Hetkiä

Ohessa hetkiä. Keikoilta. Elämästä. Muuten vain. Kamerakännykästä, jossa on huono kamera, on hyötyä silloin kun ei haluaisi kokea olevansa kameran orja. Tulee otettua vain pieniä kuvia ja aika harvoin. Silti muistot säilyvät niissä. Kätevää!

Kolme jazz-legendaa.


The Wildhearts.


Manta vapputunnelmissa!


Lasershöy! Jarrea.


Komein lavashow jonka olen nähnyt koskaan. Pet Shop Boys.


Rohkaisun sanat Pori Jazz -sunnuntain viimeisinä tunteina.

Lay down for a while..

Lähden tästä karavaanaamaan. Tai karvanaamaamaan, niinkuin lukihäröinen sen lukee. Mutta sitä ennen on näytettävä teille yksi juttu.

Röyksoppin uusi albumi on aika loistava tekele, ja siinä monessa hitissä laulava Karin Andersson on aavemaisen vetoava naisääni. The Girl and the Robot on varmasti monelle tuttu hittibiisi, jossa syvän synkkä new wave -soundi verhoaa naisen äänen toimimaan pelottavan urbaanin viidakon äänitorvena. Mutta mitä kun yhdistetään Karin ja remiksaaja Rex the Dog, jota ennenkin olen hehkuttanut? Kesän paras elektrobiisi - Fever Rayn Triangle Walks (Rex the Dog Remix). Testify!

Feeling Ephemeral, Lasting a Lifetime

Pori Jazzin jäljiltä on vähän vaikeaa olla ajattelematta vain ja ainoastaan leppoisaa, rauhaisaa ja kesätunnelmaan vaivuttavaa fiilistelyä, joten se on aikalailla teemana. Ulkona on vielä hetken hyvä ilma.. mutta kesä on pian lopussa. Kun sanon näin, ja ajattelen näin, otan lähes pakosta kaiken irti jäljellä olevista, vielä lukuisista hetkistä. Lähden huomenna karavaanaamaan isän kanssa, sitten DJ:ilemään kaverin Turku Moderni -etkoille ja sitten ehkä viikonloppuna ensin Moderniin pomppimaan ja lopulta sunnuntaina pesemään ja lakkaamaan patiota Paimioon. Vapaaviikot ovat parhaita. Tarviiko sitä aina edes olla mitään? (Vastaus Pori Jazzin töiden jälkeen on: ei).

Berry

Yksinkertainen nimi, yksinkertaista musiikkia, mutta hyvää sellaista. Monen montaa chanson'maista naislaulajaa on tullut kuunneltua lähiaikoina hyvien blogilöytöjen kautta, mutta todella harvat nousevat yli massan, koska vaikka genre onkin hyvin miellyttävä ja musiikki usein "ihan ok", mukavan ilmavaa ja positiivista, niin harva silti oikeasti jää päähän soimaan. Berryn ääni on suloinen siinä missä muillakin kollegoillaan, mutta hänen kappaleissaan on sellainen aavemainen melankolia perinteisen letkeän lallattelun taustalla, juuri silleen, että chanson on homman pääasia, mutta missään kohtaa fiilis ei muutu liikaa syaanin ja turkoosin väriseksi hempeilyksi ja makeiluksi. Kappaleet ovat vakuuttavan jazzahtavia, tummien sävyjen värittämiä, mutta silti niin toivoa-antavia. Mielessäni Pariisin kadut yöllä yksin käveltäessä kuulostavat tältä. Ehkä myös jaettu hetki ranskattaren kanssa, kun tämän kanssa makaa sängyssä, valvoo katsoen kuuta ja katua ulos ikkunasta, tietämättä mitä maailma oikeasti voi tarjota. Eksyneenä mutta tyytyväisenä silti. Musiikki, jonka kielestä ei ymmärrä sanaakaan, huokuu välillä tunnelmakuvia, joita muuten ei edes ole olemassa. Vaihtovuotta odotellessa!

