Ystäväni ovat uppoutuneet Facebookissa kaiken maailman listojen maailmaan. Jotenkin homma haiskahtaa pahasti siltä, mitä Livejournal oli pahimmillaan ennen kuin lakkasin vain lukemasta sitä. Listoja listojen perään täynnä nimiä, sanoja, muistoja, suurimmalti osaksi kuriositeettejä tylsistä aiheista, joista kavereiden on etsittävä kovasti jotain juttuja, joita voi kommentoida, toivoen tietysti, että vastaavanlainen oma lista saisi sitten samallaista kommentteja. Turhuutta mielestäni, vaikka itsekin yhteen listaan sorruin. Ja tätä kautta nyt toiseen.
Yksi ketjuviesteistä antoi tehtäväksi listata 15 albumia, jotka eniten ovat vaikuttaneet kuuntelijan elämään - mukaan ei lasketa hetken villityksiä, varsinkaan juuri kirjoitushetkellä hyvältä kuulostavia, vaan tarkoitus on luoda oikeasti ihmisen elämää vavisuttavien albumien lista. Ja eipähän minua diggarina kauheasti vakuuttanut pelkkä nimien listaus - sehän on sitten kuin suoraan metacriticin sivuilta bongattu statistiikka.
Teenkin siis toisin ja kirjoitan tänne pidemmät kirjoitelmat kaikista albumeista. Mukana ovat vain ne ehdottomat - minulle itselleni täysin eeppiset teokset, jotka ovat muuttaneet elämääni jollain tavoin. Keskustelussa ystävien kanssa he toteavat ettei albumit nyt elämää voi muuttaa, mutta itse koen musikaalisen maailman rajojen avartuessa jokaisen uuden askeleen muutokseksi parempaan, uudempaan, saatteena tuntemattomaan mielenkiintoiseen. Olen siis sanankäänteissäni juuri niin dramaattinen kuin koen olevan tarpeellista!
15 albumia oli lopulta yllättävän helppoa rajata - sen takia jotenkin tuntuu jo tarpeelliselta toteuttaa listaus. Ulos jäivät kolme albumia, jotka ovat siinä rajoilla. Eivät mahdu samaan sakkiin, mutta eivät voi säästyä ilman mainintaa. Siksi mainitsenkin ne tässä tunnelmasanelmin. Kuinka boheemia suorastaan.
TOP 18:
(18) TOOL - AENIMA
Kansikuvien syövereistä löytyi yhteiskuntakriittisen komedian mestari Bill Hicks.
Ahdistuneen nuoren soundtrack minulle. "Se" levy johon mentiin pakoon.
Samalla synnytti tietämättään tulevan intohimon stand-uppiin.
Muistan rehellisesti tasan yhden kappaleen nimen ulkoa. En koe sitä rikkeeksi.
Albumin nimibiisi on ainoa mainittava huippukohta muiden kaltaistensa seassa.
Monasti sen lyriikat huudettiin pään sisällä koulun käytävillä.
Sitäkin lujempaa kun se viimein kuultiin livenä.
(17) DJ SHADOW - ENDTRODUCING...
Hyvin yksityinen ja intiimi hiphop-levy.
Genrenä hiphop onkin minulle täysin susi, koska en ole elänyt sellaista elämää.
Albumi enemmänkin rakentaa anonyymin urbaanin äänimaailman.
Kun laitan sen soimaan, siirryn päässäni lapsuuden kesäasuntoon.
Olen unikuvassa vanhentunut, mutta silti kaupunki ympärillä on pysynyt samana.
Ihmettelen: mielikuvat fosforivalotaulu-näköalasta sen ikkunoista ovat niin eläviä.
En ole asunut asunnossa yötäkään sen jälkeen, kun sen ensi kertaa kuuntelin läpi.
En tee sitä nykyään muuten kuin silmät kiinni. Haluan aina palata niihin näkymiin.
Vain kappaletta "Midnight in a Perfect World" voin kuunnella yksittäin.
Hyvin intiimi kokonaisuus, jota ei voi hajoittaa.
(16) AMON TOBIN - CHAOS THEORY
Ilosaarirokissa opin tuntemaan tämän "downtempo"-artistin ja hänen tuotantonsa.
Live-keikka oli mahtava ja rohkaisi löytämään jotain vielä yksityisempää.
Levy oli oikeasti ääniraitana hiiviskelypelille, yhdistän sen itsekin siihen väistämättä.
Outoa siitä tekee sen, etten ole koskaan kyseistä peliä pelannut.
Minusta tulee hiiviskelijä mielikuvituksessani - piiloudun kylmältä maailmalta.
Jos saisin päättää, jokainen scifi-elokuva olisi neo-noiria tämän säestyksellä.
Mikään Tobinin muu albumi ei aiheuta levottomuudessaan yhtä paljon harmoniaa.
