Showing posts with label valitut palat. Show all posts
Showing posts with label valitut palat. Show all posts

Tuesday, May 8, 2012

Tiistain todella nopeat

1) Festarikesä tulee kovaa. Kohtalon ironiaa on se, että kiinnostavimmat sattumat menevät päällekkäin, aina. Samalla kun tämä poika paahtaa ystävänsä kanssa Belgian auringossa, tapahtuu Suomessa kaikkea hienoa: Kaisaniemessä joraavat Crookers (jonka missasin aikoinaan Way Out Westissä katkerasti jo kerran), Simian Mobile Disco, Laidback Luke ja Nero, uuh. Tapahtuman nimi on On The Beach, jossa viime vuonna kai Rihanna käväisi myös. Suosittelen noin halvalla hinnalla kaikille sydämellisesti. Samaan aikaan Garden Partyssä vetelevät myös Regina Spektor, Charlotte Gainsbourg ja Little Dragon aika kivasti samana iltana. Valintoja siis kaikille teille.

Toiseksi on pakko mainita juuri julkaistu Bassline Festival. Olen niin vanha kalkkis, että en tiedä puoliakaan näistä kiinnityksistä, mutta ainakin GRUM on tuttu vanhastaan ja olisi äärimmäisen siistiä nähdä tyyppi vetelemässä tilulilua Mbarin terdellä, mutta kun ei niin ei. Alun perin tuona viikonloppuna, kesäkuun toisena sellaisena, meikäläisen piti ensin olla töissä tylsillä festareilla (tm), mutta otin sen viikonlopun vapaaksi.. Desuconia varten! Et johan on tunkua tuohon väliin. Yyh.


Onneksi mikään ei ole niin kova juttu kuin tuo mainitsemani Rock Werchter - olen turhaan koittanut olla hehkuttamatta etukäteen mitä kaikkea on edessä mutta heikolta näyttää: Päällimmäisenä tunteena tässä on se, että siellä meikäläistä odottavat ainakin Pearl Jam, Garbage, Metric ja pitkästä aikaa vanha tuttu Amon Tobin, viime kerrasta onkin se 6 vuotta! Ei siinä tietenkään kaikki, mutta tässä ne ehdottomat kohokohdat. Siinä rinnalla muut missatut festivaalit tuntuu pieneltä häviöltä. Flow'kin saattaa jäädä väliin tänä vuonna, niin hajanaisesti kaikki jännä tuntuu olevan tänä vuonna eri päivillä.


2) Nopeasti (minulle) uusista albumeista joita on töiltä ehtinyt hartaasti kuunnella:

Beach Housen uusi albumi on aivan uskomaton. Ihanaa. 
Lapkon uusi albumi on aika vakiolapkoa, en vastusta. Tätä kyllä kuuntelee ihan mielellään. 
Vijay Iyer Trio ja Accelerando on parasta uutta jazzia juuri nyt. Naminami. 
Michael Nymanin ooppera Facing Goya on ihan uskomattoman tylsä. Minimalismi toimii usein taitavissa käsissä mutta tässä tapauksessa.. ei.
Trustin TRST on kansitaiteelta tämän vuoden rumin albumi mutta soundeiltaan alkuvuoden kovin albumi ja eniten kuunneltu mun osaltani. Kuin Crystal Castlesiä kaikkine sen hyvin puolin ilman sitä tolkutonta karjumista, jota kestää ehkä livekeikoilla ja muuten kuunneltuna sen kaksi minuuttia vuodessa. So much love.




3) Siisteimmät sisustusjutut tällä hetkellä mielessäin ovat ne asiat, joita vielä pitää laittaa kesää varten. Haussa ovat uusi televisiotaso state-of-the-art kuvaputkitöllölleni, uudet boordit makuuhuoneeseen ja ennen kaikkea parvekkeen kunnostaminen. Tällä hetkellä sieltä löytyy biljardipallostökis ja vanha kylpyhuonetuoli.

Ei sentään ihan tällaista. (Retro Thing)

Olen haaveillut nyt parin päivän ajan jotain todella vihertävästi. Haluaisin niin kovasti alkaa kasvattaa parvekkeellani kaikenlaista kivaa hyötykasvia. Kasvatussäkki tai kaksi vasten tylsää betoniseinää varmasti piristäisi mieltä myös sateisina päivinä. Ja laittaisi sammaloituneen viherkämmenen töihin. Helsingistä näitä vaan pitäisi ilmeisesti hankkia.. jos joku tietää muita paikkoja säkin hankkimiseen, otan vinkit mielelläni vastaan!



