Tick tick tock tick tick tock

Jotkut biisit eivät vain jätä rauhaan.

Taustatarinana tämä. Katsoin elokuvan nimeltä Drive viime viikolla. Jostain syystä olen odottanut jo viikkoja, että pääsisin käsiksi tähän teokseen ja meinasin jo melkein unohtaa katsastaa sen ennen sen poistumista Finnkinon valikoimista. Mutta onni onnettomuudessa, ehdin kuin ehdinkin istahtaa alas ja nähdä jotain, mitä en hetkeen unohda. Ryan Gosling on vähäeleinen sankari/anti-sankari vähäeleisessä elokuvassa, jossa tekojen volyymi, aistikkuus ja raakuus asetellaan katsojan eteen kuin sushit suurelle lautaselle. Puhdasta ja koskettavaa väkivaltaa, tunnetta ja draamaa. Arvostan. Toi mieleen todella hyvällä tavalla Collateralin ja Running Scaredin. 2000-luvulla tehtyjä toimintaelokuvia 2000-luvun urbaanista synkkyydestä. Drive vienee näistä kaikista pisimmän korren kontrasteja korostavan ja pelkistetyn otteensa turvin.

Mutta se perhanan soundtrack! Mokoma on soinut päässäni nyt melkein kokonaisen viikon ja päätin, että ikään kuin "julistaudun häviäjäksi", jos se vielä tänkin viikon puolella vainoaa minua. No, tässä sitä ollaan. Uskomattoman kaunista elektronista musiikkia kyseessä. Sai pohtimaan myös jo pitkän aikaa sitten tehdyn (yli vuosi, hah) Tron Legacyn musiikkia, joka myös sykähdytti tyylillisesti mutta huonon elokuvan yhteydessä ei lunastanut paikkaa muistoistani pitkäksi aikaa, vaikka kuinka olivatkin saaneet Daft Punkin antamaan parastaan. Mutta Driven yhteydessä herää kysymys - kumpi on parempaa, kuva vai ääni? Kuuntelin näitä biisejä kotimatkalla Helsingistä öisessä bussissa. Olen tehnyt saman reissun lukuisia, lukuisia kertoa mutta harvoin on ollut niin aavemainen, taianomainen tunnelma Expressbussin penkillä käännellessä valotaulujen ja katuvalojen loistaessa. En ajatellut niinkään elokuvaa itsessään vaan elokuvan tunnelmaa, en tarinaa vaan kehyksiä. Musiikki loi nuo kehykset. Ehkä intensiivisimmät kuoret aikoihin.

Summertime baby

Hommat alkaa olemaan paketissa. Maanantaina on suuri tentti ja sitä vielä tänään ja huomenna ressataan. Torstaina on filosofiaa, sitten on pari rästijuttua. Mutta sitten on siinä, ja olen valmis kesään!

Tässä voin mainita viimein pari asiaa ihan niinkuin kesän kunniaksi: Sain tuossa kuukausi sitten tietää, että lähden keväällä 2011 vaihtoon Kanadaan, University of Northern British Columbiaan (UNBC) opiskelemaan kaikkea pohjoisista opinnoista valtio-oppiin ja kansainvälisiin opintoihin. Paikkana on piskuinen 70 000 asukkaan Prince Georgen kaupunki, joka sattui yksinkertaisesti tarjoamaan kaikkea sitä mitä haluan. Sitä ympäröi uskomaton luonto, ja aikavyöhyke ja provinssi on oikea jopa Vancouver Canucksin fanittamiseen! Tulen varmasti kys. kaupungissa käymään niin usein kuin vain pystyn. Olen tuolla keväällä ja palaan kesäksi takaisin - mikäli en jää mantereelle vielä kesätöihinkin, aika näyttää. Ja syksyllä sitten takaisin graduryhmään Turkuun. Hommat skulaa! Tämän lisäksi vielä lähden kesäkuussa juhlistamaan kandiani Portugaliin perhelomalle viikoksi. Minulla ei ole mitään ennakko-oletuksia Lissabonin kaupungista, mutta ei myöskään yhtään tenttikirjoja joihin siellä pakenisin. Ei, siellä ei paeta mitään, ollaan vain!

Kesäisen ja iloisen kruunaa illalla roimeat synttäribileet, joita varten kaverini Eetu ja hänen kaverinsa varasivat vanhan kasarmirakennuksen jossa on pihalla grilli, mukana menossa on toki boolia, 100 ihmistä josta ehkä puolet jo tuttuja entuudestaan, livemusaa ja kolme DJ:tä, joista minä pahnanpohjimmaisena. En ole ehtinyt järjestökiireiltään soittelemaan lainkaan, joten olen kyllä aika täpinöissäni. Tekisin suunnitelluista biiseistäni Spotify-listaa, ellei olisi niin outoa biisejä että eivät sieltä löydy. Päivän teema on aurinko silmissä, lämpö iholla, hyvä fiilis. Näillä mennään!

It's just a game!

Elämme jännittäviä aikoja! Elokuviin astelee pian uusi Tarantino-pamaus, jonka tottakai kaikki tietävät jo räjäyttävän pankit. Kritiikot sadattelevat pop-kulttuuri-roskausta ja kuulemma myös ylipituutta, joista jo Grindhouse mielestäni kärsi. Samalla jossain siinä tasapainon ja epäsuhtaisen egon välillä laskeutuu kasaan elokuva, jossa juutalaiset teurastavat natseja David Bowien tahtiin ja Brad Pittillä on viikset. Mein gott.

Tron

Mutta se ei pääasia, koska uusi Tron-elokuva on mielestäni pääasia! Kysytte ehkä, mikä ihmeen Tron, ja minä vastaan: vuonna 1982 syntyi Disneyn käsistä lähes kokonaan tietokonegrafiikoilla käsitelty skifi-pätkä, jossa Jeff Bridges pelaa futuristista frisbee-kiekkoa, ajelee hienoilla neon-värivana-moottoripyörillä ja taistelee kauheaa pahaa tietokonetta vastaan. Elokuva näyttää niin vanhalta, että sen kasarisuus on suorastaan surreaalia, ja koko elokuva muutenkin on juonen pienestä hämmentävyydestään huolimatta todella vaikuttava näytös 2000-luvun skifistille, normitallaajasta puhumattakaan. Tosin paras puhuja minäkin olen, kun en edes ole Battlestar Galacticaa vielä saanut aloitettua, ja ainoa oikea scifi on Stargåte. Mutta!

