Old time hockey!

Vuoden ensimmäinen postaus on hiukan yllättäen jääkiekkoaiheinen, vaikka olen pyrkinytkin pitämään tämän puolen minimissään. Niin kuriositeettimainen tämä urheilulaji tuntuu olevan kaveripiirissäni, vaikka se Suomen "perusoletusten" vastaista onkin. Mikä tämän rohkaisi? Viimeöinen ottelu Vancouver Canucksin ja Calgary Flamesin välillä. En ole aikoihin nähnyt niin vangitsevaa kamppailua, varsinkaan runkosarjatasolla! Viime pudotuspeleissä seurasin kovalla silmällä sekä St.Louisin kaatamista että Chicagolle murtumista, mutta viimeöinen oli niihin verrattuna todellinen pudotuspelimittelö, tosin nyt pelissä oli vain kunnia ja divisioonan kärkipaikka.

Nucksini hävisivät, mutta ottelu oli aivan uskomaton jokaisella mahdollisella tavalla koska:

1) Sekä Samuelssonin että Sedinien maalit olivat aivan uskomattomia.

2) Rypienin ja Brandon Prustin molemmat tappelut olivat todella tiukkoja.

3) Tuomarit olivat unohtaneet, ettei tämä ole enää dead puck era. Tasapuolisen surkeaa.

4) Dion Phaneuf on säälittävä kohkaaja. Puoli tusinaa non-callia häntä vastaan, pyh!

5) Kipper on niin tulessa, että onneksi on Suomen olympiajoukkuessakin.

6) Calgary Flames on liigan helpoin joukkue vihata, tyyliltään kuin tämän kauden Anaheim (Phaneuf = Pronger).

7) Jopa Wellwood rankaisi Flamesin sikailusta niittaamalla Giordanon seinään! Vaikea uskoa näin jälkeenpäin..

8) Lukowich toimitti paluuottelussaan Bourquen astraalitasoille omalla niitillään, uuh!

9) Joku yritti tuhota Kipperin silmät vihreällä laaserilla?!?

10) Fanien viha toisiaan kohtaan internetin keskustelupalstoilla = priceless.

11) Luongo puuttui Iginlan jäkättämiseen ja sai tämän huitaisemaan häntä. b

12) Tähän matsiin on loistava lopettaa yömatsien katsominen ja siirtymään ESPN360:n archive-palveluun, jonka kautta nämä voi katsoa milloin huvittaa, siis jopa ihmisten aikaan. :)

Tämän kaiken lisäksi, olen pelannut tylsyyttä ja tulevan viikon luentosumaa pakoillessani netissä triviaa, jossa kysellään 10 minuutissa liigan 200 eniten maaleja tehnyttä pelaajaa. Aika vaikea haaste sinäänsä, mutta olen luppoajalla oppinut aivan valtavasti lempilajini menneistä tähdistä. Esimerkkinä yksi tarina:

The incident occurred immediately at the end of a 1979 game in which the Bruins defeated the Rangers 4-3. A Ranger player tried to pick a fight with Bruin Al Secord after final buzzer. Their scuffle occurred along the boards where members of both teams joined in to break up the scuffle. Words were exchanged between the players and that seemed to be all at the time.

All hell broke loose when a fan took a stick and hit Bruin Stan Jonathan from above the glass. Jonathan's teammate Terry O'Reilly immediately jumped into the stands and went after the fan. Soon other Ranger fans got involved, this prompted the Bruins to join O'Reilly in the stands to fight.

Bruin Peter McNabb went after a fan. Mike Milbury who thought that McNabb was in trouble grabbed the fan by the leg and in the process pulled one of his shoes off. Milbury then proceeded to hit the fan with his own shoe. After getting his licks in Milbury threw the shoe onto the ice ensuring that the fan would walk home without a shoe.

It was a true display of one teammate helping out another. This was also the night where Milbury earned his nickname "Mad" Mike Milbury and this being one of the funniest moments in sports. (Bleacher Report)

Voin vannoa, että tämän tarinan jälkeen muistan kyllä Peter McNabin, ja että kuka hän on miehiään!

---

Ja hei, seuraavassa päivityksessä hyvää musiikkia ensi viikolla! Ellei sitten yllättävä essee-deadline iske, ja homma veny ensi viikolle. Toodledoo!

When the going gets tough, one must blog

Mielenkiintoiset kommellukset ja huomiot vievät aikaani. Myös 2,5-kertainen työmäärä, joka kelpaisi Kelalle. Palasin eilen risteilyltä, jo viidenneltä Anglican kanssa viettämältäni. Tätä ennen on tapahtunut esimerkiksi parit sitsit, vuosijuhlat DJ-pesteineen, satunnaista juhlintaa, ihmissuhdesotkuja ja paljon muutakin jännittävää. Tenttiviikkokaan ei ole vielä edes alkanutkaan, joten suunta blogin ylläpitämisessä ei ole ainakaan nouseva käyränä. Joten tässä hiukan mielenkiintoisia asioita, tyhjiötä täyttämään:

Islannissa menee huonosti. Olen tehnyt yhdelle syksyn historianjulkaisukurssilleni artikkelin aiheesta, ja koko homman avautuminen näyttää ulkopuolisen silmissä aika huvittavalta. Ainoa tapa löytää koko maasta joku ihminen selvittämään koko maata käsittävää korruptiovyyhtiä, oli varmaankin edetä niin kauan alaspäin virkamieshierarkiassa kunnes löytyi sopiva ratkaisu - joku tuhannen "or so" kunnan kunnanjohtaja oli sopiva mies hoitamaan asiaa. Harvoin sitä tulekaan ajatelleeksi että koko maassa on asukkaita yhtä paljon kuin koko Turun kaupungin seudun alueella. Niin, ja funtsikaa sitä, että kansalliskokous toteutuu. Nykyaikana. Demokratia on hauskaa, kun se joskus ihan oikeasti koitetaan laittaa käytäntöön modernissa maailmassa.



Jääkiekosta näin: Sports Illustratedille on tehnyt Darren Eliot erittäin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten punakone-ilmiö realisoituu nykypäivänä. Haastateltavana on vanhemman aallon viimeisiä venäläisiä pelaajia, Slava Kozlov, jonka aloittaessa NHL:ssä todellisuutta ovat olleet vielä loikkaukset, jenkkitodellisuuden sumuttaminen ja mysteerio. Nykypäivän stereotypiat taitokiekkoa pelaavista heiveröisistä venäläisistä ovat edelleen joskus kohdallaan (kts. Bitchslap-Semin), mutta kun katselee tarkemmin esimerkiksi miehiä Ovechkin ja Kovalchuk, ei tuota todellisuutta enää ole. Vahvuuden puuttumisesta puhutaan nykyään "eurojen" osalta enemmän. Politiikan kannalta Länsi-Itä -vertailu on kylmän sodan jälkeenkin mielenkiintoista, kun muistetaan tapaus Malkin ja viimeisin uutinen KHL:n laajenemispyrkimyksistä, kun Ruotsin AIK haluaisi mukaan sykliin. Tilanne elää kokoajan, ja tarjoaa kiinnostavia uutisia lähes joka viikko. Politiikan voima- ja valtasuhteista kiinnostuneena on näitä kiva seurailla.

