#13

#14
Disco Ensemble - Viper Ethics
(2003, Fullsteam Records)

Disco Ensemble on todella vaikea bändi analysoida albumien perusteella. Toki niitä on tullut tehtyä, niitä on tullut kuunneltua, niitä on ennen kaikkea odotettu, sitten mahdollisesti hiukan petytty tai innostuttu positiivisesti - onneksi kronologisesti tässä järjestyksessä. Kuitenkin DE herätti minut keikoille. En juurikaan ennen uotta 2005 pyörinyt keikoilla, mutta satui innostumaan kovasti tästä suomalaisesta bändistä, joka oli tarpeeksi rujoa mutta silti vielä kosketeltavaa - samaan aikaan lehdet ja true-fanit manailivat, kuinka bändi lähti hc-juuristaan kohti punk-poppia! Ja minä vain satuin pitämään kovasti levystä Viper Ethics, enkä huomannut ollenkaan tällaista valittelua, kun First Aid Kit sinä samana vuonna iski kansan tietouteen ja teki bändistä suuren. Toisaalta vihasin sitä, kuinka Viper Ethicsiltä ei enää soitettu enää kuin muutama hassu biisi joka keikalla.. kyllähän siinä oli pointtinsa - Viper Ethics oli yhtyeen huippu. Ja sai minut uskaltautumaan keikoille.

Sittemmin voisi jo uskaltaa väittää toisin, mutta Viper Ethics oli vain sitä kovinta ja parasta DE:tä, joka livenä kuultua laittoi jalat hurjaan spinniin ja levyltäkin iski tajuntaan tietynlaista suunnatonta kaihoa ja uhoa parempaan, hyvin positiivista mutta tyytymätöntä musiikkia. In Neon suorastaan murskasi aina livekeikoilla, Videotapesin yhdistän pitkiin bussimatkoihin töihin Saloon, sattumaltako valitsin aina levyn kuunteluun kun kaihoisasti Hajalan metsissä ajelin bussilla rutiinia, josta halusin karkuun? Sink Your Teeth In oli pitkään sellainen mieleni salaisuus, ikäänkuin soitetumpien harvinaisuuksien takana luimuileva lopetuskappale, joka sitten soidessaan joskus paljon myöhemmin (2008?) keikalla sai minut herkistymään kovasti siitä, kuinka rokkiin tutustumisellakin on juurensa. Disco Ensemblen kautta löysin ehkä ensimmäisen kiinnikkeen raskaampaan musiikkiin ylipäätänsä.. mutta Viper Ethics on omalla sarallaan vertailuissa kaikkien myöhempien löytöjen yläpuolella.

Eksyn vieläkin varmasti monille hyville keikoille, ja innostun vielä nostamaan jalkaa ja jopa sortumaan pittailuun. Livekeikat ovat kuitenkin aina tietyllä mittarilla laskettavissa - ystäväni Kristan kanssa Pitkä Kuuma Kesä ja ensimmäisiä kertoja kun First Aid Kitin biisit olivat vielä tuoreita (hetken) ja Viperin höysteenä syntyi täydellinen keikka, ilman heikkouksia. Turussa S-Osiksen keikka, jonka encoressa lasken jalkaani moshatessani lavan reunalle silmät kiinni, ja tunnen kuinka ilmavirta ja huuto lentävät ylitse ja pian näen kuinka laulaja-Miikka makaa ja karjuu lattialla - kaikki väistivät, senkin idiootit! Ilosaaren vettävaluva eturivi. Ja 3 vuonna putkeen toistuva kaava Turun Klubilla, kun ilkikurinen närkästys paidattomien lätkäjätkien seassa muuttuu innoksi kun Masquerade tai Mantra alkaa soimaan, ja parin hyväksyvän vilkaisun jälkeen tutuilta jotka kohtaan vain DE:n keikoilla, annan vain itselleni myöden ja jyrään. Jyrään!

Downtempo barrel roll on a heavy metal slope

Maailmassa tapahtuu taas kummia kun vähän selkänsä kääntää. Minun piti kyllä päivittää taas top15-listaa, mutta jotenkin univelkojen sovittelussa ja vuosijuhlahuumassa työt jäivät taas vähän vähemmälle.. nyt ehtii taas hiukan käsittelemään asioita. Tenttihän on VASTA huomenna, heh!

"I am Bill!"