Taannoin Comic Conissa vuosi takaperin konventioväki yllätettiin täysin upouudella trailerilla - jossa ajeltiin tron-pyörillä ja Jeff Bridges oli partansa kanssa mukana! Joo, tämä on itsessään jo äärimmäisen mielenkiintoinen projekti ja elokuvana varmasti aikamoisen taituruuden tarpeessa, koska virtuaalinen todellisuus ja käsitykset siitä ovat muuttuneet 25 vuodessa aivan päälaelleen eikä paluuta vanhaa ole. Odotan Tron Legacyn kauhun, pelon ja intohimon sekaisin tuntein.

Mutta vielä parempaa on soundtrack. Tekijät ovat pyytäneet Daft Punkin mukaan tekemään musiikit leffaan, ja parivaljakko onkin suostunut, ja työstää 24 uutta kappaletta kyseistä leffaa varten? Kuinka hienoa! Satuin aivan sattumalta tiedon äärelle, kun löysin jostain musiikkiblogista aika mainion remiksin Daft Punk'maisesta Tron-teemasta. Ja sitten tajusin, että eihän tämä ole mikä tahansa kyhäily. Loppupeleissä kävi sitten niin, että hetken metsästettyäni sitä alkuperäistä Daft Punk -biisiä, yrittäen väistellä kaikkia mahdollisia remiksauksia päästääkseni itse soundtrackin jäljille, petyin ehkä hiukan löydöksestä. Toisaalta reaktioni oli ymmärrettävä, koska tämä alunperin ensimmäinen löytöni (John Roman Remix) oli vain niin paljon parempi! Ei oo häpee olla high maintenance, ja kyllä lopulta molemmat kappaleet toimivat.

Daft Punk - Tron Legacy Theme

Daft Punk - Tron Legacy Theme (John Roman Remix) (MP3)

Kuva #1

Lay down for a while..

Lähden tästä karavaanaamaan. Tai karvanaamaamaan, niinkuin lukihäröinen sen lukee. Mutta sitä ennen on näytettävä teille yksi juttu.

Röyksoppin uusi albumi on aika loistava tekele, ja siinä monessa hitissä laulava Karin Andersson on aavemaisen vetoava naisääni. The Girl and the Robot on varmasti monelle tuttu hittibiisi, jossa syvän synkkä new wave -soundi verhoaa naisen äänen toimimaan pelottavan urbaanin viidakon äänitorvena. Mutta mitä kun yhdistetään Karin ja remiksaaja Rex the Dog, jota ennenkin olen hehkuttanut? Kesän paras elektrobiisi - Fever Rayn Triangle Walks (Rex the Dog Remix). Testify!

Iiilektröy!

Leikki-dj! (Kuva: Johannes Dahlström)

Eri Letkee! on nyt sitten ohi. Soittelin kesän aikana kaksi keikkaa, kuukauden tauolla välissä, ja paikalla oli kivasti molemmilla kerroilla kavereita. Eilen ihmisiä oli kovin vähän, ottaen huomioon että ilmeisesti Turun kovin poussaus-tapahtuma Ydintalvipuutarha oli päällekkäin. Silti huvitti kuulla, että 1. keikalla oli kuulemma ollut itse Jori Hulkkonen ja muut Turun vakionaamat kuuntelemassa soittoani! Ehkä en vaan tunne niitä naamoja tarpeeksi, tai sitten olin liian uppoutuneena soittamiseen ja baarin tunnelmaan.. todennäköisesti molempia. Bar Kuka on oikeasti kaupungin mukavin istuskelupaikka, vienyt lähiaikoina sen kunnian Cosmic Comic Cafe'lta, joka kerran pieneni kooltaan puoleen eikä koskaan palannut loistoonsa. Huvittavinta oli tavata myös eläkkeelle jäänyt tuttavasukulainen istuskelemassa Kukassa, ja hiukan irvistävän kun laitoin tylyimmät elektrot illan aikana soimaan. Toivottavasti ei mennyt Markulla korvat lukkoon, ei se kummiskaan ole se päätarkoitus!

Oikee dj!
Ja ken haluaa sivistyä tanssimusiikin saralla, suosittelen huomaamaan, että itse Paul Oakenfold tulee Suomeen heittämään keikkaa elokuussa. Sen verran ison kaliiperin nimi, että on pakko käydä katsastamassa suorastaan.

Huomenna lähden aamulla aikaisessa Pori Jazziin töihin, joten sitä odotellessa on kiva vielä fiilistellä elektroa. Ostin Levykauppa X:stä muutenkin nyt sen verran hyviä levyjä, että tulevaisuudessa tulee lisää musiikkiaiheista juttua - ja palaan Top 15 levyihin, voi mokomaa kun sekin homma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Niskasta kiinni - ja elektro-soittolistaa, teemalla Eri Letkee! Ensi viikolla enemmän asiaa, kun on kokonaan lomaisa viikko.

Popkornia Spotifysoittis #3

Fever Ray - Triangle Walks
In Flagranti - Business Acumen
Futurecop! - Nasa
David Bowie & Mick Jagger - Dancing In The Street
Clor - Love + Pain
The Golden Filter - Solid Gold
Tortured Soul - Epic
Danger - 00:01
Scott Grooves - Mothership Reconnection (Daft Punk Remix)
Chateau Marmont - Diane
Tiga - Shoes

Avaa spotifyssä.

Kuva #1

No pleasure.. yeah right!

Kesä on alkanut, hallelujah! Onko oikeasti parempaa merkkiä siitä tosiasiasta kuin keikkojen ja festariuutisten tulva? No onhan sitä, esimerkiksi kesän lämpö ja valoisuus ja oikeasti lomansuunnitteluasiat, mutta ihan sama. Minulle musiikki on aina se #1. :p

Viikonlopusta se alkoi, kun päädyin perjantaina tsekkaamaan elektrobändin Clientin livenä Klubilla Säm the mänin kanssa. Suunniteltiin tulevien kesän dj-keikkojeni julisteidiksiä, nostalgisoitiin lapsuuden konsolipelejä, good times. Klubin lämppäri ei ollut mieleen joten käväistiin siitä nopeasti Dynamossa, kunnes paikalle takaisin päästyämme Clientin tytöt olivatkin jo vauhdissa. Hyvin makoisaa tytöillä oli meininki, se tietty itäsaksalaisen pidättäytynyt pop-diivamaisuus toimi vielä paremmin kuin Ladytronilla aikoinaan Nosturissa - vaikkakin on sanottava, että Ladytron on kehittynyt hyvin paljon vuosien varrella, kun Clientin keikan teemat olivat välillä monotonisiakin. Mutta tietyt biisit jäivät kyllä soimaan päähän kunnolla ja tekivät keikan onnistuneeksi vaikka heikommat vedot olivatkin vähän blandiksia - keikan kohokohtia ehdottomasti encore-veto Pornography, In It For The Money sekä uusi sinkkuhitti Can You Feel. Video ohessa.