4)

Töissä on hiukan kiirettä nyt. Toimistotyö on tahdiltaan juuri sitä, mitä gradua ja kaikkea muuta kirjoittava aikatauluihinsa tarvitsee ja kykenee ottamaan, mutta jostain syystä nyt on pari viikkoa ollut kovaa hullunmyllyä. Eli kenties tulostan tästä itselleni mukaani työpaikalle "kahvibingon". Gotta catch them all...

Hauskaa tiistaita kaikille!

Tuesday, November 1, 2011

Valitut palat: Tiistain täpärät

Täpärästi vältin vielä ahkeroinnin löytämällä asioita, joita on pakko jakaa teille. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Huomiota herättäneitä palasia sieltä sun täältä.

Tiesitkö että..



1. The Static Jacks on ihan kiva newjerseyläinen rokkipumppu? No en minäkään tiennyt, kunnes PopMattersissa arvostelivat tyyppien albumin. Tokaisivat, että vaikka tämä tuntuukin olevan ihan sitä samaa mitä kaikki ennenkin on ollut, niin silti jotain suurempaakin tästä löytyy, kun uudelleenkuuntelukertoja on kertynyt vaikka kuinka. Tästä vajavaisesti kiinnostuneena klikkailin Spotifyn puolelle kuuntelemaan pari biisiä (vanhalta ep:ltä).. ja mitä korvani kuulevatkaan?! Jacksien laulaja Ian Devaney kuulostaa mielestäni aivan Disco Ensemblen Miikkalta! Tietämättä sen enempää DE:n uusimmasta albumista, johon en lämmennyt lainkaan, eroa ei tietämättömässä päässäni ole näiden välillä. Toisaalta nyt hiukan innostuin, joten.. ehkä tämä on uusi mahdollisuus innostua molempien bändien musiikista, jos niin vanhan kuin uudenkin tuttavuuden suhteen uudet sfäärit odottaa? Siistiä. Ohessa hiukan Soundcloudia näiltä uusilta, Magic Recoveriesit sun muut on varmaankin jo tiedossa..

If You're Young by thestaticjacks


---


Kuva: Promo

2. Tamara Sky on aika kova DJ? En ole soitellut nyt mitään elektrolevyjä millään keikoilla yli vuoteen, joten kulutukseni rehellisen ronskin bile-wop-wopin suhteen kotioloissa on minimaalista. RSS:ssä bileblogit kokee inflaation, ja jostain syystä edes lempilapseni naurettavan-järjettömän-ihana-mashup ja ranskalais-vivahteinen-tilulilu eivät parhaimmillaankaan enää herätä samanlaista intoa kuin ennen. Mutta onneksi tartuin yhteen haasteeseen silti, kun kivojen kirkkaiden värien mainostaessa mulle Tamara Skyn uutta jotain miksausta päätin kokeilla.. ja ai että oli kova! Gasaffelsteinin läsnäolo ei ollut ollenkaan pienimpiä syitä alkuarvostukseen, mutta lähinnä se oli vain se gateway drug matkalla aukottoman kovaan musiikkifiilistelyyn. Iskin leikkisästi subbarit kaakkoon, istahdin päivän päätteeksi sohvatuolilleni ja umts umts. Tamara Skyn kaikki mixtapet löytyy täältä. Ohessa myös se tekele, joka minut herätti.



---



3. Toisen maailmansodan aikaiset propagandajulisteet on aika raflaavia? Jokin tuossa 1940-luvun tyylissä vain vetoaa muhun kovasti julistemuodossa. Haluaisin kovasti joskus jonkun tämmöisen asuntoni seinälleni, vaikka nyt on kyllä aikamoiset valintakarkelot menossa sen suhteen, mitä uuden asuntoni seinille kehystäen lykkään. Joten mahtaakohan riittää taulupaikat, vai meneekö joskus 20 vuoden päästä jonnekin kalastajamökin seinälle mauttomien hirvensarvien ja (ei tietenkään mauttoman) snapsilasikokoelmani vierelle.. aika näyttää! Linkin takana näitä paljon lisää.


