Kiirettä taas pitänyt, ja angiina on kai lopulta nujerrettu, kolmannen kerran putkeen. Matkan varrella on sattunut silti ihan kiitettävästi, ja edellispäivänä tuli soiteltua jo 3. kerran putkeen Britpopissa Dynamossa levyjä - tietty murros on edessä. En pyörinyt ihmisten seassa enää niinkään, nautin vain musiikista ja hämmennyin lopulta - DJ-parini ilmoitti, että tämä kerta on hänen viimeisensä. Musiikkimaku on jännä asia, kun se muuttuu niin vuosien varrella yleisessä mielipiteessä.. tai jotain. Vaikea sitä oli selittää, mutta ihmiset olivat jotenkin nyt kaukaisempia kuin ennen. Tai sitten sitä tulee vain itse kaukaisemmaksi, britpop kun ei itsellenikään koskaan ole ollut mikään "the" genre, siis missään vaiheessa. Jotkut asiat kuitenkin toistuivat nytkin - nimittäin uuden löytämisen ilo vanhasta ja tuntemattomasta. Pari päivää ennen keikkaa piti taas avata brittiläisen musan syöverit ja paljon hienoa, paljon hienoa löytyi.
Captain
Uusi tuttavuus - liian vähän heistä on tietoa kaikkialla, saatavilla makupaloja kuuntelua varten. Myspace listaa indie/surf-maastoon ja tietyllä tavalla mieleen tulevatkin jotkut leppoisimmat jenkkibändit tasolla Nada Surf, The Long Winters .. jopa Phoenix on lähimaastossa! Ja haluan kyllä kovasti kuulla lisää, Animal -biisin bongasin ilmaislatauksena, ja sitten myspacessa ja spotifyissa on lisää kamaa. Suosittelen pitämään silmät ja korvat auki!
New Rhodes
Toinen uusi tuttavuus joka kumpusi britpop-hapuilusta, tosin yllättävästi japanilaisen elektroblogin kautta! New Rhodesin kotiosoite on Bristol/London, musiikkityyliltään.. rentoa indie-rokkia? Sitä varmaan, We Are Scientists, Maximo Park, similar kind of stuff. Vaan materiaali on oikein jännää, ja mä otan kaiken vastaan, joka vain sattuu innostamaan. Ja ehkä pian saan käsiini ihan kokonaisen albumin tätä, ja sitten pistetään arviota siitä, olenko ollut potentiaalista yhtään oikeassa, ainakin Everybody Loves a Scene upposi kansaan bileissä! Myspace täällä.
Muse - HAARP
Muse on sellainen.. musta lammas mulle. Jotenkin niin lähellä sitä rokkieminenssiä, jota mä vaatisin uskottavalta isolta rokkibändiltä. Ei tietenkään ihan heti ole tulossa Zeppelinin tai Whon kaltaisia kokoonpanoja, jotka vain yksinkertaisesti huokuisi rokkia eivätkä käytännössä enää tipahtaisi sieltä jalustaltaan. Muse on parin albumin päässä siitä statuksesta, mielestäni. HAARP on bändin live-albumi, jota yllyin kuuntelemaan ja katsomaan britpopin Cydonia/Starlight/Time is Running Out -kimaroiden kautta.. jotenkin bändi unohtuu aina. Mutta HAARP on sellainen live-dvd, joka saa minut unohtamaan vihani livetaltiointeja kohtaan - yleensä vain olen kateellinen siitä, etten ole päässyt itse paikalle todistamaan showta. Mutta sitä kun katselen näytöltäni - taas - saan tunnelmasta niin paljon irti ettei se edes haittaa. Oon laittanut tätä ennenkin tänne, mutta miksi ei lisää!
Franz Ferdinand
Franz Ferdinandin uusi levy on ollut hieno yllätys. Joskus levyarvioijat vain osuvat niin oikeaan kuin mahdollista, koska on pakko tuoda esiin SUE:n arvio, joka tokaisi suurinpiirtein niin, että siinä missä Bloc Party siirtyi liikaa elektronisessa kokeilussaan kikkailuun ja sellaiseen klusterointiin ja sekavuuteen, että moni tipahti kyydistä (esim. minä), Franz Ferdinandin Tonight teki oikeat siirrot ja lähti samaan suuntaan, muttei liikaa. Kun Hesarin toimittajakin saa bändin suuttumaan kysyessään, oliko voitokasta kaavaa suunniteltu, tavallaan voi sympata molempia puolia virnuillen, koska toisaalta tämähän on kuin jostain malliesimerkistä, miten palata tietynlaisen "sophomore slumpin" jälkeen paremman musiikin kantaan, ja palauttaa bändin maine uskaliaana, edellinen levy kun oli vain ja ainoastaan jatko-osa debyytille - näin minun mielestäni. Mutta en valita. Paljon hyvää on Tonightissa, ja todella harmittaa etten lopulta ehtinyt soittaa uudelta levyltä mitään britpopissa, vaikka sitä pyydettiinkin kerran, voi surku! Pitänee harmitella tätä kyseisen levyn äärellä sitten ihan kotioloissa, sniff.
Ulysses
Posts
No comments:
Post a Comment