Kasarifilli soikoon!

Kasari on ollut tämän viikon kova juttu. syyn voin laittaa Futurecop!in kasari-remixin, jonka kautta päädyin fiilistelemään muitakin hienouksia 80-luvulta, tuolta hämmentävän muodin, rumpufillien, naiivien sanoituksien, naiivin elämänasenteen ja hämmentävän hyvän leffatarjonnan aikakaudelta.

John Parrin St. Elmo's Fire on aika onehitwonder-matskua, alunperin rampautuneen urheilijan kampanjabiisi, joka lopulta päätyi samannimisen bratpack-leffan soundtrackille ja hittibiisiksi. Bratpack tarkoittaa terminä siis sitä 80-luvun näyttelijäporukkaa, joka jalkautui Hollywoodin kermaksi The Breakfast Club -leffan myötä, kuka voisikaan unohtaa Molly Ringwallia ja Emilio Esteveziä? :D Ihmetyksekseni myös huomasin, että Tässä "Treffit Elmossa" -pläjäyksessä on myös mukana Demi Moore, joka porukkaan myös luetaan mukaan, on kyllä naikkonen niitä harvoja jotka tuolta ajalta ovat selvinneet ihan nykypäivään asti tähtistatuksessa. Mutta haluan kyllä ehdottomasti nähdä tuon leffan..! Kunhan vain tietäisin mistä sen löytäisin, tämä musiikkivideo tuo ainakin hymyn huulille korniudellaan niin koko leffan vaikutuksesta ei voi kuin unelmoida.. *grin*

Rockwellin Somebody's Watchin' Me .. tai pitäisikö sanoa, jotta MJ:n biisihän tämä, nimittäin kukapa nyt muistaisi MJ:n choruksen ja noiden hullujen keyboardien lisäksi biisistä yhtään mitään. Silti, ehdottoman definite kasari-moment, eikä välttämättä niin puhkiinkulutettukaan, etteikö siitä jollain kierolla tavalla oikeasti voisi pitääkin! Video on kyllä harvinaisen hämmentävä..

Mulle tämä biisi on ihan ehdottomasti ollut kovinta kasaria vuoden ajan jo.. selailin aikoinaan film noir -genrestä innostuneena siitä polveutuneita elokuvia, ja haaviin tarttui ihan uskomaton rockabilly-neonoir-gangsteri-jännäri Streets of Fire, jossa on mukana esimerkiksi nuori Diane Lane ja paidaton-psykopaatti-motoristi Willen Dafoe! Leffana se on niin B-matskua kuin vaan voi olla, ja floppasikin aikoinaan.. mutta jotain siinä tyylissä on joka kiehtoo eikä sitä voi järjellä selittää. Mutta tämän biisin kyllä voi.. bändinä on ollut nimenä mitäänsanomaton Fire Inc. ja Lane lipsynccaa kappaleen nimeltä Tonight is What It Means to be Young.. joten tässä videota suoraan leffasta, itseasiasta loppukohtauksesta. Huomatkaa oscar-tason dialogi.

24 Hour Party Mayhem

Päivän musiikkifiilistely:

JUSTICE

Tässä pitää varmaan selitellä valintansa. On tietysti ehkä vähän väärin tuoda esille Justicen kaltainen nimi, joka on varmasti tuttu jokaiselle, joka on ollut vähänkään perillä elektronisesta musiikista viimeisen vuoden aikana? Itse olen lämmennyt bändille aivan huomaamatta, koska aluksi suhteeni renkutteluun oli kylmän kaukainen, en ollut vielä tottunut elektroniseen musiikkiin tyylinä niin rankasti että olisin voinut ottaa kaverit vastaan avokäsin. Kaikki toki muuttui loppujen lopuksi, eikä edes ns. Dynamo-efektin, kasvoin lopulta kiinni ihan kotikoneen äärellä. Cross on albumina kehittynyt monen monta kertaa, ja suosikit ovat vaihtuneet alun D.A.N.C.E.:sta Phantomeihin, The Partyyn, Stressiin ja tällä hetkellä DVNO:aan. Tietyt albumit onnistuvat tässä, että elinikä kasvaa sen mukaan, millä 'tasolla' ja 'tavalla' niistä pitää.. muita esimerkkejä ovat esimerkiksi Franz Ferdinandin ja Reginan debyytit sekä Fleetwood Macin Rumours. Bloc Partyn molemmat ovat siinä rajoilla.. esimerkiksi ovat oikeasti aika vähissä. Siksi tämä maininta, olisi vain tyhmää jättää se pois siksi, että nimi on jo tuttu. Plus, onhan sitä taas viikon aikana löytänyt uusiakin syitä arvostaa tätä ranskalaista parivaljakkoa, ei nämä kaverit ole mitään yhden tempun miehiä.

Justicessa on toki se huono puoli, että sen valtaisa suosio on altistanut sen kymmenille ja sadoille remixeille, sen hittibiisit kulutetaan loppuun tanssipaikoissa, käytännössä sen kanssa ronkkiminen on kaikille suurille nimille (ollut) pakollinen kokeilu, yrittää luoda jotain uutta todella hyvästä vanhasta ideasta. Tietysti aina välillä kokeilut tuottavat niinkin hyvää tulosta, että vanhat kappaleet saavat uuden elämän. Ikävän harvoin näin kuitenkin käy. Korvaukseksi siitä, että valitsin näinkin kliseisen nimen, annan teille pari esimerkkiä hyvästä tavasta kierrättää ja luoda uutta, toisessa tapauksessa Justice laittaa meikäläiselle nihkeästi aukenevan MGMT:n uuteen kuntoon, toisessa mainio LA Riots demonstroi miten tämän hetken lempibiisini saa alkuperäistäkin groovemmaksi.. sekä kaiken tämän lisäksi: uusi biisi! Ihan Justicen oma ja alkuperäinen siis, vautsivai, kuunnelkaa vielä kun ehditte innostua, kohta se kuitenkin pursuaa joka tuutista.

