maisemia, katkeran rahanahneita miehiä armottomassa lännessä ajamassa toisiaan takaa ja juonen, joka pitää otteessaan loppuun asti.
Kuriositeetti #2 - kaikki näkemäni Christian Balen elokuvat parhausjärjestyksessä (paras ensin): American Psycho, Rescue Dawn, Harsh Times, Batman Begins, The New World, The Dark Knight, The Prestige, Pikku Naisia... nöyränä myönnän, että Machinist tulee kyllä katsoa pian, eli tekeillä on. Samoin myös Bob Dylan -biopic I'm Not There.
Posts
No comments:
Post a Comment