1) YK osaa, ja on tehnyt tiettäväksi, että uskontoja ei saa pilkata. Siis oikeasti, YK:n Ihmisoikeustuomioneuvosto linjasi, että uskonnosta puhuminen kriittiseen sävyyn on väärin, ja tästähän ei jousteta. Ei kyllä yllätä, että yksikään EU-maa ei tämän puolesta äänestänyt, ja toisaalta USA:han ei ole edes neuvoston jäsen, joten ironia oli kyllä vahvasti läsnä. Saa mitä nykyään tapahtuu esim. sen takia, kun itse ilmaisen näin negatiivisen kantani islamistisen Pakistanin pyrkimyksiin luoda tällaista sananvapautta rajoittavaa näkemystä vallalle YK:n kautta. Olenko rikollinen jo nyt? Lähde: Piraattiliitto.

2) Myös elokuvamaailma osaa. Nimittäin mikä olisikaan paras tapa luoda uskottavuutta jälleen lisää sen täysin menettäneelle organisaatiolle (käytetään nyt moniikkeria Hollywood), kun luodaan toimiva ja edullinen DVD-vuokrauskonsepti, ja sitten sitä koitetaan suodattaa ja sumuttaa päin näköä. Ironista on se, että McDonaldsilta pois-ostettu formaatti saadaan lypsämään näin paljon rahaa ja asiakkaita - hienoa, että innovaatiosta palkitaan! Oikeusjutun jälkeen firma saa varmasti vielä enemmän tuottoa, ja terve järki ja kilpailuhenki voittaa. Lähde: HS.

3) Facebook lisäsi viimein Feedinsä ominaisuuksiin tyhmien quiz-ohjelmien blokkaamiseen yhdellä napinpainalluksella! Voitto! Nimittäin on se kumma, jos ihmisillä selvästi on edessään mahdollisuus olla kertomalla jokaiselle 200 ystävälleen, minkä tuloksen sai testistä "mikä on psykologinen sairautesi" tai "minkä vuosikymmenen nainen olet", ja silti hän haluaa sen kertoa - jos ihminen omien quizien kohdallakin tekee päätöksen tehdä vain ehkä noin joka 10. testin, niin luulisi samalla tajuavan sen, että vaikka itseään se vastaus ehkä kiinnostaa.... niin ketään muuta ei. Egomania on jännä tauti. Lähde: Menkää FB:hen tsekkaamaan, jee!

Ps. Satuin katsomaan naisten MM-taitoluistelua, ja se meno oli kyllä EM-höntsäilyihin verrattuna kuin ydinfysiikkaa. Onneksi suomalainen Lepistö oli lopulta paras kaikista Euroopan naisista ollen 6., se on oikein hyvin se. Ja koska olen mies, tässä mielestäni parhaita huomioita kisoista, huomioiden kohteena Georgian Elene Genevanishvili.

Kuva #1

Aikuisuuden kaipuun hetkiä kävelyllä kohti kotia

Klubin bändi-ilta oli suoraan sanoen pettymys - DJ:tä ei muistettu juomanjuomalla (ei bändejäkään), ja tapahtuma olikin mukavan iltapuolen sijaan livepuolella Klubia, joten lähinnä istuin yksikseni ylhäällä parvella koko illan. Mutta pois tästä, ja keskittymään uutismaailmasta poimittuun:

1) Suru-uutinen ensin - Last.fm on tehnyt ensimmäisen liikkeen kohti pakollista maksullisuutta ja on laittamassa ilmaisradionsa lukkojen taa kaikkialla muualla kuin Jenkeissä, Saksassa ja Briteissä. Näissä maissa kulut kuulemma onnistutaan kattamaan mainoksilla, mutta kaikki tuottamattomat yksiköt joudutaan siis laittamaan ainakin tietynlaiseen maksupakkoon - ja tämäkös sapettaa. Ei sinäänsä etteikö hommaa olisi voinut ennakoidakin, tai etteikö olisi aika loogista että jossain vaiheessa homma tulee liian kalliiksi ylläpitää. On se silti sääli muistella kaihoin mielin aikaa, jolloin Audioscrobbler oli vain valkotaustainen statistiikka-sivu, ja ainoat tiedot olivat Overall Charts ja Weekly Plays. Kaikki menee oikeasti vain huonompaan suuntaan netissä, siltä ainakin tuntuu kun kaikki käyttämäni palvelut muuttuvat aina vain monimutkaisemmiksi ja turhiksi. Jos on potentiaalia laajentaa, laajennetaan - aina. Koska jos on potentiaalia, joku myös haluaa idean ostaa ja tehdä sillä saatanasti rahaa. On se sääli. Lähde: Last.fm.