MGMT - ELECTRIC FEEL (JUSTICE REMIX)

JUSTICE - DVNO (LA RIOTS REMIX)

JUSTICE - SURE YOU WILL

(Kuva: loistavasta RA-artikkelista, © Sebastian/Noble/Mcarthy )

Ja vielä yksi nopea post-scriptum. Silmiini tarttui uutinen Suomeen avattavasta mp3-kaupasta, joka ei harrasta kopiosuojauksia lainkaan! Tekijöinä on oikeanlaista väkeä (levyvirasto), ja valikoimaa löytyy kotimaisen lisäksi ulkomaistakin käsittääkseni aikalailla. En ole tätä ennen harkinnut liittyväni kuin Beatporttiin.. jahka visani tulee uunituoreena painosta, tämä muuttuu, koska mikäli vain tämän The Groundin hintataso on vähänkään rohkaiseva, niin aion kyllä palvelun kokeilla. Tätä on odotettu, kaiken maailman netAnttilan ja Cityn palvelut saa tämän rinnalla, siteeratakseni George Carlinia, "pre-suck my genital situation".

Under the influence and totally down with it

Päivän musiikkifiilistely:



REDIAL

Jälleen kerran on tullut lisäiltyä pari blogia lisää RSS-feediin ja seuraukset olivat katastrofaalisia - kovalevy täynnä valtavasti musiikkia, joka on niin hyvää, ettei poistaakaan voi! Kauhiaa! Ja pahimpana ongelmana kaikesta on tämä tuottaja nimeltä Redial! Australialainen kaveri, jota ovat suositelleet esimerkiksi Van She sekä Danger, jonka biiseihin verrattuna luulisi olevan henkilöillä jonkinsortin verisuhde (suurena fanina en vastusta lainkaan). Lähes yhtä synkkää on tämän kaverin tuotanto, tosin enemmän suoraviivaisen tanssittavan elektron piiriin ja tuo mieleen jollain tavalla sekä suoraviivaisen Kavinskyn että lukuisat melodisen trancen maailman kiitellyt taapertajat, jotka onnistuvat venyttämään tilutuksensa yli 10 minuutin ilman, että kyllästys iskisi tai kappaleen eeppisyys lakkaisi kasvamasta eksponentiaalisesti. Turha kikkailu on jätetty pois, mutta mukana on silti juuri sopivasti koukkuja, niin homma ei mene koskaan tylsäksi. Jollain todella hyvän jännä-elektron ja trancen välikielekkeellä mennään. Ja meikä pitää kovasti. Suosikkibiisi ehdottomasti Starscream.

if talking smack was a sport, habs fans would be all-stars

Huomio kaikille: seuraava postaus on pitkä ja keskittyy vain ja ainoastaan jääkiekkoon - lähinnä sitä seuraavalle ihmiselle tuttuun roskanpuhumiseen eri fanikuntien välillä. Relevant to your interests, mikäli sinua kiinnostaa kuunnella avautumista siitä, miksi aikuiset miehet miekkailevat nettipalstoilla kuvitteellisilla peeniksillään..

NHL:n seuraajalle offseason on vaikeinta aikaa. Tällä hetkellä eletään sitä hetkeä jolloin tapahtumakentällä on kaikkein hiljaista.. suuret nimet ovat poistuneet vapaiden agenttien markkinoilta uusiin joukkueihinsa, tulokas- ja harjoitusleirit eivät ole vielä alkaneet, ja ainoa asia mikä pitää fanit järjissään on netissä asioista spekulointi.. pääpaino on todellakin sanalla spekulointi, koska kukaan ei voi ennustaa ensi kauden tapahtumia ja voimasuhteita. Tai korjauksena, voihan niitä toki tylsyydessään ennustaa ja kuvitella, että osuu oikeaan, mutta useimmin sitä kuitenkin on aivan täysin väärässä. Siksi itse ainakin pidän tämän väliajan mahdollisimman kiekottomana, ja koitan keskittyä johonkin oikeasti järkevään. Tämä kaikki kävisi toteen ilman erästä kovasti tulevaisuuttaan pohtivaa pelaajaa nimeltä Mats Sundin...

Sundin on isoista nimistä ainoa, joka ei ole vielä liittynyt mihinkään joukkueeseen. Vaihtoehtoja on realistisesti puhuttuna 3: Canadiens, Canucks, Leafs tai eläköityminen. Nucks-fanina olen ristiriitaisissa tunnelmissa, koska niinkuin olen maininnutkin ennen, Sundin on yksi vähiten pitämistäni pelaajista koko liigassa - ihan vain siksi, että mies on kuitenkin tehnyt ihan tarpeeksi hallaa Suomelle maajoukkue-mittelöissä lyhyen elämäni aikana. Toisaalta miehen lisääminen tämänhetkiseen nucks-kastiin tekisi lempijoukkueestani - vaikkakin entistäkin enemmän hurripainotteisen - myös rutosti paremman ja mielenkiintoisemman. Nyt puhutaan 'lähteiden', 'huhujen' ja 'spekulaatioiden' perusteella, että mies tekee päätöksensä ensi kauden joukkueesta 4-7 päivän kuluttua. Siinä on 4-7 päivää liikaa. Ei siksi, ettäkö odottaisin konkreettisesti tietoa hänen määränpäästään, vaan aivan muusta syystä..