Perjantai ei ollut mitään lauantaihin verrattuna. Innostuneesta uudesta kesäenergiasta sukelsin Helsingin maailmaan ensin käyden tsekkaamassa CTRL:n sämplemyynnin kivan blogivinkin ansiosta ja siitä sitten Mbariin korkkaamaan ystävieni Saaran ja Harrin kanssa terassikausi ja vieläpä Chico'siin tortilloille, mmm. Suunniteltiin leikillä jo Dublinin matkaa joskus hamaan tulevaisuuteen.. mm, I like this. Ja sitten Stefanin kanssa itse Jean Michel Jarren keikalle! 3. rivi edestä! Ja mikä show se olikaan.. laser-kikkailut olivat mahtavia, kappaleet joku koukuttavan energisiä tai eteerisen koukuttavia, kyllä vaan toimi ja oli sen järkyttävän lippuhinnan arvoista toimintaa. Aluksi heti keikan jälkeen olin pettynyt siitä ettei Jarre soittanut Millenium-keikkansa loistavaa Bells-kappaletta, mutta meni ehkä n. tunti kun tämäkin ainoa nillityksenaihe vaihtui ja ymmärsin, mitä olin nähnyt. Bob Dylanin ohella kyseessä oli sen luokan show ja once-in-a-lifetime tilanne, että en hetkeäkään pois vaihtaisi. Keikan kohokohtana Magnetic Fields 2, vaikka eihän noita pysty oikeasti mihinkään järjestyksiin laittamaan, sen verran ehyt esitys.

Ja tässä ei vielä todellakaan kaikki, mitä mielenkiintoisiin tapahtumiin tulee. Kesän merkki on se että miljoona asiaa varmistuu. Niin varmistui siis sekin, että pääsen Ruisrokkiin asiakkaana, ja tulenkin siis pian varaamaan sunnuntain lipun taskuuni.. here we come Faith no More, !!!, Gaslight Anthem, Calexico ja kaikki muut kivat! Tämä on aika hyvä lohtu sille, että Basso Festivaalit kera elektrovedot Kavinsky ja The Whip jäävät väliin.. ehkä Islannin reissu korvannee tätä ihan hyvin *smirk*.

Viimeiseksi vielä yksi keikkabongaus - suosittelen ehdottomasti laittamaan korvan taakse Blitzen Trapper -nimisen yhtyeen vierailun Tavastialla elokuussa. Ei ole kauheasti kuulunut tänne Suomeen asti, eikä oikeastaan ole iskenyt välttämättä läpi muutenkaan.. mutta jos Band of Horsesin keikka pääsee HS:n kulttuuriuutisiin huomiona, niin Blitzenille kuuluisi kyllä aivan sama kunnia.

You Make My Heart Skip a Beat.

Huhhuh. Kiireen määrä lähiaikoina on ollut aikamoista. Voin kiteyttää tämän kaiken näin:

Keskiviikkona olin tosiaan tarjoilijana kolmen järjestön yhteissitseillä, ja paikallahan oli lopulta tasan 2 tyyppiä hoitamassa n. 40 hengen kattailun, keittiössä jossa oli rikki vieläpä, ja lopulta sain DJ:illä myös juhlissa kahteen asti (kunnes nuukahdin) ja DJ-kopista puuttui tietysti oma soitin, joten sain tempaista tuulesta kokonaan oman setin. Jälkeenpäin oli ihana kuulla, kuinka paljon pinnistelyä arvosteltiin - olihan teemanakin Ihanat Sitsit! Jee!

Torstaina SHO järjesti kevään viimeiset HCX:t (Hard Comedy Experience) ja paikalla oli ihan parhaimmisto-väkeä, jotka vetivät parhaita settinsä osia. Pekka Jalava uppoaa aina, samoin Markku Pajarinen kun vauhtiin pääsee.. vaan Ismohan se toki veti karbonaarallaan homman kotiin parhaiten. "Jos Jeesuksen kuolemasta olisi vakioveikkaus, veikkaisin risti" - Ai saamari, mitä käyttistä.

Perjantaina oli pitkään stressaamani Venäläinen Ilta, joka päätyi menestykseksi sekin. Borsch maistui, ja alkuruokakin monille (minulle ei, mutta tämän tiesin etukäteen) ja Isäntä auttoi runsaalla kädellä työnteossa. Loppupeleissä muistikatkoja on, ja Voimalla Seitsemän Veljen saimme ainakin yhden pirttipöydän rikki, kadotimme silmälaseja, painimme ja lauloimme ja puhuimme 1600-luvun Venäjän ekspansionismista. Mehevää.

Lauantaina oli vielä viimeinen putken päivä, kun illaksi päädyin hevikeikalle narikkaan. Ei mitään palkitsevinta hommaa, mutta parasta hommassa oli se, että sitä ennen olin taistellut itseni julkis-kuntoon venäläisen illan jäljiltä. Tehopakkaus mallia litra mehua + kokista + hodari + bulgarianjugurtti + jaffakeksejä toimi.

Nyt pitää taas sinnitellä sitten kouluhommia pari viikkoa ihan loppuun asti. Kesätöitä ei juuri ole tullut etsittyä - ihan sama. Olo on silti mitä eteerisin. Ja uusi elektro on siksi hyvä tuuletus onnistuneen viikon päätteeksi.

Parlez-vous Francais? Non. Whatever.

Ah. Deadlinet senkun venyy ja paukkuu. Tänään opiskelemme Kiinaa, ilmastonmuutosta, maailmansodan välisen ajan Suomea ja venäläisiä jälkiruokia. Sen kunniaksi uuden ahkeran päivän uskaltaa aloittaa pirteällä elektro-poppiksella - tottakai Ranskasta. Semi-hintahtavaa, mutta ihan sama!

Ja tyttöhän on siis Couer de pirate -taiteilijanimellä esiintyvä 18-vuotias Béatrice Martin Quebecista. Kyllä, 18-vuotias. Kasvaisi pari vuotta, niin fanittamista kehtaisi harrastaa vielä luontevammin.. krhm, either how. Vaikka tämä onkin elektroa, on Béatrice enemmänkin kauniin ja hempeän popin tekijä, ja albumikin kai häneltä on pian tulossa. Pidän kovasti., siitä herkemmästä ja ei-miksatusta tuotannostakin. Esimakua.

"Did I ever tell you I was a sucker for tats?"

Kuva #1 #2

People are staring - what?

Marina and the Diamonds

Tiedän, että piti aloittaa levylistausta, mutta prosessi on pitkä, niinkuin on toivottavasti lukijan kärsivällisyyskin - sitä hidastaa myös se, että kokoajan tulvii taas hyvää musiikkia aalloille ja eetteriin. Ylexin haastattelussa stable-dj ehdotti teoriaksi joulunjälkeisen lomamentaliteetin muuttumista tiukaksi paahtamiseksi ja toki myös kevät saa virkeän mielen vastaanottavaiseksi taas uudella tavalla - vaikka uusi periodi ja luennoton viikko osaltaan tekikin itselleni just päinvastoin. Mutta mitä pienistä!