Berry - Mademoiselle

Chairlift

Sitten. Chairlift on siitä mielenkiintoinen bändi, että sitä voisi verrata ihan mihin tahansa tyylilajiin. Välillä jazzahtavasta yleisfiiliksestä tulee mieleen Fleetwood Mac tai Steely Dan, suorastaan psykedelinen yksinkertainen kitara-pop-fiilistely minimaalisella soundilla. Toisaalta homma on myös samalla hyvin modernin kuuloista, mukana on sellainen nykyisen folkin aikaansaama hektisyyden ja keveyden välimaastoilu. Ehkä vähän new wave -kasariakin? Onhan tää aika jännää! Toisaalta Chairliftin levy ei ole vielä hyllyssäni, vaikka lähellä sekin homma on jo. Vetiverin lisäksi tämä on myös Way Out Westin kautta opittu ja kokeiltu uusi, inspiroiva tuttavuus. Hyvältä kuulostaa!

Kuvat #1 #2

Iiilektröy!

Leikki-dj! (Kuva: Johannes Dahlström)

Eri Letkee! on nyt sitten ohi. Soittelin kesän aikana kaksi keikkaa, kuukauden tauolla välissä, ja paikalla oli kivasti molemmilla kerroilla kavereita. Eilen ihmisiä oli kovin vähän, ottaen huomioon että ilmeisesti Turun kovin poussaus-tapahtuma Ydintalvipuutarha oli päällekkäin. Silti huvitti kuulla, että 1. keikalla oli kuulemma ollut itse Jori Hulkkonen ja muut Turun vakionaamat kuuntelemassa soittoani! Ehkä en vaan tunne niitä naamoja tarpeeksi, tai sitten olin liian uppoutuneena soittamiseen ja baarin tunnelmaan.. todennäköisesti molempia. Bar Kuka on oikeasti kaupungin mukavin istuskelupaikka, vienyt lähiaikoina sen kunnian Cosmic Comic Cafe'lta, joka kerran pieneni kooltaan puoleen eikä koskaan palannut loistoonsa. Huvittavinta oli tavata myös eläkkeelle jäänyt tuttavasukulainen istuskelemassa Kukassa, ja hiukan irvistävän kun laitoin tylyimmät elektrot illan aikana soimaan. Toivottavasti ei mennyt Markulla korvat lukkoon, ei se kummiskaan ole se päätarkoitus!

Oikee dj!
Ja ken haluaa sivistyä tanssimusiikin saralla, suosittelen huomaamaan, että itse Paul Oakenfold tulee Suomeen heittämään keikkaa elokuussa. Sen verran ison kaliiperin nimi, että on pakko käydä katsastamassa suorastaan.

Huomenna lähden aamulla aikaisessa Pori Jazziin töihin, joten sitä odotellessa on kiva vielä fiilistellä elektroa. Ostin Levykauppa X:stä muutenkin nyt sen verran hyviä levyjä, että tulevaisuudessa tulee lisää musiikkiaiheista juttua - ja palaan Top 15 levyihin, voi mokomaa kun sekin homma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Niskasta kiinni - ja elektro-soittolistaa, teemalla Eri Letkee! Ensi viikolla enemmän asiaa, kun on kokonaan lomaisa viikko.

Popkornia Spotifysoittis #3

Fever Ray - Triangle Walks
In Flagranti - Business Acumen
Futurecop! - Nasa
David Bowie & Mick Jagger - Dancing In The Street
Clor - Love + Pain
The Golden Filter - Solid Gold
Tortured Soul - Epic
Danger - 00:01
Scott Grooves - Mothership Reconnection (Daft Punk Remix)
Chateau Marmont - Diane
Tiga - Shoes

Avaa spotifyssä.

Kuva #1

A wilde whistler like a dandy oughta, thou git?

WHEE!