.. ja se politiikasta ja jääkiekosta. Paitsi, että jos joku tuttu lukee tätä niin suosittelen, että ostakaa mulle Eljas Erkon Elämänkerta joululahjaksi, plz! Ja post-scriptumina, voi kunpa se Daniel Sedin pikkuhiljaa palaisi loukkaantuneiden kirjosta takaisin pelaamaan. Mutta luojan kiitos Christian Ehrhoffista, koska -- *palaa ruotuun* niin siis.

Musiikkia. Ihanaa musiikkia.

Roxane Krief

Roxane on ranskalainen nuori pop-tähtönen, jonka tuotantoa ei edes kokenut netinkävijä oikein löydä netistä mitenkään. Tämä kappale myspace-tililtä on iskenyt sydämeeni kuin hunajainen amorin nuoli. Kuuntele tästä Train de Vie (mp3).

Loch Lomond

Loch Lomond on toinen uusi, paljon kuuntelemani tuttavuus. Siinä missä esimerkiksi lempitrubaduurini Sufjan Stevensin uusi materiaali lähtee yhä kauemmas perinteisestä indie-folkista sun muusta "näillä bändeillä kuvaillaan uusia bändejä"-kaavasta, tämä yhtye on jotain perinteisempää.. mutta silti en kiusaksenikaan vertaa yhtyeen tyyliä mihinkään! Loch Lomondin löytö perustuu kuitenkin osakunnallamme pyörineen sekavaan spotify-rulettiin, jossa etsittiin palvelun syövereistä mitä hämmentävimpiä biisejä. Ystäväni, SHO:n pj Jantti löysikin hyvin hämmentävän biisin - irkkubiisi Loch Lomondin latinoversion, jossa on ties mitä outoa instrumenttivalintaa. Etsin biisiä sitten kotosella netistä talteen mp3:seksi, ja kas kummaa, tämä yhtye löytyi. Sattumat ovat miellyttäviä aina välillä! Kuuntele tästä Wax and fire.

Kuvat #1 #2 #3

KYLLÄ.

Okei, tiedän että jääkiekon ei pitäisi olla kesällä mitenkään kuuma puheaihe, varsinkaan kun tapahtumat, jotka yleensä tässä vaiheessa ovat puheenaiheina (vapaat agentit, harjoitusleirit, tulokkaat), eivät ole vähänkään vähemmän seuraavalle ihmiselle raflaavia. Mutta tämä on iso asia minulle - suomalaisena jääkiekon ystävänä.

"Saku Koivu to the Ducks", ilmoitti Twitterissäni Brennan Klak, ja yhtäkkiä minut valtasi uskomaton ilon tunne. Automaattisesti kävin läpi tunteita ihan lapsuudenajoiltani asti, siitä asti kun olen aktiivisesti jääkiekkoa seurannut. Saku ja Teemu ovat olleet kirjoissani Suomen ehdottomasti kaksi pidetyintä urheilijaa, millään saralla, koskaan. Molemmat kuuluivat lempipelaajiini lapsuudessani, ja heidän kautta muotoutuivat myös fanisuhteet ensimmäisiin joukkueisiin - ei yllättävää että Winnipeg Jets ja Montreal Canadiens tulivat tutuiksi ja niitä minä kannustin. Winnipegillä oli toki Teppokin, ja Habseissa taisi itse tukkajumala Kiprusoffikin pyörähtää, mutta silti ne joukkueet olivat minulle kuin Teemu ja Saku.

Anaheim Mighty Ducksin syntyaikaan minulle kävi niinkuin niin monelle lapselle siihen aikaan - katsoin ne Disney-elokuvat Ankoista, ja tykästyin siihen joukkueeseen, ja Paul Kariya oli myös ensimmäinen fanittamani ulkomaalainen pelaaja sympaattisuutensa takia, toki myös promootio toimi tämän osalta. Kun 9-vuotiaana sitten yhtenä päivänä isä haki minua koulusta kotiin - muistan tämän kaiken tarkasti - hän vitsaili minulle, että Teemu on siirtynyt Anaheimiin. Ensin vihastuin isälle, koska kyseessä oli minusta tyhmä pila, oikeasti sellainen uutinen vain oli mielessäni liian hyvää ollakseen totta. Kun hän vakuutti minulle kuitenkin, että niin oikeasti oli käynyt, syntyi heti "1995 Never Forget"-ilmiön jälkeen minulle vahvin kiekkomuistoni. Teemun mukana varmasti Winnipegin historian surkeimmassa kaupassa siirtyi Anaheimiin myös Oleg Tverdovsky, alunperin minulle tuntematon puolustaja, sittemmin myös fanituksen kohde. Myös Anaheimin muut pelaajat alkoivat nyt kiinnostaa - Guy Hebert oli lempimaalivahtini vain koska hän oli Anaheimin maalivahti, en muista hänestä mitään muuta enää vanhempana. Winnipeg jäi kauas unholaan, Teemu ja Paul olivat nyt, Koivun lisäksi, se asia nimeltä "jääkiekko" minulle. Teemu nakutti pisteitä uskomattomalla tahdilla Paulin kanssa, ja jo pelkkä tulokaskauden 76 maalia oli sellainen statistiikka, että pikkupoika ei sitä keräilykorttejaan selaillessaan osannut sivuttaa koskaan. Saku taas johti mielestäni koko liigan kunniallisimpaa joukkuetta, eurooppalaisena, suomalaisena, pienenä miehenä, vaikka ei koskaan pisteitä tehnytkään suurten tähtien tavoin. Siinä oli jotain maagista.

Tästä on kulunut tietysti valtavasti aikaa, ja jossain vaiheessa löysin ensin faniuden Peter Bondraan ja Washington Capitalsiin, sitten suuret "myöhemmät" lapsuuden innostukseni Vancouverin pelaajiin, ennen kaikkea Pavel Bureen ja Alex Mogilnyyn (ainoa toinen 76 maalin pelaaja Teemun kautena!), ja nyt koen olevani uskollinen tälle seuralle Kanadan länsirannikolla - mutta tänään muistin taas mistä jääkiekossa on minulle lopulta kyse. Saku ja Teemu olivat aina olleet minulle lapsena niin yltiöpositiivisia, iloisia ja avoimia sankareita että heitä ei vain voinut olla ihannoimatta. Kun Koivu sairastui syöpään, kuulin asian uutisista ja vaipuin hetkeksi apatiaan - onneksi pahimmalta säästyttiin. Sama homma pahan pelitilanteen jälkeen, kun hän poistui playoff-ottelusta jäältä jääpussi silmällään.. Sivusilmällä seurasin myös kun Teemu eteni urallaan harha-askelten myötä Coloradossa vilttiketjuun ja lähes eläkkeelle loukkaantumisen takia - taaskaan pahin ei käynytkään toteen, onneksi.