.. sillä riitely Habs-fanien (ts. Canadiens) ja Nucks-fanien välille on äitynyt naurettaviin mittasuhteisiin netissä. Itse en pidä urheilusta siitä yksinkertaisesta syystä miksi monet pitävät sitä tyhmien, muka-machismoa uhkuvien miesten harrastuksena. Minua eivät kiinnosta vastustajien mollaus, haukkuminen, eikä oman joukkueeni mahdollisuuksilla pröystäileminen. Lätkä on minulle katsojana parasta viihdettä, koska nautin lajista.. rehellisen nopeatempoinen, hyökkäys-rikas, intensiivinen ja ronski laji, sitä on minulle jääkiekko. Mutta vaikka nautinkin lätkää, VIHAAN fanikulttuurin lieveilmiöitä. Tällä hetkellä sille on perusteita vakiofoorumini hfboardsin Habs-palstoilla kymmeniä ja kymmeniä sivuja. Morkkaamista, v*ttuilua, oman paremmuuden esittelyä, haistattelua, p*skan puhumista, muka-hauskuutta..

Sovinistinen nucks-aiheinen kiva kuva! (source)

Ennen tätä 'spektaakkelia' olen pitänyt itseäni kahden joukkueen fanina - ironisesti kyseessä nämä samat joukkueet, joiden fanit ovat nyt täysin tukkanuotaisilla. Habs nousi ykkösjoukkueeni rinnalle itäisen konferenssin suosikeiksi lähiaikoina nuorien uusien tähtiensä takia. Kostitsynin veljesten peli on ihailtavaa ja mielenkiintoista, ylipäätänsä joukkue on täynnä tulevaa nuorta voimaa Pensien tyyliin, mutta ilman underdog-viehtymystäni vastaan sotivia suuria nimiä, jotka on saatu joukkueeseen suoraan varaustilaisuuksista ilman suurempaa taitoja.. kuka nyt EI osaisi varata 1. varauksellaan varaustilaisuuden parasta pelaajaa? Tämän lisäksi joukkueessa on valehtelematta minulle suurin jääkiekkoikoni, jonka cup-voittoa toivon enemmän kuin mitään muuta kellekkään urheilijalle koko maailmassa. Melkein mielummin haluaisin kaverin nostavan Stanley Cupin ilmaan kuin näkisin Suomen voittavan Olympialaiset tai maailmanmestaruuden. Samaa ei voida sanoa tapauksesta Selänne, jonka voitto oli sekin toki aivan mahtava asia suomalaiselle fanille - Ducks eivät kuitenkaan aiheuttaneet minulle joukkueena juuri minkäänlaista sympatiaa. Joskus ei vaan 'klikkaa'.

Tilanne saattaa hyvinkin muuttua Sundinin määränpään selvittyä. Uskon mitä vakaaimmin, että yksi kahdesta skenaariosta toteutuu. Joko a) Sundin päätyy Vancouveriin, ja seuraavan viikon ajan Habs-fanit katkerina tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa loistavaa joukkuettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, haukkuvat Sedinin veljeksiä entistäkin enemmän ja menevät henkilökohtaisuuksiin. Toinen vaihtoehto b) syntyy Sundin mahdollisesta Montreal-sitoutumisesta, jonka jälkeen Habs-fanit munat pystyssä tulvivat Nucks-palstalle ja suoltavat tässä vaiheessa keskinkertaista joukkueettamme vastaan suun täydeltä p*skaa, nauravat mahdollisuuksillemme voittaa ylipäätään yhtään ottelua koko tulevana kautena ja menevät adrenaliinin kiihkossa vielä enemmän henkilökohtaisuuksiin. Enkä edes ala puhumaan mitä Habs-puolella foorumia tapahtuu.. siellä sitä suolletaankin juttua niin suolesta että. Ongelmana tässä kaikessa onkin se, että mikään tässä ei liity jääkiekkoon, vaan fanikulttuuriin. Enkä haluaisi, että fanikulttuurista johtuvat tekoset johtaisivat mielipiteitteni muutokseen.. mutta tässä vaiheessa en enää usko pystyväni kannattamaan Habseja, edes Sakun takia. Tekisi mieli vain pikakelata koko kesä NHL-rintamalla ja odottaa rauhassa kauden alkuun ja harjoitusotteluihin. Mutta mitä lätkäfani voi tehdä? Taidanpa mennä lukemaan taas Habs-palstan viestejä..

---

Aiheesta toiseen.. tai suoraan sanottuna, oikeaan ja sopivaan aiheeseen palatakseni! Olen odottanut sopivaa hetkeä puhua siirtomarkkinoista, ja vaikka tilanne todellakin vielä elää, uskaltaa sitä jo tässä vaiheessa niputtaa tuntojaan kirjalliseen muotoon. Nopeat mietinnät ensin muiden joukkueiden tekosista: Tampa Bayn hyökkääjäbuumi on hauskinta paskaa ikinä (6 ketjua hyökkääjiä, mitä ihmettä?!) - Detroitin Hossa-kaappaus tekee playoffsien ennustamisesta entistäkin helpompaa - miksi oi miksi lähdit Hagman Laffseihin? Ei sinua nyt enää voi kannustaa.. - Toivottavasti Streit tekee hyvää jälkeä Islanderseissa, sille seuralle jos mille toivoisi onnea. Mutta Nuckseista!