Marina and the Diamonds on hienoa elektro-vivahteista kaunista naislaulua. Nimestä huolimatta siis yksi tyttö, yksi ääni. Marina on kotoisin Walesistä, ja jotenkin jos enkapsuloisin reseptin niin se olisi tässä:

400g Regina Spektorin leikkimielisyyttä
200g Little Boots'maista tuoreutta
1/2 desiä uuden Lily Allenin munakkuutta
3cl Dresden Dollsin kamariuskottavuutta
Hyppysellinen katkeruutta a'la Fiona Apple / Tracy Bonham

Tätä sitä kelpaa kuunnella valmistauduttaessa illan musiikkielämykseen - stäväni soittelee Monkissa lopputyökseen Fionaa. Odotan innolla, sen verran luonnetta löytyy tutulta itseltään sekä biisivalikoimaa Fionalta. Uskoisin, etten pety. :)

Girls.

Tänään fiilistelen naislaulajia. En mene myöntämään etteikö mukana olisi myös aina tietynlaista poikamaista ihastusta, kun on kyseessä on söpöjä tähtösiä laulamassa söpöistä asioista (tai ainakin söpönkuuloisesti rumista asioita), mutta silti heitäkin on vain niin paljon eetterissä, että hyvät jyvät erottuvat niistä vähemmän kiinnostavista ja kertaluontoisista bongauksista. Tänään mieleeni tulee kaksi oikeasti.. jännää.




Little Boots - Stuck on Repeat
Brittiläistä elektropoppia



Zaza Fournier - La Vie á Deux
Ranskalaista peruspoppista

Spring is nothing but a state of mind

Tänään rustataan paljon hyödyllistä tekstiä a'la Thomas Paine. Angiinani vei ydyn pois ensin ennen joulua ja sitten tauti uusi juuri ennen deadlinen umpeutumista. Tuloksena on myöhästyminen ja sitä myötä tullut vapauttava fiilis - kyllä se homma lopulta valmistuu. Niin pitkään olen sitä tehnyt, että syytäkin on. Ihan sama mitä lopulta arvosana sanoo, kyseessä on kuitenkin viimeinen englantilaisen filologian kurssini ikinä. Ja haluan olla siitä tekstistä ylpeä. Jeps!

Inspiraatiota etsiessäni toki siivoan, vähän torkkuilen ensin, luen zenhabits.orgia ja kuuntelen musablogeja läpi.. mutta olen ristiriitainen tänään. Haluaisin järjestää elektropippalot, mutta toisaalta olo on levottoman lisäksi myös aika raukea. En kaipaa tikittävää fidgettiä tai nykivää bmorea tai rajua hard electroa, ei, tänään ollaan pirteitä!

Bubblicious from Rex The Dog on Vimeo.


DatA - Rapture from leneopen on Vimeo.

No resistance, only pleasure neon light assistance

Parempi aikaisemmin kuin myöhemmin. On aika vähän analysoida kaikkea sitä, mitä bittiviidakko on tuonut meille nautittavaksi.

DJ Donna Summer - Blinded by the Light (Manfred Mann Rework) ::: Jaa että mitä? Aivan loistava vanhan rock'n'roll-hyväksikäyttö tavalla, jossa alkuperäiset aurinkorantakitarat eivät menetä rentouttaan hiekanmurusenkaan verran ja biitti on samalla sekä älyttömän korni mutta samalla anteeksiantava, koska varmasti biisi on kaikille tuttu jonka runko on käytössä.. vähän kuin niissä tehokkaimmissa teknoremikseissä. Poison, anyone? Tuskin - ja toivottavastikin - tästä mitään suurta hittiä koskaan missään tulee mutta on kyllä ehdoton tärppi niille, jotka haluavat tanssia kornin musiikin tahtiin ja olla silti.. cool? No höpsis, toisaalta eipähän semmosen edes pitäisi olla mahdollista!

La Castle Vania - Zero Machine ::: No mutta, kovin on tämäkin biisi tuttu aluksi, mutta voiko näin hämmentävän eteerinen elektro-pamautus edes olla jonkun alkuperäisen biisin remix? Kyllä vain. Smashing Pumpkins! Zero! Koneita paljon päällä ja vanha kakku kuorrutetaan täysin erilaisella kuorrutuksella. Jos ysärirokki on sitä mansikkahilloa ja kakkulaattaa niin Le Castle Vanian syntetisaattori-hyväksikäyttö on sitä ällönmakeaa kermavaahtoa, nam nam! Vaatii tosin oikean asennoitumisen, eikä siksi olekaan kärsimättömille tanssilattioille soveltuvaa.. kotona tosin kelpaa nyökyttää päätään. Ye-a!

Daft Punk - Harder, Better, Faster, Stronger (Justin Faust Remix) ::: Joo, en minäkään uskoisi ikinä sanovani tätä enää.. mutta tässä on Daft Punk -remix, joka on parempi kuin alkuperäisensä. Ainakin näin uutuudenkiihkolla, tai ehkä tämä ei olekaan se alkuperäinen biisi joka on raiskattu lukuisia kertoja vaan avaruusdiskon reklamaatio, joka vain houkuttelee tanssimaan vanhoilla resepteillä mutta on itsessään jotain ihan muuta. Tietyllä tavalla Daft Punk -remixit ovat aina olleet vastaantullessa joko liian kaukana originaalista pelosta leimaantua (ja ovat siis pyhänhäväistyksiä koska eivät se tuntuu väkinäiseltä) tai sitten vain sitten vain rehellisen lähellä alkuperäistä hittiä, jolloin remiksaaja voi mielestään rehdisti liittää nimensä lempikappaleensa perään. Nyt tämä herra Justin Faust on onnistunut irtautumaan noista molemmista synneistä.. tämä on hyvää. Jes! Danzen danzen!

Larry Tee feat. Christopher Just - Get Your Grind On ::: Ja viimeisimpänä eikä vähäisimpänä, eepos. Elektro-eepos, joka kestää lähes 10 minuuttia, pitää sisällään kolme sektiota kuin John Cagen 4"33:n anarkiaversio. Cagen kuuluisa avant-garde-teoshan pitää sisällään pelkkää hiljaisuutta, korvien verenkierron huminaa, yleisön reaktiota. Tätä kun soittelee sen sijaan täydelle lattialle, tekee riskin.. koska toisaalta tämä voi herättää bilettäjässä pienen elektropedon mutta samalla se voi kärsimättömän kauas pois. Itse aion tehdä joskus tämän riskin. Ymmärtänette miksi.

