Friday, January 21, 2011

Lately what we've got has not been enough

Kuten jotkut ovat huomanneetkin, olen siirtynyt opiskelemaan täksi kevääksi Kanadaan, University of Northern British Columbian eli UNBC:n helmoihin. Koska pidän yllä vaihdonajastani toista blogia, olen jotenkin tyytynyt hyväksymään sen, että tämä jää vähemmälle huomiolle. Mutta toisaalta syy tähän on myös aika selkeä - opiskelutahti täällä puolella mannerta on aika paljon kovempi kuin kotona Suomessa, ja vaikka esimerkiksi oikkiksessa opiskelevat kaverini nauravatkin "kamalille" yli 200 sivun viikkomäärille, on tässä silti opettelemista meikäläiselle, ja se vie aikansa. Toivottavasti työrutiinin pakonomainen muuttuminen tarttuu sitten minuun niin hyvin, että klaaraan Suomessakin hommat samalla innolla.

Jotain huomioitavaa Kanadasta tosin - todella moni hyvä yhtye on täältä kotoisin, mutta Prince George on valitettavasti liian kaukana kaikesta, että tänne tulisi mikään kauhean suuri saati jännä yhtye. Ainakaan vielä ei ole valunut tietoa moisesta - mitänyt Heartin stadion-keikasta, joka olisi varmasti aika elämys! Eikä tässä ole mitään ironiaa. Ja Good Lovelies on myös tulossa tänne keikkailemaan ensi viikolla, mutta liput ovat niin kalliita että mielummin jätän koko homman väliin. Toivon, että palatessani täältä jotain reittiä kotiin - todennäköisesti Seattlen kautta - näen jotain jänniä vetoja vielä. Mutta enpähän minä tänne keikkoja tullutkaan katselemaan vaan opiskelemaan.

Musiikin kuuntelu on ollut täällä kovin vähäistä ihan siitä syystä, että kun olen koneella, olen tosi paljon Skypessä (yllättäen) tai teen töitä jolloin musiikki ei oikein auta hommien etenemiseen. Napit korvissa ei tule myöskään kauheasti oltua koska matka asuntolasta kampukselle on ehkä noin kaksi biisiä, korkeintaan, kun sinne jolkottelee. Mutta jotain on tultu silti huomattua.


Broken Records

Edinburghista. Rokkia. Taisiis, kun pohdin miten kuvailen yhtyettä, niin sanoa on vähän vaikea löytää. Promokuvassa ihmisillä on käsissään jousia ja kitaroita, mutta niin on niin monella muullakin. Mutta Let Me Come Home on vain todella hyvä albumi. Vähän niinkuin esimerkiksi Cherry Ghost - tämä on vain yksinkertaista, mieltäni tyynnyttävää skottilaista indietä. Ja todella melankolista, myönnettäköön sekin. Kuunnelkaa myspacestä, ja tehkää omat johtopäätöksenne.


Kings of Convenience

Käytännöllisyyden kuninkaat ei ole varmastikaan kauhean monille tuntematon tapaus - ovat olleet käsittääkseni Suomessakin, kerran ainakin? En ole koskaan ennen innostunut aivan kamalasti bändistä, koska jotenkin äänimaailma on ollut liian pelkistetty, liian hiljainen, ilman huippukohtia. Mutta jotenkin täällä yltiö-sosiaalisuuden kehdossa, vaihto-opiskelijoiden porukoissa, hiljainen ja rauhallinen musiikki pysäyttää paremmin ja antaa mielelle rauhan. Ja yksinkertaiset rumpukompit, heleä lauluääni ja .. yhtyeen suorastaan juurtuva pop-musiikin taju ovat uponneet hitaasti mutta varmasti. Epäilen, että bändi jääkin minulle mieleen yhtenä vaihtoajan "pelastajana", vaikka en nyt suoranaisesti pelastajaa tarvitsekaan. Stay Out of Trouble on toisaalta ollut meikäläiselle todella tärkeä veisu. Koti-ikävä iskee silloin sun tällöin, ja sitä varten on hyvä olla tehokkaita lääkkeitä.


Tämän lisäksi vanhat parhaat tuttavat pitävät seuraa. Spoon, Wilco ja Ultra Bra lähinnä. Ainoan suomeksi laulavan lempiyhtyeen sanat varsinkin lämmittävät sydäntä, kun jokapäiväinen kanssakäyminen tapahtuu lähinnä englanniksi - niitä satunnaisia hetkiä suomalaisten vaihtarien kanssa hengatessa ja skypepuheluita kotiin voi pitää lähinnä ensiapuna tässä asiassa - kuunteleminen on välillä liian vaikeaa. Ihmisten kuuleminen on sanojen helinää ja kynnyksen takana, varsinkin silloin kun olet hiukan väsynyt tai et jaksa olla kiinnostunut kaikesta mitä maailmassa tapahtuu. Mutta kun Kun Vaihtuu Vuosituhat tai Laulu Asioista iskevät käyntiin, voin vain rauhoittua totaalisesti. Kummasti myös täällä ne ehdottomat lempilaulut ovat täysin erilaisia kuin aikaisemmin kotona. Toisaalta UB:n suhteen vaihtelua on ollut aina, suorastaan erilaisia kausia. Tästä voisi joskus kirjoitellakin ihan, omaksi huvikseen, ja pohtia mistä johtunee. Mutta sitä odotellessa, minä vain kuuntelen.

Kuvat #1 #2