Ensimmäinen kiinnitys hitaasti syttyneellä Vancouverin rintamalla oli Darcy Hordichuk. Miehen kotisivuja vilkaisemalla jopa lätkään perehtymätön osaa arvioida miehen avuja ja lahjoja jääkiekolle - tappelutaitoa, luonnetta ja aggressiota. Nucksit olivat viime kautena joukkueena hyvin, hyvin pehmeä, joten toisaalta Darcyn lisäys tuli tarpeen - nyt meillä on joku, joka osaa antaa vastustajalle turpiin, jos tämä alkaa ahdistelemaan taitopelaajiamme, eikä tarvitse lähettää vastaan mitään piskuista Jeff 'Brabarian' Cowania, jonka lahjattomuus johdattaa hänet AHL:ään täydellisessä maailmassa, hän on nyt turha osa tätä joukkuetta. Darcy on helppo istuttaa 4. ketjun vasempaan laitaan, hintaa 750.000$ per, 2 vuoden sopimus. -- valittu sana: “I’m so excited. I look back at my career and I think some of my best hockey games have come in front of all the Canadian fans. That’s my style: I like to run around and hit guys and take on anybody who’s willing to drop the gloves. I’m a guy who won’t back down.”

Gillisin seuraava liike oli hankkia Ryan Johnson, loistava aloittaja ja hyvä alivoimapelaaja. Kärsimättömän fanin silmin Darcyn hankinta oli aika anti-klimaattinen, mutta Johnsonin taasen alusta asti hyvä veto - Gillis kertoman mukaan otti mieheen yhteyttä lähes ensimmäisinä tekoinaan ja kertoi tämän olleen ehdoton kiinnostuksen kohde joukkueelle, jonka alivoima ja aloittaminen huononivat viime vuonna huomattavasti sitä edellisestä, kun bottom-6 piti sisällään sellaisia sankareita kuin Byron Ritchie, Brad Isbister ja Cowan. Nyt saamme takaisin syvyyttä noihin molempiin aspekteihin, siitä hyvästä kyllä kelpaa nähdä vähän vaivaakin. Ja koska ex-nhl-veteraani Scott Mellanby, joka nykyään toimii Nucksien neuvonantajana, on pelannut Johnsonin kanssa aikoinaan, uskoisin mentaalipuolenkin olevan kunnossa ja sopivan hyvin Gillisin gameplaniin. Hintaa $2,3 miljoonaa per kaksi kautta. Valittu sana: “It was a case of Mike talking to my agent minutes after noon and it kind of let me know that for the role they wanted to fill, I was the guy they wanted. Any time that you feel that people think that highly of you… it just made me feel like it was important for them to have me there.”

Oikea ns. jymypaukku oli Gillisin seuraava liike, joka toi vaihdossa kahteen varausvuoroon (2nd '10, 3rd '09) seuraan viimein oikean top6-hyökkääjän, vieläpä rightin laukojan ja oikean laiturin, oikean voimahyökkääjän, Steve Bernierin Buffalosta. Miehen työmoraalista on kuultu pahoja, mutta uskoisin kuitenkin hänellä olevan paljon parempi näytön paikka täällä, kuin Buffalossa, jolla muutenkin on aikamoinen suma hyökkääjiä taistelemassa isoista minuuteista etulinjoilla - Bernieristä ei haluta täällä rouhijaa pomppimaan keskilinjojen väliä, vaan ratkaisijaa Sedinien vierelle, tekemään sitä työtä, jonka tekijää on etsitty kissojen ja koirien kanssa sen jälkeen kun 'The Bro Line' hajosi ja Anson Carter vielä onnistuneesti luuti veljesten namupasseja verkkoon. Liikkeestä pidän myös siksi, että esimerkiksi 2. kierroksen varaus on vasta kahden vuoden päähän eikä poista meiltä hyvää tilaisuutta napata ensi vuoden syvästä prospektivalikoimasta toisella kierroksella pelaajaa, sitä seuraavana vuonna on sitten taas jo ihan uudet kuviot. Bernier-kuviota hiukan hämmensi myös St. Louis Bluesin kosto 4 päivää myöhemmin, kun RFA-statuksella ollutta Bernieriä heitettiin tarjouksella mallia 1 vuosi / $2,5 miljoonaa - toki Nucksien piti vastata moiseen pyyntöön, aivan niinkuin St. Louisin piti vastata David Backes -tarjoukseenkin. Puntit tasoihin, siis. Valittu sana: “It’s tough to say. I’m not in their heads, but they had some very, very good forwards in San Jose with some huge contracts. Sometimes it’s tough to get over those players. I don’t want to sound like it was just that, but it’s tough to get over that.” (kommentti peliajan puutteesta San Josessa)

