Coffee & TV (no cigarettes)

TV-sarjojen katsominen on jäänyt nykyään vähälle - tietyllä tavalla tv:stä luopuminen onkin ollut kaksiteräinen miekka. Toisaalta kaikki se aika, joka muuten menisi suunnittelemattoman ja turhan televisiohutun katsomiseen, tulee käytettyä nykyään hyödyllisemmin.. mutta toisaalta jos katsoisi sarjoja televisiosta, voisi helposti rajata katselun siihen yhteen jaksoon joka viikko. Kun taas katsoo televisiosarjoja siten miten nykyään nuori internetinkäyttäjä katsoo, tulee niitä hankittua internetistä yksi kausi kerrallaan, vähintään, ja niitä tulee katsottua laadun mukaan sitten monta jaksoa putkeen. Sarjat kuluvat näin helposti loppuun, ja vaikka sinäänsä se aika ei ole menetettyä, on sääli kuinka joskus "televisio" kuluttaa kokonaisia päiviä. Sille on syynsä, että MTV3 ja SubTV ovat lanseeranneet klassikkosarjojensa maratonit juhlapyhille, silloin kun oikeasti katseluun on aikaa.

Kaikesta huolimatta pidän itseäni edelleenkin hyvin käsikirjoitetun sarjan ystävänä. Sääli kyllä, todella monet klassikkosarjat on jätetty välistä, koska ei tosiaan aina löydy niille aikaa. Räikeimpinä esimerkkeinä tästä ovat Sopranos, The Shield ja Battlestar Galactica. Vaan jotain on silti tullut katsottua, ja jotain odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Supernatural
Mytologia-fantasian X-Files

Supernatural on todettu lähiviikkoina "the" sarjaksi, jonka katsomiseen kaikki aika tuntuu menevän. Vaikka en ole täällä kauheasti mainostanutkaan, Dexterin 3. kauden loppu oli aikamoinen pannukakku, ja osaltaan tämä masensi ja rohkaisi kokeilemaan jotain uutta. Valitettavasti Supernatural oli vähän liiankin hyvä, ja auttoi osaltaan essee-aikataulujen muokkaantumista.

Peruskaava on selvä, ja tietyllä kun olet nähnyt yhden jakson, olet nähnyt kaikki - mutta. X-Files -vertaus toimii siksi, että sarjan pääjuoni veljesparin menneisyydestä peittoaa sata-nolla kertakäyttöiset yksittäisjaksot, joissa napataan milloin mikäkin mytologinen murhaaja satimeen. Itse sorruin tarkastamaan etukäteen, mitkä sarjan jaksoista kuuluivat pääjuoni-kaanoniin ja skippasin suurimman osan filler-jaksoista, vaikka osaltaan jokainen jakso vie kuitenkin veljien hahmokehitystä eteenpäin. Onneksi kehitys on kuitenkin tasoa päättelyllä-pärjää, joten riskinotto kannatti. Nyt ainoa ongelma on se, että seuraava jakso (3. kauden 11.) tulee vasta ensi viikolla. Voi harmi!

The Wire
Rikossarjojen parhaat hahmokoonnit

The Wirea olen katsonut yhden kauden, ja olen vakuuttunut siitä, että mikään rikossarja ei ole onnistunut parhaiten tekemään kaikista käsittelyistä hahmoista yhtälailla elintärkeitä kokonaisuudelle. Yleensä on helposti arvattavissa, miten rikosjuonittelussa hierarkiaa käydään läpi pohjalta huipulle, ja salapoliisimaisesti muutama päähahmo hoitaa koko kuvion tärkeimmät käänteet, samalla kun sivulla toimivat etsivät tekevät ehkä töitä, mutta eivät sinäänsä koskaan ota ohjia käsiinsä - paras esimerkki tietenkin tästä NYPD Bluen Greg Medavoy, ikuinen apuri.

The Wiren tulevat kaudet siirtävät ilmeisesti ykkösen kauden vastakkainasettelua menneisyyteen ja katsoja pääsee tutkailemaan taas uusia tekijöitä - viimeksi mukana oli tietyn Baltimoren kaupunginosan huumediilerijengi, jota "jämäyksikkö" poliiseja ajoi takaa korruptio kintereillään. Paketti rakennettiin hyvin kasaan, ja mikäli on uskominen tuttaviin, se tulee pysymään tulevaisuudessakin kasassa, joten hyvä vain. Kunhan vain 2. kauden katselu ei käy liian raskaaksi kaikelle muulle, esimerkiksi elämälle.