Kuva: Ubergizmo

Skrätzäystä ja rökkenrölli

Les Gillettes (kuva)

Mitä musiikkiin tulee.. on löytynyt taas kaikenlaista. Lähinä elektro-musiikki työllistää aivoja nykyään siten, että pohdin mielessäni miten ja millaista musiikkia haluan itse tehdä, joten on hiukan vaikea olla tällä hetkellä puolueeton mistään.. paitsi silloin, kun jotkut kappaleet ovat vain suorastaan nerokkaita. On pakko esitellä yksi miksaus ja yksi kappale - miksaus on UMF:ssa meikäläisen kohtaamani kesäihastus Les Gillettes - miksaus löytyi alunperin Danger! Danger! -blogista alun perin, kiitos sinne. Enjoy!

LES GILLETTES - VIKING CRUSADES MIX (linkki myspace-sivulta)

Yksittäinen kappale taas on ihan sekainen satunnainen löytö, joka tuli vastaan kun yritin 10 sekunnissa selittää ystävälleni Jussille mash-upin saloja. Ensin soitin huumorimielellä aivan insane mash-upin Dragonforcesta ja Eaglesista, joka ei kyllä kestä hetkeäkään tanssilattialla ellei lattia ole täynnä piripäitä.. toinen esimerkki löytyi nopeasti Elbo.ws:ista ja mikäs se olikaan - 50-luvun rokkia yhdistettynä Snoop Doggin ärsyttävääkin ärsyttävämpään Drop It Like It's Hot'tiin. Ihan jäätävän tehokas kombo. Mies taittuu aika hyvin remiksaajien kourissa ihan siedettäväksi kamaksi, vaikka itse en olekaan mikään ihmeellinen räppifanaatikko/antipaatikko. Sattuman kauppaa siis varmaankin. Enjoy!

EDDIE COCHRAN VS SNOOP DOGG - EVERYBODY DROP IT LIKE IT'S HOT

Kesän ensimmäiset ja viimeiset koomat

Kesä on ollut aikamoista hiljaiseloa. Töiden päättymisen jälkeen kävin tosiaan tsekkaamassa sittenkin vain yhden Indie-Iltamat -keikan, joiden perusteella tajusin ettei punk ole itselleni se ihan omin musiikkilaji (vaikka Propagandhi olikin ihan vakuuttava bändi!) Sitten päädyin yllättäen tuttavani Anskun läksiäis-pippaloihin lauantaina Pohjois-Haagaan, josta matka jatkui loistavassa seurassa aina Feverin kautta kohti matkan pääkohdetta Tavastiaa, jossa Boys Noizen keikka oli taas vaihteeksi ehkä jotain vakuuttavinta kamaa ikinä, UMF:n Les Gillettes -setin tasolla ja yli sen rutkasti. Tämän jälkeen käväisin Puolassa tosiaan ja tulin kotiin juuri sopivasti tenttiin ja ystävieni häihin. Ja kaikki tämä 10 päivän sisällä töiden loppumisesta. Ei ehkä rentouttavaa, mutta lomaa joka tapauksessa!

Puran jossain vaiheessa Puolanreissua ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen - tällä hetkellä on vaikea asennoitua siihen, että loma loppuu pian! Vaikka odotan innolla opiskelua, tuntuu vain siltä etten ole löhönnyt toimeettomana yhtään tarpeeksi. Tämäkin viikko on mennyt jo monta kertaa illanistumisissa tai baareissa, rankkaa sellainenkin! Huomenna on onneksi oikein hyvä indikaattori syksynalkamisesta - Osakunnan tuutoribileet, joissa pääsen myös DJ:ilemään, vaikkakin teemana onkin pääasiassa tasapainoilu "hyvän" ja "huonon" musiikin välillä. Siksi noiden asioiden yhdisteleminen onkin tarpeen - ja paras tapa siihen ovat hyvät remixit huonoista kappaleista!

BACKSTREET BOYS - EVERYBODY (HEADSHOTBOYZ REMIX)
USHER VS AXEL F. MASH-UP

Kolme palaa elektroa

On taas aika parin biisin, joita luukutan tällä hetkellä aivan 24/7! Electroa toki, onhan electro oikein ja arvollista. Ehkä tuleva Krakovan reissu katkaisee futuristisen äänimaailman viehätyksen hetkeksi, mutta muuten.. rintamalta ei mitään uutta!

Oh Fukkk Offf!

Ensin se oli Justice, sitten Danger, sitten taas Justice ja Boys Noize.. nyt se on Fukkk Offf! Siis sellainen tuottaja, jonka kosketus muuttaa kaiken kullaksi. Meno on funkahtavaa, pornahtavaa ja tyylikästä elektroa, dramaattisia venkutuksia tarjoilee tämä heppu/jantteri/?.. Maral Salmassista tiedän vain se, että tämä on joku kuuma laulajatsybgy Israelista. Ei tämän biisin äärellä muuta tarvitsekkaan tietää!

MARAL SALMASSI - FIRE GEM (FUKKK OFFF REMIX)



Madness!

Biisi on juuri sitä, miltä kuulostaakin nimensä perusteella - Ghostbusters-teemaa ja Busta Rhymesia yhdessä! Soitin joskus dj-seteissä Ghostbusters-höystettyä Rihannaa (biisi taisi olla Don't Stop The Music), mutta saanee se kyllä tulevaisuudessa väistyä tämän tieltä. Rehti ja vauhdikas meininki, taustat joita kukaan ei voi olla tunnistamatta.. toi-mii.

LUDACHRIST - GHOST BUSTA RHYMES

"Miksi sillä on lentoemon hattu..?"

Division Kent on sveitsiläinen muusikkokaksikko, joka muistaakseni teki jonkinsortin ilmavaa indietä.. en tarkemmin muista, koska paljon paremmin on muistissa yksi heidän biisinsä remiksaus.. L'heure Bleue on kyllä ilmava kappale, mutta kun originaaliin lisätään vielä hämmentävän pirteät elektrotaustat ja eteerinen tränse-fiilis (tosin ei painotettuna), on kyseessä.. helmi. Tätä biisiä on luukutettu kuukauden aikana pal-jon.

DIVISION KENT - L'HEURE BLEUE (KEENHOUSE REMIX)

Tällä viikolla meno on hurjaa

UMF siis tapahtui eilen, ja se oli ki-vaa! Seura oli erilaista kuin yleensä, ja tapahtuma muutenkin erilainen edellisistä festarikokemuksestani - yleisö oli ehkä parhaiten kuvattuna 'Flow Festival lite', eli kyllä kaikenmoista muotiorjaa mestoilta löytyi mutta seassa myös ihan normaalejakin ihmisiä, joihin me ainakin Santerin ja Mikan kanssa kuuluimme. Sää helli helteen muodossa, järjestelyt toimivat lopulta ihan siedettävästi, ottaen huomioon että paikalla kuitenkin järjestettiin umf ekaa kertaa, ja loppupeleissä ainoa harmitus olikin, etten ottanut kuin sen yhden päivän lipun. Mutta säästyipähän rahaa Flow-reissuun, ja kaikkeen tämän viikon häppeninkiin..

