Uuden sukupolven aika

Kuva ja otsikko kertoo kaiken olennaisen. Suomi voitti lopulta sen pakkopronssin, mutta ilmiselvästi voi huomata kuinka vanhat ratkaisijat ovat jääneet taka-alalle ja uusiin nimiin on turvauduttava. Ilmiselväksi turnauksen aikana tuli se, että väsynyt Teemu ja NHL:stä uupunut Saku eivät jatkaneet enää kantaa ykkösketjun viittaa ja tilalle tuli sellaisia miehiä kuin Mikko Koivu, Antti Pihlström ja Tuomo Ruutu (onneksi). Muutenkin joukkueen taso oli läpi turnauksen ennen kaikkea ailahteleva ja vaihteleva. En edes halua puhua herroista kuin OJ ja Mikko Luoma. Kiesus.

Ilmiselvää on se, että vanhat 90-luvun tutut nimet katoavat nyt viimein parrasvaloista ja uudet tekijät ratkaisevat tulevia voimasuhteita jääkiekkoareenoilla. Kanadalta ovat hävinneet Shanananit ja Yzermanit, Venäjältä Buret ja Mogilnyt. Jääkiekkokorttiajan ysärisankarit ovat surullisesti pian kaikki historiaa kun viimeisetkin rääkit lopettavat ja sitten pitää katsoa mitä uusi sukupolvi on: surullisesti Suomella ei ole korvaajaa Teemulle. Mikko Koivu voi koittaa olla uusi Saku mutta vielä on paljon työtä on edessä. The cupboard is bare. Mikäli käy niinkuin ennusmerkit alkavat näyttämäänkin, pian Suomen joukkue on täynnä NHL:n kolmoskentän rouhijoita eikä silloin auta kentällä edes sata Pihlströmiä - vaikka ajatuksena sellainen olisikin toimiva näin vielä P***u-hekumoissa.

Pitää sitten vain odotella lähitulevaisuutta kun kaiken maailman Toni Rajalat ja kaiken maailman Joonas Jonskoit (?) tulevat miehenikään. Toisaalta HFboardseja lukiessa tulee väkisin sellaisin olo, että pääseekö näistä miehistä kukaan toisaalta potentiaaliinsa oikeasti vai onko kaikki vain lupaavaa spekulointia. Toivoa sopii että Rajala on superlupauksena on yhtä varma kuin arvon Sidney Crosbyt ja John Tavaresit. Hiukan vain epäillyttää, pitäisi kai perehtyä asioihin enemmän.

"Suomen Ovechkinia odotellessa" tässä sitten vaan. Ja onneksi tietyssä mielessä on muutenkin lätkänkatselu loppunut tältä vuodelta, vie se kuitenkin ihan liikaa omaa aikaa. NHL:ssä mikään ei enää hetkauta, koska Pittsburgh-Detroit -akseli näyttää aika varmalta Stanley Cup Finaalilta, ja kumpikaan ei sykähdytä joukkueena yhtään. Seuraavaksi jännitetäänkin sitä, että kenet Nucksit saavat draftista ja keitä vapaita agentteja uusi GM Mike Gillis hankkii tiimiin, jotta ensi vuonna oltaisiin sitten jo varmuudella pelaamassa Cupista. Toivoisin itse että Mikkel Boedker tipahtaisi Nucks-haaviin varaustilauksessa. Vapaiden agenttien tilanne on vaikeampi ennustaa - Pavol Demitran kautta Marian Hossan houkuttelu joukkueeseen on liian risque spekulointi joten sitä en sen enempää ääneen sano - mutta kivasti iloitsisin toki moisen tapahtumista! Todennäköisempää ja melkein jopa kivempaa olisi jos esimerkiksi hankkittaisiin UFA Michael Ryder Sedineille kaveriksi, kakkosketjuun saataisiin Buffalosta lupaava Drew Stafford vaihdossa Kevin Bieksasta, sekä peliliikkeenä hankittaisiin UFA Sean Avery jotta Nuckseilla olisi kasassa koko liigan ärsyttävin kenttä! Markus Näslund ulos, Brendan Morrisonille edullinen paluusopimus ja viimeinen mahdollisuus nostaa tasoa. Ja sitten jotain pientä kivaa säätöä vielä, tämä olisi niin sanotusti ihku tulos:

Sedin - Sedin - Ryder
Raymond - Morrison - Stafford
Burrows - Kesler - Avery
Pettinger - Rypien - Hansen

Ohlund - Mitchell
Bourdon - Salo
Edler - Krajicek
Vandermeer

Luongo
MacIntyre

Ainoana ongelmana ehkä voimanpuute puolustuksessa mutta pelattiinhan sitä muutenkin jo viime kausi ilman Bieksaa - farmimiehet tulee jälleen tutuksi kansalle, jos ennusmerkit pitävät paikkansa. Puolustuskalustus on ollut Murphyn lain kautta kuin posliinikaupan kalustoja viimeiset kaksi vuotta. Ja onhan tämä kaikki toisaalta aika unelmointa varsinkin Staffordin suhteen, mutta minkäs teet kun olet Vancouver Canucks -fani. Unelmia on vaikka kuinka ja sellaiseen nöyrään kyynisyyteen on toki totuttu jo aikoja. Tuttua touhua jo muutenkin ihan suomalaisuuden takia.

Ja nyt olen hiljaa jääkiekosta ainakin hetkeksi. Tilaa tekee vielä kerran kielioppikoe, poliittinen historia ja elämä. Jos minut saa kiinni pelaamasta Eastside Hockey Manageria kesän aikana, saa avata tulen vapaasti. Ja lopuksi vielä huumoria lahden toiselta puolelta - paremman joukkueen he todellakin omasivat, mitä nyt vain sattuivat häviämään - mutta se nyt on pientä!