Nyt Saku heitettiin pois Montrealista imagonmuutoskampanjassa kuin vanha rätti - 10 vuotta kapteenina, eikä jatkosopimusta, jolla mies, joka oli koko NHL-uransa yhtä kuin Le Bleu-Blanc-et-Rouge, voisi olla sitä koko loppu-uransa. Mutta ehkä asiat ovat nyt paremminpäin, ja Saku saa vielä kerran loistaa urallaan, ilman niitä ylitsevuotavia paineita joita hän joutui sietämään koko kapteeniuutensa ajan, ja saa pelata vieläpä yhden parhaimman ystävänsä rinnalla, joka hänkin jo kerran oli vaipumassa unholaan, kunnes heräsi uuteen kesään - ja kaikki me tiedämme miten siinä lopulta kävi.

Odotan tulevaa kautta innolla. Riippumatta siitä, miten ykkösjoukkueelleni käy, kannustan silti kaikista eniten Sakua ja Teemua, ainakin salaa, jos en asiaa myönnä muille. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa - niinkuin kanssafani sanoi, mikä olisi parempaa kuin Scott Niedermayer ojentamassa pytyn suoraan.. niin. Voisiko sitä parempaa olla?

Kuvat #1 #2

Hockey season is over, fantasy hockey season is at full speed

Eilen käväisin Puistobluesissa - ensimmäistä kertaa festarit muutenkuin asiakkaana muuten, koska nyt korkkasin JV-korttini käytössä. Mielenkiintoista oli, ja oppi paljon itsestään ihmisenä ja asiakkaista aasiakkaina, toki tietenkin vain marginaalista kyse, mutta silti. Kaikesta huolimatta oli kivaa, ja blues on mitä mainiointa taustamusiikkia. Mutta nyt - varoituksen sana kaikille taas. NHL-analyysiä. :)

.. koska jo puistobluesbussissa selailin kännykälläni 1. kertaa elämässäni nettiä. NHL-varauskierros alkoi juuri kun minulla tuli lähtö töihin, ja koko rytinäpäivän ainoan suuren siirron sain todeta viimeisenä vilkaisuna kotona - Prongerista maksettiin todella kova hinta. Sääli sinäänsä että Flamesit laittoivat Leopoldin ja 3. kiekan likoon Bouwin oikeuksista, koska nyt puolustajan saaminen Nuckseihin vaikuttaa aika pahalta. Onneksi varauskierroksen anti korvaa tämän. Seuraavassa yksi kerrallaan pohdintaa jokaisesta varatusta pelaajasta. En tietenkään seuraa junnukiekkoa (jo Nucksien viemä aika on valtavaa), joten huomiot perustuu muiden teksteihin.



1-22 Jordan Schroeder (C, Univ of Minnesota)
Pohdittaessa potentiaalisia 1. kiekan varauksia joita varausvuorossa olisi tarjolla, ei Schroeder todellakaan ollut mielessä. Itseasiassa kun kännykällä tietoja päivitin ja 21. kiekan kohdalla lempivalintani Chris Kreider ja Calvin De Haan olivat jo menneet, olin jo pettynyt.. mutta Schroeder oli sellaista 'no ei tietenkään'-potentiaalia. Schroeder on menestynyt liian hyvin, ollut USA:n junnukiekon dynamo, monipuolinen kaikkien hyökkäyspaikkojen pelaaja, maalinsylkijä. Prototyyppinen tulevaisuuden TOP6-tekijä. Näreääniä tuskin keneltäkään tuli kun Gillis hänet valitsi, ja Gillis itsekin myönsi tämän mahdollisuuden yllättäneen.

Itse kaverin haastattelu antaa kuvan ehkä Hodgsonin varjosta - puhekyky ei ole automagisesti PR-miehen tasoa, mutta onneksi jokaisen ei tarvitsekaan olla kapteeni. Huvittavia bongauksia mediasta on ollut, kuinka Jordan on kommentoinut 2 vuotta sitten varatun Patrick Whiten taidoista (ja siitä että kehitettävää on), joten ehkä niistä ei kauheasti hyvää voisi päätellä äkkiseltään, mahdollisesti myös tämä pökkelöisyys on pienen koon lisäksi ollut syy miksi hän Nucksien käsiin putosi. Mutta kun peli kulkee sillä tasolla mitä tilastot, puheet ja huomiot ovat antaneet ymmärtää, minä en valita tästä. Olkoot Schroeder se kaveri, jonka Hodgson puhuu SC-finaalin 7. pelissä maalihurmokseen. Tuollaisen "likaisen" työn hiljaisille tekijöille on aina kysyntää!



2-53 Anton Rödin (LW/RW, Brynäs Jr.)
Kun pitäisi luetella draftin lahjakkaita ruotsalaisia, en osaisi sanoa Rödinia ulkomuistista, mutta kun nimi minulle selkeni uutena kanukkina, en silti ollut pettynyt. Tietyt stereotypiset vajeet saattoivat häntä pudottaa - juuri pienikokoisuus, jonka takia esim. Toni Rajalan kaltainen suurlupaus tippui 4. kierrokselle (pirun Edmonton!), tuntui antaneen meille kaverin, jonka Gillis laski 1. kierroksen lahjakkuudeksi. Erään (Rödinin nykyistä seuraa seuraavan) HFboards-lukijan mukaan Rödin on 'late-bloomer', joka näin on siis välttynyt suurimmalta hypeltä, ja laskee tämän Magnus Pääjärvi-Svenssonin tasolle nopeudessaan. Samoin kertoo, että pelaa ärhäkästi koostaan huolimatta, joten luonnepuolelle ongelma ei ainakaan välity, kaverin ollessa vielä 18-vuotias kehittyvä nuori. Väittäisin, että thumbs up tällekin. Ainoa hänen jälkeen valittu pelaaja jonka olisin halunnut Nuckseissa nähdä oli Slovakian Tomas Tatar, mutta "In Gillis I Trust" tässä asiassa.


3-83 Joe Connauton (D, W.Michigan Broncos)
Puolustuksen syvyys on yksi Nucksien systeemin heikkous, joten jo ehkä 2. kierroksen "pakollisen" puolustusvalinnan skippaamisen jälkeen Connauton koettiin ehkä pakollisena valinta. Toisaalta mies oli monien listausten mukaan musta hevonen, jopa mahdollisesti valinnan ulkopuolelle siitä jäävä, joten ehkäpä suunnitelma piti niinkuin pitikin. Siteeraten käyttäjä windflarea: "Great work ethic, rookie playing 20-30 minutes per game, AND getting 14 points in a season with a plus 7 despite being stuck on a bad team. This guy is a sleeper pick, despite being 19." Kyllä tämä käy. Noniksen aikana valittiin jykeviä, varmoja puolustuksen osaavia järkäleitä, joista sittemmin yksikään ei ole vielä vaikuttanut tarpeeksi päteviltä odotuksiinsa vastaten (Sauve, Rahimi, Ellington), joten Gilliksen politiikka valita taitoa ennen olemusta vaikuttaa lupaavalta. Kaiken lisäksi, Ed Jovanovskin jälkeen hyökkäyspelillisesti joukkueen hakusessa on ollut se kiekollinen pakki.. joten tässä on ehkä Gillisin ensimmäinen onkivavan heitto veteen. Saa nähdä miten Connauton tie tästä etenee!