Töistä-suoraan -taktiikalla valuimme kaverin kanssa alueelle jo siinä vaiheessa, kun siellä ei oikein ketään vierasta oikein edes ollut, pitihän sitä työntekijäkavereita morjenstaa ja käydä pokkaamassa ilmaiset krääsät! (Erotus cd+paita, nice) - seitsemän aikaan Reginan alottaessa ihmisiä oli kyllä jo paikalle valunut, vaikkakin auringonpaahteessa harva jaksoi kamalasti biiseille tanssia. Ainakin kaksi mielestäni uutta biisiä bändi soitti, ja monet vanhatkin tekeleet kuulosti aina tuttuun kertosäkeeseen asti to-del-la tuoreilta - Reginalle on kyllä pakko nostaa hattua jo siitä syystä, että osaavat aina sovittaa tuttuja biisejä mielenkiintoisiksi kokemuksiksi livenä, mikään biisi ei koskaan kuulostaa levyltä kuullun hitin kopiolta. Tällä kertaa Suuria voimia oli se jännin, Päivä järvellä se paras. Ja helteen porottaessa silmään Regina oli kyllä just oikea bändi illan aloittavaksi..

Reginasta siirryimme tsekkaamaan kolmeen pekkaan jännän kaverini "electro punkiksi" tituleeramansa Le Corps Mince de Françoise'n, oikea nimihirviö sivistymättömälle.. meno oli tiivistettynä kuin 'Pintandwefall mut ilman kitaroita', vaikka taisipa mukana silti kitarat ollakkin. Mieleen tuli myös jostain syystä CSS, koska jotenkin kuvittelin painotuksen musiikissa olevan saman.. hassuttelua ja nyrjähtänyttä tanssia. En koe olevani tarpeeksi perehtynyt että voisin allekirjoittaa.. loppupeleissä tämmöinen musiikki ei ihan sopinut meikäläiselle nyt, plus päälaulajan ääni kaikessa eriskummallisuudessaan ei lämmittänyt. Oli siis tässä välissä aika suorittaa pientä suunnistusta ja tutkailla oudompia tuttavuuksia - näihin laskettakoot hämmentävät 5 minuuttia Riku Korhosen runo'spektaakkelin' alusta ja 10 minuuttia happoista Acid Kingsiä - totesimme, että ehkä on vain parempi siirtyä odottamaan seuraavaa 'sure-fire'-nimeä..

M83 (kuva)

.. jollainen olikin M83! Kyllä olivat ranskalaiset vakuuttavia, en voi muuta sanoa. Kyseinen musiikkityyli (miksipä sitä nyt kutsutaan.. elektroninen shoegaze?) ei ehkä ole koskaan minua niin paljon vakuuttanut että olisin bändin levyjä hyllyyni hankkinut, mutta livenä tunnelmointi iski kyllä täydellä voimalla. Tanssitti ja aiheutti sellaisen pienen leppoisan musiikkiorgasmin - eli kylmät väreet riipivät selkäpiitä ja ihokarvat nousivat pystyyn. Yhtään kappaletta en yhtyeeltä nimeltä muista, enkä varmaan vieläkään kotiuta levyjä hyllyyn, mutta en kyllä ihan heti vaihtaisi tätä keikkakokemusta mielestäni pois. Splendid. Ja seuraavaksi olikin vuorossa tsekattavana..

Les Gillettes (kuva)

Les Gillettes! Tuo elektro-naikkonen, jonka missasin juuri viikkoa aikaisemmin, kun ystäväni polttareilla ensin suuntasimme Club Hittoon, mutta meikäläinen pakotettiin ennen neidin setin alkua pois, vedoten kuskin velvollisuuksiini.. tällä kertaa ei ollut moisia häiriöitä, ainoastaan hullua tanssintaa ihan alusta lähes loppuun.. kunto yksinkertaisesti katkesi kesken! Setti oli takuuvarma läpi session, muistaakseni tasan 20 sekunnin pituinen 'mikäs ysäri tää on?!'-tuokio ennen jäällen yksien bassojen ruotuun-palauttamis-liikettä oli ainoa epävarmuuden hetki, huippukohtia ehkäpä mainitsemiseksi asti oli Snap-remiksauksen lisäksi ihan hullu Crookersin AC/DC-pätkä.. uu mama! Milloin pääsee ite soittamaan kanssa, milloin milloin? Fiilis mitä mah-ta-vin. Vaikka tie veikin tämän jälkeen ensiavulle kiitos hajonneen isovarpaan.. onneksi oli kaveri siellä paketoimassa sitä, niin ehti sitäkin nähdä. Ja ensiapualueella juoksi myös joku 10cm kokoinen maailman söpöin pupu! Hämmentävää UMF5, että toitte meille eläintarhatunnelmankin..

Teh Parta feat. Huoratron

Hetken völlättyänne ja bailuvaatteet (hip!) vaihdettuamme kuiviin suuntasimme takaisin edellisen pläjäyksen bassolavalle tsekkaamaan hullun hypetetty Huoratron, joka oli kyllä ihan väärällä lavalla prrkele! Lava oli aivan umpipiipussa kaiken sen savun, ihmismassan ja kosteuden takia - mestoilla olisi voinut snorklata. Tasan $$ Trooperiin ja encoren uuteen biisiin asti sitä pieni ihminen jaksoi jammailla mutta sitten vei taas noutaja, koska yksinkertaisesti paikka oli ihan sietämätön, henki ei oikein kulkenut suorastaan.. ehkä pahin järjestelymoka, koska kun siirryimme rauhoittumaan "Urheilu"halliin, oli paikka Rice Twinsin soittaessa taustalla lähes autio, mitä nyt anniskelualue toki oli kutsunut suomikansan lempihommiinsa.. RT:n esityksestä ei itselleni juuri mitään mieleen nähnyt, musiikkityyli kun ei todellakaan ollut meikäläiselle uppoavaa..

