Iceland!

Reykjavik!

Oi Reykjavik. Ystäväni ovat vähän olleet närkästyneitä lomailustani tänne pohjoisen jännään sopukkaan. Pakko sitä on hiukan senkin takia kertoa siis tarkemmin mitä kaikkea tähän asti olen täällä tehnyt, vaikka itseäänkin varten on kiva kirjoittaa mitä on tullut tehtyä. Kohokohtia toki, lähinnä, koska muuten tästä blogista tulisi tiesmillainen matkakertomus, ja sen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla sellainen. Blogaaminen onnistuu, mikäli ihmetyttää, hotellihuoneesta käsin kiitos nykytekniikan - wlan-kattavuus on maailmanluokkaa (vaikka tämä hotelli onkin low-tech johtoineen, kjeh.)

Islannissa on jäätä ja lunta ja vuoria. Meitsi osaa lentää.

Lähdin siis heti torstaisen pääsykokeen jälkeen lauantaina leikkimään turistia äitini kanssa. On mukavaa olla konkreettisesti hyödyllinen, kun tämä voi jättää käytännönasiat helposti minun kontolleni, ja minä toimin ihan mielelläni tulkkina ja yleisjantusena. Lähdimme kolmelta päivältä ja saavuimme kolmelta päivällä, paikallista aikaa.. mutta pääsykoestressi laukesi niin uuvuttavasti jo lennon jälkeen että illalla ei jaksanut pieni ihminen juuri muuta tehdä kuin ihmetellä kaupungin keskustan menoa ja mättää (kallista) apetta naamaansa. Tämä maa on kyllä hämmentävin ikinä - Reykjavikissa on vähemmän asukkaita kuin Turussa (120 000), ja koko maassa vähemmän kuin "Suur-Turussa", kaupunki on täynnä cityjeeppejä ja viimeisen päälle muotitietoista väkeä, ruoka turkasen kallista vaikka maan talous hajosi pirstaleiksi vasta vajaa vuosi sitten.. mutta ystävällisiä ihmisiä, ja kauniita ihmisiä!

Perus-maisema!



Turistiopas kertoi tarinan siitä kuinka nuo kivet ovat trolleja. Jännä teoria.

Sunnuntai meni matkaillessa turisti-style, eli käytiin tsekkaamassa mielenkiintoisia poukamia saaren etelä-osassa. Mielenkiintoinen on aika lievä ilmaisu kuitenkin sille, kuinka tietä ajeltaessa toisella puolella saattoi nähdä loppumatonta vuoririviä, joiden rinteet vaihtoivat lähes mielensä mukaan väriä (kivilajia, siis), lampaat ja pikkutalot koristivat siellä täällä paikkoja kun toisella puolella saattoi vain nähdä silminkantamattomiin mustaa hiekkarantaa, joka ei ollut ranta ollenkaan kun sitä jatkui itse kantaan vielä kilometritolkulla. Muita erikoisuuksia moneen paikkaan kalliota syntyneet valtavat vesiputoukset, laavakentät joiden muoto muuttui syntymävuoden mukaan ja jäätiköt jotka pilkistivät vuorien välistä. Laavakentät olivat vihreinä.. sammaleesta, ja välillä homma karkasi käsistä kun maisemat oikeasti vaihtuivat korkeuksien, kivikkojen muotojen, sammalten värien ja oikeastaan ihan kaiken suhteen parin kilometrin värein. Tervetuloa hämmennykseen.

I control the water and the little people


The freshmaker - Skógafoss.

(Liitän tähän mukaan kuvia sieltä sun täältä, mutta ajattelin myös myöhemmin luoda niitä varten flickr-accountin, jonka osoitteen sitten linkitän tänne.)

Laavaa on tämä.


Jäätikköä tämä.


Asetelma! Seljalandsfoss.


Puhelinlangat laulaa aika yksin "beachilla".

Tänään maanantaina tekeminen oli ehkä vähemmän turistimentaliteetin päivä kun oli energiaa ja aikaa hiukan pyöriä kaupungilla. "Pakollisia" elämyksiä oli kuitenkin valasmatka, jonka aikana kuulin ekaa kertaa lentokentältä hotelliin siirtymisen jälkeen suomea! Ja niin, näin valaita ja lunneja ja katselin kun paatin saksalaiset turistit naurua röhöttäen nostelivat turskaa ongella. Ei ihan mun juttu toi kalastus, mut ei se mitään! Mul on sen verran rahaa et voin ostaa kalani kaupasta, sike!

Sup.

Paatteilun jälkeen liikahdin oikein kunnolla myös kaupungille ja metsästyslistaan kuului parikin etukäteen jännittävää liikettä.. vielä en ole listaa käynyt läpi järjestelmällisen pedanttiin tyyliini, mutta jo nyt löytyi kaikkea kivaa! Bókavarðan -niminen kirjakauppa oli vaihtanut sitten edellisten reader-listaustensa osoitettakin mutta löysin sen lopulta.. ja mikä kirjojen kaaos! Olen nähnyt eläessäni monta sekaista antikraviaattia, mutta tämä oli ihan oma lukunsa. Kirjat olivat valtavissa pinoissa ympäri lattiaa, kirjakaupan omistaja pyöri ympäri käytäviä jutellen kaikkien kanssa, välillä pinojen välistä jännien vilausten varmistaminen oli aikamoisen taituruuden takana - mutta lopulta löysin mielenkiintoisen Marc Aciton romaanin jota ensin luulin hyllypaikkansa takia sosiaalipolitiikan kirjaksi, mielenkiintoisen etelävaltiomentaliteettia käsittelevän kokoelman 60-luvulta ja George Carlinin koottuja hilpeyksiä! Tämän jälkeen kotia kohti paikallisen levykaupan kautta, joka oli vähän kuin täkälainen Stupido Shop, jossa omistaja vastasi aika hyvin haasteeseeni islantilaisen skenen tietämättömyydestä - kunhan ehdin keskiviikkona, käväisen uudestaan istahtamaan sohvalle kahvin ääreen ja käymään läpi mitä kaikkea löytyy, ehkä jotain kivaa jopa päätyis hyppysteni kautta kotimantereellekin. Liikkeessä siis oli sohvahuone, juuri tämän kaltaisia tarkoituksia varten. I like this.

Kirjoitan ehkä vielä kerran menemisistä ennen paluutani. Huomenna matkankohteena on klassinen "Kultainen Kolmio", johon sisältyy geysirit sun muut perusjännät.. onneksi Islannin perusjännä on joka tapauksessa aina tosi jännä, ja hyvin uskomaton ilmiö. Myöhemmin myös hämmentävästi jeepillä Heklan seudulle kaahaamaan. Góða nótt!

Platinum

Huomenna on totuuden hetki, ts. pääsykoe. Keskittymisen herpaantumista vastaan taistelu on aika vaikeaa. Lukiessa hyvin kirjoitettua pääsykoekirjaa uudestaan ja uudestaan yhä enemmän ja enemmän asiat selventyvät ja jäsentyvät päässä, ja välillä tulee se olo, että jokaisella lukukerralla oppii aina lisää. Ikuisen oppimisen ongelma tässä on se, että koko ajan harmittelee.. "miksi en lukenut sitä 9. kertaa?" Toisaalta kuka tässä vaiheessa itseään soimaamaan rupeaisi.

Kevennykseksi selailin elokuvajuttuja ympärs nettiä, ja löysin jotain hyvin viehättävää ja kohtalokasta. Olkoot tämä tuulahdus menneisyydestä - platina-blondi extraordinaire, nimeltään Veronica Lake. Mystisen eteerinen blondi oli haluttua tavaraa 40-luvulla film noir -elokuvassa, arkkityyppisen viehkeä femme fatale. Valkokangasnimensä hän sai sinisistä silmistään, ja töihin hänet valittiin alun perin salaperäisen "peek-a-boo"-luukkinsa takia - hänen kampauksensa piilotti aina hänen toisen silmänsä, ja onhan se aika leikkisää, vaikka sattumalta yksikään näistä kuvista ei tätä luukkia korosta).. Kaikin puolin leikkisän ja nuoren ulkonäkönsä tasapainoksi nainen hehkui seksuaalista vetovoimaa, joka vei hänet Hollywoodin huipulle. Mutta korkealtahan nämä tähdet välillä putoavat, niinkuin Veronicakin aikoinaan..

Ura alkoi laskemaan huonosti suunnitellun natsi-roolin takia 1944, ja siitä eteenpäin ei enää suuntaa voinut muuttaa. Diivaksi moitittu nainen alkoi vaipua syvemmälle alkoholismiin ja häntä ei oikein enää huolittu töihin. Tästä seurasi avioeroja, verosotkuja, ja lopulta kaunotar katosi valkokankaalta. Parin epäonnistuneen paluuyrityksen jälkeen hän pikkuhiljaa oli ei-kukaan - erakoitunut alkoholisoitunut kuollut tähti, joka lopulta katosi iäisyyteen hepatiitin ja munuaisvian takia, johon alkoholismi oli jouduttanut hänet.

Ironiaa? Veronica Laken suurimpia hittejä oli The Blue Dahlia, jonka nimestä kumpusi raamit "Mustasta Daalialle", kun nuori näyttelijätär Elizabeth Short murhattiin 1947 samoihin aikoihin elokuvan suosion kanssa. Myöhemmin 2000-luvulla murhasta luotiin elokuva, joka kantoi samaa nimeä, ja jossa mukana oli tämän päivän Veronica - Scarlett Johansson. Platinablondi, viaton kauneus ja seksuaalinen vetovoima. Pop-ikoneita molemmat. Toivottavasti Scarlett pärjää urallaan paremmin eikä vaivu samoin tavoin unohdettujen legendojen joukkoon. Vasta nyt, kiitos internetin, löydän tällaisen kaunottaren johon pitänee tutustua kerta film noir on sydäntä lähellä. Ah, on tuo vanhojen aikojen Hollywood sitten täynnä mysteereitä. Ei ollut silloin Twittereitä, ei.

Kuva #1 #2 #3 #4

Hiatus

Valitettavasti en päässyt poliittiseen historiaan vastoin salakavalia oletuksiani erillisvalinnalla, joten nyt on vuorossa viikon pituinen kamala, kamala loppurutistus kohti pääsykokeita, jonka lopputuloksesta ei vaan voi tietää mitään. Sen jälkeen siirryn Islantiin matkailemaan ja olen siellä viikon. Joten minusta ei kuulu pariin viikkoon yhtään mitään - saatan bloggailla reissusta jotain, aika näyttää, mutta nyt on minun aikani hetkeksi hiljentyä netissä kaiken maailman hullutteluista (Facebook, Twitter, Blogit) ja siirtyä todellisen maailman töihin täyspainoisesti. ja koittaa selvitä ihan kaikesta. Bai.


Tic toc.

Kuva #1

Is politics dead? Naw, keep poking.

Pääsin sitten järjestyksenvalvojakurssini lävitse hyvin/kohtalaisin tiedoin, joten kesällä töiksi on tiedossa monenmoisen tapahtuman järjestyksenpitoa! Olo on tällä hetkellä mitä parhain, ja tämä iloinen yllätys (tulosten kun piti tulla vasta nyt torstaina) jopa hiukan pitää minua housuissani keskiviikon suhteen, jolloin tulee virallinen tieto erillishaustani poliittisen historian pääaineopintoihin. Ai että kun kaikkea jännää tapahtuu! Polhissa-teemaisesti voisi tämän kaiken lisäksi vähän pohtia poliittisesti vaikuttavia asioita.

Turun yliopiston nettilehti tietää kertoa, että EU-kiinnostus nuorilla on hyvin alhaista. Sinäänsä tätä en ihmettele yhtään, koska koko systeemi on alkanut hiukan menettää kasvojaan jopa minun, mielestäni kovin avoimesti kaikesta kiinnostuneen silmissä. Olen mielestäni perehtynyt lähivuosina hyvin paljon politiikkaan, tutustunut EU:n rakenteisiin ja tärkeisiin vaikutusalueihin ja silti tietouteni koko entiteetistä tuntuu olevan nollan tienoilla. En edes kehtaa ajatella ihmisiä, jotka eivät oletuksena näistä asioista opiskele taikka selvitä lisätietoja vapaa-aikanaan. Kuka oikeasti tietää yhtään mitä EU:sta? Ensimmäiset synonyymit EU:lle, mitä ohikulkijat kaduilla vastailisivat, olisivat varmaan tasoa 'kaukainen', 'brysseli', 'byrokratia', 'käyrä kurkku'. En ihmettele tätä, kun ei sitä asiaa vaan pystytä tai haluta (?) popularisoida tarpeeksi kansan äärelle. Lähde: UTUOnline.


Silvio 72v, kiitos lääketiede!
Silvio Berlusconi ei ole tehnyt koskaan virhettä. Ei varmaan mielestään siis virheellistä päätöstä, lausuntoa tai valintaa. Väittäisin, että tällainen lausunto nostaa muuten 'puhtoisen' miehen saldon ainakin jo häviön puolelle. Vaikka Berlusconin käyttö Keskustan eurovaalikampanjassa onkin ehkä jo ylilyöty, niin onhan koko mies itsessään niin ylilyönti, että kyllä hän itselleen tuon kohtelun oikeuttaa. Ei juma. Lähde: CNN, MTV3.


Tunnistaisitko tämän miehen kadulta?
Mitä politiikkaan tulee, ja vaikutusvaltaisiin ihmisiin, TIME-lehden internet-äänestys vuoden vaikutusvaltaisimmasta ihmisistä toi esiin uuden piirteen maailmanmenosta - 4chanin perustaja "moot" voitti äänestyksen äänivyöryllä! Toinen asia on tietenkin se, kuinka todenperäinen ja validi kys. äänestys on, eli käytännössä ainoa fakta on se, että jollain keinolla 4chanin Anonymous-liike on löytänyt tavan pilailla tuloksilla. Mielestäni viisas teko asian suhteen oli jättää äänestystulos voimaan - ja kumota kaavamaisuuden nimissä internet-äänestyksen validiteetti. Tosiasia on kuitenkin se, että internet-ilmiöiden todellisuus on tullut jäädäkseen ja esimerkiksi 4chanin popularisoiman kulttuurin loistava personifikointi on juuri "moot", koko kuvalaudan ainoa oikeasti tunnettu henkilö. Yhtälailla TIME:n äänestyksen olisi voinut voittaa itse Anonymous, mutta ehkä se ei olisi tarpeeksi hyvin avautunut rivikansalaiselle. Mutta ei tämä ensimmäinen kerta ole kun internet on osoittanut vanhat kaavat rikottaviksi, eikä viimeinenkään.. Lähteet: Time, Slate, Telegraph.

Mitä vielä eurovaaleihin tulee, pari mielenkiintoista huomiota. Ruotsissa piraattipuolueelle povataan niin valtavaa menestystä, että tuntuu vanhan systeemin ryhtyvän ihan laittomiinkin keinoihin estää muutoksia - äänestyslipukkeita on menty yksinkertaisesti hävittämään! Ah, tuo meidän naapurimme on siis ihan yhtä demokratian kehto.. kuin mekin! Nimittäin hallitus ehdottaa uutta äänikynnysjärjestelmää, jonka tarkoitus on "ehkäistä puoluekentän pirstaloitumista", toki sillä seurauksella että alle 3%:n kannatuksen saavat puolueet sivutettaisiin eduskunnasta kokonaan ja potentiaalisesti yli 100 000 ääntä näin vain nollattaisiin. Hienoa toimintaa, ottaen huomioon että alle 3%:n kannatuksella sisälle systeemiin ovat päässeet aikoinaan vihreät, KD ja Persut.. linkkiä tähän juttuun taasen en viitsi laittaa, koska tieto selvisi Piraattipuolueen sivuilta, mutta tarkempi nopea katsastus nettiin ei löydä hyviä lähteitä. Ilmeisesti kynnys on reilusti korkeampi Ruotsissa, esimerkiksi. Ainakin piraattipuolueen älähtäminen tuo asian esille, ja tiedä vaikka pian saataisiin isompi otanta asioiden kulusta. Sinisilmäisenä en vielä oikein halua tähän ottaa mitään kantaa tämän.

Mutta näihin sitaatteihin on kiva lopettaa, pieni loppukevennys!

Suuri hiilijalanjälki tarkoittaa hyvinvointia. Miksi ihmisiä syyllistetään materiaalisesta hyvinvoinnista?

Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia. Kylmällä ilmalla ihminen voi kuolla flunssaan. Hyvinvointi on aina tarkoittanut lämpimämpää kohti menemistä.

Tämä on marxilaisuuteen ja Neuvostoliittoon pettyneen vihreän liikkeen keksimää syyllistämistä. Ihmisten syyllistäminen ja maailmanlopulla pelottelu ovat vallankäyttöä.

Ari Vatanen, IL

Kuvat #1 #2

Blood on the ground

Kaiken maailman yhdysvaltavastainen kritiikki on nykyään yhtä suurta mediabisnestä ja menestyskeinoa - huolimatta siitä, että aiheet ovat oikeasti usein hyvin kouriintuntuvia ja perustuvat totuuteen, turtuu mantramaiseen sanomaan helposti, jos se välitetään liian kärjistettynä ja dramaturgisesti käsiteltynä. Varsinkin punk on tottakai monesti jenkkihallituksen käsissä - milloin sotateollisuuden, milloin sosiaaliturvan ja milloin ihan yleisen kapitalismin kimpussa. Muistan Anti-Flagin keikan viime vuonna Ruisrockissa, jonka aikana aloin suorastaan naureskelemaan bändin livepaahdolle, jonka jokainen välispiikki tuntui olevan täyttä idealismia, utopiaa, rauhansanomaa. Kunnioitan monia samoja aiheita, mutta jotenkin saarnauksen määrä vaan meni yli.

Siksi on jännä huomata nyt, kuinka radioaalloilla soiva kitara-ja-mies-tyylinen kappale sodista upposi todella hyvin. Kuuntelen hyvin harvoin luonnostaan musiikkia lyriikoiden takia, joten jo oletuksena hidastempoinen akustinen kitarabiisi havahduttaa heti sanojen ääreen normaalia enemmän. Rise Against -yhtyeen "Hero of War" -sinkku kertoi tarinan sotilaasta ja tämän elämästä ja asenteesta maailmaan. Jo ilman musiikkivideona aloin miettimään radiospiikin kuultuani.. "Rise Against.. punk-yhtye, kappaleen nimi sotasankari.. mitä ihmettä? Hmm. Ovelaa" .. ja tämä kappale jäi mieleen hyvin vahvasti tästä yhdestä kuuntelukerrasta. Sitten näin sen videon.

Hero Of War

Rakennuspalaset ovat tuttua kamaa. Mies ja kitara, niinkuin sanottua. Kuvia armeijaan liittymisestä ja sotaan menemisestä. Sanoja koko prosessista - tuttua jo kaikille jenkeille ollut vuosikymmeniä. Kuvissa kuolemaa ja väärinkäytöksiä, ihmisten hajoamista sisältä ja ulkoa. Mutta silti jotenkin tarina uppoaa nyt todella hyvin.

She walked, through bullets and haze,
I asked her to stop, I begged her to stay,
But she pressed on, so I lifted my gun,
And I fired away
---
A hero of war, is that what they see?
Just medals and scars, so damn proud of me,
And I brought home that flag, now it gathers dust,
But its a flag that I love, it's the only flag I trust

Sanat ovat täynnä ironiaa, arvellusta ja toisaalta suuria arvoja, joita ei itsessään voi olettaa muutettavan edes taistelutantereella - ahdistus on silti läsnä. Epäilemättä kritiikin kohteeksi joutunut kappale on kuitenkin helppo oikeuttaa. Kyseessä ei ole saarnausta, niinkuin Rolling Stonen haastattelussakin laulaja mainitsee. Laulu on yksi tarina ja yksi versio sodasta, joka lopulta päättyy kotimatkalle jaloin eikä arkussa, eikä ota marttyyrin roolia. Hän on tehtävänsä suorittanut. Arvet ovat läsnä, kauhuteot ovat läsnä, kuolema on vahvasti läsnä niin videossa kuin suoraan sanoissa. Silti, tämä ei mitenkään poikkea todellisuudesta sotatantereella. Aivan kuin hyvän pasifismi-sotaelokuvan erottaa huonosta siinä, että asioita ei ole ammuttu yli vaan tarina tuntuu olevan totta ja siksi niin kantaaottava.

Punkin vahvuus on kyllä sanoman vahvuudessakin. Niin kauan kuin sanomaa oikeasti on laulujen takana, miksi sitä ei toisi esille? Harva toki uskaltaa tietyn rajan jälkeen enää antaa näiden 'ulko-musiikillisten' seikkojen riskeerata menestystä, onhan jo monet gospel-bänditkin piilottaneet sanomansa mainstream-menestyksen tieltä ja yhtälailla monet punk-bändit pysyvät kaukana vaikeimmista keskustelunavauksista. Green Dayn edellinen albumi oli ennen kaikkea sekä osoitus rohkeudesta että loistavasta musiikista, joka vain satuttiin soittamaan puhki radioissa sen tehokkuuden takia. Eittämättä, tässä videossa ja Wake Up When September Ends -videossa on selviä yhtenäisyyksiä, mutta tämä vie siinä lajissa voiton vaikka edellämainittu onkin ollut valtava vaikuttava tekijä. Tim McIlrath kommentoi asiaa:

RS: Do you think [Green Day] are helping set the stage for people to make ambitious statements with political punk on a larger scale?

TI: Definitely. By their sheer size and just how they inundated the world with their music. They're the U2 of my generation. The fact that they have taken that, and write a record like American Idiot, and to continue with those politics today — that's setting a precedent. Especially for such a broad musical fanbase. Kids in Middle America, who grow up in conservative towns, they're letting them know: "Hey, if you don't agree with the government, with the bloodthirsty trigger-happy patriotism that are country is infected with. You're not alone. There's is more of us out there." When bands get big, you risk a lot by choosing to be political. (Rolling Stone)

Hyödyllistä työtä siis, ja ehdottomasti antaa osaltaan oikeutuksen bändeille siirtyä mainstream-puolelle UG-uskottavuutensa menettämisen uhalla. Rise Against on hoitanut homman ainakin osaltaan aika hyvin.. vaikka eihän tämäkään biisiä punkkia ole nähnytkään. Toisaalta, asennekysymys sekin. Ja politiikan pitäminen pelissä mukana on sekin tietoinen valinta, joka johdattaa bändiä tiettyyn suuntaan. Kommenti joka RS:n sivuilla silmääni iski:

As much as I like Rise Against, it's their political songs like 'State of the Union' that I can't stand to listen to. Where did punk go wrong? It was once good music, then became extremist left wing. Seriously, RollingStone, focus on music. Leave the Politics to The Economist.

Onneksi bändeillä on vapaus valita itse.

Lähde: Rolling Stone

Sex, lies and water torture.

Huomenna on järjestyksenvalvojakoulutukseni tentti, johon pitäisi lukea. Alas, heikko ihminen on valmis tekemään mitä vaan väistelemään vastuuta. Siivota voisin, järjestää kirjahyllyni, käydä lenkillä, mutta ei - nyt vain vähän käyn läpi asioita joita on tullut alkuviikosta mietittyä ja sitten siirryn virtuaaliavaruudesta takavasemmalle, ainakin loppuillaksi.. välillä sekin on jännästi vaikeaa. Muutama tunti. Internet-riippuvuudesta tulisi varmaan taas tehdä kartoitusta. Koneen pitäisi palvella ihminen, eikä kahlita..

Ensin ihan tästä samaisesta aiheesta. Jotkut taitavatkin tietää, mutta luen hyvin paljon self-development-materiaalista aivan aiheesta kuin aiheesta. Helposti siinä samassa tulee burnout tiedon ja mahdollisuuksien määrän, ilman että asioille oikeasti tekee mitään kun kaikki aika menee tämän "uuden oppimiseen"! Ojasta allikkoon. Sama pätee kuitenkin myös ihan kaikessa tekemisessä. Intohimojensa toteuttamiseen kuluu energiaa, jota menee jo siinä kun valmistautuu siihen mentaalitasolla. Yksi tapa kerätä voimavaroja on omistaa yksi päivä itselleen. Slacker Reform skippasi päivän töistä, ja rohkaisee samaan. Tulokset ovat vain ja ainoastaan positiivisia. Arvatkaa vaan teenkö saman ohjeen mukaisesti kunhan pääsykokeet ovat ohi.. Lähde: Slacker Reform.


Nip some sugar, tuck it over wraps.. (Eliza Dushku)

Eräs asia, joka on häkellyttänyt kovasti aina vastaantullessaan, on mainosbannerien slogan: "Life is short - have an affair." Jenkkilässä on perustettu liikeidea firmalle, joka turvallisesti välittää petturuuteen rohkaisten avioliitossa onnettomasti kyhnöttäville sielunkumppaneita. En tiedä kuinka konservatiivinen oikeasti olen, mutta oli millainen tilanne ihmisillä tahansa, ei tämä välttämättä ole mikään.. sopiva? Sopivuus on toki monella erilainen käsitys mielessään, olenhan puhunut esimerkiksi ihmisten kanssa jotka suoralta kädeltä pitävät avoimia suhteita, vaikka avioliittojakin. Silti salaisuuden takaamiseen perustuva Ashley Madison Agency hämmentää. "Voi mihin se maailma onkaan menossa!" Lähde: Uusi Suomi.

Heille, ketkä jaksavat pitkäänkin pohtia moraalisesti vaikeita asioita.. kertokaa minulle mikä ero on joulupukilla ja juutalaisella? Ken vitsin vastauksen tietää, ja sille nauraa.. sinut on haastettu! Hyvin haastava syrjimisenvastainen mainos kiellettiin Australian televisioyhtiön toimesta, ja asiaa on linkin takana pohdittu paneelikeskustelussa. Testasin vitsin "toimivuutta" ystävälleni aloittaen asiasta pohtimisen ääneen kertomalla, kuinka syrjintäkamppanja tarkoitus oli saada ihmiset pohtimaan asiaa ensin ehkä naurahtamalla ja sitten ymmärtämällä miten kaikki lähtee rasistisesta tai muuten syrjivästä vitsistä.. ystävä nauroi vitsilleni. Kelpaa miettiä, nih! Lähde: Foundry's.


What Should Obama Do -rannekkeita koko kansalle?

Mitä politiikkaan tulee.. Obaman kaavailtu Guantanamon sulkemisoperaatio kaatui Senaatissa jopa Obaman oman puolueen vastustukseen. Tutkimukset osoittavat että joka 7. vapautettu vanki palaa terrorismitoimintaa - tai tiedä vaikka päätyy katkeruuttaan, vuosien kidutuksen jäljiltä! Obama jatkaa silti rauhallista ja varovaisen optimistista ulkopolitiikkaansa.. ja monet tästä asiasta eivät pidä! Ex-VP Cheney on pysynyt tekojensa takana, Israelissa näkemykset ovat uhan läheisyyden takia paljon jyrkempiä, ja ylipäätänsäkin ideologisesti söpön kaksinapaisen maailman rauhanpyrkimyksen retoriikka alkaa murtua mediassa. Kirjoitin Obamasta artikkeleita pitkin syksyä ja kevättä, ja vielä tässä kuussa aion takertua aiheeseen "Uusi Lännen Konsepti Obaman aikaisessa globaalissa konseptissa", tai ainakin tähän juureen. Materiaalia kyllä piisaa, ja ongelmatilanteita.. Lähteitä: HS, Uusi Suomi, Blogi US:ssa.

Ainoa asia mistä voimme olla varmoja? Jopa amerikkalaisten kristittyjen mielestä olemme vaniljaa - turvallisia ja kivoja, mutta pirun tylsiä. Onneksi siis me tuskin ihan heti joudumme huolehtimaan ydinasevaltojen suututtamisesta oikeasti, tai pelätä pettämispalvelujen läpilyömisestä mainstreamiin! Lähde: Yahoo!

Kuva #1 #2

Give me something fresh.

Mansun

Aina välillä tulee niitä hetkiä, että löytää jotain tosi uutta ja tosi jännää. Musiikin saralla joskus vielä vuosia sitten tätä kävi koko ajan, ja koko ajan tuntui siltä, että on helppoa jatkuvasti löytää jotain aivan mullistavaa ja että mahdollisuuksia on miljoonia vielä edessä tähän. Mutta vähään aikaan niin ei olekaan käynyt, kun luonut vain sellaista omankaltaistaan perusmakua, kuuntelee samoja bändejä kaiken aikaa ja vain niitä kautta ajautuu jonnekin hiukan erilaisten mutta käytännössä samanlaisten esitysten tielle. Nyt kuitenkin kävi tuuri, kun pyörin tarpeeksi pitkään Spotifyssä. Löysin uuden bändin nimeltä Mansun.

Mansun on valitettavasti nyt jo "long gone", perustettiin vuonna 1995 ja hajosi 2003. Silti, tässä on jotain enemmänkin kuin pelkkää nostalgiaa. 3 albumia ja 8 vuotta. Olen nyt vasta kuunnellut yhtä albumia ja nautin tästä niin kauan kuin olen uutuudenhienouden vallassa. Sitten jatkan eteenpäin.. jostain syystä Mansunin similar artistit on sekä LastFM:ssä että Spotifyssä minulle kaikki aikalailla tuntemattomia. Ehkä tässä on taas yksi mahtava löytöretki edessä, jolle tämä bändi on vain kipinä?

Pari päivää sitten Mansun olisi ollut minulle bändinä yhtäkuin "britpop", "jotain sellaista marginaalista", "varmaan tylsää kun en ole kuullut tarpeeksi paljon missään". Mutta kuinka väärässä olinkaan - Mansun ei todellakaan ole sellaista britpoppia jollaiseksi brittipoppia yleensä ajatellaan. Mukana on progemaista maalailua, välillä se on Porcupine Treetä, välillä se on ties mitä.. HIM:iä! Radioheadia? Kun vertaukset ovat lähinnä arvailua ja hapuilua, mutta silti pitää aivan valtavasti bändistä.. sormella ei vain osaa näyttää sitä tiettyä asiaa mistä siinä pitää, silloin on tosi lähellä jotain oikeasti erilaista, itselle tuntematonta ja hienoa. Yleensä vertaan kaikkia alt-country-hommia helposti Wilcoon, britpoppia joko Oasikseen tai Bloc Partyyn, elektroa Justiceen tai Chromeoon.. Mansun on vain Mansun. Laulaja on ehkä välillä billycorganmainen ja PT-vertaus soundimaailmasta tosiaan on välillä osuva, mutta kun näistä asioista ei välitä niin.. mitä väliä?

Suosittelen kaikille, jotka pitävät maalailusta mutta eivät liian tylsästä ja jankkaavasta sellaisesta. Vaihtoehtoja on aikalailla biisien välillä, joten melkein samantien kannattaa käydä kirjastosta lainaamassa levy tai kuuntelemassa se kokonaan Spotifyssä - joka on kyllä aivan mahtava palvelu. En olisi ikinä alkanut kuuntelemaan Six-albumia sitä ilman. Last.fm on marginalisoitunut pelkäksi bändilistaksi, enkä usko sinne suuntaan enää palaavani millään tasolla. Spotify ja RSS-feedini tekevät minut jo hyvin iloiseksi eikä aikaa/energiaa olisikaan useammalle musiikkipalvelulle. Suck it up LastFM! (Kyllä, ihan varmasti tätä conglomeraattia kiinnostaa juuri minun henk.kohtainen mielipiteeni heistä, hehe.)

Kuva #1