Sitten kuluikin vähän aikaan kunnes tapahtui se etukäteen odotetuin ja eniten spekuloitu liike - Gillis kirjoitti sopimuksen entisen pelaaja-agenttiasiakkaansa Pavol Demitran kanssa. Alunperin jo keplottelusyytöksiin johdettu suhde ei kai lopulta ollut haitaksikaan, koska miehelle kyllä oli kysyntää - mutta selvää oli, että miehen lisä oli elintärkeä Nucksien hyökkäykseen, koska niin harvassa isojen minuuttien hyökkääjät tässä joukkueessa ovat. Demitrasta tulee joko kelpo vasen laituri tapauksessa jossa Sundin saapuu tänne - tällöin kyseessä olisi jo selkeä 1. ketjun rakenne. Muussa tapauksessa mies saattaa ankkuroida selvää kakkosvitjaa rinnallaan jonkinsortin kombinaatio Nucksien prospekteista + Pyatt. Sinäänsä jo siinä vaiheessa kun tälle siirrolle tuli vahvistus, nousi suurin kivi pois rinnaltani, koska vaikka kuinka spekuloidaankin siitä, että nimiä Morrison ja Näslund eivät hän ja Bernier pysty korvaamaan, on minusta tämä siirto joka tapauksessa parempaan suuntaan. Morrisonin ja Demitran välillä ei ehkä konkreettista eroa olisi ollut näin fanin vinkkelistä, mutta Näslundin vaihto Bernieriin odotutti ehdottomasti itseään. Nuoruus ja vahvuus yli vettyneen kapteenin puolimalkaisen pelaamisen on aika selvä parannus, kiitos Gillis, kiitos Pavol! Hintaa kahdelle vuodelle yhteensä $8 miljoonaa. Valittu sana: “I know what I can do and I can definitely do more than I did in Minnesota. We played so much defence and it was working, but my first year every time I played wing I scored many goals, but when I played centre I always had to stay back. I know what I can do and I know I can score much more and have more points.” (Gillis on saarnannut hyökkäävämmän joukkueen puolesta, tässä siis hyvin rohkaisevaa kuultavaa ensi kautta ajatellen..)

Pienempiä ja vähemmän kiinnostaviakin siirtoja on tehty hyökkäyksen syvyyteen on lisätty nimiä a'la Mark Cullen, Alexander Bolduc ja Jason Krog. Curtis Sanford tulee jatkamaan Luongon tuuraajana, ja puolustuksen syvyyttä on lisätty Nolan Baumgartnerilla ja Rob Davisonilla. Davison on siinä mielessä mielenkiintoinen lisäys, että vaikka jotkut puhuvatkin miehestä ainoastaan varamiehenä, jotkut väläyttelevät hänen lisäämisensä mahdollistavan sen stereotypisen puolustajakaupan aikaansaannin. Joko Bieksa tai Krajicek silloin liikkeelle lähtisi (esimerkiksi Ottawan paria hyökkääjää tänne ollaan oltu tuomassa), mutta minä en turhaan lähtisi tuolle linjalle, vaikka esimerkiksi Sundinia ei tänne saataisikaan. Vahvuutena puolustus pysyy vain silloin, kun sen syvyys on taattu meidän loukkaantumis-alttiin porukan suhteen, joten olisi typerää poistaa sekin syömähammas joukkueelta hetkellisen paikkauksen takia. Prospekteista ja syvyydestä löytyy mielestäni lopulta joku hyvä ratkaisu kakkosketjun kombinaatioihin, sen verran meillä löytyy jo potentiaalisia nimiä. Alas, tässä vaiheessa on kiva katsastella miltä potentiaaliset ketjut näyttäisivät kauden alussa! Koska niin moni nucks-fani on kolkutellut Murphyn lakia lisäämällä Sundinin jonkinsortin oletuksena joukkueeseen, teen kaksi versiota, ettei sitten taivaalta putoaminen satu sitten liikoja. Kyllä me ilman Sundiniakin pärjätään sinne pleijareihin, kunhan vaan nuoret nostavat tasoaan ja Demitra saa peli-ilon kondikseen.

Ilman Sundinia:
Sedin - Sedin - Bernier
Raymond - Demitra - Pyatt/Grabner
Burrows - Kesler - Pettinger
Hordichuk - Johnson - Hansen/Pyatt
Wellwood

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)

+ Toivoisin Grabnerin nousevan NHL-tasolle leirillä, mutta ehkäpä tämä tapahtuu vasta loppukaudella, koska kauheasti nuorukaisen heikkoutta tukevaa tasoa 2. ketjusta ei löytyne. Siihen asti Pyatt pelaa hänen paikallaan tukemassa voimallaan ketjua.

+ Hansen ajetaan viimein sisään joukkueeseen, aloittaen neljännessä ketjussa (joka on sopii nykykoostumuksessaan hänelle), oletan kuitenkin hänen tuuraavan loukkantumisien kautta isompiakin minuutteja. Mikäli Grabner löytää paikkansa, hänet kannattaa palauttaa Manitobaan isompaan rooliin.

+ Wellwood on 13. hyökkääjä, joka joko tuuraa Kärkikuusikkoa tai pelaa AHL:ssä isoja minuutteja.

Sundinin kanssa:
Sedin - Sedin - Bernier
Demitra - Sundin - Grabner/Wellwood
Burrows - Kesler - Hansen
Raymond - Johnson - Pyatt
Hordichuk

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Krajicek
Davison

Luongo (Sanford)

+ Sundinin mukaantulo tekee joukkueelle selkeät 1a/1b ketjut eturintamaan. Demitra saisi siirtyä laitaan vipeltämään, ja oikealla voi olla käytännössä lähes kuka tahansa. Tällöin ajaisin myös ehdottomasti Grabnerin sisään, koska Sundinin rinnalla jos missä sitä nuorukainen kehittyisi. Wellwoodillakin on toisaalta samassa paikassa potentiaalia vaikka mihin, jos mentaalipuoli pysyy kasassa. Kumpi tahansa kamppailun paikasta häviää, päätyy hän AHL:ään suurelle peliajalle.

