Uudenvuoden lupauksia on tullut tehtyä, mutta kaikenlaiset massiiviset proggikset, joihin liittyy ruoka/juoma/uni tuntuu aina epäonnistuvan jollain tavalla, ellei nipistä samalla elämänlaadustaan jonkin verran. Alkoholittomuus säilyi 2 viikkoa ja jatkuu nykyään ja siitä olen tyytyväinen. Kahvikuppiin (ja kofeiiniin ylipäätään) olen tarttunut tammikuun aikana kahtena aamuna, kiitos uuvuttavan yhdistyskauden alun, mutta tähänkin olen tyytyväinen. Unirytmini tasaantuu pikkuhiljaa mutta parannettavaa on edelleen. Mutta yksi asia mistä olen tyytyväinen, on livekeikat! Viime syksy oli niin surkeaa oman livekeikkailun kannalta, että vuosi 2010 on tarkoitus vetää tää virhe päälaelleen. Hyviä tuloksia jo nyt, mainioita elämyksiä. :)
Ensinnäkin Yakuzi Pato. Turkulainen bändi, soittaa instrumentaalista ja ennen kaikkea hauskaa musiikkia, joka tuo välillä mieleen 8-bittis-rokkibändihassuttelut ja välillä polveilee jollekin latino-chill-out-tunnelman ja Kaki Kingin äärilaitamille. Lähinnä livenä yllätti se, kuinka energinen koko poppoo oli ja sellainen herttainen tekemisen meininki huokui läpi kokoajan, vaikka koko homma voisi olla vaikka ihan serious business progeiluakin. Klubin keikalla vetelivät rokkia myös Beacon Street Radiants ja kuuluisampi Rubik, joista molemmilla oli ihan sana hallussa (nojaa) ja meininki kunnossa, mutta YP:n "lämpättyä" ei mikään heidän jälkeen oikein tuntunut miltään. Ja jos illan viimeinen biisi on Young Folks -coveri, niin ei paljon parempaa valintaa voi bilebändille tehdä. Plussaa myös siitä, että kaverit oli pukeutuneet sammakoksi, pesukarhuksi, teräsmieheksi ja porkkanaksi (!). Ja basisti-teräsmies oli kotoisin Preitilästä. Pelottavaa.
Toiseksi, eilen tuli istuskeltua Kukassa Kriek-lasin äärellä ja eteen lavalle ilmaantui kuin tyhjästä paras ilmaiskeikka ikinä. Niitä näitä väkertäneet soundcheckkaajat sulautuivat keskustan tunnelmallisimman baarin yleisöön pikkuisella lavallaan. Illan aloitti sympaattinen irlantilainen trubaduuri Declan De Barra. Mies ja kitara ja karmivan heleä ääni. Välillä tuntui kuin olisi kuullut miehen vaikeroivan itämaisen uskonnollisen huudon intensiiviteetillä, mutta aina välillä hän lennätti yleisöön sellaista lupsakkaa läppää, että unohti välillä olevansa jotenkin erityisen "yleisöä". Lahjakkaan monipuolisia lauluja, koko homma toimi äärimmäisen hyvin. Symppiksen matkaajan cd-pinotkin tipahteli jossain kohtaa iltaa lattialle ja jeesailin häntä nostellen niitä maasta, ja meinasi mokoma antaa siitä palkkioksi ensimmäisen albuminsa jonka ostin ihan vain siksi, että 3 eurolla ei voi loistavaa indie-artistia olla tukematta. Kehtaskin pyytää ottaa lahjoituksena vastaan. :)
Holmes oli illan toinen ja se alunperin paikalle houkuttanut bändi. Heiltä löytyy Declanin tapaan myspacen kautta koko edellinen albuminsa streamina kuunneltavana, joten tartuin ehdottomasti täkyyn sen takia, että tiesin jo etukäteen mitä sain - sielukasta kantri-henkistä lauleloa. Harmonikka ja sylikitara (?) toivat oman kivan lisänsä soundille . Sinäänsä tuo kuvaus ei vaikuta ketään vielä sellaisenaan, mutta jotenkin vain se "jälleenkuunteluarvo" huokuu joskus vahvemmin läpi kuin normaalisti. Ihan lepposaahan moni kantripoppis on mutta ne eivät jää millään tavalla muistiin pidemmäksi aikaa. Kuuntelin Wolves-albumin kerran läpi kotona ennen keikkaa edellispäivänä - ja muistin lähes kaikki biisit keikalla. It's good. First impressions last, ja niin edelleen. Hämmentävintä oli kuitenkin ehkä se että laulaja näytti ihan Jere Lehtiseltä. Tosin se kertoo ehkä enemmän minusta kuin mistään muusta.
Holmes - Storm from Blackstarfoundation on Vimeo.
---
Mitä tästä jäi käteen? Rahattomampi olo, kyllä, huoh. Mutta hintansa kaikella. Ja kyl huomaa että järjestö- ja opintokiireiden sekaan livemusiikki vaan tekee koko hommasta niin paljon kivempaa. Tältä päivältä peruuntui 4 tuntia luentoja, siitä kiitos ylipäätään blogin päivitykseen jääneelle ajalle. Tosin pian hypähdän taas luentosaliin pohtimaan tulevaisuuttani, ja illalla teen sitä. Onneksi huomenna on S-Osiksella livenä Taipuva Luotisuora ja Itkevä Tyttö, vaihtelua siihen normaaliin hevikaartiin. Taipuvaa on tullut fiilisteltyä muutenkin jo vuosia, ja nyt viimein odotukseni palkitaan, kun heidät on meille buukattu. Iloista!
Hyvää musiikkikevättä itse kullekin! Ulkona on kylmä mut livekeikalla lämpö tiivistyy napapiirilläkin, niin se vain on.
Posts
No comments:
Post a Comment