Tujujen aiheiden vastapainoksi hieman lepposampaa. Olen kuunnellut tässä valtavasti kaikkea uutta musiikkia suhteessa vanhoihin tuttavuuksiin - tiedättekö sen hetken, kun ymmärrätte että jostain syystä uteliaisuus ajaa teidät suosikkienne ääreltä tuntemattomaan suuntaan, vain siksi että haluatte jotain uutta? Riippumatta siitä, ovatko harha-askeleet hyviä vai huonoja, ajattelee ja kokee silti oppineensa taas jotain lisää. Se on kiva tunne; nyt syyllistän ehkä eniten ilmiöstä Way Out Westiä outoine ja houkuttelevine nimineen. Liput taskussa. Kesä mielessä. Ja hei, tästä tulee hyvä aasinsilta sitten muihinkin festareihin, eli Ruisrokkiin ja Pet Shop Boysiin livearvioina, mutta sitä ennen - Popkornian toinen Spotify-soittolista. Teemana nostalginen feel good? Millaista se on minusta? Se on lämpimyyttä ja uskallusta myöntää pitävänsä esimerkiksi 1990-luvusta. 2000-luku on vielä siellä elävälle ihmiselle avoinna.. miten sen näemme tulevaisuudessa? 1990-lukua olemme jo oppineetkin tulkitsemaan ja osoittamaan sormella. Mutta otetaan se sormi pois, ei ole kohteliasta se - saa silti kuunnella ja tykätä. Kaikki biisit eivät kuitenkaan ole sitten 90-luvulta - mutta ovat hengessä mukana silti. Niistä voisi pitää 10 vuotta sittenkin, tai 10 vuoden päästä.

Popkornia Spotifysoittis #2

10,000 Maniacs - Gun Shy
John Vanderslice - The Parade
The Flaming Lips - Do You Realize??
Muse - Bliss
Nada Surf - Hyperspace
Silversun Pickups - Dream at Tempo 119
Incubus - Mexico
Rilo Kiley - Portions for Foxes
TV on the Radio - Family Tree
Oasis - Some Might Say

Avaa Spotifyssä.

Kuva #1

.. And You Will Stream Us From the Inter net.

Jotkut asiat menevät joskus oikeaan suuntaan - siitä asti kun Spotify nousi laineille, ja moni huomasi saavansa kuunnella yhä enemmän ja enemmän musiikkia suorilta käsin ilman latausaikoja, latausmaksuja tai takaraivossa piilevää tietoa siitä, että rikkoi koko ajan tekijänoikeuksia, tuntui siltä, että musiikkiteollisuus alkaa toimia pikkuhiljaa edes vähän oikein! Viimeisin tutkimus osoittaakin, kuinka paljon musiikin lataaminen laittomasti on oikeasti vähentynyt, ainakin Briteissä. Muistettaneen silti, että kys. maassa esimerkiksi Last.fm:n radiota saa kuunnella ilmaiseksi. Kirottua. Toisaalta pakko se on myöntää, että Lastt.fm:n tikkarin pois meiltä alempiarvoisilta muunmaalaisilta vietyä, en ole vieläkään hylännyt Len indeksipalveluominaisuuksia, koska se on edelleen parasta mitä on tarjolla. Liikeideat murtuvat, ideat eivät. Tosin Libre.fm:n tämänkertainen päivitysoperaatio liikkuu hyvän suuntaan - käyttöliittymä selkeentyy pois "linux-leimasta", joka käännettäneen yhtäkuin marginaalileima, vaikka toisaalta wikilinkin poisto etusivulta on ikävä piirre. Vaikka en haluakaan kehittää, osaa kehittää tai ehdi kehittämään systeemiä, haluaisin silti kuulla sen etenemisestä. Idea kun on niin hyvä.

"But who's paying us then, Jim? - Memorial services need background music too."