+ Hyökkäysketjujen vahvistuttua jäänee Raymond pois "ylimääräisenä". Tällöin kokeilisin ronskisti siirtää Hansenin Keslerin sparrausketjuun ja laittaisin Raymondin ja Pyattin "neloseen" jakamaan hyökkäystehoa tännekin. Hordichuk jäisi selkeäksi 13. hyökkääjäksi, mutta hyvien otteiden aikana voisi viedä Raymondin paikan ja lähettää tämän myös AHL:ään isoille minuuteille. Silloin Manitobankin ketjut olisivat aika huimassa kuosissa.

+ Skenaario venyttäisi joukkueen palkat niin tiukalle, että Pettinger olisi pakko myydä jonnekin joko varausvuoroa tai keskitason prospektia vastaan. Uskoisin olevan helppo teko, mielummin hänestä luopuisin kuin Pyattista, joka on tarpeen tullen tätä parempi stuntti etulinjoilla. Joku 4. kieppi tai mahdollinen stay-at-home-puolustajaprospekti tänne, kiitos! Kun miettii että aikoinaan Pettinger saatiin vaihdossa kalliin Matt Cooken ulostamiseen, ei edes kirpaise.

A few of my favorite things

Päivän musiikkifiilistely:


TEENAGE BAD GIRL

Näitä uusia hyviä elektrotuttavuuksia tulee vastaan joka päivä, kun tulee kuunneltua töissä tosi paljon last.fm:n tagi-radioita. Edellispäivänä teemana oli klassinen, eilen ja tänään elektro.. ja Teenage Bad Girl on uudemmista nimistä ihan ykkönen. Näitä on toki yksityiskohtaisesti vaikea eritellä ja kategorisoida, mutta tämä on taas tarpeeks iloista olematta liian imelää, tarpeeksi likaista ollakseen liian sekaista.. emmä keksi muuta sanottavaa! Tsekatkaa myspacesta lisää!

Tämän lisäksi olen lukenut jostain syystä nyt lähiaikoina hiukan muotiblogeja, ja tajuan Belgianreissun jäädessä unholaan, että on jopa hiukan rahaa käytettävissä hiukan! Mahdolliset muuttosuunnittelut toki laittaisivat kukkaron taas tiukoille, mutta kai sitä saa materialisti haaveilla. Seuraavia asioita haluaisin kuin hullu puuroa ja kuin levydiggari (minä) levyjä:

Tatuointiprojekti on sellainen, että se on ollut nyt käynnissä vuoden pari.. en kuollaksenikaan enää osaa ajoittaa nykyisin ainoan tatuointini hankintaa menneisyyteen, koska sen hankinta oli jotenkin niin itsestäänselvyys, että se tuntuu siltä kuin olisi ollut minulla aina. Jo ennen sen hankkimista, jo heti armeijan jälkeen, olin visioinut sitaattia Daodejingin (Tao te Ching) 33. kappaleen ensimmäiset säkeet, jotka vapaasti suomeksi käännettynä ovat 'hän joka tuntee toisia on viisas / hän joka tuntee itsensä on valaistunut'. Ongelma on ollut alusta asti se, että en ole tiennyt ensinnäkään sopivaa paikkaa tekstiä, en myöskään sen kirjoitusasua enkä kieltä, jolla sitaatin haluan! Jo se, että kiinalainen alkuperäisteksti tulisi kysymykseen, muuttaisi kaiken sijoittelun, koska silloin teksti olisi tietenkin pystysuoraan ylhäältä alas - ongelmatonta ei olisi silloinkaan vielä lopullinen muoto, koska alkuperäistekstiä nyt on ties millä murteella ja kirjasintyylillä saatavilla. Sitten myös on se, että tuntuu tekopyhältä kirjoittaa iholleen loppuelämäkseen tekstiä jota ei osaa lukea.. mutta sitten, onko Englantikaan yhtään 'rehellisempi' kieli? (suomeksi käännös ei taivu kauniisti mitenkään) .. kaiken lisäksi englanniksi käännöksiä yli kaksikymmentä erilaista! Tilanne on melkein jo niin, että olen ottamassa jonkinsortin akateemikkoon yhteyttä - ensin uskontotieteistä taolais-asiantuntijaan, sitten johonkin linguistiin ja vaihtoehtoisesti lopulta vaikka kalligraafikkoon jos sikseen tulee. "Tatuointi - serious business."

Playing electro tag radio.. business as usual.

Mikäs tässä bloggaillessa kun töissä on tappavan tylsää.. oikeasti. Samalla kun pystyy netissä olemaan täysin ajan hermolla kaikkiin uutisiin, on ehtinyt myös aika hyvin pysymään perillä musiikkitarjonnasta, mitä tämä maa tarjoaa. Alunperin suunnittelin lähteväni Belgian Hasselttiin Pukkelpoppiin festaroimaan, mutta erinäisten syiden takia päätin sittenkin reissun perua - ja sanottakoot, että pienin syy ei ole se, että jo kaksi kertaa kysymiini tärkeisiin kysymyksiin liikenneyhteyksistä ja lippuun liittyvistä asioista ei ole vastattu. En vaivaudu lähtemään noin pitkälle matkalla ilman kunnon informaatiota siitä, mitä perillä tapahtuu. Näillä näkymin voi Turussa pitää aivan yhtä hauskaa, ja tarjontaa on vähintäänkin kiitettävästi, liiaksikin..