2) Maailmasta on löytynyt mies, joka on selvinnyt molemmista maapallolla tapahtuneista ydinpommihyökkäyksistä - japanilainen Tsutomu Yamaguchi joutui ensimmäisen iskun kohteeksi Hiroshimassa työmatkallaan, ja palasi tämän jälkeen kotikaupunkiinsa.. Nagasakiin. Tämä on tietenkin kuriositeetti, mutta todella hämmentävä sellainen. Lähde: AOL.

Elämä ja takatukka edessä?

3) MacGyver palaa elokuvassa, enkä tiedä asiasta mitään sen enempää. Mutta tiedän vain, että on olemassa mahdollisuus nähdä Richard Dean Anderson vielä kerran kuuluisimpana ja parhaimpana alter-egonaan. Aikana jolloin ehkä Monk on ainoa television konfliktinratkoja, joka ei käytä aseita, on hienoa muistella kuinka joskus takatukka-Angus vältteli aseita viime hetkeen asti, ja käytti aina viekkauttaan parhaana aseenaan - realismista viis, koska kyllähän ammuskelukohtaukset ovat ties missä sarjoissa ihan arcade-henkisiä. MacGyver oli mahtava roolimalli. Lähde: Reuters.

4) Ilosaareen julkistettiin uusia nimiä - ja pakko myöntää, että tietyllä tavalla taas niin 'ilosaarirokkimaista' - kirkkaimpana uutena kiinnityksenä loistavan uuden albumin julkaissut Röyksopp. Ei paljoakaan tuttuja nimiä loppupeleissä Joensuussa, mutta silti kattaus houkuttelee.Pori Jazz on täysin valmis kattaukseltaan ja isojen nimien määrä hämmentää - Tom Jones, Roy Hargrove ja tässä ennenkin mainitsemani basistikolmikko Clarke-Miller-Wooten ovat kaikki samassa konsertissa Kirjurinluodolla ja en usko, että pystyn pitämään itseäni erossa sieltä. Tämä festarikesä näyttää tällä hetkellä siltä, että olisin matkaamassa ainakin Ilosaareen (seuravarauksella) tai Porijazziin kun ovat päällekkäin, Ruisrokkiin ainakin päiväksi, sekä Ruotsiin Way Out Westiin Göteborgiin, lähes ilman seuravaraustakin. Miksi, kysytte ehkä? Vastaukseen on itseasiassa näin monta vastausta:

Calexico
Band of Horses
Bon Iver
Beirut
Crookers
Arctic Monkeys
Lily Allen
Wilco.

Nothing's Gonna Stand In My Way till Götebörg..

Kuva #1 #2

Heavy like a really heavy thing

Tänään soitellaan musiikkia Klubilla taas perinteeksi muodostuneissa Anglica Band Nighteissa. Luoja muistaa kuinka mones kerta tämä jo on tuolla, varmaan kolmas? Either way, ongelmallista on se, että pitäisi löytää räppiä ja tanssittavaa indietä soittolistoille ja mitä minä teen? Fiilistelen heviä! Mein gott..

Irepress - Snayk's Tale

Irepress iskee siihen tiettyyn välimaastoon, jossa hevistä tulee tosi jämäkkää ja kaunista. On sitä stereotypistä sahaustakin, mutta ennenkaikkia melodisia proge-elementtejä, eli nokkelaa ja monipuolista sävelkulkua ja todella haastavaa kuunneltavaa ilman, että korvissa sattuu. Paljon vaihteluita, kehitystä, luomistyötä. Toisaalta monet progebändit ovat sitten taas liian hienostelevia ja niiltä muuttuu munaa jaksaakseen kiinnostaa. Tämä bändi vaikuttaa osuvansa juuri oikeaan väliin.. ja kaiken lisäksi vokaalit ovat joko olemattomia tai hyvin hienovaraisia. Hevissä olen allerginen juuri mielipuoliselle karjumiselle, joka kuulostaa vain muutaman harvan yhtyeen tapauksessa oikeasti hienolta..