---



Yle Teemalla on ihan huikeat teemaviikot menossa? Tietenkin sitä on tottunut Teeman ohjelmiston laadukkuuteen, mikä nyt tulee esim. Hitchcock-viikkoihin, viikko viikon jälkeen mielenkiintoisiin dokumentteihin, ja niin edelleen.. mutta nyt mennään ihan eri sfääreissä. Eilen tuli Esko Valtaojan alustamana Kubrickin 2001 Avaruusseikkailu, ja tuli hiukan syyllinen olo kun katselin sitä vain syrjäsilmällä.. sunnuntaina vuorossa oli sitä ennen jo Chaplinin klassikko Kaupungin Valot, joka on pitänyt katsoa jo vuosikausia. Jäljellä on kaikkea herkullista aina Komisario Palmusta Polkupyörävarkaaseen ja Blue Velvettiin.. älä vaan nuku tämän ohi, Palmu tulee esimerkiksi jo tänä iltana kello 21.. ja tsekatkaa kuinka hienoja nuo julisteet on! Hienoa työtä, Kirsi Kukkurainen.

---

Nyt luennolle, hop!

Thursday, October 6, 2011

Valitut palat lokakuun pimeisiin


Michael Murphyn taideteokset pysäyttivät minut paikoilleni RSS-tulvan keskellä. Kuka muistaa ne Heurekasta ostetut metallipiikkitaulut, joihin sai upottaa kätensä ja sen jälki jäi siihen? Ihan mainiota, että näitä muistoja verestetään taiteella. Vielä vakuuttavampia ovat kuitenkin noi "monikerroksiset" roikkuvat potretit. Illuusio on täydellinen. Lisää kuvia täältä.

---


En ole vieläkään ehtinyt tehdä kaikkien olat varmasti kohahduttavaa Vancouver Canucks -päivitystä uuden kauden alkuun. Syytän tästä muuttoani, joka on laittanut kaikki opiskelutkin melkein viikon tauolle, puhumattakaan muutonjälkeisestä flunssasta.. mutta jotain jääkiekosta. Tässä on todellinen tosifania ylistävä tarina. Fantasia, josta tuli totta. Jacob Barrette oli yksi Ottawa Senatorsien fani muiden muassa mutta hänellä oli myös idea ja unelma, jota varten hän oli valmis panostamaan uskomattoman määrän aikaa ja vaivaa. Intohimoinen jääkiekkofani kyllä tietää, mistä tässä puhutaan. Mutta Jacobille kävi ehkä hiukan toisin kuin skeptikko olisi luullut. Hän suunnitteli ruohonjuuritason kampanjan uudeksi Vintage-tyylin pelipaidaksi. Ja pallo lähti kuin lähtikin pyörimään, ja lopputulos näkyy pelaajien ja fanien päällä tällä kaudella. Jacobin unelma toteutui. Ihan uskomatonta!

Ai niin, projektista on toki uutisoitu seuran kotisivuillakin (josta kuvakin on!), mutta vielä vakuuttavampaa on ymmärtää keskusteluforumien kautta, mitä kaikkea tähän matkaan on mahtunut. Mahtava Jacobin itsensä, alias Jerk Storen aloittama viestiketju HFboardsilla löytyy täältä. "Read it and weep."

---


Jotain pientä mutta nokkelaa. Vihaan itse sitä kuinka Applella yksi asia ei onnistu sitten niin millään - nimittäin gif-tiedostojen katselu kunnolla esikatselussa. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta giffi taas on jotain vielä parempaa kuin sananlasku antaa ymmärtää. Niin pieneen tilaan saa parhaimmillaan niin paljon sanottavaa, tunteita ja muistoja. If we don't, remember me on ehkä hiukan teatraalisesti nimetty tumblr-blogi, mutta niin toisaalta ovat klassikkoelokuvista tehdyt animaatiotkin hienoja. Pysäyttäviä hetkiä. Jokaisen sellaisen elokuvan kohdalla, jonka itse on nähnyt, ymmärtää kyllä todella hyvin, miksi juuri se kohta on valinnaksi päätynyt.

---

Ja vielä musiikkisuositus. Kunhan Wilcon uuden albumin kuuntelulta ehdin, kuuntelussa on ollut myös mies nimeltä Mike Levy, taiteilijanimi Gesaffelstein. Ei ole julkaissut koskaan kokopitkää albumia, vain todella hyviä EP:itä. Koukkuuntumiseen ei vaadittu kuin yksi youtube-video. Tuotantoa löytyy monta kiekausta Spotifystä. Eikun hurmaantumaan, ellei jo videon badasserismi vakuuttanut.