Lopun alkua oli, kun päädyin väsymystilasta huolimatta tsekkaamaan vielä Alden Tyrelliä, vaikken enää pystynytkään tanssimaan. Onneksi ylimitoitetussa hallissa oli tilaa - käsittääkseni Tyrell on omalla luokassaan todella iso nimi, ja silti saattoi ihan rauhassa istuskella keskellä hallia - viimeksi taisin niin antaumuksella ottaa siellä lukua, kun juoksin kuntotestejä intissä, paljon mieluisampaa tämä oli loppupeleissä.. vaikkakin harmitti jäätävästi huono kunto, koska Tyrellin elektro-tekno-meininki oli aivan mahtavaa, itseasiassa lähtö oli vasta siinä vaiheessa kun hyvän musiikin tason ohitti v*tutus siihen, ettei mukaan pystynyt osallistumaan.. intissä oli parempi kunto, mut huonommat pidot, däymn!

Uuh pian pian!

.. joka tapauksessa, kotiin lähti nilkuttamaan iloinen mies. Les Gillettes ehdoton kohokohta, M83 just niin hyvä kuin uskalsi odottaa, Huoratron eeppinen, päivän yllätys Alden Tyrell. Lauantaina olikin sitten kiva pelailla kaverin tykönä Xboxiä kun festareilta pukkaa viestiä: 'Rico Tubbs soittaa Justicee..' - pyh! Ensi vuonna kyl täyspakettilippu, toivottavasti ilmeisesti vähän huonosti menestyneet festarit jatkaa kaikesta huolimatta silloinkin yhtä rohkealla nimikattauksella! Onneksi tällä viikolla ohjelmassa on sellasia herkkuja kuin Propagandhi, Woodoo Glow Skulls ja The Unseen Indii-iltamissa (jos vain rahat riittää), keskiviikkona viimeinen duunipäivä yliopistolla, lauantaina Boys Noize Misf*ts-klubilla (odotettu on!!) ja sunnuntaina lähtö kohti hermolomaa Krakovaan, fiilisteleen vanhaa kaupunkia ja vähän rauhoittumaan ja hämmentymään Auschwitzissä..

Hajanaista

Satunnainen hehkutus vielä - paras keikka ikinä.

Kirjallisuus: Tämä uutinen täydellisestä Mika Waltarin romaanin plagiaatista sai meikäläisen veren kiehumaan aamutuimaan. Huvittavaksi homman tekee tosin se, että niinkuin HS tajusikin mainita, on mielellä jonkin sortin meriittejä tekijänoikeusalaltakin, ainakin LinkedIn-profiilin mukaan. Huraa-huuto sille, joka tuon vertailun ensimmäistä kertaa huomasi, pää pölkylle vaan tältä ennakkotapaukselta.

Musiikkiteollisuus: Ennenkin mainitsemani MP3-kauppa The Ground on avattu, ja hinnat eivät kyllä meikäläistä miellytä - 1,35 euroa per kappale? Get outta here! Esimerkiksi Amazonista liikenee jenkeille 0,89 dollarilla biisejä, Play.comin mp3-hinnat ovat euroina juuri sen 0,99 ja siitä ylöspäin, sielläkin kyseessä drm-vapaat tuotteet.. joten kyllä pitää petrata kunnolla pojjaat! Kotimaista musiikkia kuuntelen niin vähän, että ehkä sen takia voin hankkia Ground-tilin kuitenkin.. ehkä! Ei se valikoima ainakaan vielä ihan päätä huimaa, vaikka toki vaivaa onkin jo nähty ja paljon.

Viihtymisteollisuus: EU vie Lonkeron nimestä pois Gin-sanan.. huvittavin osa uutista taisi tosin olla, että on olemassa Suomen Lonkeroliitto, jonka pj antoi uutisessa lausunnon. Animeharrastajat varmaankin saavat vähän eri assosisaatioita..

NHL: Tapaus Sundin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, en edes aio ajatella koko asiaa. Sen sijaan Bostonin kallis hyökkääjä Glen Murray laitettiin waiver-listoille, ja mielenkiinnolla odotan, mikä alakastin joukkueista uskaltaa miehen kanssa riskin ottaa. Monen joukkueen kannalta mies olisi varmasti hyvä lisä jo palkkalattiankin tavoittamisen kannalta - joukkueiden palkkalistojen kun tulee saavuttaa tietty alatasokin sen useammin keskustellun palkkakaton lisäksi. Atlanta ja Los Angeles olisivat molemmat todennäköisiä kohteita, tiedäppä myös vaikkapa NY Islanders.. ideaalitilanteessa mies löytäisi maalintekovainunsa Atlantassa Ilya Kovalchukin rinnalla, sen verran säälittävässä kunnossa joukkueen hyökkäyspää on, että sinne kyllä luulisi sopivan.

Musiikki: Tuli irkissä puheeksi neiti nimeltä Katy Perry.. ja vaikka hän onkin hyvin, hyvin vakuuttava ainakin visuaaliselta kannalta miehen näkökulmasta ei se hittisinkku kyllä kauaa kestä kuuntelua. Onneksi biisistä on tehty paljon siedettävämpi ja tanssimista paremmin kestävä remixi. Netissä pyörivä DJ Casparin versio on kyllä aika kuuloaistia nakertava, siksi meillä onkin..

KATY PERRY - I KISSED A GIRL (DJ Kue's I Killed a Squirrel Remix)

Kasarifilli soikoon!

Kasari on ollut tämän viikon kova juttu. syyn voin laittaa Futurecop!in kasari-remixin, jonka kautta päädyin fiilistelemään muitakin hienouksia 80-luvulta, tuolta hämmentävän muodin, rumpufillien, naiivien sanoituksien, naiivin elämänasenteen ja hämmentävän hyvän leffatarjonnan aikakaudelta.

John Parrin St. Elmo's Fire on aika onehitwonder-matskua, alunperin rampautuneen urheilijan kampanjabiisi, joka lopulta päätyi samannimisen bratpack-leffan soundtrackille ja hittibiisiksi. Bratpack tarkoittaa terminä siis sitä 80-luvun näyttelijäporukkaa, joka jalkautui Hollywoodin kermaksi The Breakfast Club -leffan myötä, kuka voisikaan unohtaa Molly Ringwallia ja Emilio Esteveziä? :D Ihmetyksekseni myös huomasin, että Tässä "Treffit Elmossa" -pläjäyksessä on myös mukana Demi Moore, joka porukkaan myös luetaan mukaan, on kyllä naikkonen niitä harvoja jotka tuolta ajalta ovat selvinneet ihan nykypäivään asti tähtistatuksessa. Mutta haluan kyllä ehdottomasti nähdä tuon leffan..! Kunhan vain tietäisin mistä sen löytäisin, tämä musiikkivideo tuo ainakin hymyn huulille korniudellaan niin koko leffan vaikutuksesta ei voi kuin unelmoida.. *grin*

Rockwellin Somebody's Watchin' Me .. tai pitäisikö sanoa, jotta MJ:n biisihän tämä, nimittäin kukapa nyt muistaisi MJ:n choruksen ja noiden hullujen keyboardien lisäksi biisistä yhtään mitään. Silti, ehdottoman definite kasari-moment, eikä välttämättä niin puhkiinkulutettukaan, etteikö siitä jollain kierolla tavalla oikeasti voisi pitääkin! Video on kyllä harvinaisen hämmentävä..