WRYYYY! Elektro on IN!

Belgian reissun peruttua olen pähkäillyt, että olenko menossa 15.-17. elokuuta Flow Festivaleille pomppimaan, tai mahdollisesti 25.-27.7. Uuden Musiikin Festivaaleille .. käytännössä molemmat olisivat ihan mielenkiintoisia tsekattavia, mutta kummiskin aika noviisina 'urbaanin' musan fiilistelijänä on vaikea sanoa, kumman tuntemattomat nimet lopulta uppoaisivat itselleen paremmin.. toisaalta tällainen tilanne on parempi kuin se, että menet Ruisrokkiin etc. tietäen, että _tasan näitä_ kestät kuunnella livenä, kun tarjolla on kaikkea Popedasta Bodomiin. Nyt kuitenkin sitten saa kuulla, että sekasoppaan tunkeutuu mukaan jonkinsortin uusi We Love Helsinki -tapahtuma samanaikaisesti UMF:n kanssa.. ja kysymys herää, että miten voi näin pienen maan marginaalimusiikkitapahtumat mennä näin pahasti päällekkäin? Kuitenkin kyseessä on täysin samanlaisen yleisön musiikkia molemmissa, itseäni kiinnostaa ainakin WLH:ssa Rico Tubbsin ja TTC:n DJ Orgasmicin tähdittämä perjantai-ilta, aivan varmasti ne sulautuisivat UMF:iinkin, josta taasen löytyy Annien ja M83:n kaltaisia nimiä. Flow'sta taas löytyisivät The Roots, Múm ja Cut Copy.. on näitä valintoja kanssa kerrakseen. Noh, onneksi tänään varmistui, että menen varmuudella tsekkaamaans Boys Noizen keikan Helsingissä, mukana myös todella kiinnostava Huoratron! Kylläpä meitä elektron ystäviä oikein hellitään joka tapauksessa, ei voi muuta sanoa!

Ska - unserious business!

Aikatauluja katsoessa tulee vähän sellainen olo, että kyllä menevälle tekemistä löytyy liiaksikin. Aikaisemmin mainitsemani Indie-Iltamat tapahtuvat heinäkuun 30. ja 31. päivä, samalla kun 31. on myös viimeinen työpäivän poliittisen historian laitoksella.. tästä eteenpäin päivä, ja olen kuuntelemassa Boys Noizea Helsingissä, tulen sunnuntain vastaisena yönä bussilla sieltä sitten kotio että voin sunnuntai-illalla tehdä lähtöä kohti Krakovaa äitini tueksi turistoimaan Auschwitzin maisemia. Sieltä tulen takaisin torstai-illalla ja perjantaina onkin taas Turussa kirjatentti aiheena Euroopan poliittiset ideologiat 1900-luvulla.. ja sitten onkin viikonloppu aikaa stressata ja harjoitella kahden hyvän ystäväni häitä, jotka ovat sunnuntaina.. ja minä olen bestman! Huhheijaa, kiirettä pitää. Lähempänäkin tässä tapahtuu.. tänään töiden jälkeen pääsee pitkästä aikaa pelaamaan sulkapalloa kun pelikaveri palasi vaihdosta Kiinasta, ja huomenna Turun Klubilla soitteleepi The Mad Caddies, vaihteeksi headlinereina kun viimeksi Suomessa livahtivat käymässä vain NOFX:n lämppäreinä ja silloin harmillisesti missasin. Ja ulkonakin paistaa vaihteeksi aurinko.. oi kesää. :)

.. jaa että mikä tän bändin nimi oli?!?

Kun fiilistelin aikoinaan pelkästään japanilaista musiikkia ja musiikkimakuni oli vielä hyvin hyvin rajattu, tulin tietyllä tavalla immuuniksi bändin nimien ja lyriikoiden korniudelle. Japanissa kun on tapana sekoittaa lyriikoihin japaniin sekaisin satunnaisia järjettömiä lausahduksia englanniksi - sama pätee myös bändien nimiin, jotka kilpailivat järjettömyydessään keskenään, ja toki tekevät sitä vieläkin. Kaverini Jussin kanssa oli tapana puhua, että joskus voisimme perustaa bändin nimeltä +WöhWêL1~My+AR$3+ ihan piruillaksemme sikäläisen teollisuuden meiningille - varsinkin visual kei -bändien nimissä oli usein mukana ties mitä erikoismerkkiä ja taiteellista shaittia muutenkin, siinä rinnalla Princen identiteettikriiseilykin näyttäisi konservatiiviselta. Kun bändi nimeltä Kagrra oikeasti muuttaa nimensä isolle levy-yhtiölle siirtyessään muotoon 'Kagrra,', eli lisää perään vain yhden pilkun, normaali ihminen kysyy.. miksi? MIKSI? Enkä edes mene siihen, kuinka paikalliset tykkäävät preferoida CAPS LOCK -KIRJAIMIA täysjärkiseen kirjoitusasuun. Fanit ovat myös tässä asiassa lingvistille oikea lahja ihmiskunnalle, kun tuttavani kirjoittaa Anime-lehteen arvostelun bändistä 'Dir En Grey' ja suurin osa artikkelin palautteesta painottuu sanomaan "se on Dir en grey, suutumme koska väärä kirjoitusasu solvaa lempiyhtyettämme!" - ei elämän kevät.

