I wanna see you with my t-shirt on

Selailen aina välillä muotiblogeja, joista löytyy ties mitä mielenkiintoista sisältöä - joskus kun vastaan sattuu jotain todella hienoa päällepantavaa ihan miehillekin, kääntää pääni kuitenkin aika nopeasti ensi-vilkaisu mahdolliseen hintamainintaan. Todella usein käy kaupoissakin vaikka joskus oikein kunnolla voisin vaikuttua jostain vaatekappaleesta - jotenkin vihaan käyttää liian suuria rahasummia vaatteisiin, koska kuitenkin miellän ne aina käyttötavaraksi, jotka kuluvat käytön myötä pois. Valitettavasti ymmärsin tänään tekopyhyyteni asian suhteen - jos vaatteita on tarpeeksi, eivät ne kyllä kauhean nopeasti ehdi kulua. Poikkeuksena tietysti farkut, joita minulla hajoaa käytössä luvattoman paljon.. mutta asiaan.

Kävin tänään vapaapäivänä huvikseni läpi Anttilan ja JC:n vaatevalikoimia, samalla kun kävin hankkimassa ns. tarvekamoja (muistitikkua ja taulunkehykset Bob Dylan -julisteeseeni) ja mukaan tarttui yllättäen pari t-paitaa. Samalla tajusin kuinka helppoa ja kivaa on käydä vaateostoksilla jos ainoa mukaantarttuva kama on"pari t-paitaa".. ja että tuo samainen kaava toistuu aika pirun usein. Ja loppuratkaisuhan selvisi kun setvisin hiukan vaatekaappiani.


Materialismin riemuvoitto

Lähes jokaisella paidalla on oma tarinansa, eli muistan tarkkaan mistä ne on hankittu, tai vaihtoehtoisesti mitä niistä on sanottu tai muuten jos niillä on "hauska" tarina. Criminal-paita (5 oikealle, 2 ylös) on kallein koskaan ostamani paita, aikoinaan kustansi 40 euroa Amsterdamista ostettuna.. ja se kertoo jotain siitä, mitkä standardini ovat sen suhteen, mitä paidasta kehtaa maksaa. Saa olla aika vaikuttava riepu, ennenkuin maksaisin 50 euroa paidasta vaikka pelkästään siitä syystä, että lapussa lukee Diesel ja printti on sattumalta uusinta mallia. Täysin ilmaiset paidat ovat myös paheitani.. harmaa Sigur Ros -paita tarttui aikoinaan Stupido Shopin kilpailusta, kun taasen Erotus- ja Guitar Hero -mainospaidat (5-oik-2-ylös, 3-oik-2-ylös) tarttuivat mukaa festareilta tänä kesänä - Erotuksen sai kun käveli UMF:ssa telttaan sisään ja nappasi mukaansa, GH lähti mukaan vasta tunnin jonotuksen jälkeen ja yhden Kissin biisin vetämisen jälkeen Ruisrokissa, ja valkoinen Since 1640 oli läksiäislahja polhissan laitokselta. Tällä hetkellä hauskimmat paidat ovat uudet löydöt, eli Puolasta hankittu kirkkaanturkoosi MORO-paita (sikäläisillä oli Moro Designs -niminen skeittausvaatefirma) sekä tänään mukaan tarttuneita, eli yläreunan 3 euron tähtipaita sekä vielä hintalapussaankin oleva raitapaita alempana siitä. Musta wifebeater ilman tekstejä on mytyssä sohvatyynyllä, siinä on käytännöllisyys yli tyylikkyyden toki.

Raakkasin kaikista Turussa olleista paidoista pois 10 kpl "ei-katukelpoisia" - säästeliään luonteen tunnusmerkiksi voi laittaa sen, että näistä lopulta vain 3 sai tuomion keräyslaatikkoon joutumisesta - muut ovat sitten lenkkeily/nukkumistarkoituksia varten, oli se sitten käytännöllistä ei, tilanpuute projektiin kun oli pääsyynä. Kun joku paita on ollut löytö Hollannista vapunjälkeisen alen ensimmäisinä hetkinä, kun muistaa kävelleensä aavemaisen hiljaisessa Damin keskustassa (puoleen tuntiin ei näkynyt valehtelematta ihmistäkään) niin voiko sitä sitten heittää pois, ja onhan se sentään WE:n paita! Toisaalta tuttuja vaatteita ei kehtaisi kavereilleenkaan antaa.. joko ne ovat liian rakkaita tai sitten liian rumia, ja kuka nyt haluaisi panna huonoa kiertämään..

PS: Ja Paimiossa on vielä lisää paitoja. Pari loistavaa pikeepaitaa (toinen Tsekeistä, toinen Puolasta juuri äskettäin), Bob Dylan -kiertuepaita, tyylikkäin lyhyt kauluspaitani Stadin JC:stä, harmaa harvinaisempi Disco Ensemble -printtipaita, sitten ainakin yksi lila paita vielä Tsekeistä, Firenzen Hard Rock Cafe -paita, Threadlessin A Key For Everything, ja olen taatusti unohtanut vielä pari lisää... ja sitä kun luuli ettei ole mitään vaatefetissejä!