4-113 Jeremy Price (D, Nepean Riders)
Isokokoinen, pisteitä tekevä puolustaja. Plus-miinus-tilaistoista ei tietoa, geneerinen jenkkinimi, joka siirtyy pian yliopistosuunnalle kiekkoilemaan.. joten mitä todennäköisimmin Price siirtyy unholaan pariksi vuodeksi, jonka jälkeen helpostiunohtuvan oloinen mies joko palaa dynamona tietoisuuteemme tai unohtamme hänen olemassaolonsa. Tilastojen valossa potentiaalia on, toisaalta "mean streak" ominaisuutta ei myöskään mainita joten ehkä kyseessä on vain taas yksi nimi, joka pysyy nimenä, mutta jolle antaa arvoa Gilliksen valinta yli esimerkiksi Olivier Royn ja muiden nimekkäämpien varaustilaisuuden tippujien..

5-143 Peter Andersson (D, Frölunda Jr.)
"Gradin pick" - termi, jolla Alex Edlerin valinnan jälkeen on pyhitetty jokainen Nucksien ruotsalainen valinta. Rödin ei tunnu termille sopivalta, koska mies oli oletustietojen perusteella pätevä valinta. Anderssonin tapauksessa miehestä ei kauheasti mitään jännittävää kuultu, mutta toisaalta puolustuspään ekspertiltä ei ehkä moista voisikaan olettaakaan., vaikka HF:n listoille pääsikin ruotsalaisten Top 10 valinnoissa, which is nice. Gradinin sanojen mukaan hänellä on käytössään Edlerin taitotaso, mutta fyysisesti kehitys on vielä kesken. Pituutta miehellä on, joten ensi kaudeksi Ruotsin Elitserieniin mahdollisesti siirtyvällä Anderssonilla on runkoa mihin rakentavaa. Toivottavasti käsissämme on siis uusi Edler (eikä Daniel Rahimi), ja Gradin pick -termi saa taas lisää pontta.


6-173 Joe Cannata (G, Merrimack College)
Tilastojen perusteella blandis valinta. Mutta jälleen kerran tarkempi tarkkailu miehen pelaamisesta osoittaa positiivisia piirteitä: Merrimack on surkea joukkue, jota Cannata on vienyt suhteettoman pitkälle taidoillaan, vaikkei olekaan mikään "ilmiö" - Merrimackia vastaan pelaa muutama paljon kovempi joukkue, joista minäkin olen kuullut. Isokokoinen, teknisesti pätevä perusmaalivahti. Kiikunkaakun maajoukkue-tason suhteen koska ei valittu tämänvuotiseen harjoitusleiritykseen vaikka sitä ennen kokemusta hyvistä peleistä tulikin - silti ei cannata murehtia (anteeksi).

7-187 Steven Anthony (LW, Saint John Sea Dogs)
Nuckseilla ei ollut alunperin 7. vuoron varausta, joten Anthonyn takia luovuttiin AHL-täytemies Shaun Heshkasta Phoenixin kiekkaa vastaan. Anthony oli yllättäen tuttu nimi, vaikkakin geneerinen selkeästi. Kiekkokauden alussa nimi tuli vastaan jopa ensimmäisten kierroksen lupaavana hyökkääjänä, mutta sitten tapahtui jotain - automagisesti hän ei tehoja saanut aikaan, mutta kun valmentaja potkittiin pihalle, tilalle tuli parempaa peliaikaa ja huimasti parempia tuloksia. Toisaalta kaverin epätasaisuus on tiedossa heikkoutena tästä epäkohdasta huolimatta, ja hänen omissakin sitaateissaan tulee tämä ilmi. Välillä peli kulki, kun taas esimerkiksi eräässä Kanada-USA-ottelussa yleinen mielipide oli häntä vastaan. Toisaalta 2-suunnan peli toimi välillä erinomaisestikin. Tästä kaikesta huolimatta ja sen ansiosta, 7. kierroksen lottovaraukseksi Anthony on mielestäni erinomainen löytö, ja Heshkan menetys ei tunnu missään, kun Manitoban puolustus kuitenkin menee uusiksi sen myötä, kun Dallas siirtää omansa sieltä pois ja surkea syvyys surkenee entisestään. Voi miksi ette hankkineet sitä Lepistöä Washingtonista, Gillis & co. ...


Lopputulos? Hyvin meni. Schroederiin ei osannut varautua, ja ehkä miehen heikkouksia ei enää pysty objektiivisesti pohtimaan, mutta samapa tuo tässä vaiheessa, kuitenkaan häntä ei ensi kaudeksi vielä ajatella kokoonpanoon. Mikään varauksia ei etukäteen vaikuta huonolta - "pakollinen maalivahti" vaikuttaa pätevältä, puolustajat tuntuvat viime kauden trendejä vasten lupaavilta pistesaaliineen, jotka lupaavat taitotason olevan kohdallaan. Rödin ja Anthony lisäävät laiturivahvuutta. Loppupeleissä kun katselee vahventunutta syvyystaulukkoa, ymmärtää kuinka hyvää työtä Gillis on tehnyt - mistään merkittävästä ei olla luovuttu, ja lisää systeemiin on nyt tullut oikein mukavasti. Ensi vuonna katsotaan sitten ihan oikeasti, kuinka hyvin kehitys pitää... ja tästä voikin kivasti päätellä millainen tiimi on vaikkapa 2 vuoden päästä kasassa, heh. Joopajoo, mutta saahan sitä ajatella aina! Kaksi vahvaa ykköskenttää ja omaa lahjakkuutta halvalla tilkkimässä alakertaa, heh heh.

Raymond - Hodgson - Schroeder
Sedin - Sedin - Grabner
Shirokov - Kesler - Burrows
Rypien - Bolduc/Bliznak - Gendur

Edler - Butler
Bieksa - Sauve
Mitchell - Seidenberg
Oberg

Schneider
Valiquette

.. ja Chris Butler toki hankittiin myymällä miehestynyt Bernier ja pari nuorempaa lupausta varausviidakossa erikoistuneesta, kadehditusta prospektivahvuudesta. Dennis Seidenberg taas on tämän viikon UFA-löytö. ;)

Kuvat: NHL, Hockeysverige.se, Merrimack College

Let the big games begin!

Noniin, saanen hiukan nyt hehkuttaa. Tiedän, että pari ihmistä pyörittelevät aina silmiään kun siirryn täällä puhumaan jääkiekosta, mutta nyt on se jännittävin aika kaudesta vasta alkamassa. Keskiviikkona alkavat pudotuspelit, joihin oma tiimini Vancouver Canucks lähtee mainioista asetelmista. Sallikaa, niin avaan.