Ainoa sekametelisopaksi tunnustavani levy, jonka mukaan uskallan aidosti hypätä.
.. ja näin pikkuhiljaa siirryn numeroon 15. Kunhan vain on valmista siihen. Formaatti muuttuu paljon yksityiskohtaisemmaksi ja vähemmän haahuilevaksi, uskokaa pois!
kuva #1
Yksi ketjuviesteistä antoi tehtäväksi listata 15 albumia, jotka eniten ovat vaikuttaneet kuuntelijan elämään - mukaan ei lasketa hetken villityksiä, varsinkaan juuri kirjoitushetkellä hyvältä kuulostavia, vaan tarkoitus on luoda oikeasti ihmisen elämää vavisuttavien albumien lista. Ja eipähän minua diggarina kauheasti vakuuttanut pelkkä nimien listaus - sehän on sitten kuin suoraan metacriticin sivuilta bongattu statistiikka.
Teenkin siis toisin ja kirjoitan tänne pidemmät kirjoitelmat kaikista albumeista. Mukana ovat vain ne ehdottomat - minulle itselleni täysin eeppiset teokset, jotka ovat muuttaneet elämääni jollain tavoin. Keskustelussa ystävien kanssa he toteavat ettei albumit nyt elämää voi muuttaa, mutta itse koen musikaalisen maailman rajojen avartuessa jokaisen uuden askeleen muutokseksi parempaan, uudempaan, saatteena tuntemattomaan mielenkiintoiseen. Olen siis sanankäänteissäni juuri niin dramaattinen kuin koen olevan tarpeellista!
15 albumia oli lopulta yllättävän helppoa rajata - sen takia jotenkin tuntuu jo tarpeelliselta toteuttaa listaus. Ulos jäivät kolme albumia, jotka ovat siinä rajoilla. Eivät mahdu samaan sakkiin, mutta eivät voi säästyä ilman mainintaa. Siksi mainitsenkin ne tässä tunnelmasanelmin. Kuinka boheemia suorastaan.
TOP 18:
(18) TOOL - AENIMA
Kansikuvien syövereistä löytyi yhteiskuntakriittisen komedian mestari Bill Hicks.
Ahdistuneen nuoren soundtrack minulle. "Se" levy johon mentiin pakoon.
Samalla synnytti tietämättään tulevan intohimon stand-uppiin.
Muistan rehellisesti tasan yhden kappaleen nimen ulkoa. En koe sitä rikkeeksi.
Albumin nimibiisi on ainoa mainittava huippukohta muiden kaltaistensa seassa.
Monasti sen lyriikat huudettiin pään sisällä koulun käytävillä.
Sitäkin lujempaa kun se viimein kuultiin livenä.
Hyvin yksityinen ja intiimi hiphop-levy.
Genrenä hiphop onkin minulle täysin susi, koska en ole elänyt sellaista elämää.
Albumi enemmänkin rakentaa anonyymin urbaanin äänimaailman.
Kun laitan sen soimaan, siirryn päässäni lapsuuden kesäasuntoon.
Olen unikuvassa vanhentunut, mutta silti kaupunki ympärillä on pysynyt samana.
Ihmettelen: mielikuvat fosforivalotaulu-näköalasta sen ikkunoista ovat niin eläviä.
En ole asunut asunnossa yötäkään sen jälkeen, kun sen ensi kertaa kuuntelin läpi.
En tee sitä nykyään muuten kuin silmät kiinni. Haluan aina palata niihin näkymiin.
Vain kappaletta "Midnight in a Perfect World" voin kuunnella yksittäin.
Hyvin intiimi kokonaisuus, jota ei voi hajoittaa.
Ilosaarirokissa opin tuntemaan tämän "downtempo"-artistin ja hänen tuotantonsa.
Live-keikka oli mahtava ja rohkaisi löytämään jotain vielä yksityisempää.
Levy oli oikeasti ääniraitana hiiviskelypelille, yhdistän sen itsekin siihen väistämättä.
Outoa siitä tekee sen, etten ole koskaan kyseistä peliä pelannut.
Minusta tulee hiiviskelijä mielikuvituksessani - piiloudun kylmältä maailmalta.
Jos saisin päättää, jokainen scifi-elokuva olisi neo-noiria tämän säestyksellä.
Mikään Tobinin muu albumi ei aiheuta levottomuudessaan yhtä paljon harmoniaa.
Ainoa sekametelisopaksi tunnustavani levy, jonka mukaan uskallan aidosti hypätä.
.. ja näin pikkuhiljaa siirryn numeroon 15. Kunhan vain on valmista siihen. Formaatti muuttuu paljon yksityiskohtaisemmaksi ja vähemmän haahuilevaksi, uskokaa pois!
kuva #1
Posts
No comments:
Post a Comment