PPS: Ja päälläkin oli kuvanottohetkellä toki jotain! .. eli Bullet For My Valentine -bändipaita. :)

A few of my favorite things

Päivän musiikkifiilistely:


TEENAGE BAD GIRL

Näitä uusia hyviä elektrotuttavuuksia tulee vastaan joka päivä, kun tulee kuunneltua töissä tosi paljon last.fm:n tagi-radioita. Edellispäivänä teemana oli klassinen, eilen ja tänään elektro.. ja Teenage Bad Girl on uudemmista nimistä ihan ykkönen. Näitä on toki yksityiskohtaisesti vaikea eritellä ja kategorisoida, mutta tämä on taas tarpeeks iloista olematta liian imelää, tarpeeksi likaista ollakseen liian sekaista.. emmä keksi muuta sanottavaa! Tsekatkaa myspacesta lisää!

Tämän lisäksi olen lukenut jostain syystä nyt lähiaikoina hiukan muotiblogeja, ja tajuan Belgianreissun jäädessä unholaan, että on jopa hiukan rahaa käytettävissä hiukan! Mahdolliset muuttosuunnittelut toki laittaisivat kukkaron taas tiukoille, mutta kai sitä saa materialisti haaveilla. Seuraavia asioita haluaisin kuin hullu puuroa ja kuin levydiggari (minä) levyjä:

Tatuointiprojekti on sellainen, että se on ollut nyt käynnissä vuoden pari.. en kuollaksenikaan enää osaa ajoittaa nykyisin ainoan tatuointini hankintaa menneisyyteen, koska sen hankinta oli jotenkin niin itsestäänselvyys, että se tuntuu siltä kuin olisi ollut minulla aina. Jo ennen sen hankkimista, jo heti armeijan jälkeen, olin visioinut sitaattia Daodejingin (Tao te Ching) 33. kappaleen ensimmäiset säkeet, jotka vapaasti suomeksi käännettynä ovat 'hän joka tuntee toisia on viisas / hän joka tuntee itsensä on valaistunut'. Ongelma on ollut alusta asti se, että en ole tiennyt ensinnäkään sopivaa paikkaa tekstiä, en myöskään sen kirjoitusasua enkä kieltä, jolla sitaatin haluan! Jo se, että kiinalainen alkuperäisteksti tulisi kysymykseen, muuttaisi kaiken sijoittelun, koska silloin teksti olisi tietenkin pystysuoraan ylhäältä alas - ongelmatonta ei olisi silloinkaan vielä lopullinen muoto, koska alkuperäistekstiä nyt on ties millä murteella ja kirjasintyylillä saatavilla. Sitten myös on se, että tuntuu tekopyhältä kirjoittaa iholleen loppuelämäkseen tekstiä jota ei osaa lukea.. mutta sitten, onko Englantikaan yhtään 'rehellisempi' kieli? (suomeksi käännös ei taivu kauniisti mitenkään) .. kaiken lisäksi englanniksi käännöksiä yli kaksikymmentä erilaista! Tilanne on melkein jo niin, että olen ottamassa jonkinsortin akateemikkoon yhteyttä - ensin uskontotieteistä taolais-asiantuntijaan, sitten johonkin linguistiin ja vaihtoehtoisesti lopulta vaikka kalligraafikkoon jos sikseen tulee. "Tatuointi - serious business."

.. and I will haunt your dreams.

Rabbit in the headlights, scared of the spotlights

.. tänään mieleeni palasi harvinaisen kiinnostava pop-kulttuurin hahmo. Edie Sedgwick oli pintaliitäjä, jolla oli rankka tausta, addiktio seksiin ja huumeisiin, kivulias ja kiistelty suhde Bob Dylaniin, paikka parrasvaloissa Andy Warhol Factoryn yhteydessä, rikkaat perintösuhteet.. käytännössä naisella oli koko maailma avoinna, mutta lopulta hän kuitenkin paloi loppuun ja kuoli yliannostukseen, juuri kun oli päättänyt yrittää selvitä sosialiitti-maailmastaan. Hänestä on tehty Sienna Millerin tähdittämä elokuva lähivuosina, mutta itse olen kovin koittanut etsiä pätkää nimeltä Ciao! Manhattan, jossa hän näyttelee itse itseään hyvin sekavissa tunnelmissa, täysin huumekoukussa. Ironista, kuinka aina puhutaan siitä kuinka naiset lankeavat "pahoihin poikiin", minulle kävisi varmaan juuri samalla tavalla Edien kaltaisen henkilön kanssa. Olen nähnyt vain muutamia vanhoja kuvia ja lukenut juttuja, ja silti olen myyty mies. Hämmentävää!

Blow.

((On unrelated news: Vancouverin vapaa-agentti-pyrkimykset ovat olleet säälittäviä. Onneksi isot nimet ovat vielä vapaana, mutta ei kauheasti vakuuta, että Gillis hankkii lisää alempien ketjujen rouhijoita, on meillä niitä jo.. vaikka toivottavasti syön sanani, toisaalta en ole kuullut sanottavan kuin hyvää Ryan Johnsonin PK-työskentelystä ja Darcy Hordichukin asenteesta. Mutta oikeasti.. ja se David Backesin naurettavan sopusuhtainen Offer Sheet, jota hullukaan ei olisi jättänyt hyödyntämästä jos kyseessä olisi oma lupaava hyökkääjä, c'mon! Toivottavasti edes Sundin -huhu osoittautuu todeksi ja toteutuu, se voisi ehkä pelastaa joukkueen, tosin sekin oli vihoviimeiseksi vaihtoehto ennen eilisiltaa, vihaan ehkä vain Jörgen Jonssonia ja Foppaa enemmän kuin kyseistä jantteria..))

Wellwood, Howard ja Harvey

Otsikossa ei ole mitään koheesiota, eikä ole syytäkään. Kolme henkilöä, jotka vain jostain syystä ovat olleet tänään mielessä!

Kyle Wellwood, minne luulet sopivasi?

Lätkäosuutena toimii toki Kyle 'Welly' Wellwood, jonka Nucks nappasi waiver-listoilta sen jälkeen, kun Toronto Maple Laffsien GM Cliff Fletcher aloitti seurassa todellisen myllerryksen (jota ei voi kuin arvostaa). Hankalan asian tästä liikkeestä tekee se, että vaikka Wellyllä onkin esimerkiksi lähes PPG-tasoinen kausi parin vuoden takaa, miehen työmoraali on tunnetusti yhtä kova kuin minulla halu ampua itseäni naulapyssyllä päähän. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole aivan mahdoton, koska GM Gillis on kuitenin toitottanut joukkueensa pelaajapolitiikan muuttuvan aika täysin ja on markkinoinut medialle ahkeraa ja puurtavaa pelaajatyyppiä jota pyrkii hankkimaan joukkueen täyteen. 'Moneyball'-taktiikkona ja tiukkana analysoijana tunnettu ex-kykyjenetsijä näki varmaan tässäkin kaverissa vielä potentiaalia - jos hänen henkilökuntansa ei saa miehen alle sytytettyä enää tulta, voidaan hänet aina waiveroida uudestaan. Ja jos hän taas syttyy.. mihin ketjuun hänet sitten tungetaan, kakkoseen vai neloseen? Vaikea sanoa, ainakin jo pelkästään ylivoiman pyörittäjä ja aloitus'guruna' mies olisi ihan hyvä lisä joukkueeseen täyskuntoisena. Nythän tällä on vielä jalka paketissa.

Kaksi muuta nimeä ovat taiteilijoita - Scott Howard ja Paul Harvey. Howardin löysin jälleen, kun pengoin kirjanmerkkejäni ja hämmästyin jälleen kerran hänen huimasta öisestä Chicagostaan. Kyseessä siis gigapikseli-kuva, jossa voit zoomata panorama-tyylistä öistä kaupunkimaisemaa tolkuttoman lähelle ja hämmentyä kaupungin koosta ja perspektiiveistä. Mies on tehnyt samanlaiset kuvat myös Sydneystä ja Machu Picchusta. Hienoa nekin molemmat. Harveyn löysin taas taannoin, kun selailin yhden lempitaiteilijani Alfons Muchan teoksia netistä. Tarina tässä oli se, että aikoinaan Prahassa ollessani kävin katsomassa miehen kotimuseota ja hankin sieltä itselleni valtavan kaksiosaisen julisteen hänen koko kataloginsa ylivoimaisesta lempiteoksestani - unohdan sen nimen aina, onneksi Medée löytyi silti tälläkin kertaa. Joka tapauksessa, Harvey on nykytaiteilija joka on kopioinut tyylinsä aikalailla tietyistä Muchan teoksista ja saakin kuulla vertauksia jatkuvasti. Kuuluisimpia teoksiaan lienee aiheelta Madonnasta, mutta paljon muutakin kiintoisaa mies on työstänyt. Risteytymä Art Nouveaun ja modernin välillä on mielestäni jotain aivan mahtavaa - tyyli on pysynyt samana Muchan ajoilta, mutta aiheet ovat popularisoituneet ja värit kirkastuneet. Mikä tahansa taide, joka onnistuu viemään pisteet kotiin populaari-viittauksineen ilman tietynlaista halpamaisuuden ja teollisuuden ikävää vivahdetta, toimii minulle ainakin 100%. Sen siitä saa kun on pop-kulttuurissa kasvanut jässikkä.

Kino VIII. Lime vetoaa.