J-musiikista etäisyyttä nykyään hiukan ottaneena typerien nimien salat naurattavat vieläkin enemmän, vaikka pakko on myöntää, että välillä eivät natiivi-englanninkielisetkänä tekeleet jää kauaksi absurdeine tekotaiteellisine nimineen. Ohessa mielestäni hämmentävimpiä tekeleitä mitä on vastaani tullut vuosien saatossa:

1. Gravy Train!!!! - Huutomerkit toki tekevät bändistä automaattisesti khuulin. Koska !!! (chk chk chk) on lempibändejäni, en ota sitä silmätikuksi.. sen sijaan valitsen yhden hämmentävimmistä vedoista ikinä, nimittäin bändin joka on avoimen (homo)(hetero)(seka)seksuaalinen, jonka livekeikoilla tanssivat rasvatut miehet stringeissä ja lähes kaikki biisit kertovat seksistä joillain tavoin.. sanoisin, että vaikka bändin nimi on täysin idioottimainen, sopii se sille täysin, koska toimiipahan sitten edes jokin sopivana disclaimerinä varomattomalle kuulijalle. Youtubeta rauhassa niitä live-videoita, mutta muista: What has been seen, cannot be unseen! Niin ja kerroinkin että bändin jäsenien nimiä ovat Funx, Hunx ja Chunx, muiden muassa? Siteeratakseni Patton Oswaltin vertausta Cirque du Soleil -sirkuksesta: "They're wet, gay, French and on fire at the same time!"

2. Coaltar of the Deepers - yksi ensimmäisistä löytämistäni ns. normaalimman japanilaisen indien edustajista. Joskus aikoinaan bongailin soulseekin ihanasta maailmasta bändejä lähinnä nimien perusteella, ja tässähän ei vain ollut mitään järkeä.. joten pakkohan se oli kokeilla! Onneksi musiikki on oikeasti jopa oikein hyvää, ja siksi tämä nimi'helmi' onkin jäänyt mieleen. Genrenä on nyrjähtänyt noise-shoegaze.. tai jotain.

3. Dogs Die in Hot Cars - Ehkä inhottavin nimiviritelmä ikinä, koska vaikka kaiken maailman kirosanat sun muut ovat myös vähän hohhoi sen lisäksi, että ovat olevinaan shokeeravia, ajatus tämän nimen takana on kuin suoraan 4chanin /b/-osastolta, gähh. Onneksi musiikki on lopulta aika hengetöntä, joten voit nopeasti unohtaa nämäkin kaverit. Vaikka kyllä itse tuli tätä joskus kuukausi pari kuunneltua shufflen ansiosta. Perus indie-rokki-poppi-shittiä, rehellisesti sanottuna en muista kuin että mukana oli nais-laulaja ja kitaristeja.. kai?

4. Someone Still Loves You, Boris Yeltsin - Myspace-nimen paljon kuuluisammalta samannimiseltä japanilaiselta noise-poppoolta pöllinyt bändi antaa oivan esimerkin siitä, mitä tapahtuu kun marginaalinen indie-bändi yrittää keksiä liian pitkän ja nokkelan nimen itselleen. Riskinä on kuitenkin se, että usein päähän jää vain tyhmä titteli eikä musiikki lainkaan.. sama homma on käynyt tässäkin. Menee samaan kategoriaan sellaisen nimihirviöiden kanssa kuin ...And You Will Know By The Trail of Dead (ihan hyvä bändi btw!), Suburban Kids with Biblical Names, I Love You But I've Chosen Darkness, The Insult That Made a Man Out of Mac, sekä japanilainen Suomessakin usein pyörinyt Acid Mothers Temple & the Melting Paraiso U.F.O.. Huhhuh.

5. Shilfee and Tulipcorobockles - Loppukevennykseksi! En tiedä millaista musiikkia tämä bändi soittaa, enkä edes halua.. haluaisin vain tietää, että mikä h*lvetti on Tulipcorobockles.. veikkaukseni olisi tulppaaneista rakennetut robocopin teemaa kuoromusiikkityyliin toistavat avaruus-hiihtolasit? Jos kokeilisin joskus huumeita, valintani olisi sama kama mitä nämä tyypit vetävät.

Muille sijoille top 10:ssä pääsee varmasti miljoona erilaista darrassa perustettua kellaribändiä, mutta tässä silti vastaantulleita parhaita ehdokkaita: Ogre You Asshole, Sleepytime Gorilla Museum, SHITDISCO, Fuck on the Beach, Rainbow Butt Monkeys, A Thorn for Every Heart (oh so emo..), Fuck Buttons, Clap Your Hands Say Yeah, Anal Cunt, Hoobastank, Neutral Milk Hotel ja Toad the Wet Sprocket! Eikun googlaamaan! Voin kertoa, että listalla on mielestäni kolme hyvää bändiä.. arvaa mitkä? Viimeisin 'honorary mention' on Pedro the Lion, jonka huonous sekä musiikin että nimen suhteen on mielestäni vertaansa vailla. Omia esimerkkejä, anyone? (rikkokaa kommenttihiljaisuus, ja tehkää tylsistyneestä bloggaajasta iloinen mies!)