Mutta takaisin Spotifyyn. Vaikka toimintaidealtaan Spotify on edelleen yksi parhaista musiikkipalveluista internetissä ikinä, ainakin sitten Audiogalaxyn jota pieni ihminen käytti suhtkoht murheettomasti aikoinaan, ongelma on mainostamisessa - nimittäin kyseisen taidon puutteessa. Spotify profiloituu pelkäksi stream-palveluksi, joka ilmaisversiossaan syöttää mainoksia syötteeseen. Mutta missä ne kaikki mainokset oikeasti ovat? Ehkä ne sieltä pikkuhiljaa tulevat, mutta onko tämä liian myöhäistä jo silloin? En ole tässä rahankiskoja-levy-yhtiöiden puolella toitottaessani toiminnan kannattavuuden puoleen, koska Spotify on jo niin valtava ilmiö, että sen taloudellinen kannattavuus tulisi turvata, ettei uutta hienoa keksintöä jouduta hautaamaan konkurssihautaan lähitulevaisuudessa. Haluan pätevät yrittäjät edes jonkinlaiselle leivälle, että tämä nykyinen meininki jatkuu. En ole pitkään aikaan kuunnellut vain vapaasti uusia mielenkiintoisia bändejä ja kokenut tietoyhteiskuntaa niin vapaaksi kuin se nyt tuntuu musiikin osalta. Kyllä minä ne mainokset kestän Tällä hetkellä tosin ovat vain kierrossa hyvät huonoksi vitsiksi päätynyt "Hi I'm Jonathan" ja Unibet. Käytännössä ottaisin jopa Jamban kaltaisen ärsyttävän mediapelleyrityksen rahoittamaan yhtiötä, että palvelun tulevaisuus olisi taattu.

Tämä ei silti tarkoita rahavirtoja levy-yhtiöille – tai juuri suoratoistopalveluillekaan. Spotifyn ruotsalaisperustaja Daniel Ekin mukaan mainosrahoitteinen sivusto ei ole pääsemässä tulostavoitteeseensa. (HS)

Palvelussa itsessään ei juuri vikoja ole, vaikka ilmaispuoli invite-pohjainen onkin, ja osaltaan tämä vielä rajaa sen potentiaalia. 50 000 kuuntelijaa on yhtäkuin monta korvaparia, jotka ovat kiinnostuneet aidosti hyvästä musiikista - tai ainakin sen kuuntelemisen mahdollisuudesta. Miksi kukaan bändi ei ole vielä ilmoittanut minulle, että haluavat minun kuuntelevan heidän biisejään, toteavan ne hyviksi ja ostavan ne iTunesista tai 7digitalista? Tässä on markkinarako, joka toivoni mukaan täyttyisi. Mielummin Fullsteamin, Fonalin tai vaikka Paste Magazinen (!) mainoksia kehiin, kuin vaikka sitä ärsyttävää Unibet-luuppia. Laadulle on aina tarjontaa - tai ainakaan sitä ei löydä, ellei ymmärrä välillä vähän tyrkyttää. Ja musiikkimainoksille luulisi olevan kysyntää musiikkiohjelmassa. Jos bändi saa kuunteluiden perusteella kannattavuutta olemassaololleen, ja mainoksesta kuunteluun tie kulkee tasan yhden haku-toiminnon kautta, onko parempaa symbioosia olemassakaan?

Ultimately we believe that the best way to beat piracy is to create great new licensed services that are easier and more fun to use, whether that’s an unlimited streaming service like Spotify or a service like the one recently announced by Virgin which aims to offer unlimited MP3 downloads as well as unlimited streams.” (The Leading Question Press Release)

Totta joka sana. Toivottavasti tämän oivalluksen keksivät yrittäjät oivaltavat markkinamaailman vaikeat kiemurat - siitä hyötyisivät sekä kuuntelijat että tuottajat. 7digital-yhteistyö on yksi todella hyvä idea, ja ehkä tekee hyvää koko musiikinosto-skenelle, kun iTunes ja Amazon saavat lisää valtavirran kannalta päteviä kilpailijoita (7digital ja iTunes ovat ainoat ostopalvelut joita minä käytän). Tästä on hyvä jatkaa - kunhan vain toimintaidea muutu, ja freeloadaus ei muutu liian sietämättömästi liian pian. Kehitystä seuraten.

Kuvat #1 #2

Almost Midnight News

Olen suorastaan innostunut esseekirjoittamisesta - tekstiä vuotaa kuin tuutista, vaikka tämä ei ole edes oikea sanonta. Mutta välillähän toisaalta jäätelötuutit on siitä suorastaan pelottavia, että ei voi ottaa sitä paperia pois, ilman että se tuutti on juuri sillä kerralla pohjastaan auki.. nojoo, ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan! Toisaalta myös blogin lukijamäärän kaksinkertaistuminen (!!!) tänään ajaa innostusta eteenpäin. Metapohdinta blogin sisältönä blogin sisällöstä.. mm.