United States of Tara
"Sen, joka teki Junon"

.. ja tämä sarja alkaa tänään jenkeissä, Showtimella, käsikirjoittajanaan itse Diablo Cody! Cody on toki siis sama henkilö, joka liikuttavasti pokkasi Oscarin elokuvan Juno käsikirjoitetuksesta. Lopputulos voi tällä kertaa olla siis mitä tahansa, koska käytännössähän Juno olisi voinut olla myös hyöryävä kasa sitä itseään ihan vain siksi, koska dialogi oli niin ylitseampuvan monimutkaista. Kunhan vain perusidea toimii hyvin, uskon kuitenkin Toni Colletten vetävän hyvin roolin neljän eri persoonallisuuden kanssa elävänä perheenäitinä. Ja tärppinä vieläpä Sex and the Cityssä Aidania näytellyt John Corbett, joka ei ole näyttelijänä ollenkaan huono. Innolla odottaen, tulisipa vaihteeksi katsottua jotain ihan rehellistä "hömppääkin", jos tämä iskee.

Girls.

Tänään fiilistelen naislaulajia. En mene myöntämään etteikö mukana olisi myös aina tietynlaista poikamaista ihastusta, kun on kyseessä on söpöjä tähtösiä laulamassa söpöistä asioista (tai ainakin söpönkuuloisesti rumista asioita), mutta silti heitäkin on vain niin paljon eetterissä, että hyvät jyvät erottuvat niistä vähemmän kiinnostavista ja kertaluontoisista bongauksista. Tänään mieleeni tulee kaksi oikeasti.. jännää.




Little Boots - Stuck on Repeat
Brittiläistä elektropoppia



Zaza Fournier - La Vie á Deux
Ranskalaista peruspoppista

Spring is nothing but a state of mind

Tänään rustataan paljon hyödyllistä tekstiä a'la Thomas Paine. Angiinani vei ydyn pois ensin ennen joulua ja sitten tauti uusi juuri ennen deadlinen umpeutumista. Tuloksena on myöhästyminen ja sitä myötä tullut vapauttava fiilis - kyllä se homma lopulta valmistuu. Niin pitkään olen sitä tehnyt, että syytäkin on. Ihan sama mitä lopulta arvosana sanoo, kyseessä on kuitenkin viimeinen englantilaisen filologian kurssini ikinä. Ja haluan olla siitä tekstistä ylpeä. Jeps!

Inspiraatiota etsiessäni toki siivoan, vähän torkkuilen ensin, luen zenhabits.orgia ja kuuntelen musablogeja läpi.. mutta olen ristiriitainen tänään. Haluaisin järjestää elektropippalot, mutta toisaalta olo on levottoman lisäksi myös aika raukea. En kaipaa tikittävää fidgettiä tai nykivää bmorea tai rajua hard electroa, ei, tänään ollaan pirteitä!

Bubblicious from Rex The Dog on Vimeo.


DatA - Rapture from leneopen on Vimeo.

Buckle up, it's oscar season!

Vuosi alkaa aina kivasti tietyllä majesteettisella leffahuumalla, johon liittyvät tietysti kaiken maailman elokuvagaalat sun muut bakkanaaliat, jotka laittavat poliittisesti ja välillä ihan pätevästikin yhteen vuoden-parhaat-leffat listauksia. En mene sanomaan ulkomuistista sen enempää miten mikäkin elokuva sijoittuu kronologisesti eli onko kyseessä vielä viime vuoden elokuvia mahdollisesti taikka tämän vuoden, saati kuka ne globet tänä vuonna voitti, ne voi tarkistaa kuitenkin täältä. Sen sijaan käyn läpi mitä kaikkia elokuvia itse odotan tänä keväänä kuin kuuta nousevaa.. niitä kun on pal-jon! Toisin kuin musiikkivuosi 2008, joka masensi huonolla tarjonnallaan (enkä siksi edes musanörttinä tee parhaat-listausta), tämä kevät on elokuvien suhteen ehkä mielenkiintoisin aikoihin.


Kickass!

Rocknrolla
Kävin tämän jo katsomassakin - eikä se pettänyt! Aikoinaan Guy Ritchien alkuperäiset kulttiklassikot välttelivät itseään pitkään, kunnes lopulta näin ne ja vakuutuin aivan täysin kieli-poskella-tehdystä väkivallalla höystetystä brittipoukkoilusta. Toinen asia on tietenkin se, kuinka vastuullista tällaistenkaan elokuvien tekeminen on, mutta kai se pakollinen ikärajakortti on silti vedettävä tähän ja myöntää, että kyllä sitä jo aikuinen mies jo hiukan saa pitää siitä oikeasti hyvästä toimintaviihteestä. Tietyllä tavalla Ritchie on kuin minun "Tarantinoni", ja Revolverin jälkeen olin menettänyt jo kaiken toivoni hänen palaamisestaan ruotuun.. onneksi näin sattumalta leffateatterin aulassa marraskuussa "aivan tajuttoman makean" trailerin, selvitin sen alkuperän, ja tietyllä tavalla totuuden tiedettyäni jo etukäteen tiesin, että ennakkoluuloni tullaan täyttämään.