Mulle tämä biisi on ihan ehdottomasti ollut kovinta kasaria vuoden ajan jo.. selailin aikoinaan film noir -genrestä innostuneena siitä polveutuneita elokuvia, ja haaviin tarttui ihan uskomaton rockabilly-neonoir-gangsteri-jännäri Streets of Fire, jossa on mukana esimerkiksi nuori Diane Lane ja paidaton-psykopaatti-motoristi Willen Dafoe! Leffana se on niin B-matskua kuin vaan voi olla, ja floppasikin aikoinaan.. mutta jotain siinä tyylissä on joka kiehtoo eikä sitä voi järjellä selittää. Mutta tämän biisin kyllä voi.. bändinä on ollut nimenä mitäänsanomaton Fire Inc. ja Lane lipsynccaa kappaleen nimeltä Tonight is What It Means to be Young.. joten tässä videota suoraan leffasta, itseasiasta loppukohtauksesta. Huomatkaa oscar-tason dialogi.

24 Hour Party Mayhem

Päivän musiikkifiilistely:

JUSTICE

Tässä pitää varmaan selitellä valintansa. On tietysti ehkä vähän väärin tuoda esille Justicen kaltainen nimi, joka on varmasti tuttu jokaiselle, joka on ollut vähänkään perillä elektronisesta musiikista viimeisen vuoden aikana? Itse olen lämmennyt bändille aivan huomaamatta, koska aluksi suhteeni renkutteluun oli kylmän kaukainen, en ollut vielä tottunut elektroniseen musiikkiin tyylinä niin rankasti että olisin voinut ottaa kaverit vastaan avokäsin. Kaikki toki muuttui loppujen lopuksi, eikä edes ns. Dynamo-efektin, kasvoin lopulta kiinni ihan kotikoneen äärellä. Cross on albumina kehittynyt monen monta kertaa, ja suosikit ovat vaihtuneet alun D.A.N.C.E.:sta Phantomeihin, The Partyyn, Stressiin ja tällä hetkellä DVNO:aan. Tietyt albumit onnistuvat tässä, että elinikä kasvaa sen mukaan, millä 'tasolla' ja 'tavalla' niistä pitää.. muita esimerkkejä ovat esimerkiksi Franz Ferdinandin ja Reginan debyytit sekä Fleetwood Macin Rumours. Bloc Partyn molemmat ovat siinä rajoilla.. esimerkiksi ovat oikeasti aika vähissä. Siksi tämä maininta, olisi vain tyhmää jättää se pois siksi, että nimi on jo tuttu. Plus, onhan sitä taas viikon aikana löytänyt uusiakin syitä arvostaa tätä ranskalaista parivaljakkoa, ei nämä kaverit ole mitään yhden tempun miehiä.

Justicessa on toki se huono puoli, että sen valtaisa suosio on altistanut sen kymmenille ja sadoille remixeille, sen hittibiisit kulutetaan loppuun tanssipaikoissa, käytännössä sen kanssa ronkkiminen on kaikille suurille nimille (ollut) pakollinen kokeilu, yrittää luoda jotain uutta todella hyvästä vanhasta ideasta. Tietysti aina välillä kokeilut tuottavat niinkin hyvää tulosta, että vanhat kappaleet saavat uuden elämän. Ikävän harvoin näin kuitenkin käy. Korvaukseksi siitä, että valitsin näinkin kliseisen nimen, annan teille pari esimerkkiä hyvästä tavasta kierrättää ja luoda uutta, toisessa tapauksessa Justice laittaa meikäläiselle nihkeästi aukenevan MGMT:n uuteen kuntoon, toisessa mainio LA Riots demonstroi miten tämän hetken lempibiisini saa alkuperäistäkin groovemmaksi.. sekä kaiken tämän lisäksi: uusi biisi! Ihan Justicen oma ja alkuperäinen siis, vautsivai, kuunnelkaa vielä kun ehditte innostua, kohta se kuitenkin pursuaa joka tuutista.

MGMT - ELECTRIC FEEL (JUSTICE REMIX)

JUSTICE - DVNO (LA RIOTS REMIX)

JUSTICE - SURE YOU WILL

(Kuva: loistavasta RA-artikkelista, © Sebastian/Noble/Mcarthy )

Ja vielä yksi nopea post-scriptum. Silmiini tarttui uutinen Suomeen avattavasta mp3-kaupasta, joka ei harrasta kopiosuojauksia lainkaan! Tekijöinä on oikeanlaista väkeä (levyvirasto), ja valikoimaa löytyy kotimaisen lisäksi ulkomaistakin käsittääkseni aikalailla. En ole tätä ennen harkinnut liittyväni kuin Beatporttiin.. jahka visani tulee uunituoreena painosta, tämä muuttuu, koska mikäli vain tämän The Groundin hintataso on vähänkään rohkaiseva, niin aion kyllä palvelun kokeilla. Tätä on odotettu, kaiken maailman netAnttilan ja Cityn palvelut saa tämän rinnalla, siteeratakseni George Carlinia, "pre-suck my genital situation".

Under the influence and totally down with it

Päivän musiikkifiilistely:



REDIAL

Jälleen kerran on tullut lisäiltyä pari blogia lisää RSS-feediin ja seuraukset olivat katastrofaalisia - kovalevy täynnä valtavasti musiikkia, joka on niin hyvää, ettei poistaakaan voi! Kauhiaa! Ja pahimpana ongelmana kaikesta on tämä tuottaja nimeltä Redial! Australialainen kaveri, jota ovat suositelleet esimerkiksi Van She sekä Danger, jonka biiseihin verrattuna luulisi olevan henkilöillä jonkinsortin verisuhde (suurena fanina en vastusta lainkaan). Lähes yhtä synkkää on tämän kaverin tuotanto, tosin enemmän suoraviivaisen tanssittavan elektron piiriin ja tuo mieleen jollain tavalla sekä suoraviivaisen Kavinskyn että lukuisat melodisen trancen maailman kiitellyt taapertajat, jotka onnistuvat venyttämään tilutuksensa yli 10 minuutin ilman, että kyllästys iskisi tai kappaleen eeppisyys lakkaisi kasvamasta eksponentiaalisesti. Turha kikkailu on jätetty pois, mutta mukana on silti juuri sopivasti koukkuja, niin homma ei mene koskaan tylsäksi. Jollain todella hyvän jännä-elektron ja trancen välikielekkeellä mennään. Ja meikä pitää kovasti. Suosikkibiisi ehdottomasti Starscream.