---

Nucksien tammikuun oli kamalaa katsottavaa. Tappioputki haki vertaistaan, ja eräässä vaiheessa sätkittiin reilusti playoff-viivan alapuolella. Sitten jostain saatiin uusi vaihe käyntiin - uusi hankinta Mats Sundin, jota en käytännössä olisi halunnut itse suomalaisena tiimiin mukaan, ansaitsi paikkansa 'RPM'-linjassa (Ryan-Pavol-Mats) joka teki valtavia pistemääriä. Mats käyttää kehoaan, Pavol Demitra kikkailee, Ryan Kesler rouhii ja viimeistelee. Kokonaisuus on enemmän tai vähemmän pysynyt kasassa, vaikkakin nykyisellään Mason Raymond on saanut näyttää Pavolin paikalla. Alex Burrows, kauden ylisuorittaja, siirrettiin Sedinien laitaan ja mieshän teki lopulta kauden aikana 29 maalia. Kuka tuota olisi uskonut? Jätkähän on luonteeltaan täysi rouhija, vielä viime kautena kukaan ei olisi moista uskonut.. ehdottomasti kyseessä on joukkueen suurin motivoija, todellinen taistelija. Ja huomatkaa, etten mainitse edes Sedinin veljeksiä erikseen - he ovat kyllä mukana. Joukkueen parhaat pistemiehet, kritiikistä huolimatta - fanit kun tykkäävät aina valittaa. Minä en. Uskoa riittää.

Burrrr, Bury it!.

Syvyyttäkin löytyy hyökkäyksessä, nimittäin kun vertaa viime kauden nelosketjun rouhijoihin (Byron Ritchie, Matt Pettinger, hrr..) sellaisia kavereita kuin Steve Bernier, Kyle Wellwood ja ehkä viimein päteväksi kehittynyt Mason Raymond, toimivat hommat hyvin. Neloskentän aliarvostettu (ja koko kauden eri paikoista murtunut) Ryan Johnson on löytänyt kemiaa ärhäkän Rick Rypienin kanssa ja Darcy Hordichuk tekee likaista työtä juuri niin hyvin kuin osaakin. Kokoonpanon ulkopuolella odottaa nälkäinen Jannik Hansen palaamassa sairastuvalta, ja Manitobasta saadaan tarpeen tuleen apuun pahimman tarpeen tullen ainakin pari nälkäistä laituria (Michael Grabner, Jason Jaffray) ja nuori puolustava hyökkääjä (Alex Bolduc). Onneksemme emme siis tarvitse esimerkiksi Taylor Pyattia, joka on kohdannut tragedian, jonka takia peli ei ehkä luonnistu ihan heti - voimia sinne päin. Otherwise. Hyökkäys on kasassa.

Jee!

Puolustuksellakin menee hyvin.. kaikki on oikeastaan alakerrassa positiivista verraten ed. kaudeen, jolloin suurimmalti osin puolustuksen loukkaantumisten takia menetettiin pudotuspelipaikka. Nyt 'lasimies' Salo on pelannut jopa 60 ottelussa, luoden Willie Mitchellin kanssa yhden koko liigan tehokkaimmista puolustuspareista - heitä heidät aina tähtiä vastaan kentälle, niin he hoitavat hommansa. Alex Edler on pääsemässä myös eroon sophomore slump -ilmiöstään ja pikkuhiljaa parantanut tasoaan viime kauden sensaatiotoimintaa päin. Mattias Ohlund on ollut se eniten ikääntymistä näyttävä, mutta silti pätevä veteraani, ja Kevin Bieksa puolustuksen tehokkain pistelinko, silti olematta aivan kamala taakka puolustuksessa. Shane O'Brien aka SOB (ehkä osuvin lyhenne ikinä) on ollut suuren kritisoinnin aiheena pitkin kautta, varsinkin juuri hänen antamansa kritiikin takia, mutta tehnyt silti duuninsa kunnolla agitaattorina ja fyysisenä pelotteena. Jos SOB:ilta ei kasetti kestä, silloin mukaan heitetään 'siirtorajahankinta' Ossi Väänänen, joka on pelannut vasta yhden pelin joukkueessa, mutta on erinomainen tilkitsijä liigan vakaimmalle kuusikolle, josta kukaan ei ole tähti mutta kaikki ovat päteviä puolustajia. Verrattuna nykyiseen 8. puolustajaan Rob Davisoniin, joka hänkään ei aivan käsi ole, Väänäsen myötä syvyys on kunnossa. Niinkuin koko alakertakin - Luongo ei tarvitse edes omaa kappalettaan, koska Luongo on läsnä koko joukkueen menestyksessä. Lou is GO(O)D.

Vaaran paikka. (T.J. Oshie)

Pudotuspeleissä vastaan 1. kierroksella astuvat St. Louis Blues, jotka nousivat varkain koko konferenssin pohjalta 6. sijalle - I like this! Muutenkin koko lännen kattaus on niin pirun tiivis, etten edes leiki olevani kiinnostunut idän meiningistä, varsinkin kun Panthers-pirulaiset eivät sitten leikkiin päässeet mukaan. Detroit saa loistavan vastuksen oman konferenssinsa uudesta dynamosta Columbuksesta, ja Sharks/Ducks on Kalifornian voimainnäytös, jossa kahdesta kovasta tippuu pois yksi, toivon mukaan Sharks tukehtuu taas itseensä (ettei niitä tarvitse kohdata)! Chicago ja Calgary saavat myös kunnian olla mielestäni ikäviä vastustajia Nuckseille, ja toivonkin, että Chicago käyttää nuoruuden intonsa Calgaryn poistamiseen ennen kuin se itse kaatuu paineittensa alla. Mutta St. Louisiin.

St. Louisin hyökkäys on nuori ja nälkäinen - tämä on pakko myöntää. Mukana on nuorta lahjakkuutta enemmän kuin millään muulla tiimillä koko liigassa - harvahan edes uskoi vielä olevan heidän aikansa, mutta kun T.J. Oshie päätti kehittyä ykkösentteriksi etuaikaan, niin ken käy kieltäminen? Brad Boyes on joukkueen ykköspyssy, David 'melkein Nucks' Backes fyysinen pelote, David Perron ja Patrik Berglund nuoren hyökkäyksen loput rakennuspalikat. Keith Tkachuk ja lasaretista pian palaava Paul Kariya ovat kokemuksen ääni, joiden tulee ohjata ja nuoria ja varoittaa kasetin pettämisestä. Alaketjuista löytyy tehokkaita alivoimaspesialisteja - Jay McClement, Dan Hinote, Alex Steen. Erityistiimiosaaminen on joukkueen leipälaji, ja siksi pitääkin varoa ettei SOB sorru tyhmyyttään tai Ohlund hitauttaan koukkimaan niille pelitilaa.

"Yeah, I still hate you.. prove me wrong!"