Watchmen
Tämän supersankarisavotan trailerit olen jo nyt katsonut läpipuhki, enkä mahda enää pysyä housuissani. Rajatun pituinen (!!!), moraalisesti, kantaaottava, jopa kirjallisuuspiireissä arvostettu samanniminen sarjakuva kääntyy elokuvakankaalle, kukaan näyttelijöistä ei ole liian suuri nimi, joten ensemblellä ei ole edes ns. profeettailmiötä (suurin nimi ei koskaan kuole), toiminta näyttää todella hyvältä, juonen premise on kunnossa.. bring it on! Vielä kun supersankarit ovat pop, on vain pakko laittaa sormet ristiin ja toivoa että hollywood saa ajasta kaiken irti.. ja kerta The Spirit kun taitaa olla aika pannukakku, niin pakkohan Watchmenin olisi asian korjata..

Public Enemies
Gangstereita. Michael Mann. Johnny Depp John Dillingerinä ja Christian Bale häntä jahtaavana agenttinaan. Ei oikeastaan mitään lisättävää. Kunhan vaan tulee olemaan enemmän Collateral kuin Miami Vice.

Slumdog Millionaire
Danny Boylen Intiaan sijoittuva rakkausseikkailu-mikälie voitti Golden Globeissa parhaan elokuvan pystin, ja olin äärimmäisen iloinen.. kyseessä on ensimmäinen mahdollinen to-del-la kiinnostavan oloinen leffa kiinni palkinnossa aikoihin. Edellinen oli muistaakseni Crash, tosin toisaalta muistini ei ole aina ihan terävimmillään. Trailerin perusteella mukana on, either way, slummien kuvausta, satumaista romanssia, takaa-ajoilua hienoissa maisemissa, ja minulla on kyllä ohjaajaan täysi luottamus. Tulisipa vaan jo aikaisemmin Suomen ensi-iltaan, en jaksaisi odottaa millään!

Muita mainitsemisen arvoisia ovat ainakin uusi Terminator-elokuva, jossa on Arskan sijasta Christian Bale, joka toki saa meikäläisen heti palauttamaan uskonsa franchiselle, joka kolmos-installaation jälkeen menetti jo hetkeksi faninsa. Nobel Son on myös mielenkiintoisen näköinen perus-ihmissuhde-heist, joka on ristiriitaisesti saanut todella hyviä arvosanoja IMDB:ssä mutta on joutunut kriitikkojen hampaisiin, joten genren ystävänä pitää nähdä omin silmin kumpi on oikeassa, massa vai eliitti.. samoin hiukan kutkuttaa nähdä tämä The Wrestler, jossa Mickey Rourke on kyllä varmasti aivan omiaan jo pelkästään naamakertoimensa takia. Kaverini väitteli eilen Rocknrollan trailerin aikaan asioita vapaapainista, ja vasta kerrottuani Rourken voittaneen Golden Globen, tajusi hän ettei pätkä ollutkaan dokkari, vaan ihan näyteltyä. Taisiis näyteltyä näyteltyä painia, heh. Showpainin äärellä meikäläisen mielipiteet tuntuu olevan parhaiten sijoittuneita siinä keskikastissa/ihansamassa, kun on sekä lajin puolustajia että vihaajia ystäväpiirissä.. ehkä tyydyn vain showpainileffan katsojan rooliin.

Ja sitten muita uutisia! Pakko mainita kevennykseksi kaksi aika hämmentävää tänä aamuna vastaantullutta sattumaa.

Ensinnäkin 13-vuotias poika aiheutti hysteriaa koulussaan kalapuikollaan, sweet! Samalla myös koko internet kokoontui aamukahviensa äärellä keskustelemaan asiasta HS:n kommenttipalstalla, irkissä, forumeissa, kaikkialla. Oli asia niin tai näin, faktat niin tai näin, etcetera, niin itse olen sitä mieltä, että a) kouluruokaan tarvitaan lisää rahaa b) kalapuikkopoika on saatava EU-parlamenttiin ja Nobelin rauhanpalkinnon ääreen. Gandhimaista reagointia nälkään.

Toiseksi oli pakko pidätellä pientä hihitystä, kun tuli luettua Kauppalehden analyysiä talouskriisistä ihan sattumalta.. Italiassa kun ollaan säästytty pahimmalta kriisipiikiltä, yllätys yllätys, becuase of unabiliti of english speaking yes? En sitten tiedä missä kohtaa sykliä tämä on tapahtunut, että onko kyseessä vain osakkeenomistajien tyhmyys CNN:n reportaaseja luettaessa vai onko jo ihan pankkiireista asti italialainen päättänyt olla lähtemättä merta edemmäs kalaa, kun ei ulkomaailmassa tunnuta puhuvan mitään Oikeaa Kieltä. Internetin käyttäjänä odotan kyllä myös innolla esimerkiksi vastaavaa uutista Puolasta heti perään.