Joka tapauksessa uutispäivä on tänään hyvä - yllättävän pienet asiat tekevät sen. Nimittäin australialainen pikkukaupunki on kieltänyt pulloveden myymisen, tiettävästi ensimmäisenä maailmassa. Sinäänsä päätös ei ole mikään häkellyttävä neroleimaus vaan mielestäni aivan täysijärkistä, koska mikään nyt ei vain ole hyvälaatuisen juomaveden maissa idioottimaisempaa kuin vesipullon ostaminen, kun sitä kamaa saa hanasta ilmaiseksi - ilman logistiikkakuluja, pullonvalmistuskuluja, taikka ostokuluja. Kaikki säästävät, paitsi juomakauppiaat jotka ovat ahneuttaan alunperin keksineetkin lanseerata maailman tyhmimmän idean, ja maailman tyhmä kansa on ansaan langennut. Toivottavasti tästä alkaa trendi, jonka Bundanoo on nyt aloittanut. Ainakin kaupunki saa aivan valtavasti loistavaa julkisuutta täysjärkisyyden saralla. Sinä, joka ostat pullovettä - muista että se bisnes käyttää puolitoista miljoonaa tonnia muovia joka vuosi. Onko järkeä? Lisää faktoja esimerkiksi Taloussanomista, Markku Saksan mainiosta kolumniasta. Sodastream-yhtiöllä oli pitkään myös Pullovesi on turhaa -nimellä kulkeva kampanja, jonka kanssa pohdittiin (toki yrityksen kannalta kätevästi) kuinka paljon koko juomapullobisnes ylipäänsä tuottaa haittaa maapallolle. Valitettavasti kampanjalle tehty loistava video ei enää löydy netistä - vai tietääkö joku jotain lähdettä sille? (Lähteet: HS, All About Water, Taloussanomat)

Tämän lisäksi positiivisia uutisia tulee myös mitä surullisimmalta saralta, nimittäin Popin kuninkaan kuolemasta. Jengi varmaan tietää jo tässä vaiheessa, että Michael Jackson kuoli? Itseasiassa maailmassa ei varmaan ole ihmistä, joka sitä ei tietäisi. Hommaa on paukutettu ihan jokaisesta mediasta ja näkökulmasta, ja kaikkea on spekuloitu murhista lääkkeisiin, ihotaudista aina niihin perus-pedofilia-juttuihin. Siihen olen kyllästynyt, olen ollut kyllästynyt jo vuosia suorastaan. Mutta nyt kun pikkuhiljaa ihmiset alkavat ymmärtämään, millainen mies - virtuoosi - musiikin saralta on menetetty, ollaan pikkuhiljaa näkemässä hyviä muistoja ja perintöä hänen töistään - esimerkkinä aivan mahtava Jorin minulle välittämä Eternal Moonwalk -sivusto, jossa fani fanin perään esittää sen yhden liikkeen, jonka takia Michaelissa oli vain niin paljon voimaa, ettei osaa edes kuvitella. Jos positiivisia asioita saa jo tässä vaiheessa alkaa miettimään, niin tästä ne alkaa, kun ihminen kunnioittavat miehen muistoa, parhaalla mahdollisella tavalla. Eihän tuota liikettä oikeasti voi kokeilla tai tanssia kuin hymyillen. Tämän lisäksi esimerkiksi Ruotsissa on toteutettu aika herttainen spontaani tanssiesitys kivaan Improv-tyyliin, joka tuo ihan mieleen hyvin vaikuttavan Frozen Central Station -kikkailun. Seuratkaa related videos -linkkejä eteenpäin, ja hämmästykää. Jatkuvassa liikkeessä ja rutiinissa vapisevan maailman saa aina hyvin hätkähtämään yksinkertaisilla asioilla.

Kuvat #1