St. Louisin heikkous on eittämättä puolustus. Joukkue on kärsinyt loukkaantumisista koko kauden ja se näkyy varsinkin Ericien Brewer ja Johnson poissaolossa. Sellaiset nimet kuin Roman Polak, Mike Weaver tai Jeff Woywitka eivät heti huo'u playoff-uskottavuutta - vaan niin ne vaan ovat pitäneet joukkuetta mukana peleissä. Toinen on asia kuinka kauan mukana pysytään, koska Nucksien hyökkäyksen laajuus varmasti pyrkii murtamaan epätodennäköisen kuusikon (tukenaan 'stablet' Carlo Colaiacovo, Jay McKee ja Barrett Jackman) ja paljastamaan heikkoudet. Sellaiset nimet kuin Bernier ja Wellwood toivon mukaan pääsevät osoittamaan parhaat puolensa, kun 2 ekaa kenttää ovat päähuomion kohteina. Maalissa Bluesilla on Chris 'vähemmän mediaseksikäs' Mason, joka on kunnioitettavasti tehnyt puolustuksesta lukon - lukon joka nyt pitäisi murtaa. Luongolla on tietysti selkeä 'edge' maalivahtikamppailussa, mutta mikään läpihuutojuttu kuumana käyvän joukkueen voittaminen ei ole. Uskon silti voittojen menevän Nuckseille 4-2, ja vastaan asettuu parista Red Wings/Blue Jackets - en oikeasti osaa arvata kumpi. Järki sanoo että Detroit, sydän notta BJ's.

Tätä lisää. Ja paljon.

Stay tuned! Lisää hehkutusta kevään aikana tulossa varmasti!

Kuvat #1 #2 #3 #4 #5

Bingo Bango Bongo

Taas NHL:ää! Koska Nucksit ovat pärjänneet lähiaikoina todella hyvin, on hiukan vaikeaa löytää kommentoitavaa.. Luongo on palannut ruotuunsa, ja sen ansiota on valtavasti lähiaikojen menestys. Wellwood on virallisesti seuran 2. sentteri, jota ei edes voida päästää kokeilemaan Sedinien laitaan - tuo yhdistelmä kun toimii hyvin ylivoimalla - koska hän on roolissaan korvaamaton. Kun Demitra ja Hansen palaavat sairastuvilta (Hansen kuulemma jo huomenna), kun hyökkäyksessä suorastaan runsauden pula hyökkäävistä pisteiden tekijöistä.. itse arvioisin komboa Sedinit-Wellwood, Raymond-Demitra-Bernier, ja nelosketjuun jäätävästi Pyatt. Vaan kukapa tietää mitä 'V' tuumailee.

Canucks-hehkutuksen rinnalle teki mieleni tuoda esiin muita joukkueita alkaneelta kaudelta, jotka ovat kiinnostaneet meikäläistä erityisesti tekemisillään.

Montreal Canadiens on ollut aina se kakkosjoukkue ja tällä hetkellä meno on todella hurjaa, niin taitavia ja nuoria lupauksia koko organisaatio on täynnä. Vaan turhaanpa minä valehtelen sillä, että pelkästään nämä Kostitsynit ja Pricet ja O'Byrnet pelkästään nostaisivat seuran sellaiseen arvoon.. Sakulle se pytty on saatava. Lats ja Kovalev avustavat hyvin, ja PPG-tahti pysynnee toivon mukaan.

Boston Bruins on pikkuhiljaa kerännyt kunnioitusta 'underdog'-joukkueena, joka repi itsensä viime vuonna pleijareihin ilman ykkössentteriään, ja on nyt täynnä valtavasti tasaisen vahvoja raatajia ja nuoria tehokkaita tähtiä. Luonteeseeni kuuluu sellaisten itsestäänselvien supertähtien palvominen - Marc Savard hallitsee hiljaa, ja taustalla heräilevät vahvat nuoret Bergeron, Kessel, Lucic ja Krejci. Jännittävä joukkue. Bruins-Habs-konferenssifinaali se olisi poikaa, jos mikä!


Chicago Blackhawks on ollut vuosia jo sympatiapisteillä seuran rämpimisen takia, mutta nyt rämpimisten ajat ovat ohitse supernuorten alaisuudessa ja ihan oikeaakin menestystä uskaltaa jopa toivoa. Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat vakuuttaneet minut täysin. Ainoat miinukset tulevat Konnan peluuttamisesta AHL:ssä.. vaihtaisivat sen vaan jonnekin löytämään itselleen pelipaikan ja uran, hiukan Tuomo Ruudun tapaan vaikka..


Phoenix Coyotesin linjat on täynnä.. kyllä, nuoria jännittäviä pelaajia. Ellei Cody Hodgson vaikuttaisi todella lupaavalta kaverilta, voisin ihan vain ärsytyksestä vihata seuraa Mikkel Boedkerin nappaamisesta riveihinsä. Kun miettii kuinka tämän vuoden varaustilaisuudesta on kaksi kaveria mukana jo tehokkaasti (toisena Viktor Tikhonov), sisään ajetaan myös Kyle Turrisia, maalilla on koko liigan hauskin veskari ja OJ saa viimein jotain oikeaa työnsarkaa Doanerin ja Peter Muellerin rinnalla.. mistä voisi olla pitämättä tässä tiimissä? Toivottavasti pääsevät jo tänä vuonna pleijareihin, vaikka ehkä se olisi vielä hiukan ennakointia vielä..

Ja pakkohan se on valita honorary mention -valinnaksi Minnesota Wild. Mikko Koivu ja Antti Miettinen ovat yltyneet niin huimaan vauhtiin, että seuraa voi jopa kannattaa - salaa. Muut konferenssin joukkueet nyt ovat täynnä tylsiä joukkueita ja persoonia, excluding Burnaby Joe. Ja toivon mukaan huhut Kari Lehtosen siirtymisestä esimerkiksi juuri Coloradoon eivät pitäisi paikkansa.. en haluaisi alkaa vihaamaan häntä. Tarpeeksi vaikeaa jo olla nyt Atlantassa varmasti.

Hajanaista

Satunnainen hehkutus vielä - paras keikka ikinä.

Kirjallisuus: Tämä uutinen täydellisestä Mika Waltarin romaanin plagiaatista sai meikäläisen veren kiehumaan aamutuimaan. Huvittavaksi homman tekee tosin se, että niinkuin HS tajusikin mainita, on mielellä jonkin sortin meriittejä tekijänoikeusalaltakin, ainakin LinkedIn-profiilin mukaan. Huraa-huuto sille, joka tuon vertailun ensimmäistä kertaa huomasi, pää pölkylle vaan tältä ennakkotapaukselta.

Musiikkiteollisuus: Ennenkin mainitsemani MP3-kauppa The Ground on avattu, ja hinnat eivät kyllä meikäläistä miellytä - 1,35 euroa per kappale? Get outta here! Esimerkiksi Amazonista liikenee jenkeille 0,89 dollarilla biisejä, Play.comin mp3-hinnat ovat euroina juuri sen 0,99 ja siitä ylöspäin, sielläkin kyseessä drm-vapaat tuotteet.. joten kyllä pitää petrata kunnolla pojjaat! Kotimaista musiikkia kuuntelen niin vähän, että ehkä sen takia voin hankkia Ground-tilin kuitenkin.. ehkä! Ei se valikoima ainakaan vielä ihan päätä huimaa, vaikka toki vaivaa onkin jo nähty ja paljon.

