Come on happy feet!

Pientä elokuvakuumetta ilmassa. En tiedä mistä se tuli, mutta yksi syy löytyy varmaan The Roadin ensi viikon ensi-illasta Yhdysvalloissa. Cormac McCarthy, jonka tekosia jo Menetetyn Maankin pohjalla ollut kirja oli, voitti Pulitzerin tästä, joten tiedossa on varmasti hypeä ja hehkutusta, toivottavasti myös lopulta ihan hyvä elokuva. Surullista tosin on se, että olin hehkuttanut mielessäni sitä jo viime jouluna, koska sain tuon kirjan lahjaksi, tarkoituksenani lukea se ennenkuin valkokankaalta näen sen saman liikkuvana. Miten voikaan olla ihmisellä vaikeaa ehtiä oman hyllynsä ääreen..

Applen leffatrailereita tulikin nyt siis selailtua, ja löytyihän sieltä ihan kaikkea jännää. Jo aikaisemmin kaverini Samin kanssa fiilistelty The Men Who Stare At Goats nousi taas mieleeni. Vaikuttaa samalla tavalla mielenkiintoiselta, millä stereotypinen Coen ei näytä enää mielenkiintoiselta, tai The Informant! päälleliimatun hassunhauskalta. Tietyllä tavalla kyyninen pystyy pelkän trailerin avulla päättelemään mitä on mahdollisesti tiedossa, mutta jos siitä huolimatta into ja luottamus säilyy, ehkä valoa on tunnelin päässä. Jännä fakta - ohjaajana on Grant Heslov, eli mies joka on Tosi Valheissa Faisil! Jos niinkuin olennaisista asioista puhutaan..

Paras uusi löytö noin puolen tusinan "quirky" indieleffan, katastrofileffan ja inhorealistisen dokumentin seasta oli yllättäen suuri tuotanto, Chicagon ohjaajan uusi musikaali Nine. Muuten tässä ei olisi mitään kummempaa, koska ainahan näitä musikaaleja tehdään, mutta pääosassa on kuitenkin Daniel Day-Lewis, joka näyttelee 1960-luvun italialaista elokuvaohjaajaa uransa huipulla. Tiedossa on siis dramaattinen ja ylidramaattinen kuvaus elokuvanteosta, glamourista ja pienistä ihmisistä suuressa maailmassa. Mukavan grandioosa lähtökohta tarinalle. Lopputulos voi olla oikeasti ihan mitä tahansa kuran ja timantin väliltä.

Ja lopulta. On vain pakko näyttää tämä traileri. Näin sen tänään ekaa kertaa, varmaankin suhtkoht myöhässä verrattuna kaikkiin muihin netissä pyöriviin toimintaleffafanaatikkoihin, mutta.. booyah! Tämän rinnalla kalpenee varmasti jopa osakunnan miestenkerhon kanssa katsomamme Black Dynamite, joka sekin oli muuten hauskinta kamaa vähään aikaan. Mmm.