Mastodon

Mastodon on vanha tuttu ja ehdoton "kuningas" mitä tulee lempihevibändeihin, aivan siinä Devin Townsendin tasolla. Huudot toimivat, rakenne on kuin palapeliä ja ytyä löytyy kaiken tämän lisäksi. Ja uutta albumia on kovasti, kovasti hehkutettu joten en voi muuta kuin odotella vesi kielellä! Biisejä on kuulemma seitsemisen 50 minuuttiin joten progeilua on entistä enemmin tiedossa, mutta ainakin sinkkubiisi herättää kyllä äärimmäistä lupausta.. katso video täältä.

Kuva #1

Kuva kertoo enemmän ja näyttää kivemmalta

Wordlella on kiva leikkiä ja luoda itseään. Opetustarkoituksessakin toimii varmasti, mutta parhaiten on mukavan viikonlopun jälkeen vain haahuilla ajatuksissaan ja psyykata itsensä positiivisiin ajatuksiin positiivisista asioista. I like this.

Ensi viikolla lisää top15-listauksia, microbloggingia, nais-ääntä ja NHL:ää (oh no!).

Parlez-vous Francais? Non. Whatever.

Ah. Deadlinet senkun venyy ja paukkuu. Tänään opiskelemme Kiinaa, ilmastonmuutosta, maailmansodan välisen ajan Suomea ja venäläisiä jälkiruokia. Sen kunniaksi uuden ahkeran päivän uskaltaa aloittaa pirteällä elektro-poppiksella - tottakai Ranskasta. Semi-hintahtavaa, mutta ihan sama!

Ja tyttöhän on siis Couer de pirate -taiteilijanimellä esiintyvä 18-vuotias Béatrice Martin Quebecista. Kyllä, 18-vuotias. Kasvaisi pari vuotta, niin fanittamista kehtaisi harrastaa vielä luontevammin.. krhm, either how. Vaikka tämä onkin elektroa, on Béatrice enemmänkin kauniin ja hempeän popin tekijä, ja albumikin kai häneltä on pian tulossa. Pidän kovasti., siitä herkemmästä ja ei-miksatusta tuotannostakin. Esimakua.

"Did I ever tell you I was a sucker for tats?"

Kuva #1 #2

you can't please everyone, you can't smile all the time

Esseitä, dediksiä, tenttejä, pääsykokeita, päätöksiä, spellcheckejä, lähdeviittauksia, pyh! Koska haluan kirjoittaa blogia mutta en perustella yhtään mitään, on aika vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta. Nimittäin tuoda esiin musiikkia, josta en ole viime aikana pitänyt, syystä tai toisesta. Välillä on kiva näin käänteispsykologisestikin tuoda esiin uusia artisteja - kuunnelkaa/älkää kuunnelko näitä!

* La Roux on naisartisti, joka tuntuu olevan kaikkien blogien huulilla juuri nyt - tähän voisi heittää linkin jokaisesta lukemasta blogistani, mutta en jaksa. Onhan hällä ihan pari hyvää biisiä, mutta miettien mitä kaikkea muuta aikoinaan on hehkutettu sinä "IT"-juttuna, niin ei oo kyllä La Rouxilla ihan samaan kaartiin vielä asiaa. Liikaa remiksejä biiseistä, jotka toimii just ja just originaaleina. Katotaan sitten kun tulee täyspitkää, jookosta?

* Chevy Chocolate Cookies ja Bloody Beetroots. Instant skip, ellei ole satuttu remiksaamaan jotain oikein mahtavaa artistia.. sitten ärsyyntyneenä tsekkaan että onko taas tullut uusi syy vihata näitä. Juuri sellaista elektroa, josta en löydä mitään hyvää. Veikkaisin että noise-fanienkin korviin aina välillä sattuu ja iskee sellainen "nyt riittää, tähän on kamalaa kakofoniaa"-fiilis. CCC ja BB on mulle se sama juttu. Mielummin noille lyhenteille Cosmic Comic Cafe ja Band of Brothers selitykseksi, next.

* Lady Gaga. YH! En olekaan ennen toivonut Christina Aguileraa tulemaan pelastamaan minua diivamaisilta klubihiteiltä. Tai ihan ketä tahansa. Jopa Katy Perryn kuluneimmat toimii paremmin. Klubimusiikki menee aina sykleissä joten välillä soi pelkkä hyvä ja välillä pelkkä huono musiikki.. nyt on aallonpohjameiningit menossa.

* Late of the Pier... äääää, viekää ne pois! Mun korvat, mur.

* Editors.. ... ... *kuorsauksen ääniä*

Ja näin onkin hyvä nukahtaa. Tosin parempaa unimusiikkia on tämä.

kuva #1