Viihtymisteollisuus: EU vie Lonkeron nimestä pois Gin-sanan.. huvittavin osa uutista taisi tosin olla, että on olemassa Suomen Lonkeroliitto, jonka pj antoi uutisessa lausunnon. Animeharrastajat varmaankin saavat vähän eri assosisaatioita..

NHL: Tapaus Sundin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, en edes aio ajatella koko asiaa. Sen sijaan Bostonin kallis hyökkääjä Glen Murray laitettiin waiver-listoille, ja mielenkiinnolla odotan, mikä alakastin joukkueista uskaltaa miehen kanssa riskin ottaa. Monen joukkueen kannalta mies olisi varmasti hyvä lisä jo palkkalattiankin tavoittamisen kannalta - joukkueiden palkkalistojen kun tulee saavuttaa tietty alatasokin sen useammin keskustellun palkkakaton lisäksi. Atlanta ja Los Angeles olisivat molemmat todennäköisiä kohteita, tiedäppä myös vaikkapa NY Islanders.. ideaalitilanteessa mies löytäisi maalintekovainunsa Atlantassa Ilya Kovalchukin rinnalla, sen verran säälittävässä kunnossa joukkueen hyökkäyspää on, että sinne kyllä luulisi sopivan.

Musiikki: Tuli irkissä puheeksi neiti nimeltä Katy Perry.. ja vaikka hän onkin hyvin, hyvin vakuuttava ainakin visuaaliselta kannalta miehen näkökulmasta ei se hittisinkku kyllä kauaa kestä kuuntelua. Onneksi biisistä on tehty paljon siedettävämpi ja tanssimista paremmin kestävä remixi. Netissä pyörivä DJ Casparin versio on kyllä aika kuuloaistia nakertava, siksi meillä onkin..

KATY PERRY - I KISSED A GIRL (DJ Kue's I Killed a Squirrel Remix)

Päivän haja-ajatukset

Harvemmin katson jalkapalloa. Verrattuna jääkiekkoon jalkapallossa tuntuu olevan suurin ero siihen se aika, jonka primadonna-pelaajat kuluttavat kentällä valittaessaan vammojaan anelevasti tuomariin päin kyynelehtien. Koska minulla ei ole kotona televisiota, kävin kuitenkin mieluusti perheen kotona talonvahtina kun Espanja kruunasi loistavan EM-turnauksensa voittopokaalein. En muista milloin viimeksi olisin niin auliisti kannattanut jotain tiettyä jalkapalloseuraa/maata, esimerkkiä saa varmaan hakea teiniaikojen Hollannista/Arsenalista, jolloin nimet Overmars, Bergkamp ja Kluivert jyräsivät kentillä. Huonolle seuralle ei vielä nykyisinkin lempijoukkueihini kuuluva maajoukkue kaatunut, koska niin hienoa peliä spaniardit pelasivat. Ja kaipa sitä on itsellänikin pieni Fernando Torres -mancrush, on se vaan niin pirun vikkeläkinttuinen. Vaikka eivät jää Fabregasit, Sennat ja Iniestat kauas tuosta fanituksesta. Viva España!

Can you hear the drums, Fernando?

Urheiluteemalla jatkaen, tylsästi. On se aika rankkaa, kun pitäisi olla yhtäaikaa niin trendikäs ja ajan hermoilla musiikista, elokuvista ja muusta kulttuurista samalla kun lätkä se vaan jaksaa silti kiinnostaa joka päivä, toisin kuin taiteet vain silloin kun siltä tuntuu! Tällä kertaa kutkuttaa huominen vapaiden agenttien ostokausi, jonka aikana GM Gillis laitetaan oikein kunnon koitokseen - sieltä on parasta tippua niitä ratkaisuhyökkääjiä tai muuten! Kiitos Tampa Bayn psykopaattisten agentti-hamuilujen jo nyt Ryan Malone ja Brian Rolston molemmat ovat jäämässä muiden käpälien ulottumattomiin; vaikka miehistä hurjia summia varmasti saa pulittaa, on Nuckseillakin kuitenkin palkkakaton alla hurjasti tilaa, erään laskelman mukaan (kiitos jälleen hfboards) jopa 15 miljoonaa kolmeen hyökkääjän käytettäväksi. Yksi olkoot Naslund tai Morrison, mutta muuten on tultava niitä uusia nimiä, murr!

On sitä muutakin jännitettävää kuitenkin kun pelkästään tuota urheilua. Huomenna julkistetaan poliittisen historian sisäänpääsijät, ja vaikka vakaasti uskon, että minä sisälle en päässyt, niin onhan se silti vähän kutkuttavaa, ja taattu antikliimaksin paikka kun ne tulokset näpsähtää esille. Ironian multihuipentuma olisi se, jos itse joutuisin niitä sisällepäässeitä nettisivuille lisäämään - tai vaikka niitä "valitettavasti ette olleet valittujen listalla"-kirjeitä postittamaan. We shall see!

Theme song for office mondays and juvenile delinquents

NHL: Entry Draft

NHL:n varaustilaisuus tuli ja meni, ja paljon jännittävää toki tapahtui, vaikkakaan Nucksit eivät tehneet mitään siirtorintamalla. Suurimmat pommit olivat lopulta itselleni siirrot, joissa seurojaan vaihtoivat Alex Tanguay ja Chris Mason, joka lähti kovin yllättäen 4. kierroksen varausoikeudella St. Louisiin jonka maalivahtitilanne ei käsittääkseni kuitenkaan kaipaisi lisää keskinkertaisia nimiä..? Olen aidosti iloinen siitä, että Habsit saivat Tanguayn kaltaisen huippupelaajan ykkösvarauksellaan, koska niin usein on kuullut ja nähnyt sitä ettei joukkue hypestä huolimatta pysty UFA-markkinoilla hankkimaan suuria nimiään. Mikäli nyt vielä huhut/merkit tulevat toteen, ja Mats Sundin'kin liittyisi joukkueeseen, joukkueen TOP9 hyökkäysketjut ovat "out of this world". Tosin, olen aina kannustanut Montrealia lähinnä Saku Koivun takia.. Sundinin lisä toimii kyllä aikamoisena antiklimaksina, koska siinä on Foppan lisäksi sellainen pelaaja, jolle en kyllä soisi enää yhtään mitään, ja tuntuu vain oudolta että iki-Leafs tässä vaiheessa vaihtaisi seuraa, Goodness gracious..

Nuckseille olisi toki toivonut kauppoja joko useamman varauksen saamiseksi hyvänä varausvuonna ja/tai mahdollisesti alemman tason TOP6-hyökkääjän hankkimista, mutta yhä varmemmalta näyttää se, että uusi GM Gillis hoitanee moiset hankinnat vapaiden agenttien markkinoilta. Yksi yleistynyt visio onkin, että hän ensin hankkisi 3. puolustuspariin niin vahvan ja ilkeän puolustavan puolustajan, että Kevin Bieksa uskallettaisiin luovuttaa puolustuslaatua kaipaavaan joukkueeseen vaihdossa hyvään hyökkääjään ilman, että jo nyt fyysisesti heikko joukkue heikkenisi entisestään. Carolina Hurricanes on mainittu useaan kertaan, koska sen hyökkäyksen taso on liigan parhaita samalla kun sen puolustus on teilattu lähes päinvastoin NHL:n huonoimmiksi. Samalla kun TOP9 tulvii jo tässä vaiheessa yli ja joukkue haluaisi vielä ajaa yhden prospektin Brandon Sutterin sisään, sieltä päästä varmasti karsitaan puolustuksen hyväksi. Justin Williams, Eric Cole tai Tuomo Ruutu olisi ihan kiva lisä..

Itse varaukset olivat tänä vuonna Nuckseille kohtuu-suotuisia. Toki olen käynyt tietynlaisen HF-suodattimen läpi ajatuksiani, kun olen sieltäkäsin tapahtumia seurannut, mutta aika selvä consensus tuntuu siltä olevan - 4 hyvää valintaa, ja yksi hämmentävä. Maalivahtilupaus Morgan Clark (7. kierros) on maalivahtivalmentaja Ianin poika ja mikäli puheet pitävät paikkansa siitä, että kaveri oli junioriliigansa tilastoissa koko liigan surkein maalivahti, ei kyllä pelkkä sukulaiskuriositeetti oikeuttaisi moista valintaa, oli sitten kyseessä 7. kierros tai ei. Surrey'sta kotoisin oleva Seattle Thunderbirdsin Prab Rai (5. kierros) oli lähes jokaiselle outo nimi kunnes joku valotti hänen 2. puoliskonsa viime kautena olleen yli PPG ja jättäneen pisteiden valossa esimerkiksi Kyle Beachin (toinen konsensus-valinta Nucksien ekan kiepin valinnaksi) kauas taakseen. Ilmeisesti aikamoinen bust-or-bloom riskivalinta, joka ei toisaalta 5. kierroksella ole mikään aivan kamala sijoitus.

#161 - Mats Frøghaus

Mats Frøshaug (6. kierros) sai automaattisen hyväksynnän fanirintamalta ihan siksi, että hän oli pakollinen "Gradin pick". Kykyjenetsijä Thomas Gradinin scouttaus on nostettu suureen arvoon loistavasti yllättäneen Edlerin sekä vielä tässä vaiheessa kohtuu-lupaavan Daniel Rahimin ansiosta, eikä sinäänsä 6. kierroksella ole lainkaan huonoa kiinnittää kaveria, joka on vakuuttanut samana kautena sekä Norjan U-18 että aikuisten MM-joukkueessa, äänestetty Ruotsin junnuliigassa parhaaksi ulkomaalaiseksi ja vielä päässyt kokeilemaan SEL:ssäkin pari peliä. Joku heitti vertauksen ylihypetettyyn Fabian Brunnströmiin sen suhteen, että mies voisi olla hyvinkin valmis jo nyt kokeilemaan siipiään NHL/AHL:ssa.. en menisi ehkä kuitenkaan niin pitkälle, mutta ottaen huomioon varauksen korkeus, positiivisten "entäjos"-seikkojen määrä kyllä vakuuttaa.

#41 - Yann Sauvé

Yann Sauvé oli seuran 2. kierroksen valinta, ja tässä vaiheessa on aika vaikea saada mitään käsitystä siitä, miten sitä voi verrata muihin mahdollisiin valintoihin, koska vaikutti aivan siltä että tässä vaiheessa vuosiluokan monipuolisuus näkyi parhaiten, niin monta eri preferenssiä ihmisillä tuntui olevan tälle varausnumerolle. Ilmeinen laaduntae tuntuu olevan se, että Sauve oli aikoinaan 1. kierrokselle visioitu pelaaja mutta jossain vaiheessa tippui sitten rankkauksissa, TSN kuitenkin listasi hänet juuri Nucksien valinnan korkeudelle, ja monet pitävät häntä eräänlaisena köyhän miehen Bourdonina (ah mikä ironia..). Kyllä hänestä varmasti hyvä tulee, ja olihan joukkueen kannattavaa hiukan lisätä puolustuslinjaansakin prospekteja, ilmeisistä syistä..

#9 - Cody Hodgson

.. ja kun katsoo tämän draftin tähtiä, ei Nucks kyllä olisi voinut parempaa aikaa valita floppaukselleen, niin hienon kaappauksen joukkue sai tehtyä alhaisella varausvuorollaan. Cody Hodgsonia on hehkutettu jo nyt monessa otteessa Rod Brind'Amourin kaltaiseksi kahden-suunnan sentteriksi, ja hänen johtajuustaitojaan on ylistetty sitäkin enemmän. Ainoaksi heikkoukseksi on mainittu miehellä keskiverto luistelutaito, joka nyt ehkä helpoiten korjattava asia nuoressa lupauksessa, jos pelinlukutaito ja kaikki muut "intangibles"-ominaisuudet ovat kunnossa. Miehen pistemääriäkin on hiukan otettu suurennuslasin alle, koska ne eivät ole aivan huikeat verrattuna muihin isoihin nimiin, mutta kun miettii, että mies pelaa puolustusvoittoisessa Brampton Battalionissa, jossa teki ensimmäisissä 30 pelissään enemmän pisteitä kuin kukaan (NB: Vojtek Wolski!) ja että hän on juuri johtanut kapteenina Kanadan WJC-kultaan ollen turnauksen paras pistemies, on mielestäni aikamoista pessimismia nipottaa siitä. Olen äärimmäinen iloinen tästä valinnasta, ja uskon että miehestä joskus vielä kuoriutuu loistava 1. ketjun sentteri. Moni sen on ottanutkin puheeksi.. kun Nucks-legenda Trevor Linden jätti joukkueen taakseen, on aika etsiä uutta potentiaalista johtajaa. Aika sopivaa, sanoisin.

"His ability, leadership and character were all over the top as far as I was concerned," Gillis said. "[The psychologist] had him ranked at the very top in terms of leadership, integrity and character." - Mike Gillis, Canada.com

"We have great players, and it helped bringing in some help, but with the team we have there’s also the pressure to do well, and that’s a good thing. It keeps you on your toes, and we need that because Niagara is right behind us in the standings, almost catching us, and we need to continue to play our best if we want the Division. We have a big game coming up with them tonight, and it might be that if we can win, we’ll stay on top of our division, and if we lose, well, it’s going to be a fight to the finish." - Cody Hodgson, NHL blogs

"Off the ice, Cody Hodgson isn’t your typical teenager. He met Pope John Paul II in 2001, and he likes to play chess. But the 17-year-old Markham, Ontario, native plays a game scouts say will lead to a productive NHL career." - Tony Ambrogio, The Score

"You need to consider Bramption Battalions play a very defensive system, the last time a player scored 100pts on that team was Wojtek Wolski in his 3rd year of the OHL. Just for comparison sakes, Cody Hodgson has outscored Wolski in the first two seasons of each player." - untouchable, HFboards

"Character, integrity - he's been a winner all the way up," said Canucks GM Mike Gillis. "The captain of the (Canadian) under-18 team with a long-time NHL coach (Pat Quinn). We felt he was the best player at that tournament. He has a lot of great features, we're really